11 lokakuun 2019 Pari sanaa päihteistä
Viikonlopun lähestyessä monille ajankohtainen aihe ja pitkästä aikaa vähän syvällisempää tekstiä. Jos jossain olen muuttunut ja muuttanut mieltäni todella radikaalisti, niin kaikessa mitä tulee päihteiden käyttöön. Tykkään edelleenkin juhlia, pitää hauskaa ystävien kanssa ja hyvällä porukalla viettää helposti pitkän kesäviikonlopun ystävämme alkoholin seurassa. Se, mitä en kuitenkaan voisi kuvitellakaan enää tekeväni, on pyöriä joka viikonloppu baareissa aamuun asti. Tuttavapiirini koostui pitkään suurimmaksi osaksi ihmisistä, jotka tänäkin päivänä viettävät joka ikisen viikonlopun humalassa. En ala tuomitsemaan ketään, en vain ymmärrä sitä. Enää.
En halua olla ilkeäkään, mutta ainakin itse katson ikävä kyllä säälien somen kautta sitä käyttäytymistä. En usko, että kukaan ihaillen katselee viinipulloja ja aamuun asti venyneitä jatkoja – jopa arkipäivinä. Mikä saa ihmisen edes postaamaan tällaisia juttuja? Hyväksynnän haku? Joukkoon kuuluminen? Todistelu, että mulla on kyllä hauska, huoleton ja hieno elämä? Takuuvarma keino saada ainakin yksi nuori ja epävarma tyyppi ihannoimaan tuollaista käyttäytymistä ja pahimmillaan hän alkaa tehdä sitä pian myös itse. Itse näen asian niin, että olit sitten julkisuuden henkilö, somevaikuttaja tai yksityishenkilö, olet vastuussa omalla esimerkilläsi, millaista käytöstä viestität hyväksyväsi myös muilta. Itse esimerkiksi äitinä en koskaan haluaisi yhdellekään lapselle kohtaloa päihteiden parissa, en halua kenenkään koskaan aloittavan edes tupakointia. Saati sitten että näyttäisin esimerkkiä, kuinka päihteillä ratkotaan ongelmia ja lievitetään sitä stressiä. Samalla kun näen huonoja ääriesimerkkejä, alan inhota jo sitä kohtuullistakin alkoholinkäyttöä, mikä on kuitenkin täysin hyväksyttävää ja missä ei ole mitään pahaa. Niinhän sen kuuluisi mennä.
Alkoholi rentouttaa ja saa toisinaan ongelmat tuntumaan paljon pienemmiltä. Siksi moni jää siihen koukkuunkin. Juhlituista viikonlopuista tulee helposti tapa, pian ei nähdä enää niille mitään vaihtoehtoa. Odotetaan seuraavaa kertaa ja tavallinen arki tuntuu tylsältä. Kaikki muut ovat kuitenkin ulkona. Tarpeeksi kauan kun juo ja juhlii, se alkaakin olla tylsää. Juodaan vähän enemmän, keksitään vähän jotain muuta. Alkoholi kuitenkin lopulta masentaa ja aiheuttaa paljon mielialanvaihteluja. Yleensähän mielialanvaihtelujen ei edes ymmärretä johtuvan viikottaisesta alkoholinkäytöstä. Niitä on helppo korjata alkoholilla ja kierre on valmis. Tämä toimii kuitenkin myös toisinpäin. Parin selvän viikonlopun jälkeen ei huvitakaan enää samalla tavalla pilata unirytmiä, sotkea hyvin kulkeneita treenejä ja heittää hyvästejä hyvälle ololle. On sääli, etteivät kaikki tajua sitä. Stressinhallinnalla ja alkoholilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Tai no, sen verran että alkoholi pahentaa stressiä ja pahasti. Mieti, että jo kaksi alkoholiannosta vaikuttaa siihen, ettei uni ole hyvää eikä keho ja mieli palaudu. Kaksi. Viikottain alkoholia käyttävän ihmisen keho vanhenee nopeammin, mieli mustenee ja pian koko tyyppi alkaa näyttääkin siltä. Se, että pari-kolmekymppisenä ei ole vielä terveysongelmia, saa monet kuitenkin vain jatkamaan ja jatkamaan. Kun keho antaa varoitusmerkkejä, on usein liian myöhäistä.
Stressiä lievitetään liikunnalla, lomailemalla (ilman alkoholia), luonnossa liikkumalla ja nukkumalla kunnon yöunia. Tekemällä itselle mieluisia asioita, löytämällä hyvän olon. Päihteissä ja niiden huumassa tiukasti kiinni oleva ei vain näe näitä. Tai näkee ja pitää niitä naurettavina keinoina päihteiden rinnalla. Yritin pitkään ymmärtää ja nähdä näitä asioita monelta eri kantilta, mutta ymmärrykseni oli lopulta rajallista. Itse en enää halua lähelleni liiallista päihteidenkäyttöä ja olen esimerkiksi katkaissut välejä useampaan entiseen ystävään tai tuttuun, jonka elämä pyörii liikaa päihteiden ympärillä. En vain halua sellaisia ihmisiä lähelleni, ja olen oppinut arvostamaan itseäni niin paljon, että tiedän voivani valita, ketä haluan lähelläni pitää. Ikävä kyllä he eivät ole ihmisiä, joiden arvot ovat täysin erilaiset kuin minulla.
Pahinta ovat tietenkin huumeet. Huumeidenkäyttö on lisääntynyt Suomessa aivan valtavasti, eikä se enää ole todellakaan mikään itseään piikittelevien, kadulla asuvien narkkareiden juttu. Erityisesti pikkukaupungeissa huumeet tuntuvat yleistyneen aivan käsittämättömällä tavalla. Vaikka olen vasta 30-vuotias, ei minun nuoruudessani niitä näkynyt lainkaan esimerkiksi katukuvassa. Jos joskus näin (ja haistoin, yök) narkkarin metrossa, muistin sen kohtaamisen vielä vuosienkin kuluttua. Se, että huumeidenkäyttö mielletään rikkaiden, ”parempien” ihmisten tavaksi pitää hauskaa vähän eri tasolla kuin muut, on vaikuttanut tietysti siihen, että huumeidenkäytöstä on tullut ikään kuin ihailtua. Sillä haetaan hyväksyntää ja aivan kuten alkoholillakin, halutaan muka lievittää stressiä, paeta arjesta ja virheellisesti kuvitellaan pitävänsä hauskaa.
Huumeidenkäyttö muuttaa persoonallisuutta ja aiheuttaa masennusta, joka saa taas jatkamaan käyttöä. Yhä useampi haluaa kuuluu joukkoon, jotkut jopa ylpeilevät käytöllään. Piiri pieni pyörii, eikä sen ulkopuolelle edes haluta nähdä. Se on sairasta. Olin aiemmin paljon liberaalimpi mitä tähänkin aiheeseen tulee, mutta mitä enemmän olen aiheesta kuullut ja nähnyt, sitä enemmän olen kaikkia päihteitä vastaan. Kannabiksen lääkekäyttö on ainoa asia, jota voisin koskaan puoltaa, silloinkin vain esimerkiksi syöpäkipujen ja saattohoidon yhteydessä. Kuka muuten tietää yhdenkään henkisesti tasapainoisen pilvenpolttajan? Kysynpähän vaan. Kuulostaa ehkä vähän karulta, mutta jokaiselle huumeidenkäyttäjälle toivoisin terveysongelmia, jotka saisivat heidät ja heidän läheisensä tajuamaan, miten idioottimaista koko touhu on. Näistä asioista on pakko puhua ääneen, sillä lasten ja nuorten huumeidenkäyttö vain lisääntyy, samalla kun alkoholinkäyttö ja tupakointi vähenevät. Olen myös sanonut jo aikoja sitten, että ainakin oma lapseni jää täysin ilman perintöä, jos koskaan koskeekin huumeisiin.
Ajatusmaailmaani ei voi ymmärtää niin kauan kun itse ihannoi päihteidenkäyttöä, olivat ne mitä tahansa. Niin kauan, kuin se on ainoa keino lievittää stressiä, pitää hauskaa ja nauttia elämästä, ei sitä tajua. Ja se on surullista. Pois siitä ei pääse kuitenkaan kenenkään toisen kehotuksesta tai pakotuksesta. Sen joko tajuaa itse, tai sitten sitä ei tajua. Moni hyvä ihminen ja hyvä elämä menee päihteidenkäytön takia aivan hukkaan. Se vaikuttaa negatiivisesti omaan mieleen, töihin sekä kaikkiin ihmissuhteisiin. Mietimme muuten juuri töissä, miksi firman edustamiseen liittyy lähes aina alkoholi? Tällaisiin asioihin toivoisin tulevan paljon muutoksia jatkossa. Fiksuimmat päätökset ja ideat kun syntyvät aina selvinpäin. Vaikka muutokset tapahtuvat hitaasti, siinä on menty parempaan suuntaan että yhä useampi urheilija tai julkisuudenhenkilö on puhunut avoimesti päihteettömyydestään ja kertonut, ettei ole esimerkiksi koskaan koskenut alkoholiin tai on lopettanut sen käytön kokonaan. Näitä hienoja esimerkkejä tarvitaan vain paljon enemmän. Samoin esimerkkejä kohtuukäytöstä ja terveellisistä elämäntavoista sen ympärillä. En välttämättä itsekään koskaan tule luopumaan kokonaan alkoholinkäytöstä, mutta en näkisi siinäkään periaatteessa mitään ongelmaa. Minulle alkoholinkäyttö on kuitenkin vain satunnaista hauskanpitoa, ei elämäntapa. Tästä olisi todella mielenkiintoista kuulla teidänkin ajatuksia?
