Olin alakoulussa, kun kirjoitin vihkoon muistiinpanoja kirjasta. Vietin loputtomasti aikaa mökin rantakallioilla, mitä myrskyisämpi sää, sen parempi. Saatoin vain tuijottaa horisonttiin ja katsella tyhjyyteen niin pitkään, että unohdin kaiken ympärillä olevan. Meren lähellä on aina joku taika, ja elän kyllä edelleenkin siinä ruusunpunaisessa haavemaailmassani suurimman osan päivistäni.

 

Voisin kuvitella asuvani Malibussa joskus. Onhan sieltä vähän matkaa keskustaan, mutta jotenkin se on niin viehättävä. Oli se sitten Malibu tai ihan mikä tahansa muu alue lähellä rantaa, haluan vielä joskus asua Kaliforniassa. Sanon niin harvoin mitään haaveitani ja ajatuksiani ääneen, että tuntuu ihan poikkeukselliselta edes kirjoittaa tällaista. Mun elämässä on vaan menossa nyt joku suurempi muutosvaihe, tai mennyt jo pidempäänkin. Niin moni asia loksahtelee kohdalleen ja elämä tuo eteen sellaisia asioita ja sellaisia ihmisiä, joiden uskon olevan jollain tavalla tosi merkityksellisiä juuri nyt. Millä tavalla, sitä en tiedä. Eikä tarvitsekaan, kyllä se universumi sitten sen näyttää kun aika on.

 

 

Malibusta ja koko Kaliforniasta ajettiin kuitenkin läpi autiomaan muutamaksi päiväksi Vegasiin. Mä en oo itse koskaan käynyt Vegasissa, joten ihan hauska nähdä mitä kaikkea täällä on. Olo olisi ehkä rauhallisempi jos kirjoittelisin postausta katsellen tuota Tyynellemerelle avautuvaa horisonttia, mutta mikäs tässä tuijotellessa pilvenpiirtäjän ikkunasta avautuvaa maisemaa Stripille. Aika hyvää kontrastia. Samalla täs mä vaan mietin.. 

 

 

..Koronavirusta Kehitin siitä vaikka mitä salaliittoteorioita, hei oikeesti flunssan takia koko maailmantalous sukeltaa pohjalukemiin ja lentoliikenne pysähtyy? Tiedän, se on tietyille ihmisryhmille hengenvaarallinen ja otan itsekin epidemian, anteeksi pandemian, vakavasti – mutta tää joukkohysteria on ihan uskomatonta. Median ansiosta koronavirus onkin niin pelätty. Siihen influenssaan kun kuolee edelleen valtavan paljon enemmän ihmisiä ja virus muuntuu joka vuosi – se on ikuinen.

 

..Ja sitä että pääsenkö mä täältä edes kotiin? Tai no pääsen, mutta pääsenkö suoraan kotiin.. Huomenna luultavasti selviää miten lentojen käy, Trump kun päätti ettei Schengen-maista enää lennäkään Jenkkeihin kukaan kuukauteen. ”Tosi kätevä hei toi suora finski..” On joo.

 

 

..Sitä, miksi on niin vaikea joskus vain elääViimeistään sen jälkeen kun minusta tuli äiti, muuttui se hulvaton ja huoleton luonteeni harkitsevaksi, ihan liikaa stressaavaksi ja analysoivaksi tylsäksi ja turvalliseksi tyypiksi. Ihan luonnollista ja varmasti sille on ihan jo evoluutiossakin suuri merkitys, mutta vitsi kun välillä jää miettimään, että miksi mä nyt mietin ihan liikaa. Elämä on lyhyt, se pitäisi vain elää ♥

 

..Miten älyttömän hyvältä tuntuu kun alkaa toteuttaa unelmiaan? Siis siinähän ei ole mitään järkeä, että unelmoi ja haaveilee, eikä koskaan tee mitään niiden eteen. Väitän, että suomalaisilla, etenkin naisilla, on valtavasti unelmia, isoja ja pieniä, mutta niiden eteen ei vain uskalleta tehdä mitään. Itse haaveilin pitkään asuntosijoittamisesta ja tietyistä työasioista. Mutta en koskaan tehnyt niiden asioiden eteen mitään. Kun sitten opettelin olemaan kiitollinen siitä, mitä minulla jo on, löysinkin yhtäkkiä aivan selkeän tien kohti näitä omia unelmiani. Ja vitsi mikä fiilis, kun asiat alkavatkin onnistua. Kuten olen moneen kertaan sanonut, menestyäkseen kannattaa olla ensin onnellinen. Ja kiitollisuus lisää onnellisuutta.

 

 

..Miten ihanaa on ollut olla dieetillä! Siis en nyt tarkoita mitään nälkäkuuria, vaan sitä että on syönyt oikein, tarpeeksi kaikkea ja pienin ateriavälein. Se, että syön myös vihdoin itselleni sopivaa ruokaa, on tehnyt olosta aivan super hyvän. On ihanaa, että voi sanoa voivansa hyvin jatkuvasti – ei niin, että tänään on nyt ihan kauhea läskipäivä, eilen oli hyvämaha-päivä. Sen verran kulinaristi olen, etten voi kyllä loputtomiin syödä dieettiruokaa ja sallin kyllä poikkeukset, mutta tekee kyllä hyvää itse kullekin vaikka ennen kesää vähän keventää.

 

..Ja miten hullua että kahdessa viikossa voi laihtua kolme kiloa? Siis lähinnä mun kokoisesta kropasta, nesteitähän ne toki suurimmaksi osaksi on, mutta aika hyvä. En olisi uskonut, mutta niin se oikeanlainen ruoka ja treeni vaan tuottaa tulosta. Niin mahtava kevyt olo!

 

 

..Kun halusin jo silloin lapsena kirjoittaa kirjan siellä meren rannalla, miksen alkaisi toteuttaa haaveitani nyt heti? Ainakin voin sanoa ne ääneen. Vielä joskus toivon asuvani Kalifornian auringon alla ja viettää kaiken liikenevän aikani kirjoittamalla. En blogia, en kolumneja, en novelleja, vaan ihan oikeita kirjoja. Oikeasti olen kirjoittanut ja luonnostellut niitä jo monta vuotta, mutta perfektionistina en ole koskaan tyytyväinen. Vielä joskus, ehkä se vaatii sen Kalifornian? Täytyy fiilistellä kun palataan sinne kohta takaisin.

 

..Että jos haluat tehdä jotain, tee se nyt. Ainakin tänä vuonna. 2020 on muutosten vuosi ja vuosikymmen. Tämä on muistutus itsellenikin. Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.

 

 

Toivottavasti tämän postauksen ajastus onnistui, jos niin siinä tapauksessa nyt mulle kauniita unia ja teille upeaa uutta päivää! Make it count. 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Ihanaa ja ansaittua naistenpäivää! Olen itse todella kyllästynyt naistenpäivän dissaamiseen ja vaikka pidänkin itseäni feministinä, en lähde itse siihen mukaan ollenkaan. Muutenkin tuntuu että Suomessa on mennyt nyt kaikenlainen syyllistäminen vähän yli. Tytöt eivät saisi olla tyttöjä eivätkä pojat poikia, kukaan ei saisi lentää eikä ostaa mitään uutta. Viherpesu on päivän sana ja naistenpäivä varmaan tämän päivän kirosana. Naisilla on kyllä Suomessa tällä hetkellä niin hyvät oltavat, että keskitytään nyt mieluummin parantamaan niitä naisten oikeuksia siellä, missä ne eivät edelleenkään toteudu. Siinä vaiheessa kun dissaat naistenpäivää Suomessa, uhraa ajatus sille, että maassamme pörssiyrityksiä ja hallituksia johtavat naiset, jossain muualla tyttöjä silvotaan ja nainen ei saa edes ajokorttia. No, nyt kuitenkin vähän kevyempiin aiheisiin.

 

 

Minä, miesten ja poikien kanssa suurimmaksi osaksi aikani viettävä kuitenkin suhteellisen naisellinen nainen kiroan usein sitä, että olen nimenomaan nainen. Toisaalta taas nautin joskus siitä, että voin edelleen perustella jotain asioita sillä, että olen nainen. Näin naistenpäivän aamuksi kirjoitin tällaisen kyselyn naisen elämästä, jos et keksi naistenpäivälle kirjoitettavaa, kopsaa  ihmeessä kysymykset omaan somekanavaasi ja täytä juuri sinun vastauksillasi.. Tänään saa postata myös vähän vaaleanpunaista hömppää. Don’t be so serious.

 

 

Kolme parasta asiaa naisena? Mahdollisuus olla äiti,  voi aina pyytää miestä apuun vain sillä verukkeella että on nainen – siis jos ei nyt huvita vaikka pestä autoa. Niin ja loputtomat mahdollisuudet kaunistautua ja laittautua – siis mieti miehiä, aika harva pelastaa väsyneen ilmeen meikillä, likaisen tukan kuivashampoolla tai avaa katsetta ripsienpidennyksillä. It is what it is.

 

Kolme pahinta? Menkat, loputon suorittaminen ja myös juuri ne loputtomat mahdollisuudet kaunistautua ja laittautua – siis olisko kuitenkin helppoa vain hyväksyä se mitä on, niin kuin miehet tekee?

 

Meikkituote, josta et luopuisi? Better Than Sex -ripsari. En tajua miten pärjäsin ennen tätä?

 

 

Pelastaa huonon hiuspäivän? Kuivashampoo ja hiuspanta. Heh heh, olen ehkä viikko sitten pessyt hiukset viimeksi.. Vakiokampaukseni silloin, kun ei jaksa. Kuten kuvista näkyy.

 

Ärsyttävintä miehissä? Ne ei tajuu. Siis yleensä yhtään mitään. Turha kiukuttelu, odottamisesta valittaminen ja sotkeminen. Miksei roskat päädy koskaan roskikseen? Tyhmät kaverit ja miesten illanvietot, jotka sais muka kestää päiväkausia. Not. Myös naisen aliarvioiminen ja oletus, että nainen hoitaa kyllä lapsia kotona. Pahinta.

 

Piirteet, joita arvostat miehissä? Kunnianhimo, älykkyys, herrasmiehen käytöstavat, rakkaudenosoitukset ja huomioiminen, tunteiden näyttäminen nyt ylipäätään, suoraan puhuminen ja läheisyyden arvostaminen <3

 

 

Mitä miehet ei tajua? Ulos lähtemisessä voi todellakin kestää ja jos on huono ulkonäköpäivä, ei välttämättä halua lähteä yhtään mihinkään. Ja että kotiin on turha tuoda vieraita ennen kuin kysytään (mielellään päivää tai paria ennen..) ja että mieli voi oikeasti muuttua sekunnissa. Naiset ajattelevat aika monimutkaisesti.

 

Paras tähänastinen ikäsi? Tykkään itse tästä kolmestakympistä. Tosin en kyllä millään haluaisi täyttää reilun viikon päästä 31, ääk! Kun täytin vuosi sitten 30 vuotta, muuttui vuosikymmenen lisäksi koko mimmi. Elämäni mullistavin vuosi on ollut takana, ehkä kolmosella alkava ikä on se mun juttu?

 

Voisitko turvautua kauneuskirurgiaan ikääntymisen merkkien ehkäisemiseksi? Yhden kauneusleikkauksen tehneenä en lähtisi kyllä luultavasti enää leikkaamaan mitään. Sen verran isoista operaatioista on kuitenkin kyse.

 

 

Entä pistoshoitoihin? Niihin kyllä, eletään kuitenkin vuotta 2020. Kunhan lopputulos pysyy luonnollisena. Pistoshoidoille sokaistuu helposti.

 

Paras kauneusvillitys? Tykkään meikittömyydestä ja luonnollisuudesta ja ripsipidennysvillityksen loppumisesta. Ja microblading, ai että. Mikään muu ei varmaankaan ole muuttanut kasvonpiirteitäni niin paljon. Omaan superkuivan ihon joten microblading myös pysyy kulmissani superhyvin, viime kerrasta taitaa olla pari vuotta?

 

Suosikkitrendisi? En seuraa nykyään trendejä juuri ollenkaan mitä muotiin tulee, mutta ilahdun ajattomuudesta ja siitä, että nyt tuntuu olevan ”trendinä” käyttää paljon vanhaa, keksiä samalle vaatteelle monta käyttötapaa ja ostaa mieluummin vähemmän, mutta laadukasta. Hei keksinpäs, nudenväriset vaatteet.

 

 

Luottovaatteesi? Tekisi mieli kirjoittaa että kukkamekko ja nahkatakki, mutta ketä mä nyt tässä huijaan, joogatrikoot ja iso neule, yleensä ihan joka ikinen päivä.

 

Missä tasa-arvo mielestäsi toteutuu? Nainen voi Suomessa johtaa sitä pörssiyhtiötä, tienata enemmän kuin mies ilman että se on monenkaan mielestä outoa, naisella on äänioikeus ja kaikki samat mahdollisuudet kuin miehelläkin. Suomi on äärimmäisen tasa-arvoinen maa.

 

Missä tasa-arvo ei toteudu? Nainen joutuu edelleen todistelemaan pärjäämistään, naisen menestystä kyseenalaistetaan helpommin, naiselta tuntuu olevan ihan yleistä kysyä edelleen että oletko sä missään töissä vai elätkö miehen rahoilla ja tärkein – nainen ei edelleenkään saa harrastaa seksiä, tapailla useita eri miehiä ja olla kaikin puolin rietas ilman, että saa hutsuleiman otsaansa. Mies sen sijaan on sellaisena biisinkin mukaan se kadehdittu playboy. Josta aasinsilta – en tajua miten Cicciolina ei voittanut UMK-kilpailua?!

 

Älä siis tunne huonoa omaatuntoa siitä, jos saat tänään suklaata ja kukkia ja olet iloinen tänään siitä, että olet nainen. Oli syy mikä tahansa. Naistenpäivän todellinen merkitys kannattaa kuitenkin aina muistaa, se ei ole lahjat kiitoksina naisille. Ollaan ylpeitä siitä, että meillä naisten asema on hyvä ja naisten oikeudet toteutuvat niin hyvin. Ihanaa naistenpäivän aamua kaikille teille ja hyvää yötä Kaliforniasta, mulla se on vasta huomenna <3

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

It’s L.A. babe! Hei ihanaa viikonloppua ja terveisiä Kaliforniasta! Lähes 12 tunnin lennon ja 10 tunnin aikaeron jälkeen pää on vaihteeksi aivan sekaisin, mutta vitsit kun on kivaa olla taas Jenkeissä. En ole koskaan halunnut asua ulkomailla, mutta Jenkeissä mulla on aina olo, että tänne vielä joskus haluaisin muuttaa. Osa-aikaisesti tietysti  ja itärannikolle ehkä käytännön syistä mutta ai että – Kalifornian aurinko, valo, kaikkialta huokuva terveellinen elämäntapa ja kaikki nämä lukemattomat mahdollisuudet.. Rakastan Yhdysvalloissa sitä yhteisöllisyyttä, ylpeyttä, sitä amerikkalaista unelmaa. Ajatukseen, että ahkeruudella ja päättäväisyydellä voi nousta kuka tahansa vaikeistakin oloista ja köyhyydestä varsin menestyneeksi kansalaiseksi.

 

 

Meillähän on Suomessa kaikki mahdollisuudet samaan. Teoriassa vielä paremmat, sillä meillä on ilmainen koulutus ja esimerkiksi harrastaminen täällä on paljon helpompaa ja halvempaa kuin Yhdysvalloissa. Mistähän me suomalaiset saisimme sitä samaa ylpeyttä? Että hei, me asutaan maailman onnellisimmassa valtiossa ja ollaan ylpeitä siitä – meillä on vapaus ja mahdollisuus tehdä ihan mitä tahansa. On tottakai fakta, että kaukana maalla asuvan nuoren on paljon vaikeampi päästä esimerkiksi yliopistoon opiskelemaan alaa, josta valmistuu ehkä korkeapalkkaiseen ammattiin. Sosiaaliluokat ovat helposti periytyviä, mutta ainakin meillä on mahdollisuus pärjätä ja nousta. Se ei ole mahdotonta, mutta toisin kuin amerikkalaiset, me emme tunnu uskovan siihen. Miksi suomalainen on niin helposti muka tyytyvä, mutta kuitenkin valittaa ja on valmis maksamaan sen viisikymppiä, ettei naapuri saa sitä satasta?

 

Amerikkalaiset tuntuvat olevan muuten paljon yrittäjähenkisempiä kuin suomalaiset. Itse arvostan yrittämistä, siis yrittäjiä nyt yleensäkin hyvin korkealle, mutta kaikenlaista yrittämistä muutenkin. Ylös pääsee kyllä, yleensä vaikka minkälaisesta suosta. Jos oma elämäntilanne ei miellytä, ei auta kuin yrittää pyrkiä kohti parempaa. Se vaatii kuitenkin sitä kuuluisaa rohkeutta, mutta myös niitä suuria unelmia.

 

 

Olen muuten small talkin mekassa ja silti ylpeä introvertistä luonteestani. Yllätän itseni hississä kertomassa ventovieraalle, kuinka olen luonteeltani tässä mielessä hyvinkin suomalainen. En mielelläni puhu kenellekään, mutta täällä sekin muuttuu. Aina Jenkeissä käydessäni haluan viedä Suomeen kuitenkin ripauksen sitä rohkeutta ja avoimuutta, kehuja ja mielistelyä. Kuinka ihana olo tuleekaan naapurille, kun kehuu hänen asuaan heti aamusta tai vähintään hymyilee ja toivottaa mukavaa työpäivää muillekin, kuin niille saman katon alla asuville läheisille.

 

 

Amerikkalainen unelma on jokaiselle tietysti erilainen, mutta se on unelma. Ja hyvä muistutus meille kaikille siitä, kuinka tärkeää on olla niitä unelmia. Ja jotta unelmat eivät jäisi vain unelmiksi, on niiden eteen tehtävä töitä. Kiitollisuudella on iso vaikutus unelmien toteutumisen kanssa. Muistatko, kun kirjoitin siitä, kuinka onnellisuus tuo menestystä, ei toisinpäin? Ja kiitollisuus lisää onnellisuutta. Tähän positiiviseen noidankehään kannattaakin pyrkiä pääsemään. Kun aloin aktiivisesti itse ensin opetella kiitollisuutta, lisääntyi onnellisuuteni siinä sivussa. Yhtäkkiä olinkin jo alkanut toteuttaa unelmiani, ihan siinä huomaamattani menin vain oikeaan suuntaan.

 

 

Aina ei onnistu ja on sitä kiukuteltu ja kiristelty hampaitakin. Nekin kuuluvat elämään. Mutta en olisi joskus ajatellut, että niin minäkin vain vielä perustan oman osakeyhtiön ja etsin itselleni sijoitusasuntoa. Moni asia on ollut sellainen, että vaikka olen periaatteessa tiennyt pystyväni, en ole uskonut itseeni. Se on estänyt unelmien toteutumisen. Uskoani ovat horjuttaneet ikävät kokemukset ja negatiiviset ihmiset. Kaiken sen yli voi kuitenkin päästä. Älä koskaan unohda olla kiitollinen ja usko aina sinun unelmiisi. Itseesi ja vähän niihin ihmeisiinkin. Etsi ympärillesi aidosti hyviä ihmisiä, jotka auttavat unelmiasi toteutumaan.  Hyvää energiaa juuri sinun viikonloppuusi!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian