Törmään aina aika ajoin blogeissa, tai siis niiden kommenttikentissä, aika kärkkääseenkin keskusteluun blogiyhteistöistä ja ennen kaikkea siitä, että blogilla tienaaminen tuntuu oelvan toisille aivan järjetön ongelma. Siis törmäsin jopa sellaiseen keskusteluun, jossa kommentoija pyysi muita blogin lukijoita lähtemään mukaan ”kampanjaan” yhteistöitä vastaan, eli boikotoimaan kaikkia niitä yrityksiä, jotka tekevät blogien kanssa yhteistöitä. Siis mitä hemmettiä?! Kaikkia näitä kommenttiketjuja yhdistää myös kommentoijien ajatukset siitä, että blogi ei voi olla kenellekään työ, vaan se on ihan täysin harrastustoimintaa. En tiedä enää onko se edes kateus muka helposta työstä vai ihan silkka typeryys joka tulee esille silloin, kun joku sattuu saamaan jotain ilmaiseksi tai vaikka alennuksella yhteistyön kautta. Ja etenkin silloin, kun joku pystyy tehdä harrastuksestaan työn, jota voi tehdä kotona ja joka ei vaadi siellä bussipysäkillä seisomista aamukuudelta. Siis toki bloggaaminenkin työnä voi sitä toisinaan vaatia, mutta harvemmin. Näille ihmisille tärkein viesti onkin, että ole hyvä ja tee itse perässä menestyvä blogi, joka antaa sulle mahdollisuuden vaihtaa vaikka sitä työpaikkaa, johon et selvästikään ole nyt itse tyytyväinen. Ei ole muuten ihan jokaisen pala kakkua.

Blogit olivat ennen erilaisia. Tavallaan kaipaan itsekin sitä arkisempaa ja persoonallisempaa sisältöä ja ei-niin-mietittyjä kuvia. Silloin aktiivisimmat bloggaajat saivat paljon helpommin lukijoita, kun blogeja ei ollut paljon. Kilpailu lukijamääristä ja niiden säilyttämisestä on kuitenkin alalla kiristynyt sen myötä, kun blogeja on tullut lisää ja niiden taso nousee jatkuvasti. Kun ennen sai seuraajia ja lukijoita ikään kuin itsestään tuottamalla vain säännöllisesti sisältöä, nyt siihen on pakko panostaa aivan eri tavalla. Ehkä tämä luo mielikuvan siitä, että bloggaaminen olisi edelleen helppoa ja ihan silkkaa harrastustoimintaa? Ehkä se toisille on sitä edelleen, mutta väitän, että suurin osa bloggaajista joutuu oikeasti tekemään paljon töitä bloginsa eteen jos haluaa pysyä jatkuvasti kehittyvän alan huipulla ja säilyttää lukijoidensa mielenkiinnon.

On vain silkka fakta, että jos tavoitteena on blogilla tienaaminen, yhteistöitä on pakko tehdä. Blogitulot perustuvat mainonnalle ja blogi on mainospaikka siinä missä sporapysäkki tai sanomalehti. Toki on ehkä vähän ikävää, jos yhteistöistä näkee että ne on tehty vain rahan takia ja siitä rahasta vain kehutaan tuotetta tai palvelua, joka muuten jäisi itseltä hankkimatta. Itse haluan ainakin panostaa omiin yhteistöihini kunnolla ja tuoda postauksen sisällössä esiin vähän muutakin kuin pelkkää mainostusta, vaikka se onkin yhteistyön varsinainen tarkoitus. En lähde sellaisiin yhteistöihin mukaan, jotka eivät sovi omaan arvomaailmaani tai kulutustottumuksiini, sillä koen itse blogiyhteistyön silti vähän erilaisena, kuin se pelkkä mainonta. Bloggaajia ei suotta sanota vaikuttajiksi, sillä bloggaajan omat henkilökohtaiset valinnat vaikuttavat yllättävän paljon lukijoiden omiin valintoihin. Myös se on yksi syy, miksi haluan olla aidosti oma itseni ja toteuttaa tätä myös yhteistöiden kannalta. Haluan säilyttää uskottavuuteni ja luotettavuuteni niin yhteistyökumppaneiden kuin lukijoidenikin kanssa.

Jo pelkästään yhden yhteistyöpostauksen toteuttaminen vaatii todella paljon aikaa. Kuvaaminen ei välttämättä ole ihan pikkujuttu, kuvat on myös käsiteltävä. Tyylinsä toki kullakin, mutta mulle se ei ole mitään vartissa valmista -hommaa, vaikka toki voisin käyttää siihen vieläkin enemmän aikaa jos sitä vain olisi. Tekstejä saatan hioa joskus useamman päivän, sillä aina ei ole inspiraatiota kirjoittaa kaikkea kerralla, varsinkin kun yhteistyöpostauksiin haluaa panostaa niin paljon. Jo pelkästään yhden instagram-julkaisun takana voi olla paljon työtä. Kuvausta, kuvankäsittelyä, suunnittelua, luonnoksia ja itse julkaisun teko ei suju ihan minuutissa sekään hashtageineen kaikkineen. Toki joskus on päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin itsestään ja yksi postausteksti valmistuu jopa vartissa, jos aika ja inspiraatio osuvat kohdalleen. Useimmiten on kuitenkin kyse monen tunnin työstä. Lisäksi bloggaajan loma on aina erilaista kuin ei-bloggaajan, ellei sitten ole ennen lomaa käyttänyt tuhottomasti aikaa postausten valmiiksi kirjoittamiseen ja ajastamiseen. Mulla se on jäänyt kiireiden takia aina ajatuksen asteelle ja lomalla kuljen jatkuvasti kamera kädessä ja teen töitä joka ikinen päivä. Miksi? Siksi, että saisin blogiin säännöllisesti sisältöä sekä sitä kautta tietysti myös itselleni rahaa. Hyvin tuotetut sisällöt kiinnostavat myös yrityksiä, jotka haluavat mainostaa blogeissa.

Yritysten on nykyään todella järkevää mainostaa tuotteitaan ja palvelujaan esimerkiksi juuri blogeissa jo pelkästään kävijämäärien takia. Oikeanlaisen ja hyvin toteutetun blogiyhteistyön kautta yritys voi saada paljon suurempaa näkyvyyttä nimenomaan oikealle kohderyhmälle kuin esimerkiksi ilmoituksella paikallislehdessä. Päivittäin päivittyvät lifestyleblogit antavat siihen hyvän mahdollisuuden ja siksi juuri lifestyleblogeissa onkin eniten yhteistöitä. Lifestylebloggaaja on yleensä henkilö, jota seurataan nimenomaan henkilönä, ei välttämättä blogin sisällön takia (vrt. ruokablogi ja lifestyleblogi) ja bloggaajan valinnat ovat sellaisia, jotka kiinnostavat blogin lukijoita, jotka ovat yritysten kohderyhmää kaupallisissa yhteistöissä. Yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia, yritys saa näkyvyyttä, bloggaaja korvauksen tehdystä työstä. Koska kyse on todellakin työstä, siitä on maksettava myös palkkaa.

Näiden luulisi olevan ihan itsestäänselviä asioita nykyään vähänkään enemmän blogia lukeville henkilöille, mutta näköjään ei. Blogilla tienaaminen ei kuitenkaan ole todellakaan helpoin mahdollinen tapa tehdä duunia ja se vaatii tekijältään paljon. Jokainen, joka kritisoi bloggaamista ja muuta sosiaalisen median sisällöntuottamista sen perusteella, ettei se ole oikeaa työtä, voi todellakin kokeilla itse. Aika moni jättää leikin kesken. Ja hei kertokaa nyt teidän ajatuksia, mitä tunteita blogiyhteistyöt teissä herättävät ja pidättekö sisällöntuottamista oikeana työnä?

Kuvat eivät liity taaskaan yhtään mitenkään tekstiin, mutta voi vitsi miten hullua, mulla oli viime lokakuussa noin tumma tukka! Ääk. Espanjan aurinko, olen kohta siellä.. ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Vihreät arvot ja ekologisuus ovat nyt iso trendi. Ja onneksi ovatkin. Tänään halusin kirjoittaa teille pienistä vihreistä valinnoista omassa arjessani. Olen aiemmin kirjoittanut ajatuksistani muun muassa ilmastonmuutoksesta, kasvissyönnistä ja matkustamisen eettisyydestä. Tärkeitä aiheita, jotka ovat pinnalla keskusteluissa ja somessakin. Näiden mukana on tullut kuitenkin pieni, mutta ikävä, lieveilmiö. Ne vihreät arvot vedetään ihan yli ja ainakin mulle on tullut helposti monista kommenteista sellainen olo, että jos ei nyt elä ihan täydellisen ikivihreästi ja heittäydy siihen hippimoodiin, ei kannata olla ympäristöystävällinen ollenkaan. Esimerkkinä vaikkapa oma matkustamiseni. Välillä meillä saattaa olla vaiheita, että lennämme joka kuukausi johonkin, joskus useammin kuin kerran. Saan tästä kritiikkiä ja kasvissyöntipostaukseeni kommentoidaankin sitten, että voisin ihan hyvin syödä lihaa, sillä lennän niin paljon, että se kumoaa kaikki ympäristötekoni. Kuinka tyhmää! Kuitenkin ne arjen pienet vihreät teot ovat todella isossa roolissa ja tämä onkin aihe, johon haluan tässä postauksessa paneutua. Luomuviinimerkki Evergreen haastoi minut yhteistyössä pohtimaan omia arjen vihreitä valintojani bloggaajakollegoideni kanssa. Tärkeitä pieniä asioita, joita jokainen meistä voi varmasti vähitellen lisätä omaan arkeensa.

Kuten sananlaskussakin sanotaan, pienistä puroista syntyy suuri virta, ja ainakin omasta mielestäni niitä ei-niin-ympäristöystävällisiä tekoja, kuten sitä surullisenkuuluisaa lentämistä, voi hyvin kompensoida arkisilla jokapäiväisillä valinnoilla. Me kaikki teemme arjessamme päivittäin valintoja, jotka kannattaa punnita ympäristö mielessä pitäen. Monet asiat ovat tottumuksia, joista voi päästä eroon kunhan tietoisesti yrittää muuttaa toimintaansa. Pian siitä tulee tapa. Kurkkaa muuten ihana kampanjasivu täältä!

Hyvänä esimerkkinä vihreistä valinnoista ihan ensimmäisenä tämä yhteistyökumppanini Evergreenin luomuviini. Törmäsin itseasiassa ensimmäisen kerran luomuviiniin vasta tammikuussa 2016, kun Alkossa myyjä suositteli sellaista. Se oli melkoinen ahaa-elämys, sillä tajusin vasta silloin, että viinejä on todellakin saatavilla myös luomuna. Vaikka olin syönyt luomuruokaa vaikka kuinka kauan! Vähän blond moment, mutta siitä lähtien olen pyrkinyt valitsemaan viinihyllylläkin mahdollisimman usein luomua. Evergreenin koko viinituotanto on luomusertifioitu ja sarjaan kuuluu punkun, valkkarin ja kuohuviinin lisäksi myös hanapakkaus punaviiniä sekä luomusiidereitä. Pakkaukset ovat ympäristöystävällisiä ja jokaisessa tuotantovaiheessa on pyritty minimoimaan ympäristölle aiheutuva kuormitus. Tämän paremmin et voi viiniäsi valita!

Ruoka on myös yksi vihreä valintani. Pyrin aina syömään kasvisruokaa ja valmistamaan sitä myös muulle perheelle mahdollisimman usein. Meillä saattaa helposti olla kokonainen viikko pelkkää kasvisruokaa ja olen saanut jo kaikki perheenjäsenet luopumaan pihvistä. Ostan mahdollisimman paljon ruokaa luomuna sekä suosin aina mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Helsingissä se on nykyään onneksi aika helppoa, kiitos kasvavan luomu- ja lähiruokatrendin. Croissantit on helppo hakea lähileipomosta, juustoa saa luomuna pikkukaupastakin ja marjoista sekä hedelmistä löytyy oikeastaan aina luomuvaihtoehto. Siirryin myös hiljattain käyttämään kestokassia, kannan tuota nykyään mukana kaikkialle ja olen joutunut jopa ostamaan erikseen roskapusseja, kun kauppakasseja tulee nykyään niin vähän.

Pyöräilen aina kun se on mahdollista. Joudun käyttämään päivittäin autoa, sillä työmatkaani ei voi kulkea edes julkisilla. Periferia, I know. Keskusta-alueella liikkuessani valitsen kuitenkin aina mahdollisuuksien mukaan pyörän kun liikun yksin ja Micaelin kanssa pyrimme kävelemään aina iltapäivisin päiväkodista kotiin. Kipaisen mielelläni kauppaan kävellen ja hyvällä säällä myös keskustaan asti. Kun kävin vielä sairaalalla töissä, pyöräilin työmatkatkin. Tehokasta arjen hyötyliikuntaa ja kompensointia autoilulleni. Olen saanut monta ilkeää kommenttia yksityisautoilustani, mutta siitä luopuminen on arjessani täysin mahdotonta. Onneksi sitä voi kuitenkin kompensoida juuri niin hyvin, kuin itse pystyn. Tulevaisuudessa haluaisin vaihtaa myös autoni Teslaan, kunhan ne vielä vähän kehittyvät.. Tilasimme itseasiassa taloyhtiöltä autopaikoille jo laturit sähköautoja varten, olkoon se ensimmäinen askel.

Kierrätän vaatteita ja asusteita ja samalla hillitsen shoppailuani. Olen luonut itselleni ”säännön”, että aina kun ostan uusia vaatteita tai asusteita, laitan vähintään yhden vanhan myyntiin. Shoppailuani säännöstelen ostamalla ajattomia klassikoita, enkä vain hetken trendivaatetta, joka lähtee seuraavan sesongin alussa kiertoon. Jossain vaiheessa järkytyin siitä vaatteiden määrästä kaapissani. Kuinka paljon sitä ostikaan kaikkea turhaa, vain siksi että oli ale tai että se oli sen hetken muotivillitys. Liiallinen kuluttaminen alkoi ahdistaa ja vaikka tälläkin hetkellä shoppailen toisinaan aika paljon, laitan kuitenkin aina vanhat sitä mukaa kiertoon. Tavoitteenani on tietysti luoda vaatekaappi, joka kestää vuosia muuttumattomana ja päivittää klassikoitani vain pienillä lisämausteilla silloin tällöin. Tähän on auttanut myös oman tyylin löytäminen. Ennen saatoin ostaa joka juhlaan uuden mekon, nykyään ajatuskin tuosta kauhistuttaa. Haluan, että jokainen vaate kaapissani on suuri suosikkini ja puen sen mielelläni päälle. Saa heittää muuten hyvästit vaatekriiseillekin!

Oliko näissä tuttuja juttuja? Koko elämää kun ei tarvitse kerralla pistää uusiksi, vaan voi aloittaa yhdestä asiasta kerrallaan. Tarpeeksi kun tietoisesti toistaa samoja juttuja, niistä muodostuu rutiineja. On tottakai helppoa mennä usein sieltä, mistä aita on matalin ja pysyä mukavuusalueella, mutta meidän jokaisen on otettava vastuu esimerkiksi juuri siitä ilmastonmuutoksen etenemisestä ja ympäristön kuormituksesta. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen (eikä kukaan siihen pysty, sori vaan) mutta aina voi tehdä parhaansa mukaan niitä hyviä asioita. Siitä saa hyvän mielen ja kannattaa muistaa, että vihreät valinnat ovat myös hurjan paljon terveellisempiä kuin ne ei-niin-vihreät. Näitä omia arjen pieniä tekoja voisi pähkäillä vaikka viikonloppuna luomuviinilasillisen ääressä..

PS. Uskoisitko näistä Evergreenin kauniista viinipulloista, että ne on valmistettu PET-muovista? Tämän litran kierrätysmuovipullon kuljetus Suomeen kuormittaa ympäristöä jopa 50% vähemmän kuin lasipullossa olevan viinin. Älä anna muovipullon hämätä. Ja hei, aivan loistava valinta vappupiknikille! Ystäväni Roosa osaa myös arvostaa näitä kaaduttuaan rantakalliolla punaviinipullo kädessä. Varoittava esimerkki siis!

Tähän täytyy vielä sanoa, että yksi elämäni merkityksellisimmistä viinipulloista oli juuri muovipullossa. Mutta en kerro siitä sen enempää, ehkä hyvän mielen luomuviini inspiroi sinua luomaan oman tarinasi..

Yhteistyössä:

Evergreen &


Jari Sillanpää on ollut otsikoissa viime aikoina, kaikki varmasti tietävät miksi. Iltalehtien kommenttiosioita ja Jarin facebook-sivua lukiessani en voi kuin hämmästellä, miten kärkkäästi ihmiset kommentoivat, arvostelevat, haukkuvat ja tuomitsevat Jarin. Omalla nimellään, omalla profiilillaan. Ensin luin näitä juttuja ihan silkasta uteliaisuudesta, miten joku voi olla noin tyhmä, että menee laukomaan tuollaista paskaa tilanteesta, josta hän ei lopulta tiedä mitään. Sitten näistä kommenteista tuli vain paha olo. Kautta aikojen on ollut näitä koko kansan syntipukkeja ja tulee varmasti olemaankin. Toisaalta on ihan hienoa nähdä, kuinka huumevastainen on Suomen kansa, mutta arvostelussakin on joku raja.

En puolustele huumeidenkäyttöä enkä huumeiden vaikutuksen alaisena ajamista. Mutta en myöskään hauku sairastunutta ihmistä. Sillä Jari Sillanpää on sairas. Hän on päihderiippuvainen, narkomaani, kuten itsekin sanoi. On silti hullua huomata, kuinka suomalaisilla on narkomaaneista kovin stereotyyppinen kuva. Niitä neuloja kerjääviä, psykoosissa riehuvia häiritseviä naapureita. Viimeistään nyt kannattaa avata silmät. Huumeita on lopulta kaikkialla. Reino Nordinin suosio vain kasvoi, kun hän jäi kiinni huumeidenkäytöstä. Tai oletko ajatellut, mistä JVG:n Popkorni -biisissä lauletaan?

On totta, että jokainen tekee sen valinnan siitä ensimmäisestä kerrasta. Kokeileeko huumetta, vai ei. Mutta asia ei ole niin yksiselitteistä. Se voi olla sosiaalinen paine, voi olla mielenterveysongelmia, hirveitä kipuja tai yksinkertaisesti niin paha olla, että haluaisi mitä tahansa apua siihen olotilaan. Muistan joskus itsekin olleeni niin kipeä ja niin epätoivoinen, että ajattelin mielessäni, että tekisin tai kokeilisin juuri silloin mitä tahansa, jos olisi tarjolla. Terveenä sama asia ei olisi tullut mieleenkään. Tästä on varmasti Jarinkin kohdalla ollut kysymys. On ikävää, että tilanne on päässyt niin pitkälle, että Jarista on tullut päihderiippuvainen. Entinen alkoholisti tulee helposti riippuvaiseksi toisesta aineesta.

Jari ei ole se suomalaisten stereotyyppinen narkkari. Siksi sinunkin, joka arvostelet häntä kovin sanankäänteinen, kannattaisi olla hiljaa ja miettiä hetki. Päihderiippuvuus voi osua omalle kohdallesikin. Se riippuvainen voit olla sinä itse, äitisi, isäsi, puolisosi, lapsesi tai työkaverisi. Miltä moinen arvostelu silloin tuntuisi? Nyt voi olla helppo ajatella, että eihän minun läheiseni tulisi koskaan riippuvaiseksi päihteistä. Niin minäkin joskus ajattelin, mutta silmänräpäyksessä kaikki muuttui. Tiedättekö, miltä päihderiippuvaisen läheisistä tuntuu, kun ihmiset ympärillä arvostelevat, haukkuvat ja nauravat? Kerron mielelläni.

Jari ei tarvitse enää yhtään haukkuja. Häntä ja hänen tekojaan ei ole pakko ymmärtää, mutta silloin kannattaakin olla vain hiljaa, jos ei pysty tukemaan ja kannustaa toista hakeutumaan hoitoon. Se on ainut asia, joka voi auttaa. Lohdullista on, että Jari pääsi eroon alkoholismista. Toivon hänelle vilpittömästi samaa huumeiden kohdalla. Ja sinä, joka häntä arvostelit, voit aina pyytää anteeksi. Edes itseltäsi, että sorruit moiseen tekoon. Koskaan ei ole liian myöhäistä olla vähän parempi ihminen. Uskon karmaan, ja uskon siihen, ettei Jari Sillanpää ole lainkaan paha ihminen, kuten niin moni tällä hetkellä väittää. Päinvastoin. Eksynyt ja sairastunut mieli, joka toivottavasti löytää vielä sen oikean tien. Näihin ajatuksiin, hyvää yötä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian