..Suomessa on lämpimämpi kuin Espanjassa.

..Espanjalaiset naiset pukeutuvat paljon naisellisemmin kuin suomalaiset.

..Äitienpäiväksi ei kannata matkustaa ulkomaille ilman omaa äitiä. Tulee ikävä.

..Kohta nelivuotias lapsi tarvitsee aivan valtavasti virikkeitä ja liikuntaa. Ennen kätevä iPad on nykyään ihan tylsä ja juoksukisa on paljon kivempaa puuhaa.

..Kesämekkoja EI voi olla liikaa.

..Mintunvihreä on sittenkin kiva väri.

..En osaa olla päivääkään stressaamatta töistä.

..Joskus aurinkoisella säällä parvekkeelta näkyy Afrikka, joskus ei. Miksi?

..Pienestä kylpyhuoneen kaltereilla varustetusta ikkunasta on mahdollista murtautua sisään asuntoon.

..Oven lukko voi nimittäin mennä itsekseen rikki ja samalla voi jäädä ulos.

..Finskin 1:05 lähtevä neljän tunnin yölento on edelleen ihan sanonko mistä. Miksi, voi miksi?


Viime kerrasta on jopa seitsemän kuukautta! Hurjaa, menipä talvi lopulta äkkiä. Vastahan me istuttiin Anna-Kaisan kanssa taksissa matkalla kentälle kesken lokakuun vesisadekauden. Meidän Espanjan kodissa oli vuokralainen koko talvikauden ajan ja vihdoin päästään sinne taas itse. Mä en itse erityisemmin pidä Espanjan talvesta, mutta tää kevät ja syksy on ihan parasta aikaa Aurinkorannikolla. Me käydään nyt ihan vain pikavisiitillä ja tullaan jo alkuviikosta takaisin. Ostettiin Espanjaan uusi auto, joten sen osalta on siellä asioita hoidettavana, samoin pankkijuttuja ja muita kämpän hoitoon liittyviä velvollisuuksia. Oon silti aivan innoissani vaikka sään puolesta olisi nyt ihanaa olla Suomessakin. Tultiin hetki sitten lentokentälle (kuva on jostain viime vuodelta haha, samat vaatteet päällä tälläkin hetkellä) ja vitsi, mä odotan oikein sitä rentoa oleilua vain omassa rauhassa, ilman kiirettä. Se rauhallisuus ja kiireettömys inspiroi kirjoittamaan ja kuvaamaankin ihan eri tavalla. Jokaisen pitäisi päästä aina silloin tällöin pienelle aurinkobreikille duunista kuin duunista. Nyt vähän dinneriä napaan ennen koneeseen menoa, palaillaan huomenna lämmöstä! Pus ja aurinkoa tähän viikkoon ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Venekausi, äääk! Kun Lapin mökin ovi suljettiin vikaa kertaa tältä kaudelta, aloin odottaa kesää ihan hulluna. Ja yhtäkkiä kevätkelitkin yllättivät meidät. Tänä vuonna olen ihan erityisen innoissani tulevasta kesästä, sillä meillä on vene. Olihan vene toki jo viime kesänä, mutta koska sopiva yksilö tuli vastaan vasta kesäkuun lopussa ja saimme sen käyttöön heinäkuussa, ei koko kaudesta päässyt samalla tavalla nauttimaan kuin nyt. Nämä lämpimät ja aurinkoiset päivät eivät ainakaan yhtään lievennä sitä innostusta. Nyt venettä on huollettu ja vähän sisustettukin talven aikana, joten kausi voi alkaa koska tahansa. Niin ja onhan veneellä vihdoin nimikin, hah!

Venekausi on siis ihan kulman takana, ehkä jo vapuksi saamme veneen veteen. Eilen puhuimme illallisella Turun saariston satamista ja mietin siinä sitten, että miten sitä osaa taas tehdä solmuja saati navigoida talven jälkeen? Mutta sehän on vähän kuin hiihtäminen ja laskettelu, kun sen taas kesätauon jälkeen aloittaa, tulee jostain selkärangasta. Aallokkoon en totu ikinä, en pidä siitä yhtään. Meri on elementtinä muutenkin niin ihmeellinen. Tavallaan pelottavakin, mutta samalla niin kiehtova ja tuttu. Veneily on elämäntapa, toisille se sopii, toiset ahdistuvat jos joutuvat viikonkin kuunnella laineiden liplatusta hytissä. Sitä ei muuten ole ikävä – kaikesta romantisoinnista huolimatta se on ärsyttävä ääni, joka ei anna nukkua. Tulevana kesänä vietämmekin todennäköisesti paljon aikaa veneellä sillä välin, kun remontti kotona valmistuu. Huh. Hyvällä asenteella pääsee varmaan aika pitkälle?

Tästä tuli vähän tällaista jaarittelua. Kävin päivällä kävelyllä tuossa Kaivarin rannassa ja tuuli oli kyllä vielä todella kylmä. Skattan venepaikatkin ovat vielä jäässä, mutta keväthän tulee aina ihan yks kaks. Toivottavasti vihdoin kesäkin. Mahtaako teidän lukijoiden joukossa olla veneilijöitä? Olisi kiva kuulla teidän suosikkisatamista, venereissuista ja fiiliksistä ylipäätään.. ♥


Mun elämäni aakkosissa L on Lappi. Ymmärrän ihan hirveän hyvin erilaisuutta, mutta en kyllä ymmärrä ihmistä, joka ei täällä viihdy. Keväinen Lappi on häikäisevän kaunis ja täynnä tekemistä. Kun on viettänyt täällä pimeimpänä kaamosaikana lähes kolme viikkoa, tätä valoa ja pikkupakkasia osaa arvostaa vieläkin enemmän. Tiedättekö, hiihtolenkeilläni hymyilen itsekseni tuolla jängällä. Aidommin ja leveämmin kuin kotona ikinä. Lasken päiviä seuraavaan kertaan ja huokailin itsekseni onnesta. Toiset haluavat talvea pakoon aurinkoon, mä voisin olla täällä vaikka joulusta pääsiäiseen.

Talviurheilu on vienyt mennessään. Perinteinen ja luisteluhiihto ovat nykyään ihan henkireikiä. Minulle, joka hampaat irvessä ja verenmaku suussa hiihdin väkisin kouluaikoina ja vihasin suksia ja koko lajia ihan sydämeni pohjasta. Ladulle on päästävä päivittäin, oli keli mikä tahansa. Tyyli sitten kelin mukaan, mutta mua eivät kyllä pakkaset hidasta. Laskettelurinteessä olen käynyt myös ihan päivittäin ja opetin kovasti myös tuota 3-vuotiasta. Tultiin me jo pariin otteeseen alas etelärinteitä, melkein huipulta saakka. Löysin sukset ja niillä laskemisen ilon uudelleen vasta viime talvena. En edes muista aikaa, jolloin en olisi osannut lasketella, joten selkäytimestä se taito vaan tulee ja taisin laskea taas melkein jokaisen rinteen, mitä täältä löytyy. Viihdyin vuosikymmenen pelkällä laudalla kunnes hurahdin suksiin. Eilen palasin pitkästä aikaa laudallekin, niin kivaa!

 

Päivät ovat olleet niin täynnä ohjelmaa, että tuntuu ihan hassulta palata kotiin. Ihan kuin olisimme olleet täällä pidempäänkin. Silti tänään, illan hämärtyessä, metsässä hiihdellessäni oikein kunnolla hengitin tätä Lapin taikaa. Puhtaampaa ilmaa ei löydä mistään ja tämä hiljaisuus on jotain niin ihmeellistä – en koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä. Nyt istutaan Kittilän kentällä ja odotellaan konetta Helsinkiin. Parin viikon päästä takaisin. Mökki Lapista oli veneen lisäksi paras ostos ikinä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Sain lukijaltani toiveen postauksesta koirien kanssa lentämisestä joten päätin toteuttaa sen nyt heti, kun toissapäivänä lensimme tyttöjen kanssa Lappiin ja keskiviikkoiltana lennämme taas takaisin kotiin. Fridalla ja Caralla onkin takana useampi lentomatka, joten ajattelin koota tähän vähän infoa ja omat vinkkini, kuinka koiran lentomatkasta tulee mahdollisimman mukava ja helppo kaikille osapuolille. Minulla on kokemusta lentämisestä vain siten, että koirat ovat matkustamossa, joten koiran kanssa lentäminen niin, että lemmikki kulkee ruumassa, jää tästä pois.

Finnairilla matkustamoon saa ottaa lemmikin niin kotimaan kuin ulkomaan lennoille, Norwegianilla ainoastaan kotimaan lennoille. Itse olen lentänyt vain Finnairilla, joten keskityn tässä siihen. Ennen kuin varaat lennon itsellesi, ota yhteyttä asiakaspalveluun ja selvitä, onko lemmikille tilaa koneessa. Finskillä saa kuljettaa matkustamossa vain kaksi lemmikkiä/lento. Kaksi lemmikkiä matkustaa yhden hinnalla ja ns. yhtenä lemmikkinä jos he menevät samaan kuljetuslaukkuun ja niiden yhteispaino on (kuljetuslaukun kanssa) alle 8 kiloa. Esimerkiksi Fridasta, Carasta ja laukusta tulee painoa vain 4 kiloa, joten he vievät koneesta vain yhden lemmikin paikan.

Itse toimin aina siten, että avaan varaussivun valmiiksi ja soitan tai chattaan Finnairin asiakaspalveluun. Jos saan vahvistuksen, että lemmikille on tilaa molempiin suuntiin, varaan lennot ja täytän heti lomakkeen lemmikin matkustamispyynnöstä (löytyy lentoyhtiön sivuilta) varauksen jälkeen. Sitä varten tarvitsee varaustunnuksen, lentojen numerot sekä kuljetuslaukun mitat. Hyväksytyn vastauksen saa yleensä noin päivässä. Lennon 40 euroa/suunta voi maksaa joko lentoasemalla lähtöselvityksessä tai etukäteen pyytämällä asiakaspalvelusta maksulinkin. Kun varaus on vahvistettu, voi alkaa valmistautua lentoon. Istumapaikan saa aina koiran kanssa matkustaessa etukäteen, yleensä koneen takaosasta.

Totuta lemmikki ajoissa kuljetuslaukkuun ja varmista, että laukun saa ottaa koneeseen. Tutut tuoksut, pyyhe pohjalle ja tuttu lelu mukaan. Olen joskus suihkinut rauhoittavaa feromonisuihketta laukkuun, mutta en ole huomannut sillä juurikaan vaikutusta. Tytöt rakastavat kuljetuslaukkuaan ja nukkuvat siinä muutenkin aina reissussa ollessamme, onneksi. Pehmeä, olalla kannettava malli on itselleni ainakin paras. Kurkistusaukko lemmikille ja toimiva ilmanvaihto ovat tietysti plussaa. Otan mukaan aina kaiken varalle koirien rokotuskortit sekä kopiot koirien rekisteröintipapereista, joissa on samat tiedot kuin koirien mikrosiruissa, ihan kaiken varalta. Hihnat sekä kaulapannat kulkevat myös kätevästi laukun sivutaskussa.

Checkausta ei voi tehdä etukäteen jos matkustaa lemmikin kanssa. Tiskillä koirat + laukku on toisinaan punnittu, mutta ei läheskään aina. Lentokentällä koirat saavat kävellä vapaana aina portille asti. Turvatarkastuksessa ne on otettava pois laukusta, koiria ei tarvitse läpivalaista, haha. Portilla koira laukkuun ja koneessa laukku edessä olevan penkin alle omiin jalkoihin. Koiraa ei saa ottaa pois laukusta, mutta laukun voi avata ja rapsutella koiraa rauhoittelemiseksi. Nousussa ja laskussa Frida ja Cara toisinaan vähän säikkyvät kovaa meteliä, mutta muuten he yleensä nukkuvat. Lentomatkustaminen sujuu omilta koiriltani ainakin vielä paremmin kuin automatkustaminen ja nykyään ihan rutiinilla.

Jos teillä on hyviä vinkkejä koiran kanssa lentämiseen, jakakaa niitä ihmeessä. Me jatketaan lomailua Lapissa vielä pari päivää näiden rakkaiden karvatassujen kanssa..