Loppukesä saa pienen pakokauhun valtaan. Kun Finnairin appi ammottaa tyhjyyttään ja päivät kylmenevät nopeammin kuin uskaltaa myöntääkään, päässä pyörii vain kysymys milloin seuraavaksi aurinkoon? Päätin jättää ainakin omalta osaltani jokasyksyisen Espanjan reissun väliin, en tainnut käydä Espanjan kämpillä tänä vuonna kuin kahdesti (?) mutta jotenkin en ole kaivannut sinne nyt ollenkaan. Haluaisin pitkästä aikaa sellaiselle kunnon rantalomalle, sillä vaikka viime talvena kävimme Dubaissa ja Miamissa, ne ovat kuitenkin samalla myös kaupunkikohteita ja vähän turhan fiinejä siihen tarkoitukseen, mitä tulevana talvena lomalta kaipaisin. Dubaille ja Miamille kuitenkin suuret suositukset, toimivat niin aikuisten kesken mutta myös aivan mainiosti perheen kanssa lomaillessa. Kiitospäivänä tuli testattua lapsen kanssa myös Mount Sinain päivystysosasto ja silti meillä oli helppo ja ihana loma. Jenkeissä on muutenkin ollut kaikin puolin todella helppoa ja turvallista. Me matkustetaan yleensä aina perheenä, toisinaan ystävien kanssa, ja vuokrataan auto oikeastaan ihan kaikkialla.

 

Tästä ajatuksesta innostuneena kävinkin miettimään suosikkikohteitani maailmalla. Harva paikka on sellainen, josta en olisi pitänyt. Bali oli silloin aikanaan kovin epäsiisti ja roskainen, joten haluaisin nähdä sen uudelleen nyt kun kehitystä on tapahtunut niin paljon. Kaupunkikohteista Pariisi on lumonnut minut täysin, siellä oli helppo olla neljävuotiaan kanssakin ja kiertää museoita sekä muita nähtävyyksiä. Sen lisäksi paikkoja, joihin haluan matkustaa ehdottomasti uudelleen (ja uudelleen) ovat NYC, Miami, Dubai, Hong Kong (tämä oli ihan villi kortti, mutta me tykättiin siitä kaikki) sekä Aasian maista helppoutensa puolesta Thaimaa. Koen sen jo Espanjan kaltaiseksi ”helppo mennä ja olla” -kohteeksi, vaikka olin pitkän aikaan kyllästynyt koko maahan, ruokaan ja kulttuuriin. Viime vuonna kävin myös ensimmäistä kertaa Wienin joulutoreilla, jos suunnittelet viikonloppumatkaa Keski-Eurooppaan, Wien on kyllä käymisen arvoinen kohde nimenomaan joulun alla.. On muuten joulukoristehörhön unelma! Jenkkeihin olen tykästynyt ihan täysillä, seuraavaksi haluan matkustaa länsirannikolle ja lähteä roadtripille.. Kaukokohteiden sijaan olen kuitenkin viime aikoina haikaillut enemmän Välimerelle, kuten Italiaan ja Kreikkaan. Harmi vain että paras matkustusaika sinne on silloin, kun viihdyn parhaiten nimenomaan Suomessa.. Mitkä ovat teidän lemppareita ja mihin olette kenties matkustamassa tulevana talvena?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Minut tuntevat tietävät taipumukseni jatkuvaan siivoamiseen. Minut hyvin tuntevat tietävät myös hieman erikoisen siivoushistoriani. En suinkaan ole aina ollut siisti – vaikka kotona on siihen opetettukin. Äitini onkin paras siivooja, ketä tiedän ja hänen kyläiltyään kotimme onkin puhtaampi kuin yhdenkään siivousfirman käynnin jälkeen. Lapsena meillä siivottiin aina, voi hyvänen aika kuinka muistan edelleen miten kamalaa oli herätä astianpesukoneen tyhjennyksen ääniin, saati imuriin. Viikonloppuisin tuuletettiin petivaatteita, mankeloitiin lakanoita ja viikattiin. Kun sitten muutin nuorena tyttönä omilleni, pitikin ihan itse siivota. Voi luoja, meillä näytti varmaan jossain vaiheessa aivan kauhealta kun ex-poikakaverin kanssa oltiin molemmat vähän sellaisia sinnepäin -siivoojia. Kunnes lukion jälkeen menin töihin. Ensimmäisessä päivätyössäni sain ihan hirveästi kehuja siitä, kuinka siisti olen. Siis minä, jonka äiti suurinpiirtein haukkoi henkeään astuessa meidän kotiin? Hieman sen jälkeen erosin ja kun jäin asumaan siihen kotiin yksin, musta tuli kertaheitolla siisti. Siivoushulluuteni kasvoikin vuosien myötä vähän liiallisiinkin mittasuhteisiin ja olen paitsi silittänyt lakanat, imuroinut päivittäin ja pessyt ruokapöydän tuolit vähintään pari kertaa viikossa. Yhtäkkiä siitä vähän sinnepäin kotiansa hoitavasta Mirvasta oli kasvanut hirveä ylisuorittaja, joka poltti itsensä kotitöidenkin kanssa aivan loppuun.

 

Nykyään olen onneksi löytänyt taas sen kultaisen keskitien. Silti en siedä sotkua lainkaan ja toistan itse varmasti samat virheet oman lapseni kanssa kuin äitini minun kanssani, siivoan hänen jälkiään liikaa, koska epäjärjestys saa mut levottomaksi ja toisinaan ihan hulluuden partaalle. Sillä vain siistissä kodissa voi rentoutua. Lajitovereita?

 

 

Sairastuin viime viikolla oikein kunnon flunssaan ja vasta tänään jaksoin laittaa edes tavaroita järjestykseen. Koko kesän vähän murrosvaiheessa ollut terassi pääsi ensimmäisenä kuntoon, siitä vaan kun innostuin yks kaks ja jaksoin touhuta. Jaksaahan sitä, kun on yli puolet viikosta maannut enemmän tai vähemmän koomassa sängyn, sohvan ja työtuolin pohjalla. Jopa mun inhokkikotityöt, puhtaan pyykin viikkaus kaappiin sekä astianpesukoneen tyhjennys hoituivat ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Sain olla illalla pari tuntia ihan yksin kotona, jonka käytinkin ihan kokonaisuudessaan siivoukseen. Olisin voinut levätä ja katsoa sarjaa, olisin voinut tehdä vähän töitä tai suunnitella edes tulevaa viikkoa ja aikatauluja. Olisin voinut lähteä ystävän kanssa parantavalle viinilasilliselle tai tehdä ruokaa. Mitä tahansa muuta kuin siivota. Kuulun kuitenkin juuri tähän joukkoon, jotka eivät voi rentoutua, ennen kuin kotona on siistiä.

 

Nimittäin siistissä kodissa olen oma itseni. En stressaa, olen luova ja tunnen hyvän feng shuin. Uskon energioihin ja kaikkeen muuhun yliluonnolliseen hihhulihömppään ja sotkuinen koti saa hyvin sekavat ja negatiiviset fiilikset. Välillä kun elämässä tapahtuu paljon, yritän olla välittämättä siitä sekamelskasta ja pölystä. Meillä oli koko kesän koti ihan miten sattuu. Ihmettelin, miten siedin sitä, mutta toisaalta koko kesän pidin venettä kotina. Siellä me siivottiin joka päivä jotain ja kaiken piti olla aina tip top. Ilmankos olikin niin hyvät energiat ja fiilikset koko kesäloman.

 

 

Siivoan erityisesti silloin, kun on paha olla. Kiukusta lähtee heti pieni siivu pois, kun koti on siisti. Huomaan myös, että stressaavina, masentavina tai muuten vain vaikeina aikoina sotkuinen koti ärsyttää entistä enemmän. Vaikka välillä tekisi mieli hautautua vain sinne viltin alle, jotenkin vain tsemppaan ja järjestän, pyyhin ja asettelen tavarat taas paikoilleen. Ajatus kulkee heti kirkkaammin ja ongelmat tuntuvat edes hitusen pienemmiltä. Tiesin muuten nuorena aina, että nyt olen tulossa kipeäksi, kun sotkuinen huone ja kesken jääneet asiat alkoivat ärsyttää aivan erityisen paljon. Kummallista, mutta uskon että kodin harmonialla on vaikutusta niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvään oloon.

 

Nyt on ihana mennä nukkumaan kun koti on taas tip top. Kesän vaatekassit odottavat vielä purkajaansa, mutta mikään ei voita kiiltävillä lasipöydillä hehkuvia ensimmäisiä kynttilöitä kesän jälkeen, raikasta pesuaineen tuoksua sekä tyhjää astianpesukonetta. Aamulla kahvin saa keittää puhtaasta Moccamasterista (joka on muuten nykyään vaihtunut pinkkiin!) ja päiväkotireppu sekä tenniskassi on pakattu valmiiksi arkiaamua varten. Ja mikä onni on kömpiä puhtaisiin, tuuletettuihin lakanoihin.

 

Ootko sä siisti?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian