Kun aurinkoinen ja värikäs syksy muuttuu yhtäkkiä masentavan pimeäksi ja räntäiseksi, on aika käpertyä viltin alle ja avata uusi kirja. Luin Karoliinan esikoiskirjan parissa päivässä ja voin lämpimästi suositella sinulle samaa.

Nimestään huolimatta kirja sopii myös lapsettomalle. Se on kevyt, elämänmakuinen ja ihanan rehellinen kuvaus odotuksesta. Kolmekymppisen pariskunnan tiestä vanhemmiksi. Loistava kertomus raskaudesta, joka on aina yksilöllinen, eikä koskaan sen oppikirjan mukainen. Minä en halunnut lapsia, mutta olisin hyvin voinut lukea tämän ennen kuin tiesinkään, että minusta tulisi joskus äiti. Pidin siitä, kuinka luvut oli kirjoitettu joko tulevan isän tai äidin näkökulmasta. Vaikka voisin suositella kirjaa myös miehille tämän hauskan miesnäkökulman takia, se on oikein erityisen hyvää luettavaa lasta suunnittelevalle ja tietysti erityisesti raskaana olevalle pariskunnalle.

Minä yllätyin raskausaikana monesta asiasta ja ajattelin asioita paljon, paljon enemmän kuin normaalisti. Pystyin samaistumaan niin moneen kohtaan, että ihan huvitti. Vaikka kirja kertoikin kovin erilaisen pariskunnan elämästä, yhteistä on silti se jännitys. Ensimmäinen lapsi, kaikki on uutta.. Joten jos olet raskaana tai tiedät vaikka ystäväsi odottavan ensimmäistään, kirja on mainio ostos itsellesi tai lahjaksi. Juonesta en paljasta mitään, mutta kerron tekstin olevan hyvin helppolukuista ja hauskaa – nauroin monta kertaa ihan ääneen!

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Tekisi mieli kirjoittaa, miten pirteänä sitä starttasinkaan uuden viikon. Tykkään yleensä treenata heti maanantaina, siitä jää hyvä energinen fiilis koko viikoksi ja muinakin päivinä tekee mieli jatkaa hyvin alkanutta viikkoa. Treenikassi on kyllä auton etupenkillä, mutta en ajatellut edes avata sitä ennen huomista. Viikko alkoi siis kaikkea muuta kuin pirteänä. Heräsin lopulta yhdeksältä. Okei, se on vähän verrattuna siihen, että eilen nousin sängystä viideltä. Viideltä?! Puhutaan siis iltapäivästä.

En siis vietä mitenkään erityisen pirteää maanantaita. Olen tosi iloinen, että lapseni viihtyy juuri nyt erinomaisen hyvin Paw Patrolin parissa. Olisin voinut viettää koko päivän sängyssä ja tehokkuudestani päätellen se oli varmasti ollut ihan suotavaakin. Syynä saattaa olla hieman venähtäneet lauantaiset viisikymppiset. Uskon, että kunnon yöunet tekevät kuitenkin ihmeitä ja aamulla sängystä nousee aivan uusi minä. Yritin kovasti kuvata ja kirjoittaa tänään kuitenkin, mutta tämä saamattomuus ja harhailevat ajatukset tulevat tänne blogiinkin.

Mietin, että jätänkö ihan kokonaan mainitsematta, kuinka äiti lähti vähän ulos ja taisi kuuden aikaan sunnuntaiaamuna juoda vielä viimeistä kossuvissyä. Mutta mainitsin kuitenkin. Miksi kaunistelisin asioita, joita teen ja jotka ovat kuitenkin mun mielestä enemmän kuin ok ja edistävät varmasti äidinkin hyvinvointia? Okei, aamukuuden kossuvissy ei edistä kenenkään hyvinvointia mutta mahdollisuus tehdä niin edistää kyllä.

Huomenna alkaa taas uusi elämä.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Kierrätätkö ja lajitteletko kotonasi? Asia tuli taas mieleeni roskia viedessä. Ei ehkä mikään mediaseksikkäin aihe postata, mutta kyse on kuitenkin meitä jokaista koskettavasta jokapäiväisestä asiasta. Jollekin ehkä itsestäänselvyydestä? En koskaan edes avaa mitään muuta kuin paperiroskiksen ja sen ihan tavallisen sekaroskiksen. Minulla on aina ollut vain yksi roskis, tai oikeastaan tuossa laatikossa on niitä lokeroita kolme, mutta ne muut olen täyttänyt muovipusseilla ja siivousaineilla.

En ole koskaan kerännyt biojätteitä, enkä lajitellut yhtään mitään muutenkaan. Paperia tulee postilaatikosta niin valtavasti, että ne laitan aina omaan paperiroskikseen. Sitä olen tehnyt aina. En kerää metalleja, en lasipurkkeja, saati jotain suodatinpusseja erikseen. Jos jostain syystä joskus joku patteri on loppunut, olen kerännyt ne yhteen purkkiin. Vanhentuneet lääkkeetkin ovat odottaneet kaapissa apteekkiin viemistä jo pari vuotta. Kierrätykseni ja lajitteluni on siis aivan lapsenkengissä. Ainiin, pullot vien kyllä kauppaan enkä nyt tietysti koskaan heitä mitään roskia maahan. Suosin myös paljon kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita ja pidän tästä vanhasta uutta -ajattelusta. Mutta..

Olen se, kenelle on huomautettu töissä kuinka tonnikalapurkki täytyy AINA laittaa metalliroskikseen. Se, joka surutta heittää sinne samaan pussiin aivan kaiken kotitalousjätteen. En koskaan kehota ketään lajittelemaan roskia ja tunnen olevani vähemmistöä. Olisi kiva kuulla, mitä te teette? Tavallaan tämä on tosi yksinkertainen asia, joka olisi jopa suhteellisen helppo toteuttaa, mutta kuinka moni sitä oikeasti tekee?

Riippuen tietysti vähän asuinpaikkakunnasta, kierrätys ja se materiaalien hyötykäyttö on eri puolilla vähän erilaista. Minusta on vaan niin turhaa tuhlata aikansa siihen lajitteluun, kun tiedän että sinne samaan kasaan ne päätyvät lähes kaikki kuitenkin. Paperit ja ongelmajäte eri paikkoihin, mutta lähes kaikki muu samalle hihnalle. Siitä ne sitten erotellaan kukin omaan paikkaansa. Toiset kierrätetetään, toiset matkaavat poltettavaksi. On vain niin pöhköä viedä kaksi eri roskapussia kahteen eri paikkaan, kun ne lopulta päätyvät siihen samaan kasaan.

Kunhan nyt tässä iltapalani kanssa tälläistä mietiskelin..

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian