Ai vitsi, en edes muistanut miltä aurinko ja meri-ilma tuoksuu.. Me maataan seuraavat pari viikkoa palmun alla Karibialla. Jos joku teistä on käynyt Dominikaanisessa Tasavallassa, kirjoitelkaa ihmeessä mulle vinkkejä mitä täällä kannattaisi tehdä. Ensikosketukseni tähän maahan on ollut yöllisen lennon jälkeen lähinnä hotelliin tutustumista. Lento meni super nopeasti nukkuessa, aikaeroonkin sopeuduin jo paljon paremmin kuin viimeksi Miamiin mennessä. Ihme, tällaiselta jetlag-herkkikseltä.

On ihanaa olla lomalla paikassa, jossa ei tarvitse niinkään miettiä mitä pukee päälle ja voi vetää huoletta sandaaleissa ilman meikkiä aamusta iltaan. Pakkasin niin vähän meikkejä mukaan, että hämmästelin sitä itsekin. Ne viimeisetkin meikit UNOHDIN KOTIIN. Ylläri, ylläri, tällä kertaa jäi siis meikkipussi. Yleensähän unohdan aina jotain, milloin passin, milloin matkalaukun (kyllä, luit oikein). Kunnon rusketus olisi siis oikein tervetullut. Tämä ensimmäinen päivä on tarkoitus vain hengailla tässä resortissa, nauttia auringonsäteistä ja rentoutua yölennon jälkeen. Ei sitä tajunnutkaan, miten paljon on kaivannut tätä valoa ja lämpöä. Turkoosi vesi, valkoinen hiekka ja överi uima-allasalue, yes please. Hotelli vaikuttaa ainakin ensisilmäykseltä ihan nappivalinnalta ensimmäiselle viikolle. Vaihdetaan paikkaa ekan viikon jälkeen ja lähdetään ystäväperheen kanssa Samanaan. Oon taistellut huonosti toimivan wifin kanssa – puhelimella se toimii hyvin, mutta macbookilla ei. Kuvien lataaminen on siis hieman haastavaa, joten puhelinkuvia tulee varmaan laitettua tänne blogiin nyt jonkun aikaa, poikkeuksellisesti.

Indeed.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Pitkät lentomatkat tähän aikaan vuodesta tropiikkiin ovat ajatuksena ihania – vihdoin pääsee aurinkoon ja lämpöön. Käytännössä pitkässä lennossa ei ole kuitenkaan oikeastaan mitään ihanaa. Oikeasti kuka tykkää istua lähes 12 tuntia paikallaan, nauttii lennon jälkeisestä jet lagista, turvotuksesta ja kuivasta ihosta? Not me. Olen aivan superherkkä aikaerorasitukselle, joten oletan jo nyt, että huomenna on pää aivan sekaisin. Onneksi saadaan sentään lentää tällä Finnairin uudella konetyypillä. Jo viime talvena huomasin, kuinka A350:ssä ilma on vain paljon parempaa – on helpompi hengittää, iho ja silmät eivät kuivu lainkaan niin kuin muissa koneissa, nukkuminen onnistuu paljon helpommin ja lentokone on oikeasti todella hiljainen. Kun Micael vielä malttaisi nukkua, toinen on niin innoissaan lähdössä lomalle..

Koska tähän aikaan vuodesta Suomessa on todella kylmä (samoin lentokoneessa) ja perillä todella lämmin, ei ole oikeastaan mitään sellaista asua, mitä voisi kätevästi pitää myös perillä. En ymmärrä miten olen joskus voinut lentää farkuissa ja koroissa, niin järjettömän epämukavaa. Tälle lennolle valitsin vaatteet, joita voin käyttää sitten paluumatkallakin. Muuten ne saavat levätä loman ajan matkalaukun uumenissa. Kuvissa mun tämänhetkinen asu pitkälle lennolle (tämä viimeisin kuva on otettu ehkä minuutti sitten, haha). Istutaan siis koneessa odottelemassa lähtöä. Jättihuppari lämmittää, siinä on mukava olla ja palatessa takaisin se toimii takkina jota en viitsi koskaan raahata trooppisille leveysasteille vaikka palatessa olisi kuinka kylmä. Hupparin alla nukkumista varten Massimo Duttin alustoppi ja jalassa Zaran leveälahkeiset neulehousut. Nappasin vielä matkalaukkuun yöhousuiksi Balmuirin pellavapyjamahousut jos nämä neuleversiot ovat liian kuumat. Koska perillä matkakohteessa on yölläkin niin lämmin, rullasin laukkuun mustan pitkän puuvillamaksimekon, joka on helppo vetäistä päälle ihan tässä omalla paikallakin, niin ei tarvitse vessaan lähteä vaihtamaan vaatteita.

Mun parhaat vinkit pitkille lennoille ovat aikaeroon sopeutuminen etukäteen (lähinnä lennon aikana nukkuminen/valvominen – mikä fiksuinta, riippuu lennon ajankohdasta), runsas vedenjuonti (puhutaan jo litroista), meikittömyys ja paksu kosteusvoide sekä riittävästi lukemista ja vastamelukuulokkeet. Toivottavasti tämä lento menee hyvin, enkä olisi perillä ihan niin zombiena kuin yleensä! Nyt ilmaan ja Atlantin yli, ihan superia että nykyään Finskilläkin on netti lennoilla. Instagram Storyn puolella matkajuttuja reaaliajassa, stay tuned!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Ennen tämän päivän varsinaisen postauksen julkaisemista halusin muistuttaa teitä ylläpitämäni Facebook-sivun kilpailusta – nimittäin nyt voit voittaa loman Levillä osallistumalla Karhunkieppi 9 A:n facebook-sivulla kisaan, jossa sivusta tykänneiden kesken arvotaan majoitus Levin Karhunkiepissä! Voittaja arvotaan 1.helmikuuta joten käy heti osallistumassa ja vinkkaa kaverillesikin, mökissä on tilaa jopa kahdeksalle yöpyjälle, joten hyvät ystävät pääsevät varmasti mukaan?

Ainakin Helsingissä on tänään ollut aivan hirveä sää! Talvi katosi yhdessä yössä ja tilalle tuli järjetön määrä loskaa, yök! Pimeys ja vesisade vetävät kyllä mielen matalaksi. Olen ollut aina todella herkkä reagoimaan säähän mielialallani. Aurinko ja puhtaat valkoiset hanget saavat suun hymyyn todella helposti, kun taas sade ja pimeys masentavat heti.

Valmistelen nyt illaksi postauksen, joten käykää ennen sitä osallistumassa skabaan Karhunkieppi 9 A Facebook-sivulla, josta löydät myös tarkemmat osallistumisohjeet. Onnea kisaan ❤️

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

 


Kotona. Aika hullua, että lähes kolme viikkoa sitten pakkasin laukkuja joulukuusenvalossa juuri tähän aikaan illasta ja nyt istun tässä eikä joulusta saati kuusesta ole tietoakaan. Pöydillä komeilevat vain juuri ostetut leikkokukat kevään väreissä. Aika hullua, että tänään aurinko nousi kokonaan näkyviin (lappilaisetkin ihastelivat, että nyt se on kevät – tietty juuri sinä päivänä kun on se kotiinpaluu) ja fiilistelin sitä valtavien hankien keskellä rinteessä. Ja nyt täällä ei ole senttiäkään lunta. Aurinkoa sentään kuulemma tänään vähän näkyi. Ja aika hullua, että myöhäisen lounaan jälkeen kiirehdin lentokentälle ja tunnin kuluttua koneeseen istumisesta olin taas Helsingissä. Kotona.

No, mahtuihan tuohon väliin helv…llinen pakkausurakka, samojen tavaroiden purkamisurakka, -17 pakkasastetta,  kotimatkalla Lönkan Lidliin kaaressa oksentava lapsi, joulun pois korjaaminen ennätysvauhdilla sekä kolmet kadotetut (törkeän hintaiset) silkkikukat. Kotiinpaluu oli siis seikkailu sekin. Ja hei, kuinka siistiä aloittaa huomenna arki ihan puhtaalta pöydältä, puhtaasta kodista. Kuukauden päästä sitten aurinkoon.. Tää vuosi tulee muuten olemaan mahtava, mulla on ihan sellainen olo ♥ Ja mahtavaa viikkoa myös just sulle, voi hyvin!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Micaelin ensimmäisellä Levin reissulla huomasimme, kuinka lapsi rakastui Lappiin ensisilmäyksellä. Lumi antaa niin paljon enemmän mahdollisuuksia ulkona touhuamiselle ja pienen suun hymyyn ihan yhtenään. Sen jälkeen olemme tulleet tänne monta kertaa ja kesällä ostimme oman mökin. Haluan ehdottomasti opettaa hänelle samanlaista innostusta ja rakkautta talviurheilulajeja kohtaan, kuin mitä minulla itsellänikin on. Tämän melkein kolmeviikkoisen loman aikana olemmekin käyneet niin hiihtoladulla, kelkkareitillä kuin laskettelurinteessäkin. Laskettelu on taito, jonka haluan opettaa hänelle mahdollisimman aikaisin. Olen itse oppinut laskettelemaan niin nuorena, etten edes muista opettelusta mitään. Aikuisiällä se on hyvin vaikeaa. Olen kuullut monen pyörittelevän päässään kysymystä, minkä ikäisenä lapsi laskettelemaan? 

On tietenkin yksilöllistä, milloin lapsi on valmis rinteeseen. Se selviää kokeilemalla. Jos lapsi on suksilla täysin veltto, ei motoriikka ole ehkä vielä valmis hallitsemaan suksia. 4-vuotias pääsee hiihtokouluun ja se onkin yleensä hyvä ikä alkaa harjoitella kunnolla. Kuitenkin ennen hiihdonopettajan perusteellista opetusta on hyvä, jos alla on vähän tuntumaa. Siksi me aloitimme Micaelin (nyt siis 3-vuotias) kanssa laskettelun jo nyt. Aivan kuten hiihtoakin, kokeiltiin suksia ensimmäistä kertaa varovasti, siihen asti kunnes lapsi kyllästyy. Kehujen ja kannustuksen saattelemana se voi olla hyvinkin hauskaa. Instagramiani seuraavat saattoivat nähdä muutamia riemunkiljahduksia ladulla ja onnenhuumaa laskettelurinteessä. Moottorikelkan päältä häntä ei saa yleensä pois kuin repimällä.

Loppuun voisi siis todeta vain vastaukseksi otsikon kysymykseen – heti, kun pääsee hiihtokouluun, kannattaa mennä. Sitä ennen voi vuokrata kamat (lasten vuokraushinnat olivat ainakin täällä Levillä niin halvat, että ihan kysyin menikö nyt varmasti oikein..) ja saada vähän tuntumaa suksiin tai lautaan sekä harjoitella tasapainoa. Micael tykkäsi puuhasta niin kovasti, ettei olisi millään halunnut lopettaa edes kahden tunnin jälkeen. Hirveän kiukun saattelemana kävelimme autolle. ”Äiti mennään sitten taas huomenna laskettelemaan” ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian