Enää ei tarvitse odottaa päivääkään. Jouluvalmistelut on lupa aloittaa marraskuussa ja se aika on NYT. Tänä viikonloppuna keväiset kukat saavat alkaa väistyä hiljalleen porojen ja lumihiutaleiden tieltä. Valoja syttyy pöydille ja ikkunoihin, lyhdyissä palavat jouluiset kynttilät ja koti täyttyy mausteisista tuoksuista. Parasta pimeässä marraskuussa on nimenomaan joulun odotus. Miksi turhaan jättää sitä joulukuulle, silloin on muutenkin aina niin kiire?
Joulukoristeiden täyttämästä kodista ehtii nauttia paljon pidempään, marraskuussa voi järjestää hyvin jo glögi-iltoja ja testata jouluisia reseptejä. Tänä vuonna aion tietoisesti välttää joulun stressin ja kiireen, siksi aloitan ajoissa. Ehkä myös osittain siksi, että olen aivan jouluhullu, crazy christmas lady, ja tykkään tästä vuodenajasta kuin se hullu siitä (joulu)puurosta.
Tänä vuonna joulu näkyy sosiaalisen median kanavissani varmasti paljon. Tänne kannattaakin siis eksyä, kun kaipaat joulumieltä tai ideoita kodin koristeluun. Jaan täällä myös suosikkejani jouluisista resepteistä ja niiden terveelliset versiot, etenkin jälkiruoan ystävien kannattaa pysyä aktiivisesti mukana. Missä on kauneimmat joulumarkkinat? Mitä lahjaksi heille, joilla on jo aivan kaikkea? Miten ottaa erikoisruokavaliot huomioon joulupöydässä? Blogissa tulee olemaan ainakin näistä aiheista postauksia joulua odotellessa. Jos muuten itse kirjoitat blogia ja jaat siellä joulujuttuja, jätä kommenttiboksiin linkkisi niin pääsen seuraamaan sinua ja jouluvalmistelujasi. Aiempia joulupostauksiani löydät Christmas -tagin alta tuolta alavalikosta.
Sain Instagramissa ihania viestejä postatessani sinne aamulla ensimmäisen joulukuvan. Muutkin olivat odottaneet, milloin saa hullaantua oikein luvan kanssa tästä joulusta. Tänään on ollut varsinainen hulinapäivä, mutta siihen kuului onneksi kivoja jouluisia juttuja. Visiitti perinteisesti Stockan jouluosastolle (aaargh se parkkietuuden uudistus on muuten sanonko mistä..) sekä piparkakkutalotarpeiden ja joulutorttuainesten haku Herkusta. Nyt kun saisi vielä itsensä viritettyä rentoon viikonloppumoodiin. Tein pöydille jo jouluisia asetelmia, vaihdoin tyynynpäällisiä ja kaivoin kyntteliköt ja lyhdyt esille. Jouluvalmistelut, tai sanotaanko vielä että joulun odotukseen valmistautuminen, taitaa olla tämän viikonlopun teema. Yhdet lasten Halloween-juhlat vielä ja sitten alkaa tonttuilu ihan toden teolla.. Onko teidän joukossa lisää jouluhulluja? Mikä sinusta on parasta joulussa?
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Veripalvelun ja Indieplacen kanssa
Ensimmäisenä haluan kysyä sinulta, oletko koskaan luovuttanut verta? Ja jos et, miksi et? Kerron nyt oman tarinani, ehkä saat siitä vertaistukea ja rohkaisua lähtemään mukaan verenluovutukseen. Se on luultavasti paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa kuin olit kuvitellut ja mitä todennäköisimmin sovit verenluovuttajaksi. Minulla on aina ollut suuri halu auttaa ihmisiä. Sen takia lähdin aikanaan myös opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ei kai mikään voi olla palkitsevampaa, kuin pelastaa ihmisen henki? Sitä varten ei tarvitse kuitenkaan aina olla sairaanhoitaja tai lääkäri. Yksikin verenluovutus voi pelastaa ihmisen hengen. Veripalvelu hoitaa Suomessa kaikki verenluovutukset ja toiminta on todella turvallista sekä riskitöntä. Se on tehty mahdollisimman helpoksi, jotta sinäkin voit olla hengenpelastaja. Se henki, joka luovutetulla verellä pelastetaan voi olla omasi tai lapsesi henki. Aina, kun joku saa verensiirron, on veri peräisin vapaaehtoiselta luovuttajalta. Aina.
Halusin luovuttaa verta heti täysi-ikäistyttyäni. Monet ystävistäni sekä äitini kävivätkin luovuttamassa säännöllisesti verta ja minusta tuntui silloin jo jotenkin julmalta olla luovuttamatta. Ensin lykkäsin kuitenkin luovutusta ulkomaanmatkojen takia, sitten flunssan, sitten aina hetkeksi unohdin.. Kun olin vihdoin menossa, en päässyt luovuttamaan sillä painoin alle 50 kiloa. En, vaikka hemoglobiinini oli jopa turhankin korkea ja täytin kaikki muut kriteerit. Ärsytti, olisi pitänyt mennä HETI.
Myöhemmin kun selvittelin asiaa, flunssa ja ulkomaanmatkat eivät olisi olleet edes esteinä, olin vain itse luullut että niiden välissä on oltava useampikin kuukausi ennen luovutusta. Verenluovutus jäi taas unohduksiin. Elokuussa 2014 lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla. Leikkauksen yhteydessä tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta ja yhtäkkiä koko sali oli täynnä ihmisiä. Vauvaa vietiin pois eikä kukaan oikein puhunut mitään, vatsassani sen sijaan oli kiinni useampikin henkilö. Istukka oli revennyt ja aiheuttanut verenvuodon jo muutenkin ison avoleikkauksen yhteydessä. Tiesin heti, mitä saisin kun hoitaja sanoi hakevansa hätäveret kaapista.
Toisen ihmisen täysin vapaaehtoisesti luovuttamalla verellä pelastetaan henkiä. Myöhemmin olen todistanut sairaalassa työskennellessäni monien vauvojen selviytymistä nimenomaan verensiirtojen ansiosta, katsellut vierestä kun läheiseni saa raskaiden syöpähoitojen aikana verensiirtoja kotisohvallaan ja nähnyt miten valtava vaikutus anemian hoidossa on luovutetulla verellä. Järkytyin, kun kuulin että vain 5 % suomalaisista luovuttaa verta. Se on aivan älyttömän vähän. Verenluovutus on itseasiassa helpoin mahdollinen tapa auttaa, elämäntilanteesta riippumatta. Siihen ei tarvita lainkaan rahaa ja se on välittömämpi apu kuin yksikään sairaalalle lahjoitettu euro. Kaikki menee takuulla hyvään käyttöön. Etenkin lasten kohdalla ajattelen usein sitä, miten joku on saanut lahjaksi parhaimmillaan elämän. Siksi, että joku toinen on halunnut tehdä hyvää ja kirjaimellisesti ojentanut kätensä.
Miksi verenluovutus kannattaa?
Luovutettu veri auttaa ihmisiä ympäri Suomea erilaisissa vakavissa tilanteissa. Sitä voidaan joutua käyttämään onnettomuustilanteissa, leikkausten yhteydessä, keskosten hoidossa, anemiatapauksissa, synnytyksissä.. Käyttötarkoituksia ja -kohteita on paljon. Verenluovutus ja itse verensiirto on Suomessa todella turvallista. Sairaanhoitajaopintojeni aikana verensiirron tentissä joka ikisen vastauksen piti olla 100% oikein tai kurssista ei päässyt läpi. Silloin opin toki työskentelemään itse verensiirtojen kanssa todella täsmällisesti, mutta myös sen, miten tarkkaa, vaativaa ja valvottua verensiirtojen kanssa työskentely Suomessa on. Joka vuosi noin 50 000 potilasta saa verivalmistetta. Verta ei voi korvata millään lääkkeellä ja tämän takia Suomen verihuolto on riippuvainen nimenomaan vapaaehtoisista verenluovuttajista. Yhdellä verenluovutuskerralla luovutettu veri voi auttaa useampaa potilasta erilaisissa tilanteissa. Verenluovutusta ei tarvitse pelätä, se ei yleensä tunnu lainkaan ja jos puhutaan heikosta olosta luovutuksen jälkeen, tarkoittaa se yleensä vain jännitystä ja sen laukeamista luovutustilanteen jälkeen. Sairaanhoitajan näkökulmasta pelosta tai vaikka mahdollisesta piikkikammosta voin kertoa, että sano heti jos jännittää. Hoitajat osaavat lievittää pelkoa hyvin ja tiedän omastakin kokemuksesta, että siitä kammosta pääsee eroon vain pistämällä. Tarpeeksi monta kertaa kun käy, sujuu homma yleensä jo ihan rutiinilla pahimmaltakin jännittäjältä. Pelon hoidosta on apua, sillä se helpottaa jo ihan perusverikokeidenkin ottamista. Oikein pistettynä neula ei edes satu ja Veripalvelun hoitajilla on pitkä kokemus pistämisestä. Voit siis olla huoletta.
Veripalvelu ja sen toiminta
Veripalvelu vastaa koko Suomen verenluovutuksista. Vapaaehtoisia luovuttajia tarvitaan joka päivä, sillä veri ei säily kauaa. Verihiutale vanhenee 5 päivän jälkeen, punasoluja voidaan hyödyntää pidempään, jopa 5 viikkoa. Verta kerätään vain tarpeeseen ja jokaiselta verenluovuttajalta pyydetään lupa yhteystietojen säilyttämistä varten, myöhemmin heidät voidaan kutsua luovutukseen jos edellisestä kerrasta on tarpeeksi pitkä aika ja juuri sitä verityyppiä tarvitaan silloin akuutisti. Veripalvelulla on verenluovutukseen vakiopisteinä Helsingissä Sanomatalo sekä Kivihaka, Espoossa Iso Omena. Lisäksi Veripalvelu järjestää paljon verenluovutustilaisuuksia esimerkiksi kauppakeskuksissa, niistä tiedotetaan erikseen Veripalvelun sivuilla ja somekanavissa, jotka kannattaakin ottaa seurantaan jos on miettinyt verenluovutusta. Oikeastaan sitä ei kannata edes miettiä, kannattaa vain mennä. Verenluovutus on tehty hyvin helpoksi, silä voit vain mennä paikalle Veripalvelun pisteiden aukioloaikoina ilman ajanvarauksia tai ennakkoon ilmoittautumista.
Verenluovutus ja sen ehdot
Soveltuvuus verenluovutukseen tarkistetaan aina ennen luovutusta huolellisesti. Ensin kannattaa tehdä tämä testi netissä ja sen jälkeen mennä verenluovutuspaikalle, jossa selvitetään vielä esimerkiksi veriryhmä, hemoglobiini ja tarkka soveltuvuus. Mukaan tarvitsee vain kuvallisen henkilöllisyystodistuksen ja tosiaan sen yli 50 kg painoa. Jos kaikki verenluovutuksen ehdot täyttyvät, verta voi luovuttaa heti. Verenluovutus on nopea toimenpide, ja itse luovutustilanteeseen eli veren keräykseen menee aikaa vain noin 5-12 minuuttia. Sen jälkeen saa välipalaa ja voi levätä hetken, yleensä luovutuksesta ei tule edes huonoa oloa. Entisenä piikkikammoisena tiedän, että piikkikammosta pääsee eroon – piikeillä. Tarpeeksi monta kertaa kun on pistetty, ei tunnu enää missään. Verta ei saa luovuttaa liian usein, itselle sopivaan luovutusväliin saa Veripalvelusta hyvät ohjeet. Verenluovuttajan tulee olla terve ja tuntea olonsa hyväksi. Juuri sairastettu flunssa ei ole este verenluovutukselle jos siihen ei ole liittynyt kuumetta ja oireet ovat olleet lieviä. Hemoglobiini tutkitaan aina ja sen tulee olla yli 125.
Verenluovutus ja ferritiini
Tämä on yksi syy, miksi verta ei saa luovuttaa liian usein. Viimeisen vuoden aikana on käyty todella suurta ferritiinikeskustelua niin sairaalamaailmassa kuin mediassakin. Aihetta tutkitaan koko ajan, miten alhainen ferritiini vaikuttaa verenluovutukseen. Tämän takia onkin hyvin tärkeää, että luovuttaja tuntee olonsa hyväksi ja terveeksi ennen verenluovutusta. Tiedän omasta kokemuksesta, että vakava raudanpuute aiheuttaa niin pahoja oireita, että ne kyllä huomaa. Raudanpuutetta verenluovutuksen takia ei tarvitse kuitenkaan pelätä, kaikille hedelmällisessä iässä oleville naisille annetaankin rautatablettaja mukaan luovutuksen jälkeen ja elimistö korjaa vajaat rautavarastot takaisin kun pitää luovutusvälin tarpeeksi pitkänä. Nuorille naisille kerta vuodessa voikin olla aivan riittävä väli. Mieluummin liian harvoin kuin liian usein, silloin voi joutua lopettamaan verenluovutuksen kokonaan hemoglobiinin laskiessa liian alas.
Jos kuitenkin jostain syystä epäilet omalla kohdallasi alhaista ferritiiniä, kannattaa se käydä mittauttamassa ennen luovuttamista. Luovutuksen jälkeen rautakuuri ja ravinto palauttavat kyllä varastoraudan takaisin optimaaliselle tasolle, jos se verenluovutuksen takia hetkeksi laskee. Korostan kuitenkin vielä, että luovuttajan on todella tärkeää tuntea olonsa täysin terveeksi eikä nuorten naisten kannata käydä luovuttamassa verta liian usein, sillä rautavarastojen täydentymiseen rautakuurillakin voi mennä kuukausia.
Miksi et luovuttaisi verta? Tutkimusten mukaan ihmiset harkitsevat verenluovutukseen menoa noin vuoden ajan ennen ensimmäistä luovutusta. Ja varmasti vielä senkin jälkeen jahkailevat turhaan, sopivatko sittenkään luovuttajaksi. Netissä on nopea ja helppo Sovinko luovuttajaksi? -testi joka antaa kattavaa tietoa siitä, voitko mennä luovuttamaan verta vaikka heti huomenna. Sillä mitä nopeammin menet, sitä nopeammin autat. Helpointa on mennä yhdessä kaverin kanssa, samalla voi vaihtaa kuulumisia ja miksei verenluovutukseen voisi sopia vaikka treffit puolison kanssa? Haasta työkaveri lähtemään työpäivän jälkeen luovuttamaan verta, tai pitäkää vaikka kaveriporukan kesken verenluovutusilta. Mikä sinut saa luovuttamaan verta?
Sektiossa syntynyt suuri verenhukka oli yksi syy siihen, että sairastuin itse vakavaan raudanpuutteeseen, joka eteni jopa anemiaan asti. Lääkärin kehotuksesta minun ei luultavasti koskaan kannata enää luovuttaa verta, hemoglobiinini on nimittäin aivan siinä rajoilla, saisinko edes luovuttaa. Lisäksi en voi syödä lainkaan suun kautta otettavaa rautaa, joten ferritiinitasoni korjaaminen on poikkeuksellisen hankalaa. Siksi koen entistäkin tärkeämmäksi kannustaa kaikkia muita lähtemään verenluovutukseen mahdollisimman pian, jotka siihen pystyvät. Luovuttakaa minunkin puolestani, ja toivottavasti itsekin vielä joskus saan näin konkreettisesti auttaa toista ihmistä.
Matkustin ensimmäisen kerran Dubaihin kuusi vuotta sitten. Lyhyt lento, kuumuus keskellä tammikuuta, siisteys, turvallisuus ja hotelleiden korkea taso lumosivat ensisilmäyksellä. Vannoin tulevani uudestaan ja uudestaan, ja niin myös tein. En osannut kuvitellakaan, että juuri Dubaihin matkustaminen tulisi vielä olemaan niin suuren arvostelun kohteena, kuin se on nyt.
Toisin kuin yleensä ajatellaan, Dubai ei ole pelkkää kultaa ja timantteja, vaikkei sitä puolta kaupungista voi mitenkään ohittaa. Arabimailla on todella kiehtova historia, vaikka öljyvaroilla rakennetut kaupungit suhteellisen nuoria ovatkin. Arabiemiraatit, tai Yhdistyneet arabiemiirikunnat on perustettu vasta vuonna 1971. Öljyä Dubaista löydettiin vasta 1960-luvulla ja siitä alkoi kasvu ennätysten kaupungiksi, jossa kaikki oli suurta ja mahtavaa. Pian kuitenkin ymmärrettiin, etteivät öljyvarat riitä loputtomiin ja on keksittävä jotain muuta. Dubaista päätettiin rakentaa kaupankäynnin keskus ja houkutteleva matkailukohde. Vuosituhannen vaihteessa siellä oli jo maailman ainoa seitsemän tähden hotelli ja pian avattiin maailman korkein rakennus, Burj Khalifa. Dubaista tuli kuuluisa ja ennätykset seurasivat toisiaan. Keskelle aavikkoa nousi luksuksen keskus, mutta sillä oli sivuvaikutuksensa. Esillä ovat olleet niin ihmisoikeuksiin liittyvät ongelmat, halpatyövoiman käyttö sekä negatiiviset ympäristövaikutukset.
Dubai jakaa valtavasti mielipiteitä. Vuonna 2019 tuntuu olevan jo trendi kritisoida Arabiemiraatteihin matkustamista. Niinkin iso trendi, että somessa huudellaan kuinka Dubai on paska maa ja sinne ei matkustettaisi vaikka siitä maksettaisiin. Tähän väliin nyt vain sen verran, että Dubai ei ole maa. Samaan aikaan Arabiemiraatit ovat eurooppalaisille yksi suosikkikohteista, lähellä ja lämmintä keskellä talvea. Tunnetut ruotsalaisbloggaajat Kenza Zouiten ja Alexandra Bring saivat viime viikolla paljon lokaa niskaansa tehtyään matkan Dubaihin yhteistyössä Visit Dubain kanssa. Heidän seuraajansa alkoivat uhata arabimaita boikoteilla. No, boikottihan ei lopulta auta mitään ja siinä tapauksessa ei voisi matkustaa oikein mihinkään. Edes ihmisoikeusjärjestö Amnesty ei suosittele boikotteja, tästä oli paljon uutisointia Qatarin tapauksen kohdalla. Matkustajien kehotetaan silti ottamaan selvää maan tilanteesta ja juuri esimerkiksi ihmisoikeusasioista ja päättämään sitten kohteensa ja käytöksestään kyseisessä kohteessa sen mukaisesti. Joku jättää matkustamatta, joku ei.
Olen kirjoittanut aiemminkin, kuinka olen itse keskustellut useamman Dubaissa työskentelevän henkilön kanssa, ja he kaikki ovat olleet kovin kiitollisia työpaikastaan. Se on ollut monille ainoa keino elättää perheensä ja eräskin ravintolatyöntekijä kertoi, että hänen työpaikkaansa oli hakenut satoja ihmisiä. Monet myyjät ja taksikuskit ovat olleet aidosti onnellisia Dubaissa työskentelystä. Halpatyövoimaa käytetään tietysti rakennustyömailla, joskaan se ei näy niin räikeästi kuin esimerkiksi prostituutio Thaimaassa, joka on toinen suomalaisten suosikkikohde, mutta jota ei lainkaan dissata missään. Dubain hallitsijan Sheikki Al-Maktoumin tytär Prinsessa Latifa on antanut kasvot Dubain kääntöpuolelle ja isänsä sairaalloiselle vallankäytölle. Mutta mitä tapahtuu esimerkiksi juuri sen Thaimaan kuningasperheessä? Dubaista on kaivettu esiin paljon ikäviä asioita, joita tapahtuu myös monissa muissa maissa, mutta niitä ei tuoda koskaan näkyviin.
Miksi juuri Dubai ärsyttää? Joku voi nyt mielessään kivittää mua, mutta joku on varmasti myös samaa mieltä. Dubaita on helpompi vihata kuin mitään muuta maata maailmassa. Rikkaudet ja överiylellinen elämäntyyli ärsyttävät enemmän kuin kehitysmaa, jossa ihmisoikeudet ovat aivan yhtä huonolla tolalla ja korruptio kukoistaa ihmiskaupan kanssa kilpaa. En tarkoita tällä nostaa esiin sitä maailmankuulua kateuskorttia, mutta itse näen sen niin. Ylellisyys ärsyttää. Samaan aikaan meuhkataan siitä, kuinka ei astuttaisi Arabiemiraattien kamaralle jalallakaan, mutta samana päivänä on käyty penkomassa uuden halpavaateliikkeen alepöytä sekaisin ja viestejä someen näpytellään mahdollisesti puhelimella, joka on valmistettu yhtä lailla halpatyövoimalla kuin osa Dubain rakennuksistakin.
Saudi-Arabia alkoi hiljattain mainostaa matkailuaan. Kauhisteltiin, miten kukaan haluaisi matkustaa maahan, jossa naisilla on niin huonot oltavat? Tunnen itse tällä hetkellä Saudi-Arabiassa asuvia naisia ja he korostavat nimenomaan sitä, kuinka hyvä naisilla on olla. Pukeutumissäännöt eivät heitä haittaa, he eivät edes koe sitä haitaksi. Kaikki mitä koemme on tietenkin yksilöllistä, mutta nämä naiset ovat kertoneet nimenomaan siitä, kuinka turvallista naisen elämä tällä hetkellä Saudi-Arabiassa on ja heistä tuntuu jatkuvasti siltä, että heistä välitetään. Nämä tuntemani naiset ovat siis muuttaneet Riadiin töihin. Saudi-Arabian kehitykseen vaikuttaa varmasti positiivisesti myös matkailu, jolloin länsimaisista, tasa-arvoisista tavoista tulee vähitellen sielläkin yleisempiä ja yleisempiä. Naisen asema on parantunut länsimaalaistumisen myötä paljon ja tuleva turismi varmasti parantaa sitä entisestään.
On hyvä, että asioita tuodaan esille ja tietoisuus matkustamisen eettisyydestä lisääntyy. Kuitenkin erityisesti Dubain kohdalla on menty jo ihan yli. Meillä on täällä niin valtavan hyvä olla, että sitä vain unohdetaan yhtäkkiä kaikki kiitollisuus siitä, millaisessa maassa itse elämme ja haukutaan somevaikuttajia ja boikotoidaan kohteita, joissa ihmisoikeudet eivät ole samalla tasolla kuin täällä. Tottakai se on väärin, mutta samoja asioita tapahtuu myös muualla. Siinä vaiheessa, kun toimii kaikin puolin eettisesti ja matkustaa vain kohteisiin, joissa ihmisoikeusasiat ovat oikeasti hyvällä mallilla, voi mielestäni alkaa kritisoida muita. Muista kuitenkin silloinkin rakentava kritiikki.
Olen itse matkustamassa Dubaihin vielä tänä vuonna ja mietin paljon näitä asioita. En voi sulkea silmiä vääryydeltä, mutta toistaiseksi olen päättänyt itse matkustaa Arabiemiraatteihin. Yhtä lailla pohdin samoja asioita matkustaessani Thaimaahan ja Yhdysvaltoihin. Maailma ei muutu ainakaan sillä, että sulkee silmät ja jää kotiin. Samalla tiedän kuitenkin olevani myös vähän itsekäs. Mutta niin on jokainen lentomatkustajakin. Mitä mieltä sinä olet erityisesti Dubain matkailusta ja matkailun kritisoinnista ylipäätään?
