Ahdistun talousuutisista tällä hetkellä jotenkin ihan erityisesti. Ne huolettavat välillä jopa tehohoitopaikkojen puutettakin enemmän. Tällaiseen taloustilanteeseen ei ole voinut varautua yksikään yrittäjä. Ei kenellekään tule mieleen, että koko maa voidaan käytännössä sulkea ja omaa yritystä ei ole mahdollista pitää auki vaikka asiakkaita muuten riittäisikin. Konkursseja tulee väistämättä, ja niiden mukana myös paljon muita vakavia ongelmia. Konkurssi ei kaada pelkästään yritystä. Se voi kaataa koko perheen ja sen vaikutukset voivat näkyä vielä useiden sukupolvien ajan kasvatuksessa ja käytöksessä. Pahimmillaan se maksaa ihmishenkiä.

   

 

 

Tiedän mitä se on. En toivo kenellekään samaa. Kun lapsuudenkotisi ja muistosi myydään pakkohuutokaupassa, jää kaupasta käteen vain ikuiset arvet ja epäusko. Kun samaan syssyyn menettää vielä toisen perheensä, ei yhtäkkiä enää ihan pikkuasioista hetkahdakaan. Minä ja veljeni, me selvisimme, mutta en koskaan lakkaa miettimästä, millaista elämä olisi jos emme olisi näitä vaikeuksia kohdanneet. Ne tekivät minusta vahvan, lopulta myös rohkean hetkessä eläjän, mutta varovaisuus, huoli ja heikkous ovat ikuisesti osa minua.

 

Mutta siitäkin selviää. Siihen tarvitaan vain apua ja siksi on nyt niin äärimmäisen tärkeää, ettei kukaan jäisi yksin. En halua yhdellekään lapselle tai nuorelle sitä tilannetta, missä olen itse ollut. En kyllä aikuisellekaan, en voi edes kuvitella miltä se silloin tuntuisi.

 

 

 

Oma tilanteeni on tällä hetkellä hyvä, olen siitä niin kiitollinen joka ikinen päivä, ettei sanat riitä. Olen myös valtavan kiitollinen kaikkien niiden sukulaisten ja ystävien puolesta, joiden työpaikka on turvattu tai yritystoiminta ei ole kokenut koronan takia takaiskuja. Se ei todellakaan ole nyt itsestäänselvää. Yritän pohtia, miten voisin itse auttaa? Jos tiedät hyviä keinoja auttaa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jaa ne nyt kommenttiboksissa. Pienyrittäjiä voi tukea lahjakorteilla, ravintoloita tilaamalla kotiin ruokaa, taloudellisista vaikeuksista kärsiville perheille voi lähettää ruokakassin www.venner.fi mutta mitä muuta? Kullanarvoisille vinkeille on nyt suuri tarve. Jaa kaikki ideasi, mitä ikinä keksitkin. Toteutetaan niitä yhdessä.

 

 

Tämä on opettavaista aikaa tulevaisuuden kannalta. Uskon, että varautumista pahimpaan mietitään nyt joka ikisessä yrityksessä. Koskaan ei tiedä. Tilanteessa on myös voittajia, mutta niitä häviäjiä aivan liikaa. Siksi nyt on todella tärkeää tukea heitä, jotka ovat vaarassa romahtaa. Kaikilla on ahdistusta ja huolta, mutta nyt on nostettava katse hetkeksi sieltä omasta ahdingosta ylös ja tarjottava apuaan. Itse meinaan ainakin tukea nyt pienyrittäjiä varaamalla heidän palvelujaan etukäteen lähitulevaisuudelle ja voisin ostaa niitä lahjakorttejakin. Aion hyödyntää myös somekanaviani markkinointitarkoituksissa niin paljon kuin pystyn, hyötymättä siitä tietysti itse millään tavalla taloudellisesti. Autan mielelläni myös erilaisten hakemusten teossa, asioin paljon virastojen kanssa joten siitä on paljon kokemusta. Jos vain tarvitset apua, pyydä ♥

 

Lopulta mistään ei tule myöskään niin hyvä olo kuin muiden auttamisesta. Empatiaakin voi opetella, ja joskus elämä opettaa sitä kantapään kautta. Epäitsekkyys on nyt suuri hyve, vaikka omat pelot ja huolet voivat tuntuakin kohtuuttoman suurilta. Sen oman elämän voi laittaa hetkeksi tauolle, nyt on siihen hyvä syy.

 

 

If you can’t feed one hundred people, then feed just one.

 

No one has ever become poor by giving.

 

It takes grace to remain kind in cruel situations.

 

Always help someone. You might be the only one that does.

 

We rise by lifting others.

 

You are not a true success unless you are helping others be successful.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Kirjoitan tätä postausta sormet jauhossa ja tomaattikastikkeessa. Siis en oo ikinä syönyt näin hyvää pizzaa. 

 

Nyt jos koskaan on fiksuin mahdollinen teko suosia suomalaisia yrittäjiä. Ruokakauppaketjut tekevät myyntiennätyksiä ja yhä useampi kokkaa kotona. Ravintoloiden tilanne on suoraan sanottuna kamala. En missään nimessä kannusta menemään syömään ulos, en itsekään menisi vaikken olisikaan tässä karanteenissa, mutta kiitos Wolt ja kotiovelle jätettävät ruokatoimitukset, aina ei tarvitse tehdä itse. Sitä paitsi, päivään ei mahdu mitään muuta kuin ruoanlaittoa, jos valmistaa kaiken alusta asti omin käsin.

 

 

Tänään me tilattiin Miksun kanssa myöhäiseksi lounaaksi pizzaa. Ja tosiaan kuten jo sanoin, mun cheat meal ei voisi olla parempi. Fylla’s otti eilen valikoimaansa pizzat ja oli pakko testata ja tukea samalla paikallisia yrittäjiä ♥ Jos mun Wolt-historiaa katsoisi, olisi sunnuntai ehdottomasti pizzapäivä. Stadista saa kuitenkin niin monenlaista pizzaa, että usein menee myös vikaan – kaikki ei todellakaan oo hyvää. Nää on, ja lupaan et säkin tykkäät. Suuri suositus Burratalle ja nachopizzalle, meille tuli Miksun kanssa riita kumpi saa syödä kumpaa(kin). Nää on sitä paitsi ihan erilaisia kuin muut pizzat, siis super super super hyvää.

 

 

 

Saat tilattua Woltista helposti sun kotiovelle nää ilman, että tarvitsee nähdä ketään tai jos syystä tai toisesta liikut Hietalahdenrannassa, saat myös napattua pizzat tai muut safkat mukaan. Nyt ei kannata syödä ravintolassa, mutta aina jos on keino auttaa ravintoloita, tee se. Muuten meillä ei tämän korona-ajan jälkeen oo enää niitä lempparipaikkoja mihin mennä. Sama juttu muiden yritysten kanssa, nyt on tuettava ja tsempattava toinen toisiamme. Jos yritykset kaatuvat, menetetään samalla myös valtava määrä työpaikkoja. Se voi olla sun työpaikka tai sun läheisen työpaikka. En tiedä onkohan tällä hetkellä Suomessa ketään, jonka oma tai läheisen työpaikka ei olisi tällä hetkellä vaarassa?

 

 

Aina kuitenkin jotain positiivista. Karanteenipäivästäkin tuli heti vähän parempi, kun on hyvät eväät. Sulla on koko ilta aikaa tilata pizzaa. Tykkäät! Niin mäkin ♥

 

Tsekkaa myös instasta: @fyllasbar

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Vähän jopa yllätyin, kuinka monet yksineläjät ovat avautuneet karanteenissa ollessaan siitä, kuinka perheellisten ja parisuhteessa eläjien pitäisi olla kiitollisia siitä, että on joku kenen kanssa aikaa viettää. Oh well, te ette tiedä mistä puhutte..

 

 

Aamulla olisi ihanaa kaikessa hiljaisuudessa levittää joogamatto lattialle. Laittaa kahvi tippumaan, lukea hesari vaikka kahteen kertaan ja keittää lisää tuoretta kahvia. Syödä hidasta aamiaista ja suunnitella karanteenipäivän ohjelmaa. Aamulenkki rauhallisilla kaduilla, töitä 8-11, itsetehty lounas omaa lempiruokaa, töitä, iltapäivällä hyvin suunniteltu kotitreeni musat täysillä, koko kropan kuorinta suihkussa kun kerrankin on aikaa, kynsien lakkaus, kulmien nyppiminen, pienenpienen pyykkikoneellisen peseminen. Illalla vielä kävelylle, puheluja puhelujen perään ja puhelin kädessä istumista hyvällä omallatunnolla.

 

 

Kukaan lapseton ei tiedä, millainen tehtävä on viihdyttää sitä lasta, joka viettää yli 40 tuntia viikostaan päivähoidossa, käy neljänä iltana viikossa liikuntaharrastuksissa ja näiden ansiosta myös nukkuu pitkiä yöunia. Et tunne enää käsitettä ruutuaika. Mietit, miten sen ilmoituksen saa siitä omastakin iphonesta pois päältä. Huomaat lähteväsi lenkille säässä kuin säässä, jos huono keli ärsyttää, ei tarvitse kuin miettiä hetki kotona odottavia olosuhteita.

 

Olisi ihanaa maalata kaikessa hiljaisuudessa niitä tauluja. Opetella vaikka sitä uutta kieltä tai uutta taitoa, jotain mihin ei ole ollut aikaa. Kokeilla erikoisia reseptejä, neuloa vaikka ensi talveksi villasukat. Olla oikeasti vaikka tunnin ajan ihan hiljaa ja kuunnella sitä hiljaisuutta, siis muutenkin kuin vastamelukuulokkeet päässä. Puhua rauhassa facetimepuheluja tai istua skypepalaverissa kotisohvalla. Ilman, että kukaan innostuu riisumaan housuja taustalla tai puhua pälpättämään siihen päälle niin ettei kukaan kuule yhtään mitään.

 

Lasten kanssa oleminen on täyttä työtä. Tee siinä samalla sitten kotityöt, ruokaa viisi kertaa päivässä ja ne oikeat työt. Sori avautuminen, mutta lapseton ei tajuu. Toki olosuhteet ovat poikkeukselliset, enkä minäkään tajua mitä tämä on lapsettomille. Mutta herraisä teillä on sentään hiljaista eikä kukaan kitise ja sotke 24/7 paitsi sinä itse.

 

 

Jos olet yksin, nauti. Nauti kun sinulla on aikaa pedata sänky, nauti kun siistimäsi sohvatyynyt pysyvät samassa asennossa vaikka viikon. Nauti, kun sinulla on mahdollisuus juoda vaikka tynnyritolkulla viiniä yksin kotona. Nauti, kun saat olla neljän seinän sisällä hyvällä omallatunnolla koko päivän, jos niin haluat. Nauti hiljaisuudesta, tylsyydestäkin. Nauti, kun kukaan ei valita mitä on ruoaksi. Ei sotke, ei keskeytä puheluja, ei vaadi mitään. Nauti, kun saat olla vastuussa vain itsestäsi ja nauti, kun ei tarvitse harmitella katkenneen lätkäkauden puolesta ja selittää nyt tuhanteen kertaan miksi ne kädet pitää pestä ja miksi roskapussia viedessä pistetään hanskat käteen. Nauti, kun ei tarvitse huolehtia kuin omasta sairastumisesta.

 

Ota tämä aika oikeasti sinä retriittinä. Voi retriitti, tarvitsen sinua kun tämä korona-aika loppuu. Suunnittelen pakoa vuorille, oikeastaan ihan mihin tahansa. Rakastan perhettäni, rakastan lastani mutta rakastan ja arvostan myös mielenterveyttäni aika korkealle. Joka ikinen vastaantuleva onnellinen ja kiitollinen perhekaranteenipäivitys on huijausta. Se kuva Hohdosta sen sijaan on lähempänä totuutta.

 

 

Vitsi tietty vitsinä, mutta jokatapauksessa kaikki sympatiani pienten lasten kanssa kotona oleville vanhemmille ja kaikille niille, jotka eivät ole ihanassa tuoreessa parisuhteessa. Riitaa, ruokaa, riitaa. Hiljaisuus, riita, ruoka, riita. Ystäväni tiivisti näin arkipäivänsä. Miten teillä menee karanteenissa? Onko se puoliso maailman ihanin vai allekirjoitatko täysin väitteet piikistä erotilastoissa koronan aikana? Onko lasten kanssa kaikki ihanaa ja mahtavaa kun pääsee vihdoin viettämään aikaa oikein kunnolla yhdessä koko perhe? Olisi kiva kuulla muidenkin näkökulmia aiheesta. Vai oletko sitä mieltä, että me perheelliset valitetaan tosiaan ihan turhaan ja yksin on paljon kaameampaa? Jos seuraavat karanteenit on luvassa joskus 10 vuoden päästä, otan siitä kyllä kaiken irti. Lupaan, etten enää koskaan valita työmatkoista enkä lapsen harrastuksiin käytetystä ajasta. En. Koskaan.

 

 

Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että mulla on kuitenkin maailman ihanin lapsi ja työ, joka mahdollistaa meidän kotona olemisen. Ja että  ylipäätään on vielä töitä. Kiitollinen siitä, että olen terve ja minulla on asiat muutenkin paremmin kuin hyvin. Mutta kyllä mä mielelläni myös maalaisin ja oppisin sitä ranskaa. Tai opettelisin soittamaan pianoa. Voi luojan kiitos meillä ei ole pianoa. Day 7, bring it on.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Voi korona minkä teit. Losissakin alkaa näkyä varautuminen pahimpaan. Whole Foodsin hyllyt alkoivat olla tyhjillään ja Santa Monica oli lauantai-iltana hyvinkin rauhallinen. Ruuhkat olivat murto-osan normaalista, mutta kaikki vielä silti ihanan positiivisia ja hymyileviä. Missään ei näy isoja väkijoukkoja ja ihmiset selvästi viihtyvät enemmän kodeissaan. Pääsemme tosiaan viimeisellä lennolla Suomeen, tai varmaan koko Eurooppaan. Olisimme saaneet toisen lennon Lontoon kautta kuun lopulle, mutta nyt sekin olisi peruttu. Osa joutuu lentämään täältä Aasian kautta Eurooppaan. Saan olla hyvin kiitollinen, että pääsemme suoralla lennolla Helsinkiin.

 

 

Varauduimme kuitenkin olemaan täällä vielä kuukauden. Koska tilanne on kuitenkin niin outo ja epävarma kaikkialla, nyt on parempi tulla kotiin. Koska saatamme joutua Miksun kanssa viettämään aikaa siellä kotona enemmänkin, on ollut pakko etsiä tästä ikävästäkin tilanteesta jotain hyvää. Kaikessa kun on aina jotain hyvää, vaikka ei se aina esimerkiksi sairaana tai sydänsuruisena siltä tunnukaan. Eikä varsinkaan silloin, kun saatat joutua olemaan 5-vuotiaan kanssa kotona heti reissusta palaamisen jälkeen. Vanhemmat tietävät kuinka päiväkodin tai koulun alkua odottaa reissupäivien jälkeen kuin pikkulapsi joulua..

 

Koronavirus tekee maailmalle kuitenkin myös hyvää. Tai niin on pakko ajatella. On pakko pysähtyä. Pysähtyminen ja kotiin jääminen tietysti nollaa aivoja, laskee stressiä ja lievittää siitä johtuvia oireita, mutta se pakottaa kohtaamaan itsensä. Tähän kun lisää koronahysteriasta aiheutuvan stressin ja ahdistuksen, on monen mielenterveys tällaisina poikkeuksellisina aikoina koetuksella. Annetaan siksi lupa toisille käsitellä näitä asioita huumorilla, olla tavallista negatiivisempi tai ylipäätään mitä mieltä tahansa. Ymmärretään toinen toisiamme, vaikka mun niitä itsekkäitä hamstraajia onkin vähän vaikea ymmärtää. Mutta haluan uskoa, että he eivät vain ole paniikiltaan tajunneet.

 

Vihdoin on aikaa siivota. Nekin nurkat, jotka aina jäävät. On aikaa joogata ja venytellä – tiedän, olet luvannut itsellesi tehdä niin lukemattomat kerrat, mutta koskaan et ehdi. On aika hoitaa ihoa ja hiuksia kotona, hemmotella itseään ja harjoitella vaikka uusia tapoja meikata tai tehdä kiharoita. On aikaa opetella meditoimaan, valmistaa ruokaa alusta loppuun asti itse ja keskittyä täysillä heihin, jotka jäävät ilman huomiotasi normaalissa arjessa. Mummoa ei kehoteta menemään moikkaamaan, mutta vihdoin on oikeasti aikaa soittaa.

 

Sitten kun -elämä on saanut uuden merkityksen. Sitten kun sinulla on aikaa, teet sitä ja tätä. Eikö niin? Monen piti odottaa, että sitten kun tulee koronavirus, joka sulkee meidät koteihimme. Nyt sinulla on aikaa. Mitä jos käyttäisitkin sen oikeasti hyödyksi? Ehkä kyllästyt Netflixiin ja kirjoihin päivässä, parissa ja alat sen jälkeen toteuttaa omia, vielä ehkä salaisiakin unelmiasi. Joku haaveilee blogin perustamisesta, toinen videoiden teosta. Joku haluaa toteuttaa itseään keittiössä, joku opettelee uuden taidon. Siitä voi tulla vaikka työ. Ehkä kirjoitat unelmasi ylös ja otat sen ensimmäisen askeleen niiden toteuttamisessa. Mulla ainakin on sellainen olo, että mun on tehtävä niin. Tämän oli tarkoitus tulla juuri nyt, juuri tähän aikaan.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Olen korviani myöten täynnä koko koronavirusta, mutta halusin kirjoittaa siitä nyt kuitenkin. Olen saanut niin monia viestejä ystäviltäni ja seuraajiltani, pääsemmekö kotiin täältä. Meidän pitäisi tulla maanantaina ja nyt ainakin näyttää siltä, että pääsemme vielä viimeisellä suoralla Losin lennolla kotiin. Tai no, pääsemme ja pääsemme. Täällä korona ei onneksi juurikaan näy ja elämä on ihanan normaalia verrattuna Suomen järjettömyyteen. Pystyisimme toki jäädä ja palata vasta kuun lopussa takaisin Heathrow’n kautta, mutta tullaan nyt kuitenkin suoralla lennolla kotiin.

 

 

Ymmärrän hyvin, että kyseessä on todella poikkeuksellinen tilanne. Ymmärrän hyvin, että huoli terveydestä on nyt todellinen. Ymmärrän hyvin, että tulevaisuus tuntuu pelottavalta. Mutta samalla hävettää niin järjettömästi ihmisten puolesta. Korona on saanut aikaan käsittämättömän joukkohysterian. Ihmiset ovat aivan sekaisin. Viranomaisten ohjeita noudatetaan niin kauan, kuin ne ovat itselle mukavia. Kuinka monta iloista läppäripäivitystä hashtagilla #etätyöt olet  nähnyt somessa viime päivinä? Mä ainakin todella monta. Etätöitä kotona fiilistellään somen täydeltä, samalla pakataan kassia viikonloppureissulle laskettelutapahtumaan. Ristiriitaista, eikö?

 

Saati sitten tämä kaikkein järkyttävin osa. Eikö hamstraajia hävetä se oma käyttäytyminen? Kaupat ovat tyhjiä, oksettaa nähdäkin kuvia niistä hyllyistä ja pakastealtaista. Vanhukset lähtevät tyhjin käsin takaisin taksiin kun terveet hyväkuntoiset aikuiset pakkaavat vieressä autoon 20 säkkiä vessapaperia ja pastaa. Toivon kovasti, että jokainen hamstraaja tuntee nyt piston sydämessään. On ok varata kotiin ruokaa sille ajalle jos sattuukin sairastumaan. Ei joudu sitten lähtemään sairaana sinne kauppaan. Missään ruokakauppoja ei ole kuitenkaan suljettu ja pääkaupunkiseudulla ruoan ja muut ostokset voi tilata myös kotiin. Ja jos on siinä oikeassa karanteenissa, hätä varmasti keksii keinon (=ihmisen joka voi käydä puolestasi kaupassa).

 

Ajattele sitä liikuntarajoitteista tai sitä vanhusta, jonka viikon suurin saavutus on ylipäätään päästä sinne kauppaan. Mä en edes kehtaisi mennä nyt ostamaan sitä vessapaperia jos se sattuisi olemaan loppu. Sairasta Suomi, sairasta. Haluan kirjoittaa vielä positiivisia ajatuksia tähän koronatilanteeseen liittyen, mutta tähän kirjoitukseen ne eivät nyt mahdu. Mihin on hävinnyt järki, inhimillisyys ja auttamisen halu? Tällaisessa poikkeustilanteessa olisi niin tärkeää puhaltaa yhteen hiileen ja nimenomaan auttaa heitä, joita korona oikeasti voi koskettaa ja rajusti. Itse toivon pääseväni töihin ja toivon että sinne pääsee joka ikinen meistä. Taloudelle korona on valtava kriisi ja konkurssien määrät tulevat luultavasti nousemaan rajusti tulevien kuukausien aikana. Tsemppiä täältä Suomi ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian