Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa

     

 

Luin jonkin aikaa sitten erästä parin vuoden takaista blogipostaustani. Ihan nauroin omille jutuilleni, olin kirjoittanut etten koskaan katso televisiota. Niin sitä vaan unohtaa, nimittäin kun muistelen aikaa taaksepäin, ei tarvitse mennä kuin reilun vuoden päähän ja ollaan ajassa, jolloin en tosiaan koskaan katsonut telkkaria enkä istunut edes sohvalla. Tein kokoajan jotain, yleensä kotitöitä ja pää kolmantena jalkana olin aina menossa. Mietin, millaiset ihmiset edes ehtivät seurata sarjoja. Laiskat? Leffan tai sarjojen tuijottelu oli ehkä turhinta, mitä silloin tiesin. Se kynttilä paloi kuitenkin loppuun aika äkkiä, kun sitä poltti molemmista päistä. Syksyllä 2018 vointi olikin tosi kehno ja siitä alkoi paraneminen vakavasta ylirasitustilasta. Palasin vähitellen leffojen ja sarjojen ääreen eikä huono omatunto enää kolkutellut kun katsoin vielä yhden jakson.. 

 

 

En osaa vieläkään rentoutua epäsiistissä kodissa, enkä varmasti koskaan sitä opikaan. Kun löysin Viaplayn kautta tv-sarjat uudelleen tuon vuodentakaisin pakkolevon jälkeen, aloin siitä toivuttuani olla paitsi itselleni lempeä, myös rentoutumaan niitä kotihommia tehdessä. Entinen inhokkikotityöni puhtaan pyykin viikkaus sujuu nykyään paljon mielekkäämmin kun taustalla pyörii joku tv-sarja. Meillä on ruokailutila, keittiö, olohuone ja eteinen samaa tilaa, joten telkkarin näkee kätevästi kaikkialta. Leffat ovat sellaisia, että ne pitäisi jotenkin aina katsoa yhdeltä istumalta liikkumatta sohvalta mihinkään, mutta sarjat menevät kivasti taustalla.

 

Välillä mietin, että kuin tyhmä mä olin kun viikkasin aina hampaat irvessä niitä pyykkejä kylpyhuoneessa tai makkarissa? Ihmekös olikin tylsää. Joulusiivous sujuukin huomaamatta kun laitat Greyn Anatomian just ilmestyneen 15. kauden pyörimään..

 

 

En laske telkkarin ääressä vietettyä aikaa edes ruutuajaksi. Se on omaa hyvinvointiaikaa, aivojen totaalista nollausta. Olen enemmän kuin mielelläni vaihtanut turhan somen selaamisen hetkiin sohvalla. Tiesitkö muuten, että hyvinvointisi ja liikkuvuutesi kannalta paras asento on maata tai oikein röhnöttää sohvalla, ei missään nimessä istua? Sarjoista ja leffoista oppii paljon enemmän uutta kuin somesta, saattaa jopa sivistyä ja ne vievät mukanaan. #vieläyksi pitää niin paikkansa. Ja jos vielä yksi.. Täydellinen syy vain olla ja rentoutua. En malttanut lopettaa sarjojen tuijottamista edes hammaslääkärissä, jossa sain tuijottaa niitä valkaisun ajan. Harvoin sinne haluaisi jäädä, mutta olisi sitä voinut katsoa vielä sen yhden.

 

Nyt joulun alla olen touhunnut niin paljon jouluvalmistelujen parissa, tehnyt töitä ja yksin Miksun kanssa ollessani juossut harrastuksista toisiin. Välillä huomaan käyväni aivan ylikierroksilla, jolloin rauhallisen joogan lisäksi hyvä keino rauhoittua on pysähtyä hetkeksi ja jäädä telkkarin ääreen. Tähän maailman väsyttävimpään vuodenaikaan se kuulostaa myös houkuttelevimmalta vaihtoehdolta.

 

 

Kun olin vuosia pois tv-sarjojen ja leffojen maailmasta, hämmästyin miten laaja tarjonta Viaplaylla on. Siis sieltä löytyy katseltavaa ihan jokaiselle. Lasten sarjoissa se on aina ollut suoratoistopalveluiden ykkönen, mutta en ollut ajatellutkaan miten paljon siellä on katseltavaa aikuisille. Kokosin tähän muutamia poimintoja, näitä on tuijotettu niin lennoilla kuin kotisohvallakin. Nyt kun lentäminenkin on taas niin iisiä Miksun ollessa jo niin iso, pitkällä lennolla ehtii katsoa sarjoja melkein kokonaisen kauden. Minusta on ollut myös ihana katsoa vanhoja suosikkeja, niitä joiden uutta jaksoa odotti silloin telkkarista kuin joulua. Kuka muistaa vielä Buffy – The Vampire Slayer, Dawson’s Creek, X-Files, 24, Seinfeld, King of the Hill? Vanhoja sarjasuosikkeja on niin paljon, ettei niitä ehdi kaikkia edes katsoa. Elämä on tehty kyllä aika helpoksi, ei mainostaukoja eikä sitä viikon malttamatonta odotusta.

 

 

Mun sarjasuosikit 

 

Greyn Anatomia

Rakasta mua

Prison Break (tää oli mun ystäväpiirin suurin puheenaihe silloin kun se tuli telkkarista)

The Good Doctor

SEAL Team

Desperate Housewives

Black Widows 

House (arvatkaa kuinka usein sairaalassa töissä ollessani mietin tätä sarjaa.. En suinkaan Greyn Anatomiaa vaan nimenomaan Housea)

How I met your mother

 

 

Viaplayn marraskuun uutuussarjoja ja leffoja, oletko jo aloittanut?

 

SEAL Team (2. kausi! Mulla on vielä aloittamatta, mutta ykkösestä tykkäsin)

Kuulustelu (tämän aloitin just itse, SUPER koukuttava, katsottiin tätä yhdessä eilen 6 jaksoa, apua!)

Chance

Criminal Minds (uusia jaksoja!)

Riivattu

Greyn Anatomia (15. kausi on täällä)

The Grinch 

Dumbo

 

 

ARVONTA Mikä Viaplayn sarja on sellainen, mitä sun on pakko katsoa #vieläyksi jakso? Kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken arvotaan 2 kk Viaplay katseluaikaa. Osallistumisaikaa on 5.12.2019 asti. Arvonnan tarkemman säännöt löydät täältä. PS. Me jäätiin niin koukkuun tohon Kuulusteluun, että oli pakko vielä katsoa koko 1. kausi loppuun ennen töihin menoa, haha. Suuri suositus!

 

Yhteistyössä: Viaplay &


 

Viikonloppuna Helsingissä vietettiin Aleksin joulukadun avajaisia ja Aleksanterinkatu sai jouluvalaistuksensa jo 71. kerran. Luin tätä lehdestä ja mietin siinä samalla, kuinka kaukaiselta se tuntuukaan. Siis niitä valoja on ollut siellä jo ennen äidin syntymää. Espan jouluvalot syttyivät, eli viimeistään nyt keskusta näyttää ihanan tunnelmalliselta. Kävimme eilen iltapäivällä Roosan kanssa vähän fiilistelemässä joulua ensimmäisillä joulumarkkinoilla, nimittäin Mantan markkinat alkoivat jo viikonloppuna.

 

 

Hämärää maanantai-iltapäivää piristi glögi ja hauskat juttutuokiot markkinakauppiaiden kanssa. Tuolla sympaattisen pienellä joulutorilla mietimme, miksei Suomessa ole samanlaisia joulumarkkinoita kuin Keski-Euroopassa? Valtavat joulutorit keräävät ihmiset yhteen ja ennen kaikkea houkuttelevat turisteja. Moni valitsee joulukuisen viikonloppuloman kohteen vain sen perusteella, missä on parhaimmat joulumarkkinat.

 

 

Suomessa tiukka alkoholilainsäädäntö kieltää alkoholipitoisen glögin tarjoilun esimerkiksi juuri joulumarkkinoilla. Puhuttiin juuri tästä eilen ja todettiin, ettei Keski-Euroopan joulutoreilla kuitenkaan ikinä näe niitä örveltäjiä ja jos jossain maassa alkoholi on ongelma, se on sitä nimenomaan Suomessa jossa sen käyttö ja myynti on niin kovin rajoitettua ja kiellettyä. Ehkä näillä on edes joku pieni yhteys? No, maistui se tavallinenkin glögi ja pieni joulutori oli kuitenkin tosi suloinen. Tuomaan Markkinat alkavat vasta itsenäisyyspäivänä, joten Mantan markkinoilta oli kyllä peliliike avata näin aikaisin. Tuomaan Markkinat ovat yhdet suosikkijoulumarkkinoistani maailmassa, mutta Suomi saisi panostaa näihin joulutoreihin paljon enemmän.

 

 

Vuosi sitten olimme viikonlopun Wienissä, jossa on kyllä maailman kauneimmat ja parhaimmat joulumarkkinat. Kolmessa päivässä emme ehtineet käydä edes kaikkia joulutoreja läpi. En tiedä olisinko koskaan edes lähtenyt Wieniin, ellen olisi kuullut niin paljon positiivista juurikin kaupungin joulutoreista. Joulumarkkinat siis todella saavat ihmiset matkustamaan. Ne on edes kerran koettava. Olisin halunnut tänäkin vuonna lähteä viikonloppureissulle joulutorien perässä, mutta aikataulut eivät nyt antaneet periksi. Ystäväni asuu Luxemburgissa ja olen vain ihaillut kuvia ja videoita joulutoreilta..

 

Upeita joulumarkkinoita voi löytää myös muun muassa Hampurista, Münchenista, Berliinistä, Pariisista, Kööpenhaminasta, Prahasta Krakovasta ja Budapestista. Wien oli aivan upea kokemus, joulumarkkinoiden lisäksi söimme alkuperäistä sacherkakkua, vierailimme palatsissa, huviteltiin maailmanpyörässä ja katseltiin kattoterassilta (okei sielläkin oli joulumarkkinat) jouluvalaistuksessa kylpevää kaupunkia ja rusettiluistelua. Missä on sun mielestä parhaimmat joulumarkkinat? 

 

 

Tänä vuonna virittäydytään kuitenkin joulutunnelmaan täällä Suomessa. Itsenäisyyspäiväviikonlopuksi lähden mökille valmistelemaan joulua. Ei kaduta kyllä yhtään että laitoin joulun kotiin niin aikaisin, nyt saa vain nauttia ja olla. Tavallinen työpäiväkin tuntuu paljon tunnelmallisemmalta kun kuusi valaisee toimistoa ja jouluradio soi aikaisesta aamusta iltapäivään.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Senhän pitäisi olla se elämä, jota nyt elät. Silti aika harva meistä voi sanoa elävänsä juuri sellaista elämää, jonka on aina halunnut. Kaikkialla kehotetaan olemaan kiitollinen siitä mitä on, mutta sitten ei kuitenkaan saisi tyytyä mihinkään ihankivaan.. Mikä estää sinua elämästä unelmaelämääsi ja millainen on unelmaelämäsi?

 

 

Raha ja aika? Ne unelmaelämän suurimmat viholliset. Kumpaakin on yleensä liian vähän. Mieli kuitenkin tottuu kaikkeen ja vaikka saisit paljon rahaa tai paljon aikaa, on luonnollista ettei siitä voi iloita ikuisesti. Olen toistanut näitä asioita varmaan miljoona kertaa, mutta tuntuu että vasta tänä vuonna täytettyäni kolmekymmentä vuotta olen löytänyt itseni. Tiedän, kuka olen, mitä haluan ja mitä en halua. Luulen, että se johtuu nuoruudessani tapahtuneista ikävistä asioista – olin kaiken sen jälkeen vähän hukassa. Näköjään lähemmäs viisitoista vuotta. Hassua, että samaan aikaan kun vaalensin lopullisesti hiukseni, tuntui että löysin itseni uudelleen. Joskus isojen elämänmuutosten myötä myös ulkonäkö muuttuu, mulla kävi niin ehkä sattumalta tai sitten universumilla oli sormensa pelissä siinäkin.

 

Suurimmaksi osaksi olen jo saanut elämän, jonka haluan mutta ehkä nyt kun kirjoitan näitä asioita ylös, tietoisesti alan tavoitella sitä unelmaelämääni vielä konkreettisemmin. Joskus jo pelkkä asioiden ääneen sanominen ja luetteleminen auttaa. Tästä tulee sitten aikamoinen sillisalaatti, mutta kirjoitan tätä lähinnä itseäni varten. Yritä pysyä mukana.

 

 

Omalta elämältäni haluan ennen kaikkea rakkautta. Vähän myös sellaisia kirjoissa kuvailtuja suuria tunteita, niitä on ihan oikeasti olemassa. Ne vain hukkuvat siihen arkeen kun elämä alkaa tuntua itsestäänselvältä. Turvallisuutta, varmuutta, ja sitä tunnetta, että tämä on tässä vielä huomennakin. Omannäköisen kodin, jossa koko perhe voi hyvin. Ehkä vähän enemmän tilaa, tämä tosin perustuu juuri siihen, että mikään ei tunnu riittävän. Oikeasti en todellakaan tarvitse enempää tilaa. Haluan pitää kiinni siitä levollisesta olosta, joka yhä useammin valtaa mielen. Tunteesta, että juuri nyt on siellä, missä kuuluukin olla.

 

En ole enää sellainen hetkessä eläjä kuin aiemmin ja mietin asioita aina pidemmällä tähtäimellä. Säästän vain huvikseni säästämisen ilosta ja karsin jatkuvasti turhaa ja tarpeetonta elämästä. Ajattelin virheellisesti aiemmin, että hauskaa on vain silloin, kun menee vauhdilla eteenpäin sen kummemmin seurauksia miettimättä. Sanotaan, että olihan se silloin siinä hetkessä hauskaa, mutta olisihan sitä voinut vähän enemmän pysähtyä ajattelemaan seurauksia. Lopulta olin kuitenkin aika onneton.

 

 

Kavahdan rahalla ja materialla leveilyä, se karkottaa minut nykyään heti. Yhä enemmän piilottelen logoja ja valitsen sellaisia vaatteita ja asusteita, jotka eivät huuda designerinsa nimeä. Rakastan silti laatua, tiettyjä ylellisyyksiä ja mahdollisuutta nähdä maailmaa. Sen takia on tehtävä töitä. Työ ei kuitenkaan saisi määrittää liikaa elämää ja sen vastapainona on oltava hitautta. Liiallinen työnteko stressaa ja stressi sairastuttaa. Siinä missä ennen nollasin raskasta viikkoa lähtemällä baariin, ymmärrän nyt että saan paremman olon esimerkiksi avantouinnista. En ole lopettanut juhlimista kuitenkaan kokonaan, mutta.. Jatkuvasti vähentänyt ja se on yksi parhaimmista muutoksista joita on tapahtunut.

 

Haluan voida hyvin, pystyä liikkumaan ja kehittymään. Liikunta on isossa osassa mun unelmaelämässä. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että minulla on mahdollisuus liikkumiseen. Haluan ravita kehoa ja mieltä puhtaalla ruoalla, enkä sairastuttaa itseäni huonolla ravinnolla. Haaveilen, että elämässäni oli paljon enemmän joogaa ja jotain siihen liittyvää.

 

 

Haluan päästä lopullisestikin eroon kaikista ulkonäköpaineista ja muista suorittamisen paineista ja ennen kaikkea olla välittämättä niitä muille. On hirveää, jos joku ahdistuu sen takia, että minä itse loisin paineita tavoiteltavasta elämästä. Sen sijaan haluaisin jakaa hyvää oloa ulospäin, sekä luoda uskoa että sinä voit tehdä elämästäsi juuri niin ihanaa kuin haluat. Me pystymme niin paljon enempään kuin itse uskomme. Toivoisin pystyväni antamaan itsestäni myös enemmän muille ja ehkä myös avaamaan sydäntäni vähän enemmän. Vaikka olen kovin tyytäväinen elämääni tällä hetkellä, toivoisin silti että voisin olla vieläkin avoimempi, puhua ja näyttää tunteitani rohkeammin. Kuoren alla kun on niin erilainen ihminen, kuin se jonka monet luulevat tuntevansa.

 

Haluan tietää paikkani, omat vahvuuteni ja kokea elämäni merkitykselliseksi. Haluan hyväksyä kaikki erilaiset tunteet, oppia ehkä vähän hillitsemään osaa niistä, antamaan anteeksi ja näkemään huolienkin läpi positiivisesti. Tätä kaikkea toivon myös lapseni elämään. Loputonta uteliaisuutta, terveitä elämäntapoja, rakkautta ja huolenpitoa.

 

 

Paljon näistä asioista on matkan varrella toteutunut ja tavoitteetkin muuttuvat jatkuvasti. Onneksi vain parempaan suuntaan. 20-vuotias halusi vain tissit ja Rolexin, 30-vuotias pärjäisi vallan hyvin ilmankin. Millaisen elämän sinä haluat?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian