Vastuullisuus ja ekologisuus ovat nyt niin isoja trendejä, että olen jopa kuullut monien kyllästyneen niiden vahvaan esillä oloon. Me kolmekymppiset olemmekin vähän hassussa välikädessä tässä, +/- 20-v nuorille on itsestäänselvää ajatella maapalloamme sekä ilmastonmuutosta arjen pienissä teoissa, 40+ ikäluokka taas on nähnyt ja elänyt sen ajan, kun roskat saattoi heittää auton ikkunasta ulos tai upottaa mereen vaikkapa sitten mökiltä roudattu vanha sänky, who cares. Kun luonto-, ympäristö-, ja kierrätysasioita nosti joku esille, tuomittiin heti viherpipertäjäksi. Me olemme eläneet jossain siinä välissä. Joudumme tekemään valinnan jo siinä, ajattelemmeko ympäristöasioita ja ilmastonmuutosta lainkaan, toimimmeko itse ja jos toimimme, niin miten. Itse olen omaksunut pikkuhiljaa tietynlaisia itsestäänselvyyksiä vastuullisuuden puolesta, paljon tekemistä on edelleen enkä todellakaan ole mikään malliesimerkki vastuullisuudesta, mutta pienin askelin parempaa kohti..

 

 

CASE MUOTI JA KAUNEUS Etsin tässä hiljattain itselleni uutta talvitakkia. On ollut ihana huomata, kuinka turkissomisteet vähenevät jatkuvasti. Vaikka ne ovatkin ihanan näköisiä – kyllä, pidän itsekin turkissomisteisista hupuista – on silti vain hyvä asia, että saan suosikkitakkini halutessani myös ilman sitä. Tekoturkis ei juurikaan ole sen eettisempi valinta. Se, että eläin ei suoraan menetä henkeään vaatteesi takia kuten turkistarhalla, hän menettää tekoturkistakkisi takia henkensä jossain muualla ja tekoturkistuotanto kuluttaa paljon enemmän luonnonvaroja. Eettisyys on iso osa vastuullista elämäntapaa. Jos haluat käyttää turkiksia, suosi aitoja, eettisiä turkiksia tai kierrätettyjä versioita. No, se pienistä pörröisistä eläimistä. Vielä isompi ongelma maapallon ja ilmastonmuutoksen kannalta on pikamuoti. En tiedä teistä, mutta itseäni jopa vähän inhottaa katsoa, kuinka suositut somepersoonat kuvaavat stooreihinsa 10 erilaista halpavaateketjun keinokuituasua ja kehottavat seuraajiaan vielä ostamaankin niitä. Kun jokaisessa kuvassa on eri vaatteet, kannustetaan seuraajia shoppaamaan entistä enemmän halpaa pikamuotia, joka lopulta päätyy roskiin. Niin, tiedättehän. Vaatteet joita ei saa enää kirpparillakaan myytyä, päätyvät sekajätteeksi roskiin myös esimerkiksi sieltä UFF:lta ja Fidalta. Tietäisittepä, kuinka paljon tunteja olen käyttänyt asian tutkimiseen, miten keinokuituisia roskiin meneviä vaatteita voisi kierrättää ja hyötykäyttää isossa mittakaavassa.. Suomessa on onneksi tehty jo hienoja oivalluksia ja aloitettu hankkeita tämän ongelman ratkaisemiseksi. Tästä puhutaan vielä isosti.

 

Itse jopa voin paremmin, kun kaapissani ei ole niin paljon vaatteita. Kun aloin ostaa laadukkaita materiaaleja ja ajattomia vaatekappaleita, asukriisit katosivat. Vaatteisiin menee ehkä kerralla enemmän rahaa, mutta paljon harvemmin kuin ennen. Huollan ja korjaan myös paljon vaatteita sen sijaan, että ostaisin heti uutta. Tämä on toki mahdollista vain laadukkaiden materiaalien kohdalla. Akryylineuletta ei pelasteta, villaa ja kashmiria kyllä. Ja on kiva ajatella, että vaatteella on tarina. Että tätä mekkoa käytin siellä, siellä ja siellä. Että se oli päälläni monissa elämän tärkeissä hetkissä, eikä vain kerran yksissä bileissä ja jäi sen jälkeen kaappiin. Kosmetiikassa olen jo vuosia suosinut luonnonkosmetiikkaa, vaikka välillä palaankin synteettisiin kilpakumppaneihin.

 

ONGELMAT Eettisesti tuotettuja vaatteita on vaikea löytää sen näköisinä, että ne miellyttäisivät minua. Miksi niin monet kotimaiset ja vastuullisesti tuotetut vaatteet muistuttavat edelleen niitä muodottomia lastenvaatteita graafisine printteineen? Saa vinkata jos tiedät naisellisia vaatteita valmistavia brändejä! Niitä tekevät kyllä erottuvat edukseen, tässä voisi olla nyt hyvä markkinarako uudelle yrittäjälle..

Luonnonkosmetiikan ongelmat koskevat lähinnä tuotteiden laatua sekä allergisoivia aineita. Ihonhoidossa ja esimerkiksi saippuioissa olen löytänyt monia hyviä luomuversioita, mutta meikeissä synteettisten laatu on liian usein yhä parempi. Ja hei tapaus dödöt! Mikä on oikeasti hyvä ja pitävä luomudeodorantti? Ei ole tullut vastaan. Samoin hiustenhoitotuotteet.. Oma hiuslaatuni ei ainakaan ole toistaiseksi pitänyt luonnonkosmetiikan shampoista ja hoitoaineista, ikävä kyllä.

 

 

CASE RUOKA JA KOTI Vaikka kuinka haluaisin olla eettisistä syistä kasvissyöjä, ja jonkin aikaa olinkin, terveysongelmat ”pakottivat” minut syömään taas lihaa. Toisaalta tämä taas on pakottanut minut tarkastelemaan syömistäni taas entistä enemmän eettisistä näkökulmista. On vastuullisempaa syödä lähellä kotia tuotettua luomulihaa, kuin roudata avokadoja ja soijaa toiselta puolelta maapalloa, näin kärjistetysti. Kasvisruokahype on vienyt syömistämme myös hieman väärään suuntaan, takaisin kohti eineksiä ja puolivalmisteita. Koska mieheni syö edelleen pelkkää kasvisruokaa, meillä on silti paljon kasvisruokapäiviä kotona. Miksun kanssa me herkutellaan lihapullilla aina kun ollaan kaksin. Pyrin ostamaan paljon ruokaa läheltä, painotan sitä nykyään vielä enemmän kuin luomua. Lähiruoka onneksi on usein kuitenkin luonnonmukaisesti tuotettua. Kyllästyin jatkuvaan jääkaapin siivoamiseen, joten olen tietoisesti yrittänyt vähentää myös ruokahävikkiä. Siivoan aina puhtailla, luonnonmukaisilla pesuaineilla ja pesen pyykit luomupesuaineella ja pyykkietikalla. Kuulin myös naapurilta (hahah) että talo jossa asumme, on varsin energiatehokas. Olen alkanut lajitella myös roskia ja kiinnitän nykyään yhä useammin huomiota veden- ja sähkönkulutukseen. Näiden pitäisi olla itsestäänselviä asioita, mutta niin ei ikävä kyllä ole aina ollut.

 

ONGELMAT Siivousaineet, vaikka niin puhtaita, turvallisia ja ekologisia ovatkin, eivät ole kyllä lähellekään kunnon myrkkyjen tehoisia. Toisaalta, siedän ennemmin ei-niin-kiiltäviä astioita kuin että käyttäisin päivittäin myrkkypesuaineita, mutta myönnän, että kesällä suihkin veneen lasipinnoille jotain muuta kuin sitruunaa ja etikkaa. Vastuullinen syöminen sen sijaan on ainakin täällä päin Helsinkiä asuessa todella helppoa, enkä keksi oikeastaan ainuttakaan ongelmaa siihen liittyen, jos terveysongelmia kasvissyönnin osalta ei lasketa.

 

 

Suurimmat synnit vastuullisuuden osalta tulevat ainakin omalla kohdallani matkustamisesta ja liikenteestä. Matkustamista voin kuitenkin yrittää kompensoida valitsemalla aina suoria lentoja ja uusia koneita, käyttäytymällä vastuullisesti perillä kohteessa sekä tekemällä mieluummin pidempiä reissuja harvemmin kuin monta lyhyttä. Siis kuulostaa nyt varmasti monen mielestä kauhealta, mutta en ole lentänyt yli kolmeen kuukauteen mihinkään ja olen siitä jopa vähän ylpeä. Meille se on jo jopa aika pitkä väli olla matkustamatta, mutta Suomessa on ollut ihanaa ja olen tämän osalta ajatellut myös ympäristövaikutuksia. Mieluummin lennetään talvella, sitten kun on ”pakko” päästä aurinkoon. En kuitenkaan edelleenkään jättäisi matkustamatta lentopäästöjen takia ja olen edelleen sitä mieltä, että lentopäästöjen kompensointimaksut eri yrityksille ovat vain sitä taivaspaikan ostamista. Siis todella hienoa jos jossain on oikeasti järjestö, jonka varoista ei mene leijonanosaa sen johdolle vaan sinne, minne niiden sanotaankin menevän.

 

Autolla ajamista yritän vähentää mahdollisimman paljon. Kiireisessä arjessa lapsen kanssa se vain on välttämätöntä, stressi kasvaisi muuten aivan järjettömiin mittasuhteisiin. Toisaalta, en kyllä pääsisi edes töihin ilman autoa joten siitä luopuminen ei tule olemaan vaihtoehto. Kaupungissa yritän liikkua kuitenkin niin paljon kuin mahdollista kävellen, pyörällä ja julkisilla jo hyötyliikunnankin kannalta. Ja vielä joskus hankin sen sähköauton, tosin ongelmattomiahan nekään eivät ole, sillä sähköauton akkujen valmistus kuluttaa valtavasti luonnonvaroja.

 

 

Vastuullisuus ja ekologinen elämäntyyli ei edelleenkään ole kovin helppoa. Monessa asiassa menee yli. Ymmärrettäköön, kyseessä on iso asia joka herättää vahvoja tunteita sekä uutuudenviehätystä. Silti, toisia pitäisi kannustaa ja kunnioittaa heidän hyviä tekojaan, ei dissata niistä huonoista. On tärkeää myös yrittää ymmärtää näitä eri sukupolvien välisiä eroja mitä vastuullisuuteen tulee. Maailmaa ei muuteta paremmaksi negatiivisuudella.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tänään en olisi millään jaksanut herätä seitsemältä. Joogamatto odotti valmiina lattialla, illalla suunnittelin vielä aamun joogaharjoitusta ja tavoitteet olivat kaikin puolin korkealla. Nukkumaanmeno venyi ylimääräisellä tunnilla kun hetken ulkona (vesisateessa) olleet petivaatteet eivät olleetkaan siirtyneet itsekseen puhtaisiin lakanoihin. Ja itselleni tyypillisesti järjestin siinä samalla lakanakaapin, siivosin pikaisesti terassin ja viikkasin puhtaita tyynyliinoja. Vaikka kuinka muistutan itseäni, että unesta ei koskaan saisi tinkiä ja sängyssä pitäisi olla ihan viimeistään yhdeltätoista ettei aamu olisi yhtä kaaosta, lipsun tästä aivan liian usein. Varsinkin treenipäivien jälkeen tarvitsen vielä enemmän unta.

Herätyskellon soidessa en ensinnäkään olisi itse jaksanut herätä, kroppa tuntui eilisen salin jäljiltä ihan kankealta. Normaalisti vartin kasvo- ja hammaspesuihin kului yllättäen puoli tuntia, joogasta ei tosiaan ollut tänä aamuna tietoakaan. Juuri silloin, kun olisin sitä eniten kaivannut. Lasta ei saanut tietenkään millään hereille, hän raotti vapaaehtoisesti silmänsä siihen aikaan, kun yleensä on oltu jo puistossa leikkimässä. Eikä ihme, olin illalla niin kiireinen ruoanlaiton, omien töiden ja muiden kotitöiden kanssa, etten muka ehtinyt tarpeeksi ajoissa laittamaan pikkuista nukkumaan. Liian monta kertaa annoin periksi telkkarin katsomisessa, koska olihan mulla tässä vielä tätä hommaa.. Kiukutellen syötiin aamupalat, kinasteltiin lelupäivän lelusta ja puettiin vaatteita päälle. Ainut positiivinen ajatus oli, että hei, ei sada, tänään ei tarvitse kuravaatteita! Lenkkarit ja kollarit jalkaan ja menoks, ei oltu sentään kuin puoli tuntia normaalista aikataulusta myöhässä.

 

 

Kun vihdoin päästiin puistoon asti, kaikilla muilla lapsilla oli tietenkin ne kuravaatteet. Vaikka ei nyt varsinaisesti satanut, heidän vanhempansa olivat tietenkin varautuneet siihen, että mahdollisesti voi sataa, sillä ilma näytti ihan siltä. Ja koska koko yön oli satanut, maa oli märkää. Keli vaati kuravaatteita. Ei auttanut kuin myöntää oma erehdyksensä ja hakea ne kuravaatteet. Jotka normaalisti pakkaan aina mukaan, miksen tänään? Miksi annoin sen katsoa vielä illalla sitä telkkaria? Miksen ole edelleenkään ladannut sitä ruutuaikasovellusta (minusta ei ole sitä laskemaan), miksen tajunnut vain ennen ysiä viedä sitä sinne sänkyyn? Olisin ehtinyt joogata, olisin ehtinyt ajatella vähän pidempään sitä päivän säätä, olisin ehtinyt ensimmäistä kertaa tällä viikolla saattamaan Micaelin kävellen puistoon. Raitista ilmaa ja hyvää mieltä kaikille. Lopulta lähdin ajamaan töihin ärsyyntyneenä siitä, että olen ollut itsekäs ja huono äiti, joka ei jaksanut edes herätä tarpeeksi aikaisin.

 

 

 

 

Onneksi ison kahvikupillisen ja rauhoittumisen jälkeen tajusin, että tällaiset aamut tekevät minusta vain inhimillisen. Kun yksin hoitaa koirat ja lapsen, yrittää laittaa itsensä vähän nätimmäksi toimistolle menoa varten ja huolehtii, että kaikki syövät jotain muuta kuin muroja, on aika inhimillistä tehdä joskus vähän virheitä. Täydellisyyteen pyrkivän suorittajan roolimalli tulee vielä toisinaan esiin. Kuten tänä aamuna. Normaalisti olisin ajatellut, että mitäs sitten jos kerran sattuu olemaan vähän huonompi aamu, tämä kuitenkin poikkeaa tavallisesta ja tänään on taas uusi päivä mennä oikeaan aikaan nukkumaan. Meillä on ihanat ja tarkat rutiinit, joista on helppo pitää kiinni. Sitten välillä se suorittajapiru hyppää olalle ja muistuttaa, että on näitä nyt ennenkin sattunut, sä et vaan onnistu pitämään sitä palettia kasassa. Kaikki muut varmasti menevät nukkumaan aikaisin, vievät koirat yhdessä ulos ja lähtevät töihin etuajassa joogan ja ulkoilun jälkeen.

 

Niin varmaan. Tai jos pystyt tähän AINA, kerro salaisuutesi. Ihmisiähän tässä vain ollaan.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

En varmasti ole ainoa joka tänään ajattelee näin, varsinkin jos on kärsinyt pienestä dagen efteristä eilisen jäljiltä. Tuttuja lausahduksia sunnuntaisin nuo, en juo enää ikinä itse kullekin. Olin niin ikään olosuhteiden pakosta kahtena peräkkäisenä viikonloppuna juhlimassa, kun viikko sitten juhlittiin veljen valmistujaisia ja eilen babyshowereita tyttöporukalla. Ennen saatoin helposti käydä ulkona ihan joka viikonloppu, jopa pidin siitä. Nollasin viikon stressit mielelläni useammalla viinilasillisella ja mielestäni ihan oikeasti rentouduin ystävien kanssa vietetyn baari-illan jälkeen. Mulla on aidosti paljon hyviä muistoja nimenomaan niistä samppiksenhuuruisista illoista.

Nykyään on oikeastaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että kotiin tultuani mietin vain että miks ihmeessä mä käyn tuolla? Itseasiassa viime yönä kävimme keskustelua siitä, miten sitä voisi muuten vapaita viikonloppuja viettää kuin baarissa. Muistan hyvin kun en itse nähnyt oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ulos jokaisena vapaana viikonloppuna. Kaikki muu tuntui tylsältä. Sen sijaan nyt keksin lukemattomia eri tapoja viettää vapaata viikonloppua täysin ilman alkoholia. Välillä on ihanaa lähteä ulos varsinkin jos edellisestä kerrasta on pitkä aika, mutta suurimmaksi osaksi viihdyn paljon paremmin ihan vain kotonakin.

 

Miksi? Parin viimeisen vuoden aikana musta on tullut yhä enemmän ja enemmän urheiluhullu. Urheilu on tuonut mun elämään niin paljon uutta sisältöä, se on osa mun jokaista päivää ja suurin syy siihen, miksen halua enää juurikaan juosta baareissa. Nautin siitä hyvästä olosta minkä liikunta on tuonut elämääni vain niin paljon enemmän kuin yhdestäkään nousuhumalasta. Ulkoilun ja treenien täyteiset sunnuntait ovat yksinkertaisesti ihania. Tänään, kun olen yksikseni viettänyt krapulapäivää, olen vain harmitellut etten voi käyttää tätä aikaa hyödyksi ja lähteä liikkumaan.

En ala nyt jeesustelemaan, en edelleenkään ole lopettamassa alkoholinkäyttöä enkä varmasti koskaan tule sylkemään siihen lasiin. Arvoni ovat kuitenkin muuttuneet ja kuten tuossa viikolla totesinkin, minulle ei olisi mikään ongelma olla esimerkiksi täysin raittiin ihmisen kanssa. Asia, jota joskus nimittäin vierastin ajatuksena vahvasti. Näen jokaviikkoisen juhlimisen lähinnä sisällöttömänä elämänä. Itselläni on tietysti lapsi, joka tuo elämääni sisältöä ja pakottaakin pysymään paljon kotona, mutta voisin hyvin ajatella näin myös ilman lastakin. Oma hyvä olo, urheilu ja siinä kehittyminen ovat asioita, jotka saavat ainakin minut aidosti valitsemaan yhä useammin ne kunnon yöunet, aikaiset heräämiset ja liikunnantäyteiset vapaapäivät. Samalla näytän myös omalle lapselleni tervettä esimerkkiä, mistä olen todella ylpeä. Kyllä, myös tänään vaikka eilinen menikin aika pitkäksi ja darrapäivä on vain ärsyttänyt. Voisin hyvin olla tästä ainakin sinne lokakuun loppuun asti kun on seuraavat ”pakolliset” menot oikein reipas ja raitis. Miten te vietätte vapaita viikonloppuja? Aamuun asti drinkkejä vai aikaisin aamulla ylös ja ulos?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Sen suuremmin asiaa ajattelematta – tai miettiessäni sitä vain omalta kantiltani – minun olisi helppo kirjoittaa siitä, kuinka en ymmärrä ollenkaan miten joku ei panosta hyvinvointiinsa. En tajua ihmisiä jotka eivät harrasta liikuntaa, jättävät ruoan väliin tai kipaisevat kiireessä grillille. En ymmärrä mikä saa ihmisen ostamaan energiajuoman, mikä houkuttelee karkkihyllylle tai miten joku ei pidä lenkkeilystä. Nämä ovat kuitenkin minulle nykyään itsestäänselviä asioita, joten aina välillä unohdan toisten todella painiskelevan näiden asioiden kanssa. Ihminen voi kuitenkin muuttua ja muuttuukin jatkuvasti, nimenomaan niiden omien valintojensa seurauksena. Kun haluat oikeasti voida hyvin, sinun täytyy vain päättää voida jatkossa hyvin. Koskaan ei tule olemaan oikea aika aloittaa terveellisiä elämäntapoja, se paras aika siihen on kuitenkin nyt. Jos et voi tällä hetkellä hyvin, kysy itseltäsi mikset panosta hyvinvointiisi? 

Olen valinnut itsekin aivan liian usein pikaruokaa. Odottanut karkkipäiviä hullun lailla, syönyt yksin kokonaisen marjapiirakan (ja mutakakun), jäädyttänyt salikortin kuukausiksi kesän koittaessa, jäänyt ryhmäliikuntatunnin sijaan sohvalle syömään suklaalevyä kuin leipää ja raahannut zerokokista kaupasta kotiin. Turhan usein olen myös viettänyt sunnuntaita krapulassa sängyn pohjalla, kun vaihtoehtona olisi ollut ulkoilua ja univelkojen kuittaamista. Olen myös ollut järjettömän väsynyt. Saamaton, laiska ja huonovointinen. Siinä onkin se noidankehä, josta on vaikea päästä pois. Väsymys ja laiskuus saavat tekemään huonoja valintoja hyvinvointisi osalta. Huonot valinnat taas aiheuttavat vain lisää väsymytä ja laiskuutta. Mutta lupaan, että kun kerran lähdet pois mukavuusalueeltasi ja alat kunnolla panostat hyvinvointiisi, et halua koskaan palata takaisin vanhaan.

 

Keksitkö jo vastauksen, mikset panosta hyvinvointiisi? Yleisimmät syyt ovat tietenkin väsymys, laiskuus sekä kiire. Ei vain ole aikaa. Silloin on kuitenkin kyse hyvinvoinnin priorisoinnista. Tottakai on joskus päiviä, ettei vain ehdi. Minullakin oli sellainen viimeksi eilen. Aikainen aamu, töistä käytännössä suoraan lätkämatsiin, jonka jälkeen olikin aika laittaa lapsi nukkumaan, valmistella seuraavan päivän työjutut, laittaa valmiiksi vaatteet, lapsen päiväkotikuvausvaatteet, salikamat ja siivota vielä keittiö. Sen sijaan keskityin tekemään ne hommat kunnolla ja kävelin vain koirien kanssa vielä vähän pidemmän iltalenkin. Eilinen meni siis lepopäivästä. En koskaan laita lepopäiviä kalenteriin, sillä niin usein tulee tällaisia yllärikiirepäiviä, jolloin lepopäivä on helppo laittaa päivälle, jolloin ei muuten vain ehtisi liikkua. Suosittelen kokeilemaan samaa. Ruokavalioni oli kuitenkin hyvin terveellinen, lätkämatsissa ei ole pakko vetää nacholautasia ja huuhtoa nakkimukia alas kaljalla. Tuopillinen vettä riitti, kotona odotti iltapalaksi kuitenkin terveellinen leipä ja keitetyt kananmunat. Sen verran panostin vielä hyvinvointiini kiireisen päivän päätteeksi, että suunnittelin loppuviikon treenit ja tilasin itselleni uuden ulkoilutakin syksyksi. Tässä piileekin avain siihen, miten pitää yllä hyvinvointia osana omaa elämäntyyliä. Hyvinvointi ei ole pelkkää liikuntaa ja terveysruokaa. Se on elämäntapa. Ajattele kaikkia elämän osa-alueita hyvinvoinnin kautta. Mitä voit tehdä perheesi kanssa, mitä ruokavalintoja teet arjessasi tai millä täytät vaatekaappisi. Mitä enemmän urheiluvaatteita, sitä enemmän treeniä? Ehkä sekin toimii.

Pahinta ovat totaalikiellot. Ne saavatkin sortumaan taas pahoille tavoille. En saa syödä sitä, en saa juoda tätä. Kun paketti on kunnossa, kaikkea saa tehdä, sopivasti. Käyn itsekin toisinaan ulkona, juon viiniä ja saatan joskus syödä burgerin. Koska olen omaksunut terveelliset elämäntavat luonnolliseksi osaksi jokapäiväistä elämää, en vain halua tehdä näitä asioita usein. Olen oppinut elämäntavat, joita voin noudattaa koko loppuelämän. Joita haluan noudattaa koko loppuelämäni. Olen lähes aina pirteä ja energinen, siksi jaksan liikkua eikä mun tee koskaan, siis täysin valehtelematta koskaan, mieli syödä karkkia, suklaata, jäätelöä tai sipsejä niin paljon, että ostaisin niitä kotiin. Oma elämäni on kaikkea muuta kuin nälkää ja kaloreiden laskemista. En siedä nälkää ollenkaan, enkä tiedä ruokien kalorimääristä enää tuon taivaallista. En näännytä itseäni väsyksiin liian raskaalla treenillä, sen sijaan rakastan kunnon hikilenkkejä, sitä tunnetta kun saan ylittää itseni ja pystyn aina vain parempiin suorituksiin. Olen vihdoin päässyt treenaamaan kunnolla lähes vuoden sairastelun ja muiden esteiden jälkeen, joten se näkyy myös muuttuneessa kehon koostumuksessa ja tietysti huimasti kohonneessa kunnossa. Näistä postauksen kuvista on muuten tultu paljon eteenpäin. Ihana päästä pian kuvaamaan sporttijuttuja, siitä saa niin paljon inspiraatiota hyvinvointiin painottuviin teksteihinkin.

 

Onko joku teistä aloittanut muuten tänä syksynä uuden harrastuksen tai testannut uutta liikuntalajia? Vuodenvaihteen lisäksi elo-syyskuu on tunnetusti ruuhkaisinta aikaa liikuntapaikoissa ja kesän jälkeen vihreät ja muut kevyemmät ruokavalinnat tuntuvat paljon houkuttelevimmilta. Hyvä! Sulla voi olla nimittäin tänään juuri se päivä, kun muutat koko loppuelämäsi suunnan.

Suomalaisten on PAKKO alkaa panostaa hyvinvointiinsa enemmän. Vaikka puhutaan fitness-, wellness-, ja terveysbuumeista, liikkumisemme ja hyvinvointimme yleensäkin on todella paljon huonommalla tasolla kuin koskaan aiemmin. Monet vakavimmat kansantautimme olisivat estettävissä terveillä elämäntavoilla. Eikö ole hullua, että kakkostyypin diabeteksesta parantuu pudottamalla painoa ja muuttamalla elintapoja terveellisemmäksi, samoin COPD eli keuhkoahtaumatauti olisi estettävissä tupakoinnin lopettamisella, ja silti mitään ei tehdä? Miksi? Miten perustelet sen itsellesi tai läheisillesi? Laiskuus vai ajan puute? Haastan sut nyt kokeilemaan erilaista elämäntyyliä edes pariksi viikoksi. Ei kitudieettejä, ei loppuunpalamista, ei pahaa oloa. Hyvinvoinnin pitää näkyä ja tuntua energiana kehossa sekä mielessä.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Jos jotain olen viimeisen vuoden aikana oppinut, niin rauhoittumista ja ihmissuhdetaitoja. Paahdoin menemään täysillä aivan liian monta vuotta, en koskaan pysähtynyt enkä kuunnellut edes oman kehon ja mieleni varoitusmerkkejä. Eikä ihme, että siinä samassa unohtaa itsensä ja sulkee silmänsä omilta ongelmilta ja ajatuksilta. Vuosi sitten oli pakko muuttaa suuntaa, kun fyysinen terveys petti eikä se henkinenkään puoli ollut millään lailla hyvissä kantimissa. Pysähtyminen paitsi paransi terveysongelmiani, se opetti paljon elämästä. Uuden, hitaamman elämäntyylin omaksuminen ei tapahtunut millään lailla hetkessä. Pikemminkin vasta tänä kesänä aloin oivaltaa, kuinka olen rauhoittunut enkä stressaa enää lainkaan samoista asioista saati samalla tavalla kuin aiemmin. Ja kun osaa pysähtyä ja olla, oppii samalla paljon itsestään ja ihmisistä ympärillä. Minut valtaa usein sellainen sisäinen rauha, tietynlainen tyyneys ja viisaus joka tuntuu juontavan juurensa nimenomaan siitä pysähtymisestä ja tarpeeksi hitaasta elämästä.

 

 

Yhtäkkiä on ollut paljon helpompaa analysoida mielessään omaa ja muiden käyttäytymistä. Ymmärrän tekoja, niiden seurauksia ja muita ihmisiä paljon paremmin kuin koskaan ennen. Mulla ei ole enää mitään tarvetta olla aina oikeassa, pikemminkin väittelyissä yritän ymmärtää vastapuolta ja hänen näkökulmaansa. Temperamenttiseksi joka suuntaan sinkoilevaksi ihmiseksi hämmästytän usein itsenikin sillä rauhallisuudella ja varmuudella, että mun paikka on tässä ja nyt. Toisaalta, ehkä olen vain löytänyt elämässäni nyt siihen tilanteeseen ja siihen pisteeseen, missä mun kuuluu olla. En yhtään ihmettele kun sanotaan, että onnelliset ihmiset menestyvät helpommin. Hulluintahan tässä on se, että kun en ole jatkuvasti säntäilemässä joka paikkaan ja tekemässä sataa asiaa yhtä aikaa, saankin paljon enemmän aikaiseksi. Kun en stressaa, nukun paremmin ja uni on laadukkaampaa. Herään helposti joogaamaan seitsemäksi ja puoli tuntia matolla antaa koko päivälle ja ajatuksille aivan uuden suunnan. Se positiivinen noidankehä. Tätähän on helpompi hehkuttaa nyt, kun olen onnistunut muuttamaan tapojani ja ajatteluani. Sen takia halusinkin kirjoittaa, miten pääsin tähän pisteeseen. Mitä keinoja minulla oli rauhoittaa levoton mieli ja jatkuva stressi sekä ahdistus?

 

 

Aloin keskittyä niihin hetkiin ja asioihin, jotka toivat minulle hyvää oloa ja rauhan tunnetta. Siisti koti oli oikeastaan ensimmäinen. Kun keittiön on vallannut kaaos, kylpyhuone on täynnä pyykkejä ja varastoon vietävät tavarat täyttävät eteisen, en voi hyvin. Feng Shuin mukaan kyse on energioista ja niiden liikkeistä, hyvien blokkaamisesta ja pahojen kerääntymisestä. Koska voin paljon paremmin siistissä kodissa, uhraan mielelläni vaikka yhden illan viikosta pelkälle siivoukselle ja kodin järjestyksen ylläpidolle. Silloin ei tarvitse olla jatkuvasti tekemässä jotain eikä voida pahoin ympäristössä, joka on täynnä sitä huonoa energiaa. Kiukku ja ärsytys kaikkoavat treenillä. Juoksulenkki käy nykyään terapiasta, sinne on vain ensin lähdettävä vaikka sitten pakolla, ennen kuin liikuntaan jää koukkuun. Sellaisina viikkoina, kun olen treenannut päivittäin, havaitsen sen rauhallisuuden ja tyyneyden joskus jopa kesken työpäivän. Urheilussa on taikaa. Silloin kun en viime vuoden lopulla pystynyt urheilemaan, kävin kuitenkin väkisin kävelyillä vesi- ja räntäsateessakin, joogasin ja opettelin hierojan suosituksesta rauhoittavia hengitysharjoituksia. Niistä oli todella paljon apua, kuten säännöllisestä hieronnastakin. Avantouinti rauhoittaa yliaktiivista mieltä ja kehoa, siihen jäin aivan koukkuun viime vuonna.

 

 

Pyrin myös puhumaan – aina kun joku painaa mieltä, avaan suuni ja yritän selvittää asiat. Olen opetellut sanomaan ei ja pyrkinyt sietämään epätäydellisyyttä. Välillä se on, anteeksi nyt vaan, ihan s**tanan vaikeaa, mutta muu ei auta. Kukaan, ei edes se ihailemasi somepersoona, ole jatkuvasti täydellisen kauniisti pukeutunut, tehokas, siisti ja hyvällä tuulella. On myös jännä huomata, mikä merkitys puhtaalla, kauniilla ja värikkäällä ruoalla on hyvinvoinnille. Sitä on kiva tehdä, vielä kivempi syödä ja vaikutus jatkuu vielä pidempäänkin, tiedät ravinneesi kehoasi oikein.

Samalla olen havahtunut myös siihen, kuinka paljon aiemmin yritin miellyttää ihmisiä ja ajattelin mitä muut minusta ajattelivat. Hain hyväksyntää eri keinoilla, halusin olla kaikkien mielestä kiva ja olin huono sanomaan ei. Samalla päästin lähelleni negatiivista energiaa esimerkiksi ihmisten ja hankalien ystävyyssuhteiden muodossa. Nykyään mulla on vähemmän ystäviä, en välitä mitä muut ajattelevat ja otan joskus itselleni mieluummin sen vittumaisen ihmisen maineen, kuin että esittäisin pitäväni ihmisistä tai asioista, joista en oikeasti pidä. Elämä on liian lyhyt sietämään negatiivisuutta. Täällä on tarkoitus olla onnellinen.

 

 

Oikotietä siihen onneen ei tässäkään tapauksessa ole. Ei kai kenellekään voi olla täysin suoraa ratkaisua, miten toimia kun stressi ja ahdistus kasvavat liiallisiin mittasuhteisiin. On pakko vähentää ja hidastaa tahtia, mutta se ei ole helppoa. Joskus psyykkisille oireille ei löydy edes järkevää selitystä omasta elämästä, silloin kannattaa käydä vaikkapa kattavissa verikokeissa. Oireet voivat johtua fyysisen puolen ongelmista, kuten vitamiinin puutoksista tai vaikkapa alhaisista rauta-arvoista. Väitän, että huono stressinsietokykyni sekä ahdistukseni kumpusivat osittain myös vakavasta raudanpuutteesta. Negatiivista noidankehää aiheuttivat fyysiset oireet, uupumus ja jatkuva ärsytys, jotka vain lisäsivät stressiä. Kun niitä yritti lievittää liian kovatehoisella liikunnalla, stressi syveni syvenemistään ja pian oltiinkin jo pohjalla. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että tämäkin piti käydä läpi, sillä vasta nyt tiedän omat rajani ja tunnistan ajoissa, jos jokin ei ole ihan normaalia. Hassua, että vuosi sitten en osannut lainkaan nauttia elämästä, koin kaiken vain suurena taakkana, vertailin jatkuvasti itseäni muihin enkä ollut tyytyväinen mihinkään. Stressasin pienimpiäkin asioita, ahdistuin ihan kaikesta, en pitänyt lainkaan arjesta saati jaksanut suunnitella tulevaa. Olin niin rauhaton ja negatiivinen, etten nyt edes tunnista itseäni niistä ajoista kun tarkastelen elämää taaksepäin. Jokaisen on vain tehtävä se matka itseensä, etsiä ne omat keinot rauhoittua ja vähentää kaikkea ylimääräistä. Pelottavan paljon tapahtuu jo sillä, että alkaa tarkkailla puhelimen ruutuaikaa ja vähentää sitä huomattavasti.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian