Havahdun toisinaan miettimään, miksi blogien lukeminen tuntuu nykyään jotenkin ahdistavalta? Kun selaan eri blogiportaaleja, kaikki tuntuvat nykyään toistavan niitä samoja juttuja. Joskus selailen nuorempien bloggaajien blogeja ja hämmästyn siitä samankaltaisuudesta – vaikka löydän uuden blogin, tuntuu kuin olisin nähnyt ne samanlaiset kuvat ja lukenut samanlaiset aiheet aiemminkin. Tässähän ei ole mitään järkeä, miksi kopioida muita ja tuottaa samanlaista sisältöä jos haluaa kuitenkin menestyä ja erottua joukosta omalla jutullaan? Blogimaailma tuntuu nykyään niin persoonattomalta, että siksi se kyllästyttää, ainakin mua.

Tietyt bloggaajat käyvät kaikki samoissa tilaisuuksissa, heidän ig storynsa ovat täysin samanlaisia – riittää kun katsot yhden ja olet nähnyt kaiken. Sinänsä vähän sääli, sillä ainahan voisi yrittää lähestyä aihetta vähän omasta näkökulmasta? Tuoda sitä persoonaa esille, mitä tosiaan ennen blogimaailmassa oli ja minkä takia blogeja alettiin seurata. Tottakai ymmärrän sen, että blogit ovat muuttuneet kaupallisiksi ja teenhän itsekin kaupallisia yhteistöitä. Ne ovat edellytys sille, että blogi voi olla myös työ. Suuret lukijamäärät ymmärrettävästi toisten kohdalla rajoittavat henkilökohtaisten postausten julkaisua ja yksityiselämän avaamista, mutta persoonallinen voi olla ilman suurta yksityiselämän avautumistakin, eikö?

Tekstillä voi tuoda blogiin paljon enemmän persoonallisuutta kuin kuvilla, ellei sitten satu olemaan todella persoonallinen pukeutuja tai valokuvaaja. Teksti ja postausaiheet kuitenkin tuovat sen blogien persoonallisuuden parhaiten esiin. Kyllä mä luen paljon mieluummin mielipidepostauksia, vaikka olisinkin aiheesta eri mieltä, kuin saman laukun tai maton esittelyä, jonka olen jo lukenut toisesta blogista. Inspiraatiota saa tietenkin toisilta bloggaajilta, oli kyse sitten muodista tai postausaiheista, se nyt on ihan selvää. Mutta kai sinä nyt itse haluat pukea sen uusimman blogilaukunkin edes vähän eri tavalla kuin muut? Tai kirjoittaa omanlaisesi postauksen. Blogimaailma ja sen sopulimeininki toden totta välillä ärsyttää.. Ärsyttää oikeastaan niin paljon, että toisinaan se jopa tappaa oman luovuuden ja silloin tällöin jopa ajettelen, haluanko itsekään enää blogata.

Oletteko kiinnittäneet samaan asiaan huomiota? Kaipaatteko itse sitä kuuluisaa blogimaailman vanhaa aikaa vai seuraatteko te kymmentä täysin samanlaista blogia?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


 

Suhtaudun vähän ristiriitaisesti naistenpäivään. Tottakai on hienoa, että on se päivä, jolloin juhlitaan  ja ylistetään naisia, naisen asemaa ja naisten saavutuksia. Toisaalta, jos maailma olisi täysin tasa-arvoinen, naistenpäivä olisi vähän turha. No koska asia ei ole niin, haluan toivottaa teille kaikille naisille oikein ihanaa naistenpäivää. Sen sijaan, että päivän tärkein asia olisi kukkakimppu tai miehen valmistama illallinen, kannattaa uhrata ajatus jos toinenkin naistenpäivän todelliselle merkitykselle.

Ei ole ihan itsestäänselvyys, että voin vuonna 2018 naisena kirjoittaa aivan vapaasti blogiini ihan mitä mieleeni juolahtaa. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon. Se on paljon muutakin kuin naisten äänioikeus ja sananvapaus. Vaikka olenkin aina kirjoittanut avoimesti kannattavani tietynlaisia perinteisiä sukupuolirooleja enkä todellakaan ole mikään suuri sukupuolineutraalin ajattelutavan kannattaja, olen kuitenkin hyvin kunnianhimoinen, itsenäinen ja nykyaikainen nainen. Suomessa on hyvä olla nainen. Siksi onkin niin hassua, että täällä nimenomaan kitistään ihan turhanpäiväisistä asioista ja samaan aikaan kun mietitään äitiyspakkaukselle uutta nimeä, muutaman tuhannen kilometrien päässä silvotaan sukupuolielimiä, poltetaan morsiamia ja pakotetaan 10-vuotias tyttö avioliittoon. Suhteellisuudentajua, hyvät naiset (ja miehet). Voi kun kaiken sen energian voisi käyttää oikeasti tärkeisiin asioihin, eikä tuijottaa vain omaa napaansa. Suomessa on hyvä olla nainen, Suomessa on myös todella helppoa olla nainen.

Muutosta ei tule, jos sitä ei vaadita. Niin tässä, kuin monella muullakin elämän osa-alueella, mihinkään ei pidä vain tyytyä jos se ei tunnu hyvältä. Muistattehan tukea ja tsempata toinen toisianne ja myös itse käyttäytyä siten, että olette oman elämänne bossladyja ja näytätte hyvää esimerkkiä muille. Voit ihan tietämättäsikin olla jollekin roolimalli, joten toimi myös sen mukaan. Hyvä energia, ystävällisyys ja loistava asenne ovat jo itsessään hienoja saavutuksia. Naisen ei tänä päivänä tarvitse mahtua mihinkään tiettyyn muottiin, mutta pitäisikin muistaa, että jokainen nainen on ihan yhtä arvokas, ihan yhtä boss ja ihan yhtä tärkeä – hoiti hän lapsia kotona tai paiski töitä armeijalle. Meillä tämä kaikki on onneksi nykyään mahdollista, mutta silti erilaisuutta arvostellaan ja edelleen nainen on liian usein naiselle susi. Käytä tämä naistenpäivä näiden asioiden ajatteluun, toivottavasti oivallat jotain ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Viikonloppuna ravintolassa viereisessä pöydässä istui lapsi, joka oli oman poikani ikäinen (3,5-vuotias). Lapsi oli edelleen vaipoissa, mikä tuntui itselleni kovin vieraalta, kun oma ei ole käyttänyt vaippaa yli vuoteen edes öisin. Muistutin kuitenkin itseäni, että lapset ovat todella yksilöllisiä ja tämä vieressä istuva suloinen pikkuinen kuitenkin esimerkiksi puhui todella selkeästi ja oli muutenkin aivan ikäisellään tasolla. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, ettei lapsi saanut tehdä oikein mitään itse. Äiti valitsi hänelle ruoan pöydästä ja jopa syötti. What?! Lapsi halusi syödä itse, mutta äiti ei antanut – ”tulee sotkua, vaatteet on kohta täynnä muruja” ja muuta vastaavaa.. Oh well. Hei sinä vanhempi, anna lapsen tehdä itse.

Oma toimintatapani ei varmasti ole aina se kaikille paras tapa, mutta voi hyvänen aika – olisin kyllä hermoromahduksen partaalla jos edelleen pitäisi syöttää tai käyttää vaippoja. Lapseni on toisinaan vähän liiankin omatoiminen, mutta olkoon. Omassa kasvatuksessani painotan paljon sellaista ”tee se itse”-toimintatapaa, pyydän lasta pakkaamaan repun itse, pukemaan haalarin itse, pesemään kädet ja vetämään vessan, itse. Inhoan sotkua ja tästä syystä itsekin teen tiettyjä asioita lapsen puolesta, kuten kannan astiat pöydästä tiskikoneeseen, sillä korkea tiskipöytä, syvä allas ja lautaselle jäänyt ruoka..You know. Lapsi tarvitsee tottakai hirveästi tukea ja tsemppausta omaan tekemiseen, mutta osaa kyllä vaikka mitä, kun siihen annetaan mahdollisuus.

Ei tietenkään saa vaatia liikoja ja aina pitää muistaa, että lapsi on vasta lapsi. Kehitys on yksilöllistä, mutta missä vaiheessa sitä sitten huomaa, että lapsi on valmis tekemään asioita itse? Aluksi mietin tätä todella usein ja googlailinkin harva se viikko (voi kyllä, vauvapalstat) mitä sen ikäisen muka pitäisi osata. Myöhemmin sitä muuttui kuitenkin rennommaksi mutsiksi ja aloin pian vain kokeilla itse. Kun lapsi rimpuili pois rattaista, jätin rattaat pois ja katsoin tuleeko elämästä ilman niitä mitään. Rattaat taitavat edelleen olla yhdellä varastolla, johon ne kerran jäivät kun eivät mahtuneet autoon. Hyvin on pärjätty. Kun lapsi kiipesi pois syöttötuolista, myin syöttötuolin eikä sitä kaivattu kertaakaan. Vaipat jäivät ihan huomaamatta nekin, eikä sen jälkeen ole ollut lainkaan lakanapyykkiä. Aika oli siis oikea. Toki, jos elämä olisi ollut hankalampaa ilman rattaita, syöttötuolia tai vaippoja, olisin ottanut ne takaisin käyttöön. Lapsi on saanut myös syödä ja juoda itse kaikesta alun sotkusta huolimatta aina, joten hän on myös oppinut kovin siistiksi ruokailijaksi.

Uskon, että lapsi nauttii myös itse tekemisestä ja onnistumisen tunteista. ”Mamma mä puin itse haalarin” sanotaan niin reippaasti ja ylpeänä, ja silloin täytyy toki kehua. Tottakai toisinaan kiireessä puen lapsen itse ja autan hankalissa kengissä, tai hanskoissa. Aikamoista tasapainoilua, mikä on lapselle sopivaa ja mikä ei, mutta voihan sitä kokeilla. Ne pienetkin onnistumisen tunteet ovat hurjan tärkeitä noille pikkuisille.

PS. Pidätkö blogistani? Voit äänestää sitä ehdolle Inspiration Blog Awardseissa tästä linkistä – lämmin kiitos jo etukäteen ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian