Onneksi suurin osa meistä kokee itsensä terveeksi. Terveys on elämänarvoistani tärkein. Ilman terveyttä en jaksa olla hyvä äiti, jolloin perheeni joutuisi kärsimään. En voisi tehdä samalla tavalla töitä, ihmissuhteeni kärsisivät ja mielialani laskisi. Terveys vaikuttaa kaikkeen. Nyt kun sain taas muistutuksen mitä on olla sairas ja voida huonosti, minulle tuli taas suunnaton tarve tutkia tätä aihetta. Perehtyä tutkimuksiin, sairastuneiden kokemuksiin, lukea lääketiedettä ja palata ajatuksissani takaisin sinne sairaalamaailmaan. Terveys on asia, jota haluan vaalia ja itse haluan elää elämäni niin, että välttyisin sairastumisilta. Aina hyvät elämäntavatkaan eivät toki riitä, ja vähän nurinkurista kuin se onkin, sairastuin itse näiden liiankin terveiden elämäntapojeni seurauksena.

Haluaisin kuulla teiltä nyt vähän ajatuksia siitä, miten te ylläpidätte terveyttänne? Tiedättekö oikeasti, miten terveitä olette? Harva nimittäin tietää, että voi esimerkiksi mittauttaa vitamiinitasoja ihan itsenäisesti laboratoriossa, ilman lähetteitä. Vastaukset osaa helposti tulkita itse, tai apua voi sitten kysyä vaikka työterveyslääkäriltä, jos sellainen on olemassa. Turhaan syö kourallisia vitamiineja päivässä, jos tasot ovatkin korkealla. Vastaavasti taas moni puutos jää huomaamatta, ennen kuin oireet iskevät kunnolla. Säännölliset laboratoriokokeet ovatkin juuri sitä terveyden ennaltaehkäisyä. On hullua laiminlyödä myös ilmaiset seulontatutkimukset, kuten papa-kokeet ja mammografiat.

Suurimmalle osalle ainoa kosketus lääkäreihin on ollut se julkisen terveydenhuollon terveyskeskuksen yleislääkäri, mutta muistattehan, että Suomi on täynnä toinen toistaan pätevämpiä lääkäreitä. Lähipiiriini on sattunut vuoden sisään myös useampi hoitovirhe, joten kyseenalaistan lääkäreiden ammattitaitoa entistäkin enemmän. Opiskeluaikoinani huomasin, että niin hoitajissa kuin lääkäreissä on valtavia eroja. Se tutkinto ei kyllä todellakaan tarkoita pätevää ja ammattitaitoista ihmistä. Joskus, kun jaksan perehtyä tähän asiaan kunnolla, tulen kirjoittamaan pitkät pätkät esimerkiksi tästä raudanpuuteasiasta ja sen hoidosta Suomessa. Eikö ole vähän hullua, että hematologi laittaa rautainfuusioon ja toteaa vakavan raudanpuutteen selkeillä oireilla, kun työterveyslääkäri sanoo potilaan olevan täysin terve? No, neurologin mielestä borrelioosi oli niskakipua.. On suorastaan sääli, että meidän hyvinvointivaltiossammekin ihmiset joutuvat näkemään valtavan vaivan yksin saadakseen apua. Sairaana ei sitä paitsi jaksa. Onko teillä tapana käydä esimerkiksi verikokeissa säännöllisesti? Ja onko terveys ja sen hoito sekä ennaltaehkäisy asioita, joista tulee tingittyä?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Kesän päättymisen haikeus. Haalistunut rusketus ja harmahtava iho, joka ei sovi yhteen ei minkään vaatteen kanssa. Nyppyyntyvät neuleet, aina liian vähän tai liian paljon päällä muutenkin. Katoava päivänvalo, sen myötä kohisevat kuvat, kylmä tuuli ja sadepäivät. Arki, joka lipuu ohi valoakin nopeammin, mutta josta ei saa otetta. Liikaa huonoja hiuspäiviä, liikaa synkistelyä, liikaa tekemättömiä viikonloppuja. Hellekesän jälkeen luulin osaavani nauttia viilenevistä ilmoista, pimeistä illoista ja odottavani kuulaita syyssäitä. En, oikeastaan tänä vuonna syksyn aloitus tuntuu tavalliseltakin tylsemmältä, sillä takana on mitä ihanin ja lämpimin kesä, jonka olisin halunnut jatkuvan edelleen.

Voiko joku ihan rehellisesti sanoa tykkäävänsä tähän aikaan vuodesta sosiaalisen median täyttämistä hehkutuksista, kuinka on ihanaa kietoutua torkkupeittoon, laittaa villasukat jalkaan, nautiskella se kupponen kuumaa teetä sohvan nurkassa, polttaa kynttilöitä ja kuunnella sateen ropinaa? Ehkä pahin blogiklisee ikinä. En tajua, miten joku haluaa jo elokuussa pukeutua villakangastakkiin, huopahattuun ja saappaisiin? Talvitakkikausi kestää Suomessa yli puolet vuodesta, ei kai sitä tarvitse aloittaa ennen kuin on ihan pakko? Perjantaina törmäsin (suomalaiseen) mieheen, joka oli pukeutunut Canada Goosen pitkään parkaan. Että autumn vibes vaan sullekin.

Koska syksyn tulo on tänä vuonna tuntunut niin poikkeuksellisen masentavalta, päätin kapinoida surkeaa asennettani vastaan ja yrittää keksiä siitä jotain positiivista. Ei, ne eivät ole kynttilät eivätkä teekupposet (siis toi sanakin on jo tarpeeksi paha), mutta koitan löytää sen ilon nimenomaan arjesta ja rutiineista, jotka eivät ole kesällä yhtä viehättäviä asioita. Ajattelin kirjoittaa ne ihan ylös kalenteriin. Haluan nauttia arkipäivistä, sillä niistä muodostuu lähes koko meidän elämä. Aamuihin haluaisin mahduttaa edes pienen joogahetken. Siitä tulee aina niin hyvä olo, joten miksi skippaisin sen? Jokaiseen päivään täytyy sisällyttää myös ulkoilua. Tekisi mieli kirjoittaa to do-lista syksyllekin, mutta tiedän etten tule tänäkään vuonna kutomaan niitä sukkia, enkä tuskin saa itseäni sinne Nuuksioonkaan. Sen sijaan haluan lukea enemmän kirjoja ja käyttää huomattavasti vähemmän puhelinta. Konkreettinen tavoite voisi olla tunti ennen ja jälkeen nukkumaanmenon ilman. Olen myös vähän taipuvainen melankoliseen oloon aina, jos tunnen vähänkin nousseeni väärällä jalalla. Tätä vastaan aion kyllä nyt taistella tänä syksynä. Hengitellä kiukun ja stressin pois ja päättää ajatella aina, että tunne on vain ohimenevä ja aurinko paistaa taas pian, ainakin omassa mielessäni. Ulkonäöstä huolehtiminen tekee myös hyvän olon, joten sitä ei sovi unohtaa, vaikka vaatteita onkin kokoajan enemmän päällä. Tänä syksynä en osta mitään turhaa, mutta sitäkin enemmän kestäviä ja vastuullisia hankintoja tuleviakin syksyjä ajatellen.

Ehkä tästä selvitään, ehkä mäkin opin tykkäämään viilenevästä säästä. Talvi on onneksi kokoajan lähempänä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


”Ihan ensi kautta ajatellen ja vaikka teille kaikille, jotka vietätte tänään venetsialaisia muulla kuin omalla veneellä..

Olisko joskus mahdollista sanoa edes kiitos? Olisko mahdollista tuoda omat juomat? Jotain syötävääkin ehkä, kun monille tuntuu toi ilmainen ruoka kuitenkin maistuvan. Ootko koskaan ajatellut, että joku siivoaa sun jälkiä joka ikinen päivä ja toisen vene ei oo mikään yleinen bajamaja? Jos sanotaan, että paperit roskiin, eiks se tarkoita että roskiin? Ootko koskaan ajatellut, kuka niitä vessoja availee tai ylipäätään pesee joka ikisen juhlitun illan jälkeen? Tai ajattelitko, että veneillä saatetaan tehdä joskus muutakin kuin juhlia, joten käyttäydy sen mukaisesti, että se on toisille kuin koti, ei mikään open bar.

Siinä vaiheessa jos mä tippuisin mereen tai satuttaisin itseni niin että saisin vertavuotavan haavan, en kyllä kuivais itseäni kenenkään untuvapeittoon. Huonoon säähän kannattaa Suomen kesässä myös varautua, ettei tarvitse aikuisen ihmisen varastaa toisten kaapista vaatteita ja kenkiä.

Hyvät teot maksaa itsensä takaisin. Mä oon tottunut maksamaan kyydistä, auttamaan siivoamisessa ja ruoanlaitossa sekä tuon lähes poikkeuksetta aina omat juomat kun johonkin lähden.

Toivottavasti tekin.”

Kirjoitin tänään tämän henkilökohtaiselle Facebook-tililleni ja ystäväni sanoi, että kirjoita toi sama blogiin, niin hyvä muistutus se on. Se on tosiaan sitä luksukselta näyttävän vene-elämän kääntöpuolta, jota suurin osa ihmisistä ei vaan ikävä kyllä ymmärrä. Mutta samoja ajatuksia voi soveltaa muuhunkin elämään. Ihan jo ystävän luona kyläilyyn tai kavereiden illanistujaisiin. Mä uskon, että hyvät tyypit muistetaan aina ❤️ Ihanaa viikonlopun jatkoa ja hyvää yötä Långvikista, me tultiin tänne veneellä rentoutumaan, sporttaamaan ja voimaan kaikin puolin hyvin, kaukana kaupungin hälinästä ja niistä venetsialaisista.