Viikonlopun lähestyessä monille ajankohtainen aihe ja pitkästä aikaa vähän syvällisempää tekstiä. Jos jossain olen muuttunut ja muuttanut mieltäni todella radikaalisti, niin kaikessa mitä tulee päihteiden käyttöön. Tykkään edelleenkin juhlia, pitää hauskaa ystävien kanssa ja hyvällä porukalla viettää helposti pitkän kesäviikonlopun ystävämme alkoholin seurassa. Se, mitä en kuitenkaan voisi kuvitellakaan enää tekeväni, on pyöriä joka viikonloppu baareissa aamuun asti. Tuttavapiirini koostui pitkään suurimmaksi osaksi ihmisistä, jotka tänäkin päivänä viettävät joka ikisen viikonlopun humalassa. En ala tuomitsemaan ketään, en vain ymmärrä sitä. Enää.

 

En halua olla ilkeäkään, mutta ainakin itse katson ikävä kyllä säälien somen kautta sitä käyttäytymistä. En usko, että kukaan ihaillen katselee viinipulloja ja aamuun asti venyneitä jatkoja – jopa arkipäivinä. Mikä saa ihmisen edes postaamaan tällaisia juttuja? Hyväksynnän haku? Joukkoon kuuluminen? Todistelu, että mulla on kyllä hauska, huoleton ja hieno elämä? Takuuvarma keino saada ainakin yksi nuori ja epävarma tyyppi ihannoimaan tuollaista käyttäytymistä ja pahimmillaan hän alkaa tehdä sitä pian myös itse. Itse näen asian niin, että olit sitten julkisuuden henkilö, somevaikuttaja tai yksityishenkilö, olet vastuussa omalla esimerkilläsi, millaista käytöstä viestität hyväksyväsi myös muilta. Itse esimerkiksi äitinä en koskaan haluaisi yhdellekään lapselle kohtaloa päihteiden parissa, en halua kenenkään koskaan aloittavan edes tupakointia. Saati sitten että näyttäisin esimerkkiä, kuinka päihteillä ratkotaan ongelmia ja lievitetään sitä stressiä. Samalla kun näen huonoja ääriesimerkkejä, alan inhota jo sitä kohtuullistakin alkoholinkäyttöä, mikä on kuitenkin täysin hyväksyttävää ja missä ei ole mitään pahaa. Niinhän sen kuuluisi mennä.

 

 

 

Alkoholi rentouttaa ja saa toisinaan ongelmat tuntumaan paljon pienemmiltä. Siksi moni jää siihen koukkuunkin. Juhlituista viikonlopuista tulee helposti tapa, pian ei nähdä enää niille mitään vaihtoehtoa. Odotetaan seuraavaa kertaa ja tavallinen arki tuntuu tylsältä. Kaikki muut ovat kuitenkin ulkona. Tarpeeksi kauan kun juo ja juhlii, se alkaakin olla tylsää. Juodaan vähän enemmän, keksitään vähän jotain muuta. Alkoholi kuitenkin lopulta masentaa ja aiheuttaa paljon mielialanvaihteluja. Yleensähän mielialanvaihtelujen ei edes ymmärretä johtuvan viikottaisesta alkoholinkäytöstä. Niitä on helppo korjata alkoholilla ja kierre on valmis.  Tämä toimii kuitenkin myös toisinpäin. Parin selvän viikonlopun jälkeen ei huvitakaan enää samalla tavalla pilata unirytmiä, sotkea hyvin kulkeneita treenejä ja heittää hyvästejä hyvälle ololle. On sääli, etteivät kaikki tajua sitä. Stressinhallinnalla ja alkoholilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Tai no, sen verran että alkoholi pahentaa stressiä ja pahasti. Mieti, että jo kaksi alkoholiannosta vaikuttaa siihen, ettei uni ole hyvää eikä keho ja mieli palaudu. Kaksi. Viikottain alkoholia käyttävän ihmisen keho vanhenee nopeammin, mieli mustenee ja pian koko tyyppi alkaa näyttääkin siltä. Se, että pari-kolmekymppisenä ei ole vielä terveysongelmia, saa monet kuitenkin vain jatkamaan ja jatkamaan. Kun keho antaa varoitusmerkkejä, on usein liian myöhäistä.

 

Stressiä lievitetään liikunnalla, lomailemalla (ilman alkoholia), luonnossa liikkumalla ja nukkumalla kunnon yöunia. Tekemällä itselle mieluisia asioita, löytämällä hyvän olon. Päihteissä ja niiden huumassa tiukasti kiinni oleva ei vain näe näitä. Tai näkee ja pitää niitä naurettavina keinoina päihteiden rinnalla. Yritin pitkään ymmärtää ja nähdä näitä asioita monelta eri kantilta, mutta ymmärrykseni oli lopulta rajallista. Itse en enää halua lähelleni liiallista päihteidenkäyttöä ja olen esimerkiksi katkaissut välejä useampaan entiseen ystävään tai tuttuun, jonka elämä pyörii liikaa päihteiden ympärillä. En vain halua sellaisia ihmisiä lähelleni, ja olen oppinut arvostamaan itseäni niin paljon, että tiedän voivani valita, ketä haluan lähelläni pitää. Ikävä kyllä he eivät ole ihmisiä, joiden arvot ovat täysin erilaiset kuin minulla.

 

 

 

Pahinta ovat tietenkin huumeet. Huumeidenkäyttö on lisääntynyt Suomessa aivan valtavasti, eikä se enää ole todellakaan mikään itseään piikittelevien, kadulla asuvien narkkareiden juttu. Erityisesti pikkukaupungeissa huumeet tuntuvat yleistyneen aivan käsittämättömällä tavalla. Vaikka olen vasta 30-vuotias, ei minun nuoruudessani niitä näkynyt lainkaan esimerkiksi katukuvassa. Jos joskus näin (ja haistoin, yök) narkkarin metrossa, muistin sen kohtaamisen vielä vuosienkin kuluttua. Se, että huumeidenkäyttö mielletään rikkaiden, ”parempien” ihmisten tavaksi pitää hauskaa vähän eri tasolla kuin muut, on vaikuttanut tietysti siihen, että huumeidenkäytöstä on tullut ikään kuin ihailtua. Sillä haetaan hyväksyntää ja aivan kuten alkoholillakin, halutaan muka lievittää stressiä, paeta arjesta ja virheellisesti kuvitellaan pitävänsä hauskaa.

 

Huumeidenkäyttö muuttaa persoonallisuutta ja aiheuttaa masennusta, joka saa taas jatkamaan käyttöä. Yhä useampi haluaa kuuluu joukkoon, jotkut jopa ylpeilevät käytöllään. Piiri pieni pyörii, eikä sen ulkopuolelle edes haluta nähdä. Se on sairasta. Olin aiemmin paljon liberaalimpi mitä tähänkin aiheeseen tulee, mutta mitä enemmän olen aiheesta kuullut ja nähnyt, sitä enemmän olen kaikkia päihteitä vastaan. Kannabiksen lääkekäyttö on ainoa asia, jota voisin koskaan puoltaa, silloinkin vain esimerkiksi syöpäkipujen ja saattohoidon yhteydessä. Kuka muuten tietää yhdenkään henkisesti tasapainoisen pilvenpolttajan? Kysynpähän vaan. Kuulostaa ehkä vähän karulta, mutta jokaiselle huumeidenkäyttäjälle toivoisin terveysongelmia, jotka saisivat heidät ja heidän läheisensä tajuamaan, miten idioottimaista koko touhu on. Näistä asioista on pakko puhua ääneen, sillä lasten ja nuorten huumeidenkäyttö vain lisääntyy, samalla kun alkoholinkäyttö ja tupakointi vähenevät. Olen myös sanonut jo aikoja sitten, että ainakin oma lapseni jää täysin ilman perintöä, jos koskaan koskeekin huumeisiin.

 

 

Ajatusmaailmaani ei voi ymmärtää niin kauan kun itse ihannoi päihteidenkäyttöä, olivat ne mitä tahansa. Niin kauan, kuin se on ainoa keino lievittää stressiä, pitää hauskaa ja nauttia elämästä, ei sitä tajua. Ja se on surullista. Pois siitä ei pääse kuitenkaan kenenkään toisen kehotuksesta tai pakotuksesta. Sen joko tajuaa itse, tai sitten sitä ei tajua. Moni hyvä ihminen ja hyvä elämä menee päihteidenkäytön takia aivan hukkaan. Se vaikuttaa negatiivisesti omaan mieleen, töihin sekä kaikkiin ihmissuhteisiin. Mietimme muuten juuri töissä, miksi firman edustamiseen liittyy lähes aina alkoholi? Tällaisiin asioihin toivoisin tulevan paljon muutoksia jatkossa. Fiksuimmat päätökset ja ideat kun syntyvät aina selvinpäin. Vaikka muutokset tapahtuvat hitaasti, siinä on menty parempaan suuntaan että yhä useampi urheilija tai julkisuudenhenkilö on puhunut avoimesti päihteettömyydestään ja kertonut, ettei ole esimerkiksi koskaan koskenut alkoholiin tai on lopettanut sen käytön kokonaan. Näitä hienoja esimerkkejä tarvitaan vain paljon enemmän. Samoin esimerkkejä kohtuukäytöstä ja terveellisistä elämäntavoista sen ympärillä. En välttämättä itsekään koskaan tule luopumaan kokonaan alkoholinkäytöstä, mutta en näkisi siinäkään periaatteessa mitään ongelmaa. Minulle alkoholinkäyttö on kuitenkin vain satunnaista hauskanpitoa, ei elämäntapa. Tästä olisi todella mielenkiintoista kuulla teidänkin ajatuksia?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Spotifyssa se tulee vastaan lähes päivittäin soittolistoja selatessa, joululista. Kaupan hyllyllä oli suklaapukkeja ja joululimua. Kynttilänvalo hämärässä aamussa ja mandariinin tuoksu, aikamatka lapsuuden jouluihin. Lennot on varattu jo aikoja sitten, eilen tilasin uuden kuusen ja suunnittelin, millaiset joululakanat haluan. Tiedän, olen juuri se hullu joulumuija. 

 

Mietin tänään (oikeastaan jo kuukausi sitten) milloin on ihan virallisesti ok aloittaa joulufiilistelyt? Siis odottaako joku ihan oikeasti sinne joulukuuhun koristeiden kanssa? Viime vuonna tehtiin piparkakkutalo jo marraskuun alussa ja siihen on enää alle kuukausi aikaa. Jos tästä jatkuvasti pimentyvästä vuodenajasta haluaa etsiä jotain hyvää, ei tarvitse miettiä sitä edes kovin kauaa. Jouluvalmistelut, tietysti. Itse haluan aina heti vuodenvaihteen jälkeen korjata joulun pois. Harvoin meillä on edes loppiaiseen asti kuusta, valoja ja koristeita. Vuoden vaihtuessa alkaa aina uusi valon ja kevään odotuksen aika. Siksi aloitan mieluummin ajoissa. On ihan parasta, kun on kaksi paikkaa jotka koristella jouluun. Koti ja mökki. Lähtee muuten vuosi vuodelta enemmän ja enemmän käsistä nuo joulukoristelut. Viime vuonna olimme hieman ennen joulua Jenkeissä Disney Worldissa sekä Wienin joulumarkkinoilla. Arvatkaa vaan, kuinka paljon joulutavaraa sieltä tuli kotiin.. Joulukoristeissa on sekin ihana puoli, että ne kestävät ikuisuuksia eikä niihin koskaan kyllästy.

 

 

Tiedän, että toiset eivät pidä joulusta. Micaelin isä kuuluu itseasiassa heihin ja hän suorastaan inhoaa joulumusiikkia eikä ymmärrä lainkaan koristeita. Ja päätyi sitten kanssani saman katon alle, hah! Niin sitä ollaan oltu monet kerrat yhdessä kuusta hakemassa ja viime vuonna rakennettiin jopa piparkakkutalo. Koska perheessämme on kaksi näin ääripäätä mitä jouluihmisyyteen tulee, olen miettinyt paljon mikä saa ihmisen pitämään joulusta ja mikä ei? En tiedä? Luulen, että ainakin osa on seurausta lapsuudesta ja siitä, miten kotona on joulua vietetty. Ainakin itselläni on joulusta pelkkiä hyviä muistoja ja se oli aina se vuoden kohokohta. Meillä oli paljon koristeita ja valoja sekä lämmin tunnelma niin isän kuin äidin luona sekä isoäideillä. Unelmoin jo lapsena siitä, kuinka saan joskus itse järjestää oman joulun ja vieraat voivat tulla meille. Tottakai nyt myös äitinä joulujen merkitys on vielä erilainen kuin aiemmin, vaikka fiilistelin jouluja ihan täysillä myös yksin asuvana sinkkunakin. Minulla oli joka vuosi aito joulukuusikin, jota sitten yksin loppiaisena pilkoin roskikseen. Joulu tuntui sillonkin aina joululta. Ei siihen tarvita täydellistä jouluaattoa ja runsasta joulupöytää, toki sekin on tietysti osa joulua, vaan joulu on koko se joulun aika, odotus ja se ihana fiilistely.

 

Parasta joulussa on juuri se tunnelma. Sitähän se musiikki, tuoksut ja valot tuovat. Parhaiten joulun tunnelmaan virittäytyykin koristelemalla kotia, keittelemällä glögiä, leipomalla pipareita, katselemalla joululeffoja ja syömällä jouluisia herkkuja. Joululauluista nyt puhumattakaan, Michael Bublè soi autossani varmasti hyvinkin pian. Milloin te aloitatte joulufiilistelyn ja koristelut? Ja milloin on ihan yleisesti ok koristella kuusi? Laittaa ensimmäiset valot? Ostaa ensimmäisen kerran glögiä? Entä vihdoin klikata se vuoden odotetuin soittolista auki.. Ehkä maltan vielä hetken. Ehkä?

 

It’s the most wonderful time of the year.. 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Instagramin storyni on hyvinkin liikuntapainotteinen, ehkä juuri siksi koska se on sitä aidointa elämääni ja treeni on jossain muodossa osa jokaista päivääni. On ollut ihanaa saada teiltä palautetta, kuinka liikunnan ilo ja motivaatio voi tarttua storyn välityksellä. Parasta! Minusta olisi ihanaa muutenkin motivoida ihmisiä treenaamaan ja lähtemään liikkeelle paljon enemmänkin, en vain oikein tiedä vielä miten.. Nyt kuitenkin halusin vaihteeksi kirjoitella blogin puolelle vähän liikuntajuttuja, sillä ne ovat olleet täällä aina paljon vähemmällä kuin Instagramissa ja blogi on kuitenkin itselleni se pääkanava sosiaalisessa mediassa. Tykkäättekö te muuten ylipäätään lukea liikuntaan ja treenaamiseen liittyviä postauksia? Saisiko niitä olla enemmän vai pidätkö enemmän muista lifestyle-aiheista?

Liikunta on osa minua. Jos olen terve, en voi kuvitellakaan olevani edes viikkoa ilman treeniä. Kehoni tarvitsee hikitreeniä, toisaalta joskus se tarvitsee myös rauhallista ja palauttelevaa liikuntaa. Sitä oppii kuuntelemaan, kun tarpeeksi liikkuu. Vaikka olenkin elämäntapaliikkuja, tulee minullekin toisinaan niitä laiskoja hetkiä kun ei yhtään huvittaisi lähteä. Kokosin tähän nyt 5 syytä, miksi jaksan silti tänäänkin liikkua..

Tulokset Itse motivoidun parhaiten nimenomaan onnistumisten ja positiivisuuden kautta. Se, että näen lihasten kasvavan tai kehon kiinteytyvän, motivoi sekin, mutta konkreettiset tulokset kuten pidemmät lenkit, matalammat sykkeet, isommat painot ja kovempi vauhti ovat mitä parhaimpia mittareita kehityksestä. Hyvin sujuneen lenkin jälkeen haluan lisää onnistumisen tunteita. Eilen tein HIIT-treenin, jota en ollut tehnyt reiluun vuoteen. Se oli aina ennen minulle todella rankka, nyt taas pikemminkin kevyt palautteleva setti jonka jälkeen olisin jaksanut ehkä toisenkin. Hullua, mutta merkki kehityksestä ja siitä, että olen tehnyt jotain oikein.

 

Luonne Olen itse kunnianhimoinen, määrätietoinen ja toisinaan hyvinkin periksiantamaton. Nämä ominaisuudet ovat peräisin niin geeneistä kuin kasvatuksestakin. Niitä voi kuitenkin myös opetella. Päätät, että haluat menestyä ja onnistua, löydät kyllä keinot. Liikunta on siitä helppo juttu, että tiedät mitä sinun tulee tehdä, että onnistut. Treenata. Ja treenata lisää. Ja treenata kovempaa. Päättäväisyys ja etenkin se itsekuri on kaiken a ja o. Toisilla sitä on enemmän, toisilla vähemmän, mutta kaikkien on mahdollista opetella sitä.

 

Hyvä olo En voisi liikkua enää pelkistä ulkonäkösyistä, sitä olen jankuttanutkin moneen kertaan. Liikunnan tuomaa hyvää oloa ei korvaa mikään. Sen löytää vähitellen, aloittamalla kevyesti. Ei pidä rääkätä itseään ihan loppuun, sillä se vie liikunnasta ilon. Endorfiineja haluaa lisää ja lisää, ja pian liikunnan tuomaan oloon jää koukkuun. Se lievittää ahdistusta, poistaa kiukkua, tasapainottaa ailahtelevaa mieltä ja lievittää stressiä. Ilman liikuntaa olisin paljon negatiivisempi, ärtyisämpi, kyynisempi, laiskempi ja väsyneempi.

 

 

Energia Liikuntaan käytetty tunti tuo kaksi tuntia enemmän aikaa muulle elämälle. Näin olen ajatellut ja todennut sen jo monta vuotta. Siksi etenkin kiireisinä aikoina, kun aikaa liikunnalle ei vain tunnu olevan, kannattaa silti raivata kalenterista tilaa edes nopealle treenille. Yhtäkkiä asiat ovatkin helpommin hallittavissa ja energiaa töihin ja vaikka kotitöihin tarttumiseen on paljon enemmän. Kun liikunta on säännöllistä, saan paljon enemmän aikaan arjessa ja siedän huomattavasti helpommin stressiä.

 

Ulkoiset tekijät Tottakai liikunta vaikuttaa myös positiivisesti myös ulkonäköön ja tämä vaikuttaa positiivisesti siihen, että jaksaa liikkua. Itse pidän omasta kropastani paljon enemmän silloin, kun se on jäntevä ja lihakset erottuvat. Painoa en sen sijaan tuijota. Painoin esimerkiksi pari viikkoa synnytyksen jälkeen 7 kiloa vähemmän kuin nyt vaikka aktiivisesta ja kovasta treenaamisesta ei ollut tietoakaan. Nykyinen peilikuvani on paljon terveempi ja miellyttää omaa silmääni enemmän. Muita ulkoisia motivaation lähteitä ovat myös treenivaatteet ja -varusteet, mutta vielä tärkeämpää, miellyttävä ympäristö liikkua. Juoksulenkit myrskyävän meren rannassa, maailman kaunein, viihtyisin ja ihanin kuntosali (olen niin onnellinen että löysin sellaisen) sekä talviurheilut lumisessa Lapissa.. Motivaatio kasvaa silmissä ja liikunnasta nauttii paljon enemmän!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian