Treeniohjelma on kiinnostanut monia – varsinaista treeniohjelmaa en ainakaan vielä tee (yhden koko kropan kotitreenin lupasin postata kunhan saan siihen kuvat), mutta tässä on oman treeniohjelmani runko, jota noudatan tosiaan hyvin pitkälti viikosta toiseen. Treenaan eri tavalla salilla kuin kotona, mutta runko on sama ja vaihtelen treenien sisältöä oman ohjelman mukaan ja omaa ohjelmaa vaihdan yleensä noin 3 kuukauden välein, riippuen omasta aktiivisuudesta ja siitä, miten hyvin olen sitä noudattanut. Monipuolinen mutta simppeli treeniohjelma jolla saat taatusti tuloksia kun panostat treenien sisältöön näyttää tältä..

 

 

1 x koko kropan lihaskuntotreeni (eli yläkroppa, alakroppa, vatsat) + 20 min aerobinen loppuun 

 

1 x yläkropan lihaskuntotreeni + vatsat + 20 min aerobinen loppuun

 

1 x alakropan lihaskuntotreeni 

 

2 x 45 min aerobinen treeni (syke 50-70% maksimisykkeestä) esimerkiksi kävelyä, uintia, pyöräilyä

 

Ekstrana 1 x koko kropan puolen tunnin HIIT jos energiaa tuntuu riittävän, itse en yleensä edes jaksa tehdä hiittiä jos treenaan salilla kolmesti viikossa sillä tykkään, että salitreenit ovat todella rankkoja.

 

 

Jaksotus on ihan sinun päätettävissäsi. Kaksi lepopäivää viikkoon on suositus, jota kannattaa noudattaa. Parasta on, jos saat ne pidettyä peräkkäin. Hyvän palautumisen merkitys niin kunnon kohotuksessa, rasvanpoltossa kuin lihasten kasvatuksessakin on merkittävä. Itse pidän yleensä maanantait aerobisina päivinä, sillä normaalissa arjessani maanantaisin en ehdi salille Miksun tennistreenien takia tai jos olen sattunut juhlimaan tai matkustamaan viikonloppuna, en maanantaina ole yleensä virkeimmilläni ja parhaimmassa mahdollisessa salikunnossa. Esim ti, ke ja pe ovat hyvät päivät salitreenille, ma ja to aerobista ja viikonloppu levätään. Mutta tätä voi tosiaan soveltaa ihan omaan arkeen ja rytmiin sopivaksi, kunhan pitää annetuista treeneistä kiinni. Muista toteuttaa aerobiset aina matalasykkeisinä, silloin rasva palaa paremmin kuin korkeilla sykealueilla liikuttaessa (esimerkiksi juoksu).

 

Jos et treenaa  salilla vaan teet kevyempiä kotitreenejä, voit lisätä aerobisen treenin määrää helposti vaikka puolella jos aikaa ja energiaa riittää. Jos et ole kokenut treenaaja, netistä löydät helposti valmiita treeniohjelmia aloittelijoille. Jos olet jo kokenut treenaaja, koosta oma ohjelmasi vaikkapa suosikkiliikkeistäsi tämän rungon perusteella. HIIT ei mulla ole koskaan samanlainen, googlaan oikeastaan aina kun alan tehdä hiittiä, treenin mikä kuulostaa sillä hetkellä hyvältä ja teen sen. Jos etsit valmiita valmennuksia, Fitclub Finlandin somea kannattaa seurata tai yksi lemppareista SWEAT app on täynnä toinen toistaan tehokkaampia ja monipuolisempia treenejä ja ohjelmia. Raskaammalla joogalla on myös mahdollista korvata nuo lihaskuntotreenit ja saada samalla lisää liikkuvuutta kehoon, mikäli olet kokenut joogaharrastaja tai kiinnostunut siitä. Joogaharjoituksen sisällöt kannattaa silloin sovittaa tuon treeniohjelman rungon mukaiseksi, eli yläkroppa, alakroppa, koko kroppa.

 

Lopuksi vielä isot pahoittelut, että julkaisen tämän eiliseksi lupaamani postauksen vasta nyt – Instagramissa mua seuraavat tietävätkin, että kaaduin tosiaan eilen veneellä portaissa ja satutin siinä sitten selkäni. Siis miksi aina jotain?! Eilisen ja tämän päivän suunnitelmat menivätkin siitä syystä vähän uusiksi – olen siis ollut todella kipeä. Toivottavasti saan itseni kuntoon kuitenkin nopeasti ja pääsen palaamaan treenien pariin pian. Onneksi kävely tuntuu kuitenkin hyvältä jos käsissä ei ole mitään (koirat on aika no go tällä hetkellä) joten pääsee tekemään edes jotain – tämä on itsellekin hyvä muistutus siitä, että aina voi tosiaan ainakin yrittää tehdä jotain eikä vain jäädä makaamaan. Oma selkäkipuni johtuu tosin tapaturmasta, mutta usein hyvin yleisiä selkävaivoja hoidetaan väärin liialla levolla, kun liike olisi se paras lääke. Rasitusta ja liikuntamuotoa on tietysti aina tärkeää tarkkailla ja valita se oikein. Aina kuitenkin jotain.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Korona-arkeen on tottunut. Liikaakin. Tavatessani tuttavan pitkästä aikaa saatan mennä jopa halaamaan häntä, kunnes muistan ettei saa. Aivan, ei läheisiä kontakteja. Ihmisten tapaaminen on niin harvinaista, ettei siitä ole muodostunut vielä rutiinia. Kaupassa käyminen sujuu jo ihan helposti, enää en ole edes käyttänyt kumihanskoja, paitsi isoissa kaupoissa joissa olen jotenkin erityisen pöpökammoinen. Aluksi desinfioin jokaikisen pinnan ja tavaran aina kotiin tullessa, vaikka olisin ollut vain yksin lenkillä hanskat kädessä. Ehkä juuri tottumisesta ja sen myötä unohtelusta tuleekin se suurin vihollisemme ja virus alkaa taas levitä. Välillä pitäisikin muistuttaa itseään, että ei, tämä ei ole uusi arki. Tämä on harvinainen poikkeustila, joka kestää vain hetken ja joka pakottaa meidät laittamaan toimintatapamme ja ajatuksemme uusiksi.

Naurattaa, kun mietin kuinka laskeuduimme Helsinki-Vantaalle aurinkoisena maaliskuisena iltapäivänä. Olin seurannut uutislähetyksiä ja hallituksen tiedotustilaisuutta lennolla ja laskeuduttuamme sain tekstiviestin päiväkodista, että uusien suositusten mukaan Miksun pitäisi olla kotona kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa tuntui loputtoman pitkältä ajalta. Katsoin ulos ikkunasta hiljaiselle lentokentälle ja ennen kuin ehdimme rullata portille, mietin huhtikuussa häämöttäviä reissuja. Pääsiäiseksi varmaan jo päästään Sveitsiin, ei kai siellä ole niin paha tilanne? Lontoon reissuunkin on aikaa melkein 1,5 kuukautta, on tämä silloin jo ohi.

Olin kotona karanteenissa alle vuorokauden, kun aloin ymmärtää mistä oikein on kyse. Tämä ei olekaan ihan parissa viikossa ohi. Tänä keväänä kaikki muuttuu. 

 

 

Little did I know. Jos joku olisi sanonut kaksi kuukautta sitten, että ennen vappua olet myymässä kotiasi, etsimässä uutta ja vähän muutakin, olisin hymyillyt. Jos joku olisi sanonut, että ajatukseni arjesta, elämästä ja ihmisistä menevät aivan uusiksi,   en olisi varmasti edes reagoinut mitenkään. Viimeiset viisi ja puoli vuotta elämästäni ovat olleet niin samanlaisia. Mikään ei ole oikeastaan muuttunut ja vaikka paljon on tapahtunut, koskaan ei ole ollut aikaa. Elämän tasaisuuteen tottui, jatkuva kiire siirsi ideoiden toteuttamista ja monen asian kohtaamista. Edes loppuunpalaminen tai sairastuminen eivät opettaneet tarpeeksi. Tarvittiin näköjään maailmanlaajuinen katastrofi ja pandemia siihen, että avasin silmäni ja pysähdyin tajuamaan, että ainoa pysyvä asia elämässä tosiaan on muutos.

Pidätkö sinäkin kynsin hampain kiinni rutiineista ja mukavasta elämästä? Ne luovat turvallisuudentunnetta, mutta toisaalta myös ruokkivat pelkoa. Alitajunnassasi tiedät, että tämä ei ole ikuista. Muutos sen sijaan on. Luulin oppineeni sietämään epävarmuutta, mutta olin kaukana siitä. On uskomatonta, kuinka näin lyhyessä ajassa voi omaksua asenteen, että mitä tahansa voi tapahtua. Välillä itsekseni mietin, että voisinpa kirjoittaa kaikesta, mitä tässä on eteen tullut. Maailmassa on niin paljon sellaista, mistä valtaosa ei vain tiedä. Eikä tarvitsekaan tietää, mutta joskus sieltä omasta kuplasta on hyvä kurkistaa ulos. Maailma ja elämä on niin paljon muutakin, kuin se oma pieni elinpiiri. Ajatus on oikeastaan hyvin lohduttava. Maailma ei koskaan kaadu, se antaa kyllä uusia mahdollisuuksia kun on niille avoin ja ennen kaikkea rohkea.

 

 

En tällä hetkellä esimerkiksi tiedä missä asun kesän jälkeen. En vain tiedä. Järjestelmällisellä, rutiineja ja varmuutta rakastavalla ihmisellä joka kammoaa muutoksia on ollut vähän totuttelemista. Olen yllättänyt itseni välillä jopa positiivisuudellani. Peruuntuneet matkat ja juhlat eivät ole harmittaneet juuri lainkaan. Jotenkin pahimpinakin päivinä olen pystynyt luottamaan siihen, että asiat järjestyvät kyllä. Hyvällä sydämellä pääsee pitkälle, uskon siihen. Olen ollut ihan tarpeeksi katkera, epävarma, negatiivinen, stressaantunut ja takertunut tasaiseen elämääni. Ja tavallaan ollut samalla myös tilanteeseen tyytymätön, mutta silti kaiken kiireen takia vähän voimaton tekemään mitään muutoksia. Vaikka konkreettisten muutosten tapahtuminen on tälläkin hetkellä epävarmaa, ne suurimmat muutokset ovat tapahtuneet jo pääni sisällä. Niitä ei vie kukaan eikä mikään pois.

 

 

Miten pandemia on muuttanut omaa elämääsi? Oletko laittanut arvojasi uusiksi tai vaikka sitten kotiasi myyntiin? Itse olen keskittynyt nyt erityisen paljon siihen, mistä asioista oikeasti pidän ja mihin pieniin asioihin sen aikani käytän. Olen huomannut oikeasti priorisoivani liikuntaa, laittautumista (siis miten paljon hyvää mieltä voi tuoda pelkkä meikki, hiusten laitto ja kivat vaatteet), kodin viihtyvyyttä (se tekee mielelle paljon) ja aitoa läsnäoloa. Tein ennen kaiken aina vähän puoliksi. Mieluummin nyt teen kerralla enemmän töitä ja annan lapselle tosiaan sen iPadin käteen ja sen jälkeen kun keskityn häneen, olen 100% läsnä. Ajankäyttö on paljon tehokkaampaa enkä pode jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, että toinen osa-alue kärsii, työt tai äitiyteni. Käytän mieluummin aikaa kaunistautumiseen ja olen tyytyväisempi itseeni ja peilikuvaani, kuin että heittäisin aamulla sen sotkunutturan päälaelle ja pelkän ripsivärin nassuun. Näitäkin päiviä tarvitaan, mutta mulla joka päivä tuntui olevan sellainen päivä. Lisäksi päätin tehdä joka päivä ainakin yhden pienen asian omien suurten unelmien toteutumisen eteen. Uhrata niille edes yhden ajatuksen tai jos unelma on konkreettinen, tehdä jonkin pienen teon sen edistämiseksi. Samalla ajattelen positiivisesti ja ajatukseni vievät minua kohti sen toteutumista.

 

Tänä keväänä kaikki muuttuu ja olen lopulta vain iloinen kun tiedän, ettei mikään palaa ennalleen.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Vähän tavanomaisesta poikkeavampi aihe tähän pääsiäismaanantaihin, mutta sain lukijaltani postaustoiveen elämästä chihuahuan kanssa. Halusin ehdottomasti tarttua tähän ja tarkastella aihetta myös siitä näkökulmasta, miten paljon lemmikki lisää hyvinvointia ja tasapainottaa elämää. Koirat ovat itselleni kuin perheenjäseniä ja rakastankin heitä aivan valtavasti. Vaikka ne vaativat paljon huolenpitoa ja edellyttävät läsnäoloa ja vastuuta, en osaisi kuvitellakaan elämää ilman koiraa. Chihuahua ei ole rotuna se helpoin, vaikka kokonsa puolesta niin voisi kuvitella, mutta minulle paras mahdollinen. Todetaan nyt tähän, etten ole luonteena itsekään varmasti helpoimmasta päästä.

 

 

Minulla on siis tällä hetkellä kaksi chihuahuaa, lyhytkarvainen chihuahua Frida ja pitkäkarvainen chihuahua Cara. He ovat molemmat 6-vuotiaita ja itseasiassa juuri tänään vietämmekin suloisen pikku-Caran syntymäpäivää. Tytöt ovat käytännössä 3. ja 4. chihuahuani ja syksyllä 2014 minulla olikin hetken aikaa kolme koiraa, kun Lila vielä eli muutaman viikon sydänvikansa kanssa kun Cara tuli meille. Entisen poikaystäväni kanssa meillä oli kaksi chihuahuaa ja erossa toinen jäi hänelle, toinen minulle.

 

Chihuahua on kokonsa puolesta äärimmäisen helppo koira. Se on helppo napata syliin, ottaa mukaan melkein mihin tahansa ja kuljettaa autossa turvallisesti. Frida ja Cara ovat kuitenkin chihuahuoiksi hyvin pieniä, 1,5- ja 1,7-kiloisia. Pieni koko on tuonut jonkin verran haasteita, sillä tyttöjen on vaikea kulkea esimerkiksi portaissa. Niiden kanssa täytyy olla myös varovainen jos ne nukkuvat sängyssä (nukkuvat joka yö) tai jos nostan ne sohvalle. Näin pienet koirat eivät pääse itse hyppäämään sohvalle tai sänkyyn eikä sieltä pois. Olen myös oppinut ihan ”automaattisesti” kävelemään kotona siten, että niin ikään raahaan jalkojani maassa etten astu koirien päälle.

 

 

Koirien päivittäinen hoito kattaa tietysti kävelyt ja ruoan kaksi kertaa päivässä sekä jokailtaisen hampaiden harjauksen. Teen sen siis aivan joka ikinen ilta. Caran turkkia täytyy myös harjata säännöllisesti sillä se takkuuntuu helposti, kynnet leikkaan ja viilaan noin pari kertaa kuussa. Pesen koiria melko harvoin, nykyään ehkä kerran parissa kuukaudessa. Kuraisella säällä useammin.

 

Aiemmat koirani ovat syöneet kaikkea ja olleet monien muiden koirien tavoin varsinaisia herkkusuita. Tästä syystä niitä on ollut myös helppo kouluttaa. Frida ja Cara ovat sen sijaan nirsoja, joten koulutus nameilla ja esimerkiksi temppujen opettelu on niiden kanssa haastavampaa. Istu ja seiso -käskyt menevät, mutta esimerkiksi tassun antamista ja maahan menemistä ollaan harjoiteltu ikuisuus tuloksetta. Cara kärsi pentuna pahoista vatsaongelmista ja sai kroonisen suolistotulehduksen diagnoosin. Sain sen onneksi kuntoon raakaruoalla ja tytöt ovatkin syöneet lähes koko elämänsä raakalihapullia ja kasviksia. Heille (tai siis allergiselle Caralle) sopivia raksuja olen löytänyt kaksi merkkiä, Canagan ja Acana.

 

 

Muuten olen saanut onnekseni nauttia kohtuullisen terveistä koirista. Hammasongelmat ovat chihuilla yleisiä ja itselläni onkin mennyt tuhansia euroja hampaiden hoitoon, sillä vakuutus ei korvaa hampaiden putsausta ja poistoja. Suureksi surukseni Lila kuoli 6,5 vuoden ikäisenä vakavaan sydänvikaan, joka eteni nopeasti. Frida on ollut ainakin tähän asti täysin terve. Caralla oli pentuaikana allergioiden takia kolmen kuukauden vatsatauti joka eteni anemiaksi asti, mutta ruoalla senkin sai kuntoon. Joulukuussa 2019 Caran sydämestä löytyi lievä sivuääni, jota seurataan nyt vuosikontrolleissa ja aloitetaan tarvittaessa lääkitys. Kuukauden verran itkin ja murehdin tätä, mutta nykyään jo toisinaan jopa unohdan sen. Cara saa elää täysin normaalia ja aktiivista elämää. Hän onkin aivan ihana ja hurmaava luonne, joka onkin äärimmäisen huomionkipeä (koira tulee omistajaansa, vai miten se meni?) kun Frida taas on hitaasti lämpenevä ja arempi. Aivan mahtavia persoonia ja hyvin erilaisia molemmat.

 

Tytöt ovat olleet oikeastaan koko elämänsä yhdessä, ikäeroa niillä on vain 3 kuukautta ja he ovat samalta kasvattajalta. Helmiäisen Kennel ja Merja, olen ikuisesti kiitollinen upeasta työstäsi enkä ottaisi chihuahuaa mistään muualta.

 

 

Plussat Pieni koko, ei vaadi pitkiä lenkkejä, ei sotke, ei tuhoa mitään, helppo ja edullinen matkustaminen, esimerkiksi lennolle 2 koiraa samaan laukkuun matkustamoon, maailman suloisin ulkonäkö, edulliset vaatteet, hurmaavat luonteet (riippuu toki mistä koiran ottaa ja miten sitä kouluttaa) ja vahva kiintyminen omistajaan. Helppo rotu lasten kanssa.

 

Miinukset Räksytys, räksytys, räksytys. Ison koiran ego, hieman haastava kouluttaa, chihuahualla ei ole miellyttämisen tarvetta, pienen koon aiheuttamat haastavuudet liikkumisessa, huonot hampaat, kalliit vakuutukset. Sydänviat nuorilla koirilla.

 

 

Lukeeko muut chihuahuaihmiset mun blogia? Millaisia teiltä löytyy?