Olen aina ollut paljon Micaelin kanssa kahdestaan ja lähiaikoina aivan erityisen paljon. Kaikki tilanteet vaativat sopeutumista ja aina aluksi on tuntunut, että kuinka ihmeessä me taas tästäkin viikosta selvitään. Yksin lapsen, loppumattoman työmäärän, koirien, omien harrastusten ja lapsen harrastusten kanssa vaaditaan hieman organisointikykyä ja pitkää pinnaa. Olen jo lapsena kasvanut vahvaksi pärjääjätytöksi, vaikka on niitäkin rajoja koeteltu. Ja silloin, kun luulin huonon parisuhteen ja isojen menetysten jälkeen olevani vahvempi kuin koskaan ja selviäväni ihan mistä tahansa.. Sainkin tietää saavani lapsen ja yllätys yllätys, täysin uuden elämäntilanteen, joka muutti elämäni suunnan lopullisesti. En missään nimessä aliarvioi tällä yhdenkään lapsettoman vahvuutta ja kykyä selviytyä arjen haasteista, mutta haluan vain sanoa, että vasta äitiys on opettanut ja kasvattanut minua ihmisenä niin paljon, että sanalla vahva on elämässäni nykyään aivan eri merkitys.

 

 

 

Vahvuus on minulle sitä, että tiedän pärjääväni ja luotan itseeni. Vahvuus on pitkälti itseensä ja omiin kykyihinsä uskomista. Kykyä valita oikein, toisinaan kieltäytyä ja välttää houkutuksia, jos tietää niistä seuraavan kuitenkin huonoa. Lapsissa ja nuorissahan vahvuus näkyy hyvänä itsetuntona ja itsevarmuutena esimerkiksi silloin, kun toinen nuori tarjoaa vaikka nyt päihteitä tai houkuttelee tekemään jotain tyhmää. Terveellä itsetunnolla ja itsevarmuudella varustettu vahva nuori osaa kieltäytyä, sillä tietää että päihteidenkäyttö ei ole oikein, eikä oikeasti halua edes kokeilla. Vahva lapsi ja nuori tietää, että mitään ei tarvitse tehdä miellyttääkseen muita. Tämä on tietysti ihannetilanne mutta hyvä esimerkki, lapsuus ja nuoruus ovat täynnä niitä hetkiä, kun mieli menee melkoista vuoristorataa eikä tunteitaan vielä hallitse.

 

Vastuu toisen ihmisen kasvattamisesta kasvattaa myös sinua. Tämän kaiken kiireen ja arjen sirkuksen keskellä en vaan voi mennä sieltä, missä aita on matalin. Tai en tiedä, itse vain koen sen niin, että minun vastuullani on kasvattaa tuosta pienestä pojasta paras mahdollinen versio itsestään. Antaa eväät siihen hyvään elämään ja opettaa hänelle niin paljon. Tämä pitäisi tietenkin tehdä oman hyvinvoinnin rajoissa. Kuinka monta kertaa olenkaan nukahtanut iltaisin kuunnellen meditaatiovideoita ja pitäen lapseni kädestä kiinni.. Toivoen, että hänen polkunsa täällä ei olisi niin kauhean vaikea. Varoittavia esimerkkejä on niin lähellä, että haluan tarjota omalle pienelle rakkaalle ainakin mahdollisimman hyvät tunnetaidot ja itsevarmuuden avaimet. Vaikka joku puhuu kultalusikka suussa syntymisestä, ei mikään omaisuus korvaa tunnepuolen puutteita. Tunnetaitoja ei vain saada, ne täytyy opetella. No, tämä lähti vähän nyt omille raiteilleen, joten aikaisin varsinaiseen aiheeseen. Tehtäväni äitinä ja kasvattaja on tehnyt myös minusta vahvan. Siis paljon vahvemman, kuin sen Mirvan joka aiemman eronsa jälkeen muutti elämänsä itsensä näköiseksi ja ajatteli, että pystyy mihin vaan. Nyt mä vasta pystynkin.

 

 

 

Viimeaikoina yksin (tai siis kaksin) ollessani olen tajunnut, että mä voin tehdä oikeastaan ihan mitä vaan. Tai ehkä mieluumminkin niin, että kuka tahansa voi tehdä ihan mitä vaan. Elämme jostain syystä ihmeellisten rajoitteiden keskellä ja annamme turhan paljon valtaa ajatuksille ”enhän mä voi, enhän MÄ pysty, oon jo liian sitä ja liian vähän tätä..” Kun sä voit ja sä pystyt ihan mihin tahansa. Tämäkin on asia, mitä haluan opettaa lapselleni. Tietysti haluan hänen oppivan olemaan myös nöyrä, mutta se tuntuu meille suomalaisille olevan vähän liiankin helppoa. Sen sijaan itsevarmuutta ja rohkeutta uskoa itseensä ja omaan pärjäämiseensä me tarvitsemme niin paljon enemmän. Kovalla työllä saa tietysti paljon, mutta ei sekään aina riitä. On opittava sietämään pettymyksiä, sietämään epävarmuutta ja sietämään sitä, että joskus on muutettava suuntaa. Pahinta on jäädä paikoilleen ja hyväksyä se, mitä on ja olla muuttamatta asioita. Ja joskus on vain hypättävä suoraan sinne syvään päähän ja pyristeltävä pinnalle, koska siellä tukevalla ja turvallisella maalla saattaa olla jotain, jonka kanssa on lopulta vielä vaikeampaa elää. Mikä sitten tekee ihmisestä vahvan? Tavallaan ajattelen, että kaikki vastoinkäymiset vahvistavat. Niitä on omalle tielleni ainakin osunut enemmän kuin moni osaa arvatakaan, mutta tarpeeksi kun tulee, ei kukaan voi olla vahva. Tarvitaan myös onnistumisia. Kaikki kehitys motivoi jatkamaan ja ehkä tästä syystä olen itse hullaantunut myös liikuntaan. Siinä voi myös konkreettisesti huomata olevansa vahva. Kova työ palkitaan kehityksellä ja kehitys tuo taas lisää motivaatiota. Pätee muuhunkin kuin painojen nosteluun. Kasvatuksella, rakkaudella ja kannustuksella on suuri merkitys, mutta vähän huonommistakin lähtökohdista voi kasvaa vielä aikuisena vahva ja omilla jaloillaan tukevasti seisova tyyppi.

 

Mikä tekee sinusta vahvan? Se voi olla perhe ja raskaat kokemukset kuten itselläni, mutta se voi olla myös niin paljon muutakin. Toisilla on enemmän vahvuutta sietää tätä elämää kuin toisilla ja siksi onkin niin tärkeää tukea ja kannustaa toinen toisiamme. Löytää niitä muiden vahvuuksia ja luoda uskoa silloin, kun heikkoudet meinaavat ottaa liikaa valtaa. Tähän omaan arjen pyörittämiseeni vielä liittyen, ajattelin pitkään yllätyslapseni synnyttyä tähän maailmaan, etten tulisi koskaan pärjäämään yksin. Monet kerrat Micaelin isän tultua kotiin huokasin helpotuksesta, oli muka tosi rankkaa ja vaikeaa olla yksin ja vihdoin se päättyi. Ihailin aina yksinhuoltajaäitejä, ja mietin kuinka he oikein pärjäävät. Oma äitini on ollut tässä hyvä esimerkki, hän pärjäsi yksin ja varmasti paremmin kuin yhdessä isäni kanssa. Tarpeeksi kauan kuitenkin kun on yksin, sitä huomaa, että hitto mehän pärjätään hyvin. Micaelin isä on paljon poissa kotoa, mutta nykyään mä en enää ajattele sitä niin huonona asiana kuin ennen. Sekin on ollut kuin siunaus, kaksistaan oleminen ei ole ollenkaan hullumpaa ja meillä on ihan omat kivat jutut ja rutiinit kotona ilman iskääkin. Silti jos löytyy vertaistukea äideistä jotka ovat paljon yksin, saa laittaa viestiä ihan anytime! 

 

 

Taitaa ollakin viimeiset kuvat paljain säärin tältä vuodelta Suomesta. Viikonloppuna on haettava talvitakit varastosta ja siirrettävä neuleet ylähyllyiltä alas. Nilkkasukat ja nahkatakkikin tuntuvat jo liian kevyiltä.. Kesä tuntui niin kauhean pitkältä tänä vuonna, että syksy tuntuu jäävän jotenkin pätkäksi. Marraskuuhan lasketaan jo talveksi? Nyt jatkan viikon suosikkihetkeäni, nimittäin rauhallista aamukahvia kynttilänvalossa Hesarin kanssa, ennen lätkätreenejä. Kai mä osaan ne kamat sille pukea ihan yhtä lailla kuin ne kaikki iskätkin siellä. Varmaan vielä paremmin! Paljon positiivisuutta tähän viikonloppuun, elämä on kuitenkin aika ihanaa ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Esteettisen Hammashoidon Klinikan kanssa

Jos et ole lukenut ensimmäistä postaustani Invisalign -hoidosta, suosittelen lukemaan sen ennen eteenpäin siirtymistä täältä. En olisi huhtikuun alussa uskonut, että Invisalign -hoitoni sujuisi näin kivuttomasti. Kun ensimmäisiä kertoja irrotin muotteja pois suusta, kirosin ääneen ja jos en olisi maksanut hoidosta niin paljon etukäteen, olisin saattanut jopa luovuttaa. Pahinta oli ensimmäinen viikko, sen jälkeen vain kiukkuisina päivinä ja kauheassa nälässä (en tiedä miksi?) muotit ovat tuntuneet ärsyttäviltä suussa. Nykyään en oikeastaan edes huomaa niitä, paitsi aina ensimmäisenä päivänä, kun olen vaihtanut uudet muotit.  Ehkä hieman ne vaikeuttavat puhetta, mutta siihen tottui muutamassa viikossa. Kohta saa totutella olemaan ilman muotteja ja niiden kiinnikkeitä.

 

 

Hoitojakso alkaa nyt olla lopuillaan ja suussani ovat toiseksi viimeiset aktiiviset muotit. Aktiivisilla muoteilla tarkoitetaan siis muotteja, jotka vielä muuttavat hampaiden asentoa. Näiden jälkeen saan vielä kolmet passiiviset muotit jotka ikään kuin lukitsevat hampaat paikoilleen uusiin asentoihin ja sen jälkeen mietitään yhdessä hammaslääkärin kanssa minulle sopiva retentiovaihtoehto. Ilman retentiota (joko pysyvä lanka hampaiden takana tai yöllä pidettävät muotit) hampaat yleensä yrittävät palata vanhoihin asentoihin, joka on syynä sille miksi niin moni jo kertaalleen oikomishoidon läpikäynyt haluaa uudestaan korjata hampaidensa asentoa. Aloitin Invisalign -hoidon huhtikuussa ja vaikka toisinaan tuntuukin, etten edes muista enää elämää ilman muotteja, on tämä aika mennyt todella nopeasti. Parasta koko hoidossa on ollut tietysti lopputulos, sillä hampaat ovat jo nyt kuin uudet ja olen lopettanut lähes kokonaan niiden yhteen puremisen öisin. Toisaalta, en olisi voinut kuvitellakaan pääseväni eroon hammaslääkärikammosta, joten jo pelkästään sekin on ollut tähän ryhtymisen arvoista.

 

Vaikeinta on ollut ehdottomasti alku, kun hampaat vasta totuttelivat siihen, että niitä liikutellaan ja koko suu tottui muotteihin. Särky, viiltävät haavat kielessä ja poskissa, ja se sössötys. Sitä kesti kuitenkin todella vähän aikaa hoidon kokonaiskesto huomioonottaen, joten en valita enää ollenkaan. Miinuspuoliin menee tietysti myös hampaiden puhtaanapidon vaikeutuminen ja ajatus siitä, että muottien alla on enemmän bakteereja kuin aiemmin. En tiedä onko mulle tullut yhtään sen enempää hammaskiveä, putsaan hampaat jokatapauksessa huolellisesti sitten hoidon loputtua, kun muotteja ei tarvitse enää pitää. Siinä missä vielä pääsiäisenä söin suklaamunan muotit suussa, olen nykyään tarkka siitä, etten juo edes sitä kahvikupillista näiden kanssa. Muotit värjäytyvät nimittäin todella helposti, joten otan ne mieluummin aina pois kun juon mitä tahansa muuta kuin vettä. Kiinnikkeet, jotka pitävät muotit paikoillaan ovat myös ärsyttävän tuntuisia ja teräviä, mutta niihin on jo tottunut. Odotan silti innolla, miltä hampaat tuntuvat kun hoito on lopuillaan ja saan kaikki kiinnikkeet pois. Enää reilu viikko, jes!

 

 

Invisalign -hoito on lisännyt hyvinvointiani jo sillä, että nukun yöni paremmin. En pure enää ollenkaan hampaita niin kovasti yhteen kuin ennen enkä päiväaikaan tunne oikeastaan ollenkaan että hampaat edes osuisivat yhteen. En enää herää leuat ja purentalihakset kipeinä joka aamu. Tavoite on siis saavutettu. Vaikka omissa hampaissani ei esteettisesti ollut ihan hirveästi korjattavaa, mitä nyt muutama vähän vino alahammas ja pikkuisen laajennettavaa ylähampaiden kaaressa, sellaista ”viimeistelyä”, mutta ero on huomattava. Pieniä juttuja, mutta silti omaan silmääni niin häiritseviä. Omiin tarpeisiini riittikin onneksi tuo hieman kevyempi Invisalign Lite -hoito, jossa hoitoaika on lyhyempi koska muotteja on vähemmän, mutta menetelmä tietysti täysin sama. Tämä aktiivinen hoitoaikani on kestänyt nyt huhtikuun alusta tänne eli puoli vuotta. Alunperin sen piti olla lyhyempi, mutta tilasimme seitsemät uudet aktiiviset (+kolmet passiiiviset) muotit lisää, sillä hampaat liikkuivat ahtauden vuoksi hitaammin kuin oli ajateltu. On todella yleistä, että muotteja tilataan  lisää. Näistä ei tullut kuitenkaan kustannuksia yhtään sen enempää vaan hoitoon sisältyy aina tietty määrä uusia muotteja.

 

Koska olen purrut hampaita yhteen niin paljon, kaikkien etuhampaideni kärjet sekä ylä-, että alarivistä ovat kuluneet ja hammasrivi on ikään kuin aaltoileva. Osa enemmän, osa vähemmän. Hoidon päätyttyä haluan hampaisiini vielä hammasteknikon suunnittelemat kuoret, joka varmasti muuttavat hymyn vielä aivan kokonaan uudeksi. Projekti oli kieltämättä kallis, toki sain siitä pienen alennuksen bloginäkyvyyttä vastaan, mutta siihen kannatti ryhtyä. Sain sellaiset hampaat ja sellaisen purennan kuin halusin jo nyt. Kun oikomisprojekti on valmis, hampaita voidaan esimerkiksi valkaista, muotoilla hiomalla tai niihin voidaan tehdä tosiaan muovista tai posliinista kuoret – yhteen tai useampaan hampaaseen. Toisaalta moni on sanonut, että hammasrivi on ollut Invisalign-hoidon jälkeen niin tasainen, että hampaiden sävykin on näyttänyt vaaleammalta eikä valkaisua tai muita lisätoimenpiteitä ole tarvittu.

 

Kysykää muuten ihmeessä jos tulee jotain mieleen tästä Invisalign -hoidosta, mä vain harmittelen että miksen ollut kuullut tästä aiemmin? Kunhan hampaat ovat valmiit, teen kunnon ennen ja jälkeen -postauksen kuvien kanssa koko hoitoprojektista. Paikaksi en olisi voinut valita ihanampaa hammasklinikkaa, eSmilessa tulen hoitamaan jatkossakin hampaani. Hammaslääkäripelkoa poteville aivan täydellinen valinta! Olisi kiva kuulla teiltä, oletteko te tyytyväisiä omiin hampaisiinne ja jos ette, mitä muuttaisitte? Onko jollain kauhukokemuksia tai kenties ihania onnistumistarinoita oikomishoidoista?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Kuunvaihteet ovat aina mun suosikkiajankohtia, kuten kaikki alut yleensäkin. Aamut, maanantait, vuodenvaihteet. Loistavia mahdollisuuksia uusille aluille. Toiset kuukaudet ovat kivempia kuin toiset, ja ainakin täällä Suomessa lokakuu ja marraskuu taitavat olla niitä monen inhokkeja. Olen pyrkinyt tietoisesti viimeaikoina entistäkin vahvempaan positiivisuuteen ja löytämään kaikesta jotain hyvää. Kaipaan toisaalta kesää ja samalla odotan joulun aikaa, joten yritin tänään autoa ajaessani keksiä positiivisia asioita tästä välikaudesta. Siitä sain idean tähän pieneen postaukseen, nimittäin..

 

5 syytä pitää lokakuusta..

 

 

Pukeutumisen kulta-aikaa Vielä ei tarvita paksuja talvikamppeita. Lokakuussa saa käyttää taas kivoja syysvaatteita, kaivaa ne lempineuleet vaatekaapin perältä (neuleet taitavat olla suomalaisten suosikkivaatteita?) sekä fiilistellä pikkuhiljaa villakangastakkeja, saappaita ja nilkkureita. Lokakuu antaa vielä mahdollisuuden hameille, mekoille ja lenkkareille. Ei loskaa, ei vielä pakkasta.. Paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kesällä tai talven synkkyydessä. Ihokaan ei ole vielä ihan niin kalpea kuin talvella eikä ilman kuivuminen ole vaikuttanut siihen niin negatiivisesti. Vielä ei tarvitse ajatella pukeutuvansa vain siihen, mikä on lämpimintä ja mikä suojaa loskalta ja räntäsateelta. Villaisia kerroksia, värikkäitä neuleita ja vihdoin myös pipokauden aloitus – hyvästi huonot hiuspäivät!

 

 

Värit Luonto on lähes yhtä kaunis kuin toukokuussa sen puhjetessa kukkaan. Kun toukokuun kukat muistuttelevat luonnon taas heräävän ja toivottavat kesän tervetulleeksi, tämä keltaisen, oranssin ja punaisen väriloisto on kuin lämmin kiitos siitä kesästä ja ihana siirtymä uuteen vuodenaikaan, vaikkei se niin kaunis olekaan. Näistä luonnon väreistä haluaa lähteä nauttimaan ulos aina kun mahdollista. Tänään puistossa näin monta kännykkäkuvaajaa keskellä aamun kiireitäkin. Ruskaretkelle ei tarvitse lähteä Lappiin asti, läheltä löytyy paljon upeita paikkoja. Nuuksion lisäksi Sipoonkorven kansallispuistoa on kehuttu paljon, Helsingissäkin on monia paikkoja muutaman tunnin ruskamatkalle. Keho ja mieli kiittävät ja värikäs syysmaisema hurmaa stressaantuneemmankin mielen.

 

Vihdoin aikaa liikkua Kesällä ei (muka) ehdi, nyt on vihdoin aikaa treenille! Kun ulkona sataa, kuntosalille on ihanaa mennä. Mikään ei piristä keskellä syysväsymystä niin paljon kuin kunnon hikitreeni tai reipas lenkki ulkona. Ja jotta liikunnasta saa elämäntavan ja rutiinin, sen on oltava pitkään säännöllistä. Lokakuu on siis loistava aika liikkua ja tehdä uusia rutiineja, 31 päivää säännöllisyyttä tekisi monessakin hyvinvoinnin osa-alueessa todella hyvää, eikö? Ulkona tuntuu nyt olevan paljon enemmän happea ja toisaalta taas arjen harmaudessa ja vesisateessa on mitä parhain aika livahtaa salille. Treenaaminen on omaa aikaa ja suuri satsaus juuri sinuun itseesi sekä omaan hyvinvointiisi. Raivaa sille tilaa, älä vaan pihistä siitä juuri silloin, kun todennäköisesti tarvitset sitä eniten. Syksyllä päivien pimentyessä.

 

 

Punaviinikuu Olen nimennyt aiemmin syyskuun viralliseksi punaviinikuukaudeksi, mutta nyt se oli siihen tarkoitukseen turhan kesäinen. Viimeistään nyt punaviinit ja erilaiset teet tulevat ajankohtaiseksi. Lämpimät keitot, erilaiset pata- ja uuniruoat.. Nauti hämärän aamun aamukahvi sytyttämällä kaveriksi kynttilä, tämä tuo ainakin itselleni hyvän mielen heti aamun ensimmäisinä tunteina. Tai järjestä treffit kynttilänvalossa, aina ei tarvitse olla tekemässä mitään ihmeellistä. Pitkät keskustelu, kirjakerho, kävelyt pimeässä illassa? Lokakuu on täydellistä aikaa tunnelmoinnille ja ihan vain elämästä nautiskelulle. Siis aivan mainio ajankohta tapailulle ja treffailulle ♥ Kesältä jäi ehkä käteen uusia tuttavuuksia? Ehkä et kesän kiireiden takia ehtinyt nähdä tarpeeksi ystäviä tai sukulaisia? Lokakuussa on aikaa seurustella ja sinkuille tiedoksi, moni alkava suhde on syventynyt parisuhteeksi nimenomaan syksyn pimeydessä.. Hyvää aikaa panostaa myös siihen jo pidempäänkin parisuhteeseen.

 

Aikaa vain olla Lokakuussa on paitsi aikaa treenata, myös aikaa palautumiselle ja akkujen lataamiselle. Nauti siitä, kun ei tapahdu oikein mitään ihmeellistä. Kesän riennot ovat takana päin, pikkujoulukausi vasta alkamassa. Kotihiiri saa hyvällä omalla tunnolla olla kotona, menevämpi tyyppi saa taas ehkä kauan kaivattua hengähdystaukoa sillä lokakuu on monille sitä ihanaa hiljentymisen ja rentoilun aikaa. On niin kivaa, kun ei ole mitään ihmeellistä tekemistä. Se jättää myös aikaa spontaaneille menoille, jotka yleensä ovat niitä hauskimpia. Lepo ja palautuminen kannattaa muistaa ja priorisoida korkealle viimeistään nyt.

 

 

Mitä kivaa sä keksit lokakuusta?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian