Olen korviani myöten täynnä koko koronavirusta, mutta halusin kirjoittaa siitä nyt kuitenkin. Olen saanut niin monia viestejä ystäviltäni ja seuraajiltani, pääsemmekö kotiin täältä. Meidän pitäisi tulla maanantaina ja nyt ainakin näyttää siltä, että pääsemme vielä viimeisellä suoralla Losin lennolla kotiin. Tai no, pääsemme ja pääsemme. Täällä korona ei onneksi juurikaan näy ja elämä on ihanan normaalia verrattuna Suomen järjettömyyteen. Pystyisimme toki jäädä ja palata vasta kuun lopussa takaisin Heathrow’n kautta, mutta tullaan nyt kuitenkin suoralla lennolla kotiin.

 

 

Ymmärrän hyvin, että kyseessä on todella poikkeuksellinen tilanne. Ymmärrän hyvin, että huoli terveydestä on nyt todellinen. Ymmärrän hyvin, että tulevaisuus tuntuu pelottavalta. Mutta samalla hävettää niin järjettömästi ihmisten puolesta. Korona on saanut aikaan käsittämättömän joukkohysterian. Ihmiset ovat aivan sekaisin. Viranomaisten ohjeita noudatetaan niin kauan, kuin ne ovat itselle mukavia. Kuinka monta iloista läppäripäivitystä hashtagilla #etätyöt olet  nähnyt somessa viime päivinä? Mä ainakin todella monta. Etätöitä kotona fiilistellään somen täydeltä, samalla pakataan kassia viikonloppureissulle laskettelutapahtumaan. Ristiriitaista, eikö?

 

Saati sitten tämä kaikkein järkyttävin osa. Eikö hamstraajia hävetä se oma käyttäytyminen? Kaupat ovat tyhjiä, oksettaa nähdäkin kuvia niistä hyllyistä ja pakastealtaista. Vanhukset lähtevät tyhjin käsin takaisin taksiin kun terveet hyväkuntoiset aikuiset pakkaavat vieressä autoon 20 säkkiä vessapaperia ja pastaa. Toivon kovasti, että jokainen hamstraaja tuntee nyt piston sydämessään. On ok varata kotiin ruokaa sille ajalle jos sattuukin sairastumaan. Ei joudu sitten lähtemään sairaana sinne kauppaan. Missään ruokakauppoja ei ole kuitenkaan suljettu ja pääkaupunkiseudulla ruoan ja muut ostokset voi tilata myös kotiin. Ja jos on siinä oikeassa karanteenissa, hätä varmasti keksii keinon (=ihmisen joka voi käydä puolestasi kaupassa).

 

Ajattele sitä liikuntarajoitteista tai sitä vanhusta, jonka viikon suurin saavutus on ylipäätään päästä sinne kauppaan. Mä en edes kehtaisi mennä nyt ostamaan sitä vessapaperia jos se sattuisi olemaan loppu. Sairasta Suomi, sairasta. Haluan kirjoittaa vielä positiivisia ajatuksia tähän koronatilanteeseen liittyen, mutta tähän kirjoitukseen ne eivät nyt mahdu. Mihin on hävinnyt järki, inhimillisyys ja auttamisen halu? Tällaisessa poikkeustilanteessa olisi niin tärkeää puhaltaa yhteen hiileen ja nimenomaan auttaa heitä, joita korona oikeasti voi koskettaa ja rajusti. Itse toivon pääseväni töihin ja toivon että sinne pääsee joka ikinen meistä. Taloudelle korona on valtava kriisi ja konkurssien määrät tulevat luultavasti nousemaan rajusti tulevien kuukausien aikana. Tsemppiä täältä Suomi ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Juuri ennen Pariisin lähtöä kävin labrassa. Perusverikokeet ja ferritiini tsekattiin taas kerran, lokakuisen rautainfuusion jälkeen olen ollut hyvässä seurannassa. Olen kirjoittanut raudanpuutteesta useita postauksia, viimeisimmän ironisesti juuri raudanpuutteen selättämisestä päivää ennen näitä kontrolleja. Pariisissa juuri ennen nukkumaanmenoa tarkistin tulokset. Ferritiini, eli varastorauta 67. Lääkäri oli sanonut, että infuusion jälkeen pyritään sataan. Ensimmäinen ajatukseni oli suuri pettymys. Kuvittelin selvinneeni jo voittajana, rautavarastojen pysyvän ja kaiken olevan hyvin. Ärsytti suunnattomasti, vaikka kyseessä nyt ei suuri vaje ollutkaan ja tiesin, että harvoin se yksi infuusio riittää, varsinkin kun mulla oli jo hemoglobiinikin laskenut sinne anemiarajalle. Lääkäri ilmoitti uuden soittoajan ja ajattelin mainita samalla oireista, jotka olin ikään kuin itseltäni jo kieltänyt. Kyllähän mua hiihtolenkin jälkeen huimasi jo helmikuun lopussa ja yhä useampana iltana olin nukahtanut taas ajoittaisiin rytmihäiriöihin. Toisaalta ne voivat johtua niin monesta muustakin, ja olenhan ollut tiputuksesta lähtien aivan eri ihminen. Pettymys ja pelko siitä, että palaan sinne loppukesän ja syksyn helvettiin niiden lukemattomien oireiden kanssa saivat olon kuitenkin ajoittain aika synkäksi.

Tässä kohtaa ihmettelisin itsekin, miksi? Mullahan on kokoajan lääkäri, joka hoitaa mua ja joka on sanonut että nyt hoidetaan nainen kerralla kuntoon ja annetaan sitä rautaa niin kauan, kun tilanne on se, mitä on tavoiteltukin. No, raudanpuutteen hoito Suomessa on vielä hyvin huonossa jamassa. Mulla on ollut kaksi lääkäriaikaa varattuna, siis kahdelle eri lääkärille. Ensimmäinen minua hoitanut lääkäri totesi soittoajalla, että ferritiini 67 on todella hyvä, katsotaan loppuvuodesta vielä yhdet labrat ja sitten voidaan lopettaa. Hyvää kesää! Alle minuutin kestänyt puhelu jätti hiljaiseksi. Parin viikon päässä odotti onneksi aika yhdelle maailman johtavista raudanpuuteasiantuntijoista. Vaikka tiesin hänen olevan eri mieltä kuin tämä edellinen lääkäri, silti olen stressannut viikkoja siitä, että mitä jos hänkin on kääntänyt kelkkansa ja joudun taas odottamaan hoidon jatkumista sinne asti, että alan oireilla ihan kunnolla. Viime syksystä tuntui jäävän ikuiset jäljet.

Tänään iltapäivällä astuin sisään lääkärin vastaanotolle. Hän oli katsonut kaikki tulokseni valmiiksi ja totesi heti, että ferritiini 67 ei vaan mitenkään riitä. Pääsisinkö kolmen viikon päästä uuteen tiputukseen? Keskustelimme paljon raudanpuutteen hoidosta ja vahingossa spontaanisti melkein halasin häntä, maailma tarvitsee tuollaisia lääkäreitä jotka osaavat katsoa ohi muoti-ilmiöiden ja vanhojen tottumusten. Raudanpuute on vakava ongelma, joka on tunnistettu Suomessa vasta hiljattain. Se ei ole muoti-ilmiö, se on aina oire jostain kehon toiminnosta, jossa elimistö menettää liikaa rautaa sen saantiin nähden. Hankala tunnistaa, hankala hoitaa. Oireisiin tottuu sillä ne tulevat salakavalasti ja pahenevat vähitellen, itse olin ajoittain lähes sänkypotilas jo siinä vaiheessa, kun tajusin hakeutua hoitoon ja ymmärsin, ettei nyt olekaan kyse pelkästä ylikunnosta tai uupumuksesta.

Saan itse hoitoa ja olen jos sen takia niin valtavan onnekas ja etuoikeutettu, saati vielä että olen saanut hoitavaksi lääkärikseni alansa huipun. Samaan aikaan tunnen hirveää pettymystä, surua ja vihaa heidän puolestaan, jotka eivät saa apua. Toiset taistelevat pelkästään lähetteen saamiseksi ferritiinimittaukseen. Julkisella puolella raudanpuutetta ilman anemiaa ei hoideta käytännössä lainkaan infuusioilla ja esimerkiksi itselleni infuusiohoito on ainoa vaihtoehto. Kymmenet tuhannet ihmiset tuskailevat raudanpuutteen kanssa ja mikä pahinta, suurin osa heistä kokee vähättelyä, heidän oireensa leimataan muoti-ilmiöksi ja heitä lääkitään aivan väärin. Ystäväni on sairastanut raudanpuutetta jopa 20 vuotta ja vasta nyt sai ensimmäistä kertaa siihen hoitoa. Jopa hänen lapsensa kärsii raudanpuutteesta jonka on saanut äidiltä jo sikiöaikana, ajatelkaa mikä vaikutus sillä on kasvuun ja kehitykseen? Tämä on lääketieteessä varmasti käänteentekevää aikaa. Joku sanoo sitä lisäravinnevajeeksi, joku voi menettää sen takia mielenterveytensä, fyysisen terveytensä ja koko elämänsä. Vaatikaa ihan oikeasti sitä hoitoa ♥

Näiden kuvien ottamisen aikoihin vointini oli kaikkein huonoin. Jatkuvat rytmihäiriöt, lihassäryt, närästys ja huimaus olivat läsnä ihan joka hetki. Kauppareissulla lähti taju, yläkertaan kävellessä tuntui että happi loppuu. Siihen ei palata enää ikinä.


 

Uuniperuna on aivan liian vähän hehkutettu ruoka, 90-luvun klassikko, jota on alkanut näkyä yhä useammassa ruokapöydässä viime vuosina. Perunalla on turhaan huono maine, ei se ole sen epäterveellisempää kuin valkoinen riisi tai tavallinen pasta. Mä ainakin tykkään vaihtelusta ja koska harvoin keitän perunoita enkä koskaan syö ranskalaisia tai lohkoperunoita, omat perunat menevät oikeastaan aina uuniperunan muodossa. Kysyin eilen Instagramissa seuraajiltani, kääritäänkö uuniperuna folioon vai ei? No, 68% vastanneista vastasi kyllä. Siis EI, EI ja EI. Uuniperunaa EI kääritä folioon. Se on hassu tapa joka tulee luultavasti ravintoloista, jossa perunat kääritään joskus folioon jotta ne pysyisivät lämpiminä pidempään. Uuniin folion laittaminen on kuitenkin tyhmää ja ensinnäkin aivan turhaa alumiinin tuhlausta ja roskausta. Folioon kääriminen pitää kosteuden perunan sisällä, yleensähän tavoitteena on nimenomaan paistaa rapeakuorisia perunoita uunissa. Folioon kääritty peruna on tästä syystä vetinen. Parhaimmat uuniperunat syntyvätkin uunissa ilman foliota.Perunaan kannattaa pistellä haarukalla reikiä, jotta kosteus pääsee pois perunan sisältä, eikä peruna ”räjähdä” ja leviä uuniin. Uuniperuna valmistuu joko leivinpaperilla tai vuoassa esimerkiksi suolapedillä. Ne voi paistaa uunin keskitasolla n. 180 asteessa tunnin ajan, tai ensin kuumemmalla vartin verran, sitten pienentää lämpötilaa. Nuo ovat niin uunista riippuvaisia, edellisessä paistoin 200 asteessa helposti tunnin, nyt riitti 180 ja vajaa tunti. En ole koskaan niin turhan tarkka noista paistamisista, liha ja leipominen ovat poikkeuksia. Jotenkin sitä vain näkee, kun on valmista, haarukallakin voi kokeilla jos on epävarma. Toiset pyörittelevät perunat oliiviöljyssä, musta sekin on ihan turhaa. Tosin en syö perunaa itse koskaan kuorineen, vaikka pesen ja kuivaankin ne huolellisesti aina ennen paistamista.

Koska uuniperuna kuuluu syödä nimenomaan perinteisten täytteiden kanssa, ei suinkaan minkään lisukkeena (se olisi vain kuivaa ja pahaa), jaan tähän kolme suosikkitäytettäni perunalle. Nopeat ja helpot tehdä sillä aikaa, kun uuniperuna valmistuu uunissa kuin itsestään. Kelpasivat niin aikuisille kuin lapsillekin, tuo tonnikala-chilitäyte ei ole siis lainkaan niin tulista miltä kuulostaa, kun chili on tuorejuustossa, eikä sitä pilko siihen erikseen. Toki tabascolla ja pilkotulla chilillä saa ekstratulisuutta jos niin haluaa. Itse kammoan tulisia ruokia joten mun annoksesta ne jäivät pois.

 

 

Tonnikala-chilitäyte

Tonnikalaa

Maustamatonta tuorejuustoa

Kermaviiliä

Chilituorejuustoa

Mustapippuria ja halutessasi tabascoa

 

 

Katkarapu-fetatäyte

Kuorittuja katkarapuja

Fetajuustoa muruina

Kermaviiliä

Maustamatonta tuorejuustoa

Merisuolaa ja mustapippuria

Sitruunamehua

 

 

Quacamole

Avokadoa

Tomaattia

Limen mehua

Suolaa ja pippuria

Halutessasi korianteria (mä tykkään itse) ja pieni pala chiliä (jos haluaa tulisuutta)

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian