Itselleni tuntemattomissa kohteissa haluan aina nähdä mahdollisimman paljon. Vähän turhankin usein olen bookannut ja aikatauluttanut aivan liikaa tekemistä lomapäiville ja stressaan sitten kiirettä sekä sitä, ettei aikaa jää itse lomailuun. Ja kun sitten makaan aurinkotuolissa rannalla, poden huonoa omaatuntoa siitä, etten ole nyt tutustunut kohdemaahan niin perusteellisesti, kuin olisin voinut. Varsinainen suorittajan loma.

 

 

Onneksi olen antanut periksi viimeaikoina ajatukselle, ettei lomalla tarvitse välttämättä tehdä mitään sen ihmeellisempää. Joskus pelkkä auton vuokraus näyttää matkakohteesta enemmän kuin ne ”pakolliset” turistinähtävyydet. Meillä ei ollut tänne tullessa (onneksi) mitään sen suurempia suunnitelmia. Tai no, ajattelin että käydään vähintään Abu Dhabissa ja aavikolla mutta.. Jo parin ensimmäisen päivän aikana rento lomaelämä viehätti niin, ettei jaksanut sen suuremmin suunnitella mitään reissuja. Yhtenä aamuna olimme jo hakemassa autoa, muttei jaksettukaan odottaa ja lähdettiin takaisin nauttimaan auringosta. Ihan hyvällä omallatunnolla.

 

 

Siksi on toisinaan ihanaa tulla kohteisiin, jotka ovat jo tuttuja. Ollaan nähty aavikot ja Abu Dhabit ennenkin ja tähän aikaan vuodesta tarvitsimme eniten nimenomaan sitä lomaa. Lomaa arjen suorittamisesta, rutiineista ja kiireestä. On ollut aivan ihanaa vain olla. Meillä on ollut ihan mahdottoman hauskaa kolmistaan ja Micael on nauttinut valosta ja lämmöstä sekä vanhempiensa seurasta ihan valtavasti. Tällä lomalla on treenattu lähes päivittäin, kävelty ihan älyttömiä matkoja, syöty ja nukuttu hyvin sekä oltu muuten kahta drinkkiä lukuunottamatta täysin ilman alkoholia. On tehnyt niin hyvää, tällainen loman pitäisikin olla. Kerrankin se on tuntunut täysin lomalta.

 

 

Nyt pakataan hotellihuoneessa tavaroita kasaan, illalla pääseekin nukkumaan jo omaan sänkyyn. Akkujen lataaminen on saanut aivan uuden merkityksen, nimittäin kotiin palaa oikeasti todella levänneenä eikä lomasta tarvitse lisää lomaa, kuten ennen on vähän tuntunut. On siis ollut ihana reissu, mutta on myös ihana palata kotiin ja takaisin jouluvalmistelujen pariin.. Huomenna koristellaan kuusi! ♥

Kuulostaako suorittajan loma tutulta sinullekin?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Lämpö, jonka ehtii jo lyhyessä ajassa unohtaa. Taianomainen musiikki sekoittuu kaikkialla leijaileviin oud-tuoksuihin ja hetkessä on astunut sisään tuhannen ja yhden yön satuihin. Kiireetön aamiainen ja tulevan päivän ohjelmassa vain sitä, mitä tekee mieli tehdä. Juuri nyt en välitä lainkaan ilkeistä ja moralisoivista kommenteista, kuinka kehtaan matkustaa Arabiemiraatteihin. Tai kuinka nyt kehtaan matkustaa ylipäätään. Juuri nyt olen odotetulla lomalla perheeni kanssa ja aion varastoida tätä iloa, valoa, lämpöä ja D-vitamiinia itseeni aina seuraaviin auringonsäteisiin asti.

 

 

Tästä on vuosi, kun olemme viimeksi olleet ihan kolmistaan lomalla. Vaikka vietämmekin paljon aikaa yhdessä, loma on aina loma. Kotona tekeminen ei lopu koskaan ja työt seuraavat meitä kaikkialle. Tavallaan tietysti tännekin, mutta täällä voi vihdoin myös vain olla. Sukellan altaaseen auringonsäteiden lämmittäessä selkää, katselen viisivuotiaan ehkä jo sadattaviidettäkymmenettä pellehyppyä ja nautin siitä, kun saan kerrankin vain olla. Suorittaja ja työnarkomaani eivät koskaan rentoudu näin sataprosenttisesti kotona. On vaan niin ihanaa syödä jonkun toisen laittamaa arabialaista ruokaa, ostaa kookosvesi rannalta tai suoraan uima-altaasta, huumaantua näistä tuoksuista ja nukahtaa oman rakkaan kainaloon vaikka keskellä päivää.

 

 

Nyt on just hyvä. Ihanaa viikonloppua ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tämä postaus sai alkunsa kritisoivasta kommentista, jonka sain paljon keskustelua herättäneeseen Dubai-postaukseen viime viikolta. Pienten lasten kanssa ei saisi matkustaa, sillä he eivät muista matkoistaan yhtään mitään. Tämä pätee kuulemma myös pitkälle alakouluikään. Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

 

 

Olen matkustanut lapseni kanssa siitä asti, kun hän oli kuukauden ikäinen. Lapsen kanssa matkustaminen on helppoa, hauskaa ja antaa paljon niin lapselle kuin vanhemmillekin. Lapsi ei muista matkoista tai oikein muustakaan mitään ennen kolmatta ikävuotta, mutta ainakin he nauttivat lämmöstä, auringosta ja aikuisten jatkuvasta läsnäolosta. Sen jälkeen tapahtumat ja reissut alkavatkin jäädä lapsen mieleen. Micaelilla on paljon muistoja jo nyt meidän yhteisistä lomista, vaikka hän on vasta viisivuotias. Hän laskee päiviä reissuihin ja jakaa matkakokemuksia jo päiväkotikavereidensa kanssa. Matkustaminen on antanut hänelle paljon. Uskon, että hauskojen kokemusten lisäksi myös rohkeutta, avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta. Miksu oppi myös uimaan kolmevuotiaana, ei todellakaan olisi onnistunut jos emme olisi matkustaneet niin paljon lämpimissä maissa, jossa lapsi viettää ison osan päivästään vedessä.

 

 

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän tietysti saa irti matkustamisestakin. Koulun aloitus rajoittaa toki matkustamista ja se on myös yksi syy siihen, miksi olemme halunneet reissata nyt niin paljon, kun se on vielä mahdollista. Koulusta ei niin vain enää ollakaan pois. Kouluikäiselle matkustaminen olisi kuitenkin taas vielä suurempi rikkaus, sillä koulussakin opetetaan paljon asioita maailmasta, jotka havainnollistuvat lapselle, kun ne kokee itse. Se, että luet kirjasta Aasian maiden kulttuurista tai ilmastosta, on hieman eri asia kuin nähdä ja kokea se paikan päällä. Mitä tämä kertoo yhteiskunnasta, kun ihmiset ajattelevat näin? Maailmaa voi avartaa matkustamisen sijaan lukemalla kirjaa? En ihmettele, että syntyvyys vähenee, kun lapsiinkin suhtaudutaan nykyään niin negatiivisesti.

 

 

Ruotsalaisbloggaaja Kenza sai viime viikolla arvostelua osakseen Dubaihin matkustamisen takia, mutta myös siitä, että lensi lapsensa kanssa Dubaihin businessluokassa. Lasta ei saisi viedä kuulemma sinnekään, sillä businessluokan lipun maksaneet asiakkaat haluavat rauhaa ja hiljaisuutta. Entä se perhe, joka maksaa businessluokan lipuista (lapsestakin käytännössä täyden hinnan), he eivät saisi matkustaa toisten mukavuudenhalun takia väljemmin ja huomattavasti mukavammin? Ei voi kuin ihmetellä, mitä ihmisen päässä liikkuu. Yhtä lailla se perhe on velvollinen huolehtimaan ettei lapsi häiritse muita matkustajia siellä businessluokassa aivan kuten economypuolellakin tai vaikka ravintolassa maan kamaralla. Pikemminkin businesslipun maksamalla nimenomaan antaa sitä rauhaa kanssamatkustajille kun lapselle on mukava olla sekä tilaa nukkua ja leikkiä omalla paikallaan, toisin kuin turistiluokassa. Ihmisten itsekkyydellä ei vaan tunnu olevan mitään rajoja.

 

 

Tähän haluaisin kuulla teidän ajatuksianne. Mitä te ajattelette lasten kanssa matkustamisesta? Kyllä vai ei ja miksi lapsia halutaan viedä reissuun? Oppiiko maailmasta ja kulttuureista todella yhtä lailla kirjaa lukemalla?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

En nyt muista kuinka mones kerta tämä oli Ranskan Rivieralla, mutta ei varmasti viimeinen. Oikeastaan mitä useammin olen matkustanut Rivieralle, sitä enemmän pidän siitä. Se kilpailee Floridan kanssa paikasta, jossa toivoisin sitten joskus eläkepäivinä kakkoskotini sijaitsevan.. Vaikka meillä on asunto Espanjassa, voisin itse vaihtaa sen Ranskaan koska tahansa. Espanja on kiva, helppo ja aurinkoinen, mutta Riviera.. Niin paljon kauniimpi, niin paljon persoonallisempi, ja niin paljon parempaa ruokaa. Monella on mielikuvia ja ennakkoluuloja etenkin Nizzasta ja Monacosta, eivätkä ne välttämättä ole positiivisia. Elämä siellä näyttäytyy monille vain isoina huvijahteina, luksusliikkeinä, kasinoina ja yökerhoina. Alueelle on keskittynyt paljon rahaa maailmalta, mitä en ihmettele kyllä ollenkaan. Aurinko, turkoosi vesi ja ne henkeäsalpaavat maisemat kutsuvat luokseen yhä uudelleen ja jos siihen on mahdollisuus, moni sinne myös lähtee. Toki vietimme itsekin nyt ihan poikkeuksellista ökylomaa ystävän jahdilla, mutta Riviera on parhaimmillaan paljon muuta kuin elämää veneillä. Siellä voi hyvin reissata myös pienellä budjetilla. Toinen toistaan suloisempien pastellitalojen, jyrkkien rinteiden, turkoosin meren ja ranskalaisen ruoan parissa alkaa väkisinkin ajatella, että tänne olisi ihana jäädä pidemmäksikin aikaa..

 

 

Monella on mielikuvia ja ennakkoluuloja etenkin Nizzasta ja Monacosta, eivätkä ne välttämättä ole positiivisia. Elämä siellä näyttäytyy monille vain isoina huvijahteina, luksusliikkeinä, kasinoina ja yökerhoina. Alueelle on keskittynyt paljon rahaa maailmalta, mitä en ihmettele kyllä ollenkaan. Aurinko, turkoosi vesi ja ne henkeäsalpaavat maisemat kutsuvat luokseen yhä uudelleen ja jos siihen on mahdollisuus, moni sinne myös lähtee. Toki vietimme itsekin nyt ihan poikkeuksellista ökylomaa ystävän jahdilla, mutta Riviera on parhaimmillaan paljon muuta kuin elämää veneillä. Siellä voi hyvin reissata myös pienellä budjetilla. Toinen toistaan suloisempien pastellitalojen, jyrkkien rinteiden, turkoosin meren ja ranskalaisen ruoan parissa alkaa väkisinkin ajatella, että tänne olisi ihana jäädä pidemmäksikin aikaa..

 

 

Tämänkertainen reissumme lähti Nizzasta kohti Monacoa. Monacosta jatkoimme Èzen ja Cap-Ferratin kautta Cannesiin, Île Sainte-Margueriten ja Île-Saint Honorat’n saarten edustalle. Viimeiset pari päivää nautimme Nizzasta ja Villefranchesta. Monacon ja Cannesin Boat Show sotki hieman alkuperäisiä suunnitelmiamme, mutta oli vaihteeksi kiva välillä vain olla ja nauttia kiireettömyydestä täydessä auringonpaisteessa. Jo parissa kuukaudessa ehti unohtaa, miten ihanalta polttavat auringonsäteet iholla tuntuvat. Vaikka tällä kertaa asuimmekin veneessä, suosittelen lämpimästi vuokraamaan auton Rivieraa varten. Ihanat pikkukylät hurmaavat kävijänsä ja voit löytää mitä upeampia rauhallisia rantoja ja piilotettuja ravintoloita, ihan vahingossa. Lähes kaikki elämäni parhaimmat ruokakokemukset liittyvät muuten Ranskaan.

 

 

Lensin myöhään sunnuntai-iltana Suomeen ja minireissun jälkeen arkeen palaaminenkin sujui ihan mutkattomasti. Tai no, jos katsot Instagram storyni tältä aamulta, ei voida puhua ihan mutkattomasta, sattui nimittäin pikku haaveri illalla nukkumaan mennessä. Olipa muuten hullua tulla yksin kotiin, kun koirat ovat vielä äidilläni ja Micaelkin oli hoidossa maanantaihin. En muistakaan, milloin olisin ollut niin yksin kotona. Nyt kuitenkin takaisin töissä ja treeneissä kiinni. Reissaaminen on ihanaa, mutta on onni, että on sellainen ja koti ja elämä täällä Suomessa, mihin on aina ihana palata. Jos lomalta palaaminen tuntuu aina ahdistavalta, on se merkki siitä että arki kaipaa vähän muutosta. Siitä kirjoittelen teille myöhemmin lisää. Mahtavaa juuri alkanutta lokakuuta, yllättäköön se tänä vuonna ihanuudellaan ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Vaikka tasainen arki ja rutiinit ovat minulle niitä elämän voimavaroja, pienikin loma saa huomaamaan kuinka stressi on taas salakavalasti hiipinyt kehoon ja mieleen. Jatkuvan menossa olemisen ja aktiivisen treenaamisen myötä kroppa on käynyt ylikierroksilla ja olen ollut entistäkin temperamenttisempi. Arjen kiireissä se on tietty ihan normaalia, mutta hassua kuinka sitä itse sokeutuu omalle suorittamiselleen. Täällä Rivieralla huomasin jo ensimmäisen vuorokauden jälkeen, kuinka sitä todella tarvitsee edes pientä irtiottoa siitä jatkuvasta tekemisestä.

 

 

 

 

 

Olen nukkunut kaksi viimeistä yötä kuin pieni lapsi. Keinuvassa veneessä täydellisen pehmeässä sängyssä yrttien tuoksujen ympäröimänä.. Olo on kuin uudestisyntynyt. Nautittiin tänä aamuna aamiaisesta kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa Cap-Ferratin edustalla kun muut vielä nukkuivat. Pitkät yöunet ja aikaiset aamut ovat minulle sitä luksusta, mutta voi kuinka ihanaa on, kun joku toinen tekee joskus aamiaisen valmiiksi ja petaa sängyn. Lomalla ylipäätään palvelu on yksi niistä asioista, joihin itse haluan panostaa. Air’Bnb on ajatuksena kiva, mutta itselleni rentouttava lomailu on sitä, ettei tarvitse itse käydä kaupassa, kokata tai sijata sitä sänkyä. Mitä olette mieltä? 

 

Eniten rakastan perheen kanssa vietettyä arkea, mutta voi että kuinka hyvältä tuntuukaan välillä vain olla lämmössä ja auringossa kaukana siitä arjesta, mikä kotona taas odottaa. Muutamakin päivä tekee ihmeitä. Nyt ankkurit ylös ja suunta kohti saaria. Vielä pari päivää paratiisissa, joka muistuttaa vielä huolettomista kesäpäivistä. Tällä jaksaa taas seuraavaan kertaan ♥