Vähän tavanomaisesta poikkeavampi aihe tähän pääsiäismaanantaihin, mutta sain lukijaltani postaustoiveen elämästä chihuahuan kanssa. Halusin ehdottomasti tarttua tähän ja tarkastella aihetta myös siitä näkökulmasta, miten paljon lemmikki lisää hyvinvointia ja tasapainottaa elämää. Koirat ovat itselleni kuin perheenjäseniä ja rakastankin heitä aivan valtavasti. Vaikka ne vaativat paljon huolenpitoa ja edellyttävät läsnäoloa ja vastuuta, en osaisi kuvitellakaan elämää ilman koiraa. Chihuahua ei ole rotuna se helpoin, vaikka kokonsa puolesta niin voisi kuvitella, mutta minulle paras mahdollinen. Todetaan nyt tähän, etten ole luonteena itsekään varmasti helpoimmasta päästä.

 

 

Minulla on siis tällä hetkellä kaksi chihuahuaa, lyhytkarvainen chihuahua Frida ja pitkäkarvainen chihuahua Cara. He ovat molemmat 6-vuotiaita ja itseasiassa juuri tänään vietämmekin suloisen pikku-Caran syntymäpäivää. Tytöt ovat käytännössä 3. ja 4. chihuahuani ja syksyllä 2014 minulla olikin hetken aikaa kolme koiraa, kun Lila vielä eli muutaman viikon sydänvikansa kanssa kun Cara tuli meille. Entisen poikaystäväni kanssa meillä oli kaksi chihuahuaa ja erossa toinen jäi hänelle, toinen minulle.

 

Chihuahua on kokonsa puolesta äärimmäisen helppo koira. Se on helppo napata syliin, ottaa mukaan melkein mihin tahansa ja kuljettaa autossa turvallisesti. Frida ja Cara ovat kuitenkin chihuahuoiksi hyvin pieniä, 1,5- ja 1,7-kiloisia. Pieni koko on tuonut jonkin verran haasteita, sillä tyttöjen on vaikea kulkea esimerkiksi portaissa. Niiden kanssa täytyy olla myös varovainen jos ne nukkuvat sängyssä (nukkuvat joka yö) tai jos nostan ne sohvalle. Näin pienet koirat eivät pääse itse hyppäämään sohvalle tai sänkyyn eikä sieltä pois. Olen myös oppinut ihan ”automaattisesti” kävelemään kotona siten, että niin ikään raahaan jalkojani maassa etten astu koirien päälle.

 

 

Koirien päivittäinen hoito kattaa tietysti kävelyt ja ruoan kaksi kertaa päivässä sekä jokailtaisen hampaiden harjauksen. Teen sen siis aivan joka ikinen ilta. Caran turkkia täytyy myös harjata säännöllisesti sillä se takkuuntuu helposti, kynnet leikkaan ja viilaan noin pari kertaa kuussa. Pesen koiria melko harvoin, nykyään ehkä kerran parissa kuukaudessa. Kuraisella säällä useammin.

 

Aiemmat koirani ovat syöneet kaikkea ja olleet monien muiden koirien tavoin varsinaisia herkkusuita. Tästä syystä niitä on ollut myös helppo kouluttaa. Frida ja Cara ovat sen sijaan nirsoja, joten koulutus nameilla ja esimerkiksi temppujen opettelu on niiden kanssa haastavampaa. Istu ja seiso -käskyt menevät, mutta esimerkiksi tassun antamista ja maahan menemistä ollaan harjoiteltu ikuisuus tuloksetta. Cara kärsi pentuna pahoista vatsaongelmista ja sai kroonisen suolistotulehduksen diagnoosin. Sain sen onneksi kuntoon raakaruoalla ja tytöt ovatkin syöneet lähes koko elämänsä raakalihapullia ja kasviksia. Heille (tai siis allergiselle Caralle) sopivia raksuja olen löytänyt kaksi merkkiä, Canagan ja Acana.

 

 

Muuten olen saanut onnekseni nauttia kohtuullisen terveistä koirista. Hammasongelmat ovat chihuilla yleisiä ja itselläni onkin mennyt tuhansia euroja hampaiden hoitoon, sillä vakuutus ei korvaa hampaiden putsausta ja poistoja. Suureksi surukseni Lila kuoli 6,5 vuoden ikäisenä vakavaan sydänvikaan, joka eteni nopeasti. Frida on ollut ainakin tähän asti täysin terve. Caralla oli pentuaikana allergioiden takia kolmen kuukauden vatsatauti joka eteni anemiaksi asti, mutta ruoalla senkin sai kuntoon. Joulukuussa 2019 Caran sydämestä löytyi lievä sivuääni, jota seurataan nyt vuosikontrolleissa ja aloitetaan tarvittaessa lääkitys. Kuukauden verran itkin ja murehdin tätä, mutta nykyään jo toisinaan jopa unohdan sen. Cara saa elää täysin normaalia ja aktiivista elämää. Hän onkin aivan ihana ja hurmaava luonne, joka onkin äärimmäisen huomionkipeä (koira tulee omistajaansa, vai miten se meni?) kun Frida taas on hitaasti lämpenevä ja arempi. Aivan mahtavia persoonia ja hyvin erilaisia molemmat.

 

Tytöt ovat olleet oikeastaan koko elämänsä yhdessä, ikäeroa niillä on vain 3 kuukautta ja he ovat samalta kasvattajalta. Helmiäisen Kennel ja Merja, olen ikuisesti kiitollinen upeasta työstäsi enkä ottaisi chihuahuaa mistään muualta.

 

 

Plussat Pieni koko, ei vaadi pitkiä lenkkejä, ei sotke, ei tuhoa mitään, helppo ja edullinen matkustaminen, esimerkiksi lennolle 2 koiraa samaan laukkuun matkustamoon, maailman suloisin ulkonäkö, edulliset vaatteet, hurmaavat luonteet (riippuu toki mistä koiran ottaa ja miten sitä kouluttaa) ja vahva kiintyminen omistajaan. Helppo rotu lasten kanssa.

 

Miinukset Räksytys, räksytys, räksytys. Ison koiran ego, hieman haastava kouluttaa, chihuahualla ei ole miellyttämisen tarvetta, pienen koon aiheuttamat haastavuudet liikkumisessa, huonot hampaat, kalliit vakuutukset. Sydänviat nuorilla koirilla.

 

 

Lukeeko muut chihuahuaihmiset mun blogia? Millaisia teiltä löytyy?


 

Ahdistun talousuutisista tällä hetkellä jotenkin ihan erityisesti. Ne huolettavat välillä jopa tehohoitopaikkojen puutettakin enemmän. Tällaiseen taloustilanteeseen ei ole voinut varautua yksikään yrittäjä. Ei kenellekään tule mieleen, että koko maa voidaan käytännössä sulkea ja omaa yritystä ei ole mahdollista pitää auki vaikka asiakkaita muuten riittäisikin. Konkursseja tulee väistämättä, ja niiden mukana myös paljon muita vakavia ongelmia. Konkurssi ei kaada pelkästään yritystä. Se voi kaataa koko perheen ja sen vaikutukset voivat näkyä vielä useiden sukupolvien ajan kasvatuksessa ja käytöksessä. Pahimmillaan se maksaa ihmishenkiä.

   

 

 

Tiedän mitä se on. En toivo kenellekään samaa. Kun lapsuudenkotisi ja muistosi myydään pakkohuutokaupassa, jää kaupasta käteen vain ikuiset arvet ja epäusko. Kun samaan syssyyn menettää vielä toisen perheensä, ei yhtäkkiä enää ihan pikkuasioista hetkahdakaan. Minä ja veljeni, me selvisimme, mutta en koskaan lakkaa miettimästä, millaista elämä olisi jos emme olisi näitä vaikeuksia kohdanneet. Ne tekivät minusta vahvan, lopulta myös rohkean hetkessä eläjän, mutta varovaisuus, huoli ja heikkous ovat ikuisesti osa minua.

 

Mutta siitäkin selviää. Siihen tarvitaan vain apua ja siksi on nyt niin äärimmäisen tärkeää, ettei kukaan jäisi yksin. En halua yhdellekään lapselle tai nuorelle sitä tilannetta, missä olen itse ollut. En kyllä aikuisellekaan, en voi edes kuvitella miltä se silloin tuntuisi.

 

 

 

Oma tilanteeni on tällä hetkellä hyvä, olen siitä niin kiitollinen joka ikinen päivä, ettei sanat riitä. Olen myös valtavan kiitollinen kaikkien niiden sukulaisten ja ystävien puolesta, joiden työpaikka on turvattu tai yritystoiminta ei ole kokenut koronan takia takaiskuja. Se ei todellakaan ole nyt itsestäänselvää. Yritän pohtia, miten voisin itse auttaa? Jos tiedät hyviä keinoja auttaa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jaa ne nyt kommenttiboksissa. Pienyrittäjiä voi tukea lahjakorteilla, ravintoloita tilaamalla kotiin ruokaa, taloudellisista vaikeuksista kärsiville perheille voi lähettää ruokakassin www.venner.fi mutta mitä muuta? Kullanarvoisille vinkeille on nyt suuri tarve. Jaa kaikki ideasi, mitä ikinä keksitkin. Toteutetaan niitä yhdessä.

 

 

Tämä on opettavaista aikaa tulevaisuuden kannalta. Uskon, että varautumista pahimpaan mietitään nyt joka ikisessä yrityksessä. Koskaan ei tiedä. Tilanteessa on myös voittajia, mutta niitä häviäjiä aivan liikaa. Siksi nyt on todella tärkeää tukea heitä, jotka ovat vaarassa romahtaa. Kaikilla on ahdistusta ja huolta, mutta nyt on nostettava katse hetkeksi sieltä omasta ahdingosta ylös ja tarjottava apuaan. Itse meinaan ainakin tukea nyt pienyrittäjiä varaamalla heidän palvelujaan etukäteen lähitulevaisuudelle ja voisin ostaa niitä lahjakorttejakin. Aion hyödyntää myös somekanaviani markkinointitarkoituksissa niin paljon kuin pystyn, hyötymättä siitä tietysti itse millään tavalla taloudellisesti. Autan mielelläni myös erilaisten hakemusten teossa, asioin paljon virastojen kanssa joten siitä on paljon kokemusta. Jos vain tarvitset apua, pyydä ♥

 

Lopulta mistään ei tule myöskään niin hyvä olo kuin muiden auttamisesta. Empatiaakin voi opetella, ja joskus elämä opettaa sitä kantapään kautta. Epäitsekkyys on nyt suuri hyve, vaikka omat pelot ja huolet voivat tuntuakin kohtuuttoman suurilta. Sen oman elämän voi laittaa hetkeksi tauolle, nyt on siihen hyvä syy.

 

 

If you can’t feed one hundred people, then feed just one.

 

No one has ever become poor by giving.

 

It takes grace to remain kind in cruel situations.

 

Always help someone. You might be the only one that does.

 

We rise by lifting others.

 

You are not a true success unless you are helping others be successful.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Kirjoitan tätä postausta sormet jauhossa ja tomaattikastikkeessa. Siis en oo ikinä syönyt näin hyvää pizzaa. 

 

Nyt jos koskaan on fiksuin mahdollinen teko suosia suomalaisia yrittäjiä. Ruokakauppaketjut tekevät myyntiennätyksiä ja yhä useampi kokkaa kotona. Ravintoloiden tilanne on suoraan sanottuna kamala. En missään nimessä kannusta menemään syömään ulos, en itsekään menisi vaikken olisikaan tässä karanteenissa, mutta kiitos Wolt ja kotiovelle jätettävät ruokatoimitukset, aina ei tarvitse tehdä itse. Sitä paitsi, päivään ei mahdu mitään muuta kuin ruoanlaittoa, jos valmistaa kaiken alusta asti omin käsin.

 

 

Tänään me tilattiin Miksun kanssa myöhäiseksi lounaaksi pizzaa. Ja tosiaan kuten jo sanoin, mun cheat meal ei voisi olla parempi. Fylla’s otti eilen valikoimaansa pizzat ja oli pakko testata ja tukea samalla paikallisia yrittäjiä ♥ Jos mun Wolt-historiaa katsoisi, olisi sunnuntai ehdottomasti pizzapäivä. Stadista saa kuitenkin niin monenlaista pizzaa, että usein menee myös vikaan – kaikki ei todellakaan oo hyvää. Nää on, ja lupaan et säkin tykkäät. Suuri suositus Burratalle ja nachopizzalle, meille tuli Miksun kanssa riita kumpi saa syödä kumpaa(kin). Nää on sitä paitsi ihan erilaisia kuin muut pizzat, siis super super super hyvää.

 

 

 

Saat tilattua Woltista helposti sun kotiovelle nää ilman, että tarvitsee nähdä ketään tai jos syystä tai toisesta liikut Hietalahdenrannassa, saat myös napattua pizzat tai muut safkat mukaan. Nyt ei kannata syödä ravintolassa, mutta aina jos on keino auttaa ravintoloita, tee se. Muuten meillä ei tämän korona-ajan jälkeen oo enää niitä lempparipaikkoja mihin mennä. Sama juttu muiden yritysten kanssa, nyt on tuettava ja tsempattava toinen toisiamme. Jos yritykset kaatuvat, menetetään samalla myös valtava määrä työpaikkoja. Se voi olla sun työpaikka tai sun läheisen työpaikka. En tiedä onkohan tällä hetkellä Suomessa ketään, jonka oma tai läheisen työpaikka ei olisi tällä hetkellä vaarassa?

 

 

Aina kuitenkin jotain positiivista. Karanteenipäivästäkin tuli heti vähän parempi, kun on hyvät eväät. Sulla on koko ilta aikaa tilata pizzaa. Tykkäät! Niin mäkin ♥

 

Tsekkaa myös instasta: @fyllasbar

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian