Pohjoista kokemusta on vaikea kuvailla sanoin. Se täytyy vain kokea. Metsässä painava hiljaisuus, jonka rikkovat vain ladulla suhisevat sukset. Nokipannukahvin ja savusaunan tuoksu, jäisen avannon hyytävän järviveden tuntu, takkatulen lämmössä sulavat jäiset ja kipristelevät varpaat. Luonnossa tyhjenevän mielen tuntee koko kehossa. Pohjoisessa kohtaa itsensä ilman kiirettä ja voi kohdata jotain sellaista, joka on jäänyt aina arjen kiireen jalkoihin. Lumen keskellä viihtyvät eläimet ovat muistutus luonnon hyvyydestä ja yöllä taivaalla tanssivat revontulet todistavat, että pohjoisessa on todella taikaa.

 


Huomenta tunturista!
 Oikein hämärää huomenta, unohdan joka vuosi mitä kaamos on. Takassa palaa tuli, käsissä on (poro)mukillinen kahvia ja ulkona on huonosta lumitilanteestakin huolimatta lunta. Viime vuonna tähän aikaan oli ennätyslumen vuosi, mittaushistorian aikana Lapissa ei ole ollut koskaan niin paljon lunta. Nyt pieni hanki tuntuu sen takia jotenkin vieläkin pienemmältä, mutta saamme kuitenkin onneksemme nauttia valkoisesta maasta. Ja on täällä pieni pätkä hiihtolatuakin auki. Lappi on todellinen pohjoinen paratiisi, ja joku taika täällä oikeasti on. Aika ja kiire pysähtyvät, hiljaisuuden voi kuulla ja maailman puhtain ilma tuntuu ja tuoksuukin erilaiselta kuin etelässä. Kaikki parhaimmat ideani ja ajatukseni ovat syntyneet Lapissa.

 

Lensimme keskiviikkoiltana tänne mökille pakoon Helsingin synkkyyttä ja kiirettä. Ivalon kautta pompulla, vain siksi että lentäminen on ihanaa. Olisi ollut suoriakin lentoja, mutta aikataulullisesti tuo välilaskullinen oli paras ja meitä ei ainakaan yhtään harmittanut istua tuntia pidempään koneessa. Mökille saapuessa saapui myös rauha. Täällä on turvallista olla, me ei nähdä ketään ja sisällä käydään oikeastaan vain ruokakaupassa. Kaikki aktiviteetit ovat ulkona ja tähän aikaan joulukuusta tunturi on niin hiljainen, ettei kontakteja synny toisin kuin kotona. Lasten harrastustoiminta meni loppuvuodeksi tauolle rajoitusten takia ja vilkas Miksu ensipettymyksensä jälkeen on niin innoissaan, kun pääsee täällä liikkumaan oikein sydämensä kyllyydestä ulkona.

 

Eilen avasin hiihtokauden kympin pertsalenkillä. Pidemmät ladut ovat vielä kiinni, sillä lunta ei ole viime vuoden ennätysmääriä. Kauden ekoilla lenkeillä ei malta kuunnella edes äänikirjaa, niin lumoavaa tuo metsän hiljaisuus on. Mökillä ei stressaa lainkaan kotitöistä ja mikään ei uuvuta samalla tavalla kuin kotona. Olin eilen niin täynnä energiaa että hilpaisin ladulta lounaan kautta vielä salille tekemään pitkän yläkroppatreenin. Leivoin, laitoin ruokaa ja vein Miksun pulkkamäkeen. Kävellessä lumi narskui jalkojen alla ja mietin vain, että täällä mä elän. Niin kuin pitäisikin. Haluaisin joskus vielä viettää kokonaisen talven Lapissa jos elämäntilanne sen sallisi. Ehkä vielä joskus.

 

Nyt nautin tästä viikosta ja Lapin taiasta joka solullani. Laitan joulua valmiiksi mahdollisimman paljon niin, että jouluna tänne tullessa on kaikki valmiina. Että voisi vain napata ne sukset varastosta ja lähteä metsään. Tänä vuonna ollaan tehty paljon enemmän töitä kuin aiemmin. Lomat on viivattu yli kalenterista ja kesälomakin meni remonttia stressatessa. Keho ja mieli kaipasivat tänne. Jouluna aion irtautua täysin työasioista ja pitää ihan oikeasti lomaa, nyt hoidetaan niitä täällä jatkuvasti etänä. Pitkästä aikaa tuntuu, että oikeasti tarvitseekin lomaa. Vaikka toki soisin loman paljon mieluummin koronahoitajille ja kaikille heille, jotka taistelevat päivittäin koronapandemiaa vastaan. Vaikka stressaakin, ei oma arkeni ole kuitenkaan lähellekään sitä. Voimia tähän erikoiseen loppuvuoteen, ihan kaikille ♥

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


 

..kokea sen tropiikin lämmön. Sen, joka tuntuu ensimmäisenä päivänä epätodelliselta. Sen, joka yllättää edelleen joka kerta siellä lentokentällä ulos astuessa. 

 

..ajaa Santa Monicasta Malibuun ja syödä laiturilla lounasta surffareita katsellen. Vähän ihailla taloja siinä sivussa ja haaveilla muutosta.

..ladata Google Mapseja offlineen.

 

 

..kuitata huonelaskuja altaalla ja kuunnella hotellin työntekijöiden rouvittelua. En korjaisi kertaakaan, että se on muuten ”Miss, ei Mrs.”

..katsoa NHL-peliä paikan päällä Staplesissa.

 

 

..tuntea ne punoittavat olkapäät ja hakeutua varjoon, koska on vähän liian kuuma.

..juoda niin paljon vettä että tulee huono olo, koska on niin kuuma.

 

 

..kävellä hiekassa, kirota sitä kaikkialle kulkeutuvaa hiekkaa, piirtää siihen hiekkaan.

..kerätä lapsen kanssa valkoisia kiviä ja simpukoita.

 

 

..pyöriä tunnin verran CVS:ssä vain siksi koska päivittäiskosmetiikkaa myyvät apteekit on muka niin siistejä. Niin ja ostaa ruoat viereisestä Whole Foodsista. 

..kävellä uikkareissa altaalta huoneeseen hakemaan unohtunut kirja.

 

 

..laskea tunteja siihen, kun kone laskeutuu. Katsoa lentokoneleffat läpi, juoda sitä mustikkamehua ja toivoa, että nukahtaispa se lapsi pian omalle paikalleen.

..pysäyttää takseja lennosta keskellä suurkaupunkia.

 

 

..herätä aamulla viideltä sen ärsyttävän trooppisen linnun ”lauluun”.

..ihmetellä, miten pimeä tulee seitsemältä ihan yks kaks sormia napsauttamalla.

 

 

..pelästyä villan pihalla olevaa varaania.

..juoda päivän neljättä banana shakea auringonlaskussa.

 

 

..kuunnella loputonta heinäsirkkojen soittoa ja sammakoiden kurnutusta.

..ostaa neljällä eurolla tunnin taivaallisen jalkahieronnan. Joka ilta.

 

 

..Omelette station. ”With tomatoes and mushrooms, please.”

..lukea altaan reunalla kirjaa, jonka sivut ovat jo ihan kippuralla kastumisesta.

 

 

..tehdä kärrynpyöriä hiekalla ja putsata sen jälkeen kameraa siitä hiekasta.

..nuuhkia ostoskeskukseen astuessa ilmastoinnin mukana leijailevaa lumoavaa oud-tuoksua. 

 

 

..ärsyyntyä turkish ice creamin tekijään, joka on taas kerran niin ovela.

..bongailla apinoita puista.

 

 

..syödä aamiaista ulkona ja pyytää kerta toisensa jälkeen tarjoilijaa tuomaan pöytään koko kahvipannun, ei vain sitä yksittäistä kaatoa mukiin.

..miettiä illallisella, mihin huomenna voisi tehdä retken.

 

..shoppailla tavaroita, joita ei saa edes tilattua Suomeen.

..syödä simpukoita Ranskassa.

 

..treenata viileällä salilla, jossa on väljää, hienot maisemat ja niitä vihreitä omenoita.

..käyttää pari viikkoa pelkkiä sandaaleja.

 

 

..herätä jet lagin takia aikaisin ja lenkkeillä silloin, kun kaikki vielä nukkuvat.

..nähdä aidosti päivettynyt iho ja rusketusrajat.

 

 

..tuntea joka solullaan, kuinka hyvää valo ja lämpö tekevät keholle ja mielelle. 

..käydä sellaisessa kohteessa, jossa ei ole koskaan ennen käynyt.

 

 

..juoda glühweinia Wienin joulutoreilla ja ihailla samalla rusettiluistelua.

..nauttia museoista joissa ei ole koskaan käynyt ihmetellen itselle vieraan maan historiaa ja kulttuuria.

 

 

..pakata nesteet minigrippiin.

..seistä aamuruuhkassa NYC:n metrossa kahvikuppi kädessä.

 

 

..kiittää USA:ta isoista parkkiruuduista onnistuneen pysäköinnin jälkeen.

..kirota Espanjaa olemattoman pienistä parkkiruuduista ahtaassa hallissa, jossa pystyy hädin tuskin seistä.

 

 

..katsoa käsittämättömän upeita auringonlaskuja.

..antaa apinan varastaa halvat aurinkolasit.

 

..juoda kookosvettä juuri puusta pudotetusta hedelmästä.

..ihmetellä Arabian uskomattoman kauniita lämpimiä öitä. 

 

..pakata ranta- tai allaskassia.

..saada palovamman tulikuumasta turvavyön metalliosasta autossa, joka on ollut päivän auringossa. Silver bullet, I miss you!

 

 

..syödä hotelliaamiaisia ainakin kaksi tuntia ja ihmetellä tarjoilijan ilmettä, kun taas kerran tilaa jotain lisää.

..heittää pelkät shortsit kokouikkarin päälle ja lähteä kauppaan siinä asussa.

 

..kantaa aamun kauppareissulta pullovettä kaksin käsin kämpille. Sitä mitä myydään sinisissä pulloissa joissa on valkoiset korkit ja keltaiset etiketit.

..kuulla ovelta koputus ja ystävällinen huudahdus ”Housekeeping!”

 

 

..Puistella pyyhkeitä altaalta lähtiessä ja katsoa, unohtuiko mitään.

..Jonottaa Disney Worldiin.

 

 

..pyöräillä pitkin Miami Beachin rantakatua ilman mitään kiirettä.

..lentää koko yön toiselle puolelle maapalloa.

 

..asioida tax freessä.

..ihmetellä, että äiti kotona näkee samat tähdet ja kuun.

 

..ikävöidä koiria ulkomailla.

..onnellisena tajuta, että tästä lomasta on vielä yli puolet jäljellä.

 

..nähdä ja kuulla juuri kuvan kaltaisen naurun uimapatjalla auringon alla.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


 

Lappihehkutus osa 1 00 000 – sori nyt vaan, mutta tää paikka on lumonnut mut ihan täysin! Tuntuu aivan kuin olisi ensimmäistä kertaa tunturissa, vaikka olenkin viettänyt täällä menneinä talvina pitkiäkin aikoja. Ruska alkaa olla jo tosi kaunis, ilma ihanan kirpeää ja raikasta ja hidas elämä (kunnon keittiöllä +) oman perheen kesken ilman kiirettä ja jatkuvia ärsykkeitä tuntuu ihan luksukselta kun tällaista ei ole hetkeen ollut. Jos eskari ja harrastukset eivät vaatisi läsnäoloa, olisin täällä Miksun kanssa sinne asti että koti on täysin valmis..

 

 

 

Viikkoon on mahtunut kolme pitkää salitreeniä, kuusi lenkkiä ja 1,5 tunnin urheiluhieronta. Hullun hyvä treeniviikko ja kaiken lisäksi ollaan nukuttu joka yö 8-9 tunnin unia. Puhdasta itse tehtyä ruokaa, itse poimittuja marjoja ja säännölliset ateriavälit.. Ai että! Kyllä on helppo voida hyvin tällaisessa ympäristössä. Miksu on päässyt pelaamaan lätkää ihan joka päivä ja ollaan reippailtu rinteissä, luontopoluilla, vaellusreiteillä ja latupohjilla joka päivä.

 

Tähän kun lisää nää jumalattoman kauniit maisemat, on olo aika zen. Ruska on todella nähtävä, en tajua miksen ole aiemmin tullut tänne syksyllä? Aina sitä on kaivannut lämpöön ja aurinkoon kesän jälkeen. Lennot ovat nyt tosi edullisia, joten tänne tekee helposti viikonloppumatkan ja lämmöllä suosittelen nyt lyhyitäkin reissuja, Lappi ja paikalliset yrittäjät tarvitsevat nyt kipeästi turisteja.

 

 

 

 

Mulla on ollut koko päivän sellainen vähän melankolinen sunnuntaiolo. Oon käsitellyt viime aikoina mielessäni ihan valtavasti menneisyyttä ja siihen liittyviä vaikeita asioita ja jotenkin tällainen rauhallinen sunnuntai ja kirpeä syysilma muistuttivat noista ajoista. Pitkään muuten inhosin sunnuntaipäiviä. Oli vaikea olla tekemättä mitään ja sietää tylsyyttä. Yhdessä elämänvaiheessa halusinkin aina tehdä sunnuntaisin töitä. Olin se kiva työkaveri joka otti aina muiden sunnuntaivuorot ja ihan aidosti nautin kun oli tekemistä koko päiväksi. Myöhemmin olen kyllä ihmetellyt että mikä ihme mua silloin riivasi, mutta silloin se tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Eipähän tarvinnut katsella exää viikonloppuisin.

 

No, tästä postauksesta tuli nyt ihan tällainen höpöttelypostaus, mutta jotenkin viimeaikoina näitä on ollut kiva kirjoittaa. Kaipaan itse blogeista enemmän sellaista aitoa tajunnanvirtaa kuin loppuun asti hiottuja pitkiä mestariteoksia. Tässä ei kirjoiteta kuitenkaan aikakauslehteä vaan edelleen sitä blogia. Toivon muutenkin että blogit alkavat taas heräillä henkiin Instagramin suursuosion jälkeen, pidemmistä teksteistä saa vaan niin paljon enemmän irti kuin Instan kiiltokuvista ja pienestä mietelauseesta sen alla. Vai mitä ootte mieltä?

 

 

 

 

Saan onneksi olla täällä vielä torstaihin asti. Lauantaina tulee meidän muuttokuorma (!!) joten pari päivää menee hotellissa tai ehkä veneellä.. En voi uskoa, että viikon päästä luultavasti nukutaan jo uudessa kodissa. Yläkerta on kai kokonaan valmis, keskikerroskin melkein, kunhan se keittiö joskus tulee. Niin ja ne vaatehuonekalusteet, mutta eipähän tarvii heti purkaa ihan kaikkia laatikoita. Mutta uskokaa tai älkää, tuntuu täysin valmiilta kun on päässyt sitä loputtomasta kipsipölystä ja rakennustelineistä eroon. Täällä ne ovat kyllä hyvin päässeet jo unohtumaankin.

 

Imen nyt joka solullani tätä energiaa jota ruska väreineen antaa ja lasken päiviä seuraavaan kertaan. Luonnon antama energia on kyllä ihmeellistä. Tänään hölkkäilin Kittilässä keskellä metsää ja pysähdyin vain hengittämään sitä raikasta ilmaa. Tiesitkö, että Suomen Lapissa on maailman puhtain ilma? Nyt vielä iltapalaa ja sauna, ihmeellinen sumu laskeutui koko tunturiin äsken. Tuntuu ihanan turvalliselta olla vain lämpimässä mökissä piilossa pimeältä.  Leppoisaa sunnuntain iltaa teille kaikille, ja hyvää oloa alkavaan viikkoon!

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Ihan aluksi haluan sanoa, etten ole oikeastaan millään lailla koronahysteerikko. Mieluummin olen käyttämättä kaupan yleistä käsidesiä jos en saa sitä automaattisesta annostelijasta johon ei tarvitse koskea, enkä ole käyttänyt toistaiseksi maskia missään vaikka sellaisia minulla onkin. Tosin en ole kyllä vielä ollut julkisissa enkä ruuhkaisissa kaupoissa.  En veisi lastani koronatestiin pienen flunssan takia, vaan jäisin mieluummin kotiin ja odottaisin oireiden menevän ohi. Koronatesti oli nimittäin yksi inhottavimpia toimenpiteitä, joissa olen ollut. Saati mitä se on pienelle rimpuilevalle lapselle. Olinkin ilahtunut THL:n uudesta ohjeistuksesta, ettei lapsia tarvitse pienten hengitystieoireiden takia enää testata. Päiväkotien ja koulujen alettua on paljon pöpöjä liikkeellä lasten keskuudessa. Mielestäni HUS:n koronapotilaita hoitanut lääkäri sanoi hyvin, jos aikuisiin tarttuu nyt kausiflunssat ja vatsapöpöt, se on merkki siitä ettei koronaa varten annettuja hygieniaohjeita ole noudatettu tarpeeksi hyvin. Suojaavathan maskit, käsidesit ja turvavälit myös niiltä. Itse en perusterveenä aikuisena henkilökohtaisesti pelkää virusta ja itse tällä hetkellä uskon, että tämä koronavirus jääkin kiertämään maailmaa. Lieväoireisena mutta helpommin tarttuvana versiona kuin tämän vuoden alussa. No, se jää nähtäväksi, lopputulosta ei tiedä kukaan. Matkustaminen korona-aikana on kuitenkina asia, josta haluan kirjoittaa nyt oman kantani.

 

 

 

Pääsimme maaliskuussa Kaliforniasta Suomeen viimeisellä lennolla. Sen jälkeen peruuntui monia varattuja matkoja. Verbierin pääsiäinen, Lontoon yllärisynttärit, äitienpäiväreissu Espanjan kotiin, Monacon GP, perinteinen reissujuhannus.. Keväällä ei lähdetty edes Lappiin, vaikka lunta olisi ollutkin – ja vaikka moni tuttu keksikin syyn päästä Uudenmaan rajasulkujen yli. Varasin keväällä kuitenkin nyt syksyksi lennot Espanjaan, ajattelin että korona olisi silloin muisto vain. Kesällä näyttikin lupaavalta. Tutut reissasivat ympäri Eurooppaa ja nauttivat edullisista hinnoista ja rauhallisista kohteista. ”Kyllä mekin sitten syksyllä..” Nyt kun tartunnat ovat luonnollisesti rajoitusten purkamisen myötä lisääntyneet, tilanne onkin toinen. Meidän piti lähteä ensimmäistä kertaa yli vuoteen käymään Espanjan asunnollamme nyt syyskuun alussa, mutta päätin perua lennot. Ennen remontin valmistumista piti lentää myös parin viikon kuluttua veneilemään Rivieralle (Ranskaan tai Italiaan), mutta peruttiin sekin. Ei sen takia, että itse pelkäisin koronaa tai haluaisin välttää karanteenin, vaan sen takia, etten halua antaa omalla käytökselläni muille huonoa esimerkkiä. Olisimme voineet lentää myös suoraan Italiaan ja veneillä vain siellä, mutta sekin olisi tuntunut väärältä. Mieluummin matkustan sitten, kun voin tehdä sen 100% hyvällä omallatunnolla.

 

 

 

 

Matkustaminen on mielestäni yksi parhaimmista luksusjutuista, johon rahansa voi käyttää. Auringon tuntu iholla, sen mielialaa kohottava vaikutus ja uusien paikkojen ja kulttuurien näkeminen on aivan ihanaa. Meille se on yleensä myös ainoa tapa päästä täysin irti arjesta ja töistä, jotka seuraavat kotimaassa kaikkialle. Loma, etenkin ulkomaille, on ollut aina täydellinen keino palautua, nukkua univelat pois ja kerätä D-vitamiinivarastot aurinkolomalta täyteen. Kaipaan tällä hetkellä ihan valtavasti ulkomaille, enkä ymmärrä miten olen aiemmin niin kovasti inhonnut muka lentämistä. Odotan, että maailma taas aukeaa ja pääsemme tutkimaan sitä perheeni kanssa ihan loputtomiin. Kuitenkin nyt koen, että on aika pysyä Suomessa. Aurinko olisi tehnyt niin hyvää ja pieni loma tämän remontti-, väliaikaiskoti-, ja muuttokaaoksen ja stressin keskellä olisi enemmän kuin tarpeen. Koronan leviämistä matkustamisen välttäminen tuskin pysäyttää, se vain hidastaa sitä ja virus jatkaa leviämistään kunnes liikkuminen taas mahdollistetaan. Viruspotilaat eivät myöskään enää kuormita samalla tavalla erikoissairaanhoitoa kuin aiemmin, sillä tehohoidon tarpeessa olevia sairastuneita ei ole enää niin paljon. Kuitenkin tällä pelataan aikaa rokotteen kehittämiselle ja viruksen ja sen käyttäytymisen tutkimiselle. Kun maltamme pysyä vielä hetken kotimaassa, on turvallisen matkustamisen aika varmasti pian täällä.

 

 

 

Kotimaan matkailu on kuitenkin sallittua ja varsinkin suomalaisten yrittäjien kannalta kovin suositeltuakin. Lähdemme ensi viikolla mökille Lappiin, jonka jälkeen päästään vihdoin kantamaan kamat uuteen kotiin. Stressi, huolet ja turhautumiset saavat luvan jäädä sinne tunturipolujen varrelle. Oon aika fiiliksissä mökkireissusta, en ole nimittäin koskaan käynyt Lapissa ilman lunta vaikka muuten vietämme siellä pitkiäkin aikoja. Vaikkei lämpöä nyt olekaan luvassa, uskon luonnossa liikkumisen, puhtaan ilman ja Lapin taian vaikuttavan näihin katossa huiteleviin kortisolitasoihin oikein positiivisesti. Maastojuoksua, patikointia ja lenkkejä koirien kanssa, pyöräilyä, Miksun treenejä ja alkavan ruskan ihastelua.. Tähän tilanteeseen parasta, mitä voin kuvitella.

 

Mitä ajatuksia teillä on herännyt koronamatkustamisesta? Ootteko kenties käyneet reissussa itse vai peruneet varattuja matkoja?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Mitä parhainta kotimaanmatkailua! Koronarajoitukset pakottivat meidät pysymään tänä kesänä Suomessa ja hyvä niin. Pääsin vihdoin näyttämään ystäville ja perheelleni enemmän Ahvenanmaata. Viime kesänä piipahdimme vain pikaisesti Rödhamnissa lounaalla matkalla Ruotsiin ja Maarianhaminassakin viivyttiin vain pari yötä. Ahvenanmaalla on aina paikka sydämessäni, olihan se isäni koti. Mutta voi kuinka paljon kaikkea muutakin ihanaa sillä on meille tarjota. Ahvenanmaa ja koko Ahvenanmaan saaristo ovatkin ykkössijalla jos kotimaanmatkailun kesäkohteita kysytään. Näin kaunista saaristoa ei mistään muualta löydy.

 

 

 

Moni pitää Ahvenanmaalle lähtemistä hankalana. Ehei, sinne on joskus lähdetty ihan yhden yön reissullekin. Nyt en tiedä miten isot autolautat liikkuvat – ainakin Tallink Galaxy ja Viking Amorella tulivat vastaan tänään kun ajettiin Maarianhaminasta pois päin – mutta normaaliaikatauluilla Turun satamasta pääsee aamulautalla Maarianhaminaan ihan muutamassa tunnissa (aika kuluu helposti laivalla syöden ja vaikka ostoksia tehden) ja takaisin pääsee yhtä lailla äkkiä, sekä lisäksi Helsinkiin iltalautalla, jolloin viettää vain yön laivassa. Lento Maarianhaminaan kestää reilut puoli tuntia sekin, joten miksei voisi lähteä vaikkapa viikonlopuksi mökille hurmaavaan saaristoon?

 

 

 

Lapsena me mentiin aina Ahvenanmaalle saariston rengastietä pitkin. Suomen saariston rengastie on upea sekin, mutta jos se on jo tuttu, kannattaa reittiä jatkaa Ahvenanmaan rengastielle. Brändö, Kumlinge, Vårdö-Manner-Ahvenanmaa reitti on pohjoisin – ja upea! Manner-Ahvenanmaan läpi ajaa todella nopeasti, noin tunnissa. Eteläisempi rengastie vie Föglöön, Sottungaan ja aina ulkosaaristoon, Kökariin asti. Suuri suositus roadtripille. Pyöräily saaristossa on myös jotain niin ihanaa, ettei hymyistä meinannut tulla loppua kun kiidettiin pitkin punertavia asfalttiteitä.

 

Tästähän tuli nyt varsinainen matkaopaspostaus. No, Ahvenanmaa on nähtävä ja koettava itse. Etenkin sinun, joka koet olevasi kotona sileillä rantakallioilla, valtavien aaltojen lyödessä niitä vasten. Lampaiden ja omenatarhojen keskellä, lähiruoan, käsinkosketeltavan historian ja mitä kauneimman luonnon ympäröimänä. Ahvenanmaa on kaikkea sitä.

 

Tänään me lähdettiin aamiaisen jälkeen ajamaan Maarianhaminasta Hankoon. Meinattiin pysähtyä matkalla, jäädä yöksi Öröön tai muualle, mutta reissuväsymys (täynnä oleva Örö) vei lopulta voiton. Tultiin suoraan kotisatamaan ja nautittiin ihanan aurinkoisesta sunnuntaista merellä ja Hangossa. Juuri silloin kun ei odota ollenkaan hellettä, se näköjään yllättää.

 

 

 

Ahvenanmaalta lähtiessä iski taas pieni haikeus. Vuosi vuodelta se helpottuu, mutta aina sieltä lähtiessä muistan ne viimeiset hyvästit. Kun isä lähti äidin luota hyytävän kylmänä tammikuisena päivänä kotiin Maarianhaminaan, vilkutti karvalakki päässä auton ikkunasta ja minä keittiöstä takaisin. Nähdään pian! Eikä nähty enää koskaan. Lenkkeilin muutamaan otteeseen taas isän talon luo, seisoin edessä ja tuijotin postilaatikossa edelleen kummittelevaa isän nimeä. Tarra oli otettu pois jo kymmenen vuotta sitten, nimi sen sijaan jostain syystä jäänyt. Uskon, että jollain tavalla isä elää siellä edelleen.

 

Ja niin kuin äiti kauniisti kirjoitti.. När livet stannar, vi ses när vågorna vaknar.

 

 

 

Ahvenanmaalla olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta arki muistuttelee olemassaolostaan tänä loputtomalta tuntuvana kesänäkin. On pakko lähteä käymään Helsingissä, hoitamassa työasioita, omia asioita ja ihmettelemässä samalla remontin edistymistä. En ole kuukauteen käynyt Stadissa ollenkaan, ai että – odotan ihan vaan keskustaan pääsyä ja nukkumista sängyssä joka ei keiku! Vaikka kovin kiitollinen olenkin tästä kelluvasta kesäkodista, kaipuu omaan kotiin ja rutiineihin on tosiaan kova. Kuukausi veneessä, toinen vielä edessä. Toivon, että vielä jonain päivänä kirjoitan tänne, kuinka tämä evakkokesä oli kuitenkin sen valmiin lopputuloksen arvoista.

 

Vielä se tuntuu kaukaiselta. Nyt suljen koneen ja sen jälkeen silmät. Upea viikko Ahvenanmaalla on takana, toivottavasti saatte näistä kuvista edes pienen käsityksen siitä, kuinka upea matkailukohde meillä täällä Suomessa onkaan. Olen vähän jopa kiitollinen koronarajoituksista, ne ovat saaneet kotimaanmatkailun aivan uuteen nousuun. Vaikka välillä haaveilenkin astumisesta lentokoneeseen ja auringonsäteistä muualla kuin Suomessa, toivon että tämä jää tavaksi. Ei tarvitse lähteä aina merta edemmäs kalaan. Missä te ootte muuten reissanneet tänä kesänä? Jaa sun parhaimmat Suomi-kohteet kommenttiboksiin <3

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian