Nykyään yhä useammalla on mahdollisuus pitää etäpäivä tai useampiakin viikon aikana. Olen aina ollut etäpäivien kannalla ja ylipäätään työn joustavuuden. Kun on ollut duunipaikassa, jossa työajat ovat hyvin täsmällisiä ja minuutintarkkoja, osaa arvostaa etätyönteon mahdollisuutta. Pidän muutenkin ajatuksesta, että töitä tehdään silloin kun se itselle sopii, se on nimittäin kaikkein tehokkainta. Tämä tosin pätee vain silloin, kun työmotivaatio on oikeasti kohdallaan.

Vaikka olenkin nykyään enemmän aamuihminen, entisenä iltavirkkuna ahdisti suunnattomasti herätä aamulla seitsemäksi töihin. Kun vihdoin on päässyt työpaikalle, tarvitsee vähintään kupin kahvia. Työt voi olla vaikea aloittaa ja varsinkin näytön tuijottaminen siihen aikaan aamusta tuntuu suorastaan mahdottomalta. Kun tekee väsyneenä töitä, työn tulos on aivan eri luokkaa kuin jos tekisit sitä virkeimmilläsi. Voisiko silloin olla parempi tehdä töitä kotona? Työmatkaan käytetyn ajankin voisi käyttää työntekoon ja saisit nukkuakin hieman pidempään. Se näkyy varmasti työpanoksessa.

Etäpäivä tai jopa kokonaan etätyöskentely mahdollistaa paljon. Toisaalta se tuo työt kotiin ja lomalle. Se vaatii myös itsekuria. Vaikka työmotivaatio olisikin kohdallaan tai vaikka tekisi itselleen töitä, etäpäivinä houkutus tehdä kaikkea muuta saattaa tulla ihan huomaamatta vastaan. Varsinkin koti on työympäristönä sellainen, että siellä keksitään jatkuvasti jotain tekemistä. Pyykkikasa voi osua näkökenttään excel -taulukon takaa, koira pyytää ulos, kävelet huomaamattasi jääkaapille ja pian kokeilet jo uutta smoothiereseptiä.. Kuulostaako tutulta?

Vaikka pystyisin tehdä omaa työtäni periaatteessa samalla tavalla kotonakin jos tekisin tänne pienen toimiston, lähden joka aamu toimistolle. Nyt kun minulla ei ole kolarin takia hetkeen autoa ja työmatkat ovat melkoista sumplimista, jäin tänään kotiin aamuisen koulutuksen jälkeen. Kotiin kävellessäni poikkesin Cafe Kuumaan kahville ja välipalalle. Postauksen kuvatkin ovat tuolta varmasti Helsingin instagrammatuimmasta paikasta. Avasin läppärin ja muiden asiakkaiden tavoin ajattelin tehdä vähän töitä. Kahvilan hälinässä keskittyminen oli kuitenkin vaikeaa. Sain hoidettua pari eilen keskenjäänyttä hommaa. Päätin vaihtaa toiseen työhöni ja valmistella paria blogipostausta. Sain kirjoitettua pari riviä. Söin avokadoleivät loppuun ja lähdin kotiin.

Hiljaisessa asunnossa kuvasin yhden kamppispostauksen kun kerrankin olin valoisaan aikaan kotona, kirjoitin hetkessä kaksi postausta valmiiksi ja suunnittelin aamun koulutuksen pohjalta varsinaiseen duuniini muutaman jutun. Selasin sähköpostit läpi ja tein huomiselle toimistopäivälle selkeän to do -listan. Käsittelin kuvia ja aikataulutin tietyt jutut loppuvuodelle. Tähän kaikkeen ei kulunut edes kaksinkertainen aika verrattuna siihen, että olisin tehnyt töitä jossain muualla. Silti, pidän toimistolla työskentelystä, sillä siellä tunnen olevani tehokkaimmillani ja ympärillä ei ole mitään ärsykkeitä, jotka kiinnittäisivät huomiota. Kotona joudun oikeasti keskittymään etten lähtisi sen pyykkikasan luo.

Olisi kiva kuulla, millaisia kokemuksia teillä on etätyöskentelystä? Onko etäpäivä hyödyllinen vai tuleeko silloin laiskoteltua? Ja onko kellonajalla väliä työnteon kannalta? Luin hiljattain tutkimuksen, jossa tyypillistä 8-16 työaikaa kritisoitiin aika rajustikin. Suurimmalle osalle ihmisistä kun se ei sovi. Nämä ovat mielenkiintoisia juttuja ja myös työnantajan näkökulmasta niitä kannattaa pohtia. Työelämä muuttuu jatkuvasti ja yhä useammalla alalla etätyö on tullut osaksi arkea.

 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Tiistaina saimme lukea taas valtavat lööpit Suomen eniten tienaavista. On aika inhottavaa, että päivä jolloin verotiedot julkaistaan, on useammassakin lähteessä nimetty kateellisten päiväksi. Onko se nyt niin väärin, että se naapuri tienaa niin paljon enemmän kuin itse? – No ei. On aika inhottavaa, että suomalaiset leimataan kateelliseksi kansaksi, mutta ehkä vielä inhottavampaa on tajuta, että kaiken nettikeskustelun mukaan aika moni sitä on. Ikävä kyllä.

Verohallinto julkisti verotiedot, eli kaikkien yli 100 000 euroa vuodessa tienanneiden nimet eilen. Olen miettinyt, miksi? Ymmärrän palkkakeskustelussa sen, että palkoista on hyvä keskustella, sillä niiden eriarvoisuus samallakin alalla jää muuten täysin pimentoon. Mutta nämä verotettavat vuosiansiot.. Ihmiset, ketkä näitä yleensä nimenomaan kateudesta vihreänä selaavat, eivät välttämättä aina edes ymmärrä mistä se raha on peräisin. Tuijotetaan vain niitä numeroita numeron perään ja ihmetellään, miksen minä.

Listalla oli monta tuttua nimeä. Tuttavapiiristäni aika moni on tienannut suorastaan valtavia summia rahaa. Mutta, he ovat myös maksaneet aivan valtavan määrän veroja. Toisaalta taas, listalta myös puuttui nimiä. Heidän nimensä, jotka ovat suorastaan joutuneet pakenemaan älytöntä perintöverosysteemiämme ulkomaille.

Syy, miksi nostin tämän esiin on se, että alan vähitellen kyllästyä siihen kitinään, kuinka näiden hyvätuloisten tulisi maksaa vain enemmän ja enemmän veroja, ”heillähän on siihen varaa”. En nyt missään nimessä tarkoita, että pienituloisilta tulisi leikata leikkausten perään. Se on väärin. Pienituloisuuskaan kun ei aina ole oma valinta. Mutta tätä maamme taloutta ei pelasta se, että ne rikkaat maksavat vain jatkuvasti enemmän. Pienituloiselta katoaa helposti suhteellisuudentaju kun tuloerot ovat niin valtavia. Tosiasiassa kun suurimman osan maamme veroista maksavat jo nyt juuri ne hyvätuloiset. He, jotka myös usein kokevat, etteivät saa maksamalleen verolleen vastinetta samalla tavalla kuin pienempituloiset kanssaihmiset. Kun toinen maksaa veroja vuoden aikana enemmän kuin mitä keskituloinen tienaa koko elämänsä aikana, ei mielestäni ole varaa valittaa. Vai onko?

Niiden tulojen sijaan kannattaakin vaikka keskittyä tuijottamaan sitä veroprosenttia ja laskea, kuinka monta euroa se rikas naapuri onkaan maksanut veroja valtiolle. Tai oikeastaan, kannattaa käyttää se siihenkin kulutettu aika niiden omien vuositulojen kasvattamiseen.

Ja jos se kateuden vihreä mörkö silti hiipii mieleen, muista etteivät ne iltapäivälehtien luvut kerro yhtään mitään siitä henkisestä pääomasta.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian