Viikonloppuna Helsingissä vietettiin Aleksin joulukadun avajaisia ja Aleksanterinkatu sai jouluvalaistuksensa jo 71. kerran. Luin tätä lehdestä ja mietin siinä samalla, kuinka kaukaiselta se tuntuukaan. Siis niitä valoja on ollut siellä jo ennen äidin syntymää. Espan jouluvalot syttyivät, eli viimeistään nyt keskusta näyttää ihanan tunnelmalliselta. Kävimme eilen iltapäivällä Roosan kanssa vähän fiilistelemässä joulua ensimmäisillä joulumarkkinoilla, nimittäin Mantan markkinat alkoivat jo viikonloppuna.

 

 

Hämärää maanantai-iltapäivää piristi glögi ja hauskat juttutuokiot markkinakauppiaiden kanssa. Tuolla sympaattisen pienellä joulutorilla mietimme, miksei Suomessa ole samanlaisia joulumarkkinoita kuin Keski-Euroopassa? Valtavat joulutorit keräävät ihmiset yhteen ja ennen kaikkea houkuttelevat turisteja. Moni valitsee joulukuisen viikonloppuloman kohteen vain sen perusteella, missä on parhaimmat joulumarkkinat.

 

 

Suomessa tiukka alkoholilainsäädäntö kieltää alkoholipitoisen glögin tarjoilun esimerkiksi juuri joulumarkkinoilla. Puhuttiin juuri tästä eilen ja todettiin, ettei Keski-Euroopan joulutoreilla kuitenkaan ikinä näe niitä örveltäjiä ja jos jossain maassa alkoholi on ongelma, se on sitä nimenomaan Suomessa jossa sen käyttö ja myynti on niin kovin rajoitettua ja kiellettyä. Ehkä näillä on edes joku pieni yhteys? No, maistui se tavallinenkin glögi ja pieni joulutori oli kuitenkin tosi suloinen. Tuomaan Markkinat alkavat vasta itsenäisyyspäivänä, joten Mantan markkinoilta oli kyllä peliliike avata näin aikaisin. Tuomaan Markkinat ovat yhdet suosikkijoulumarkkinoistani maailmassa, mutta Suomi saisi panostaa näihin joulutoreihin paljon enemmän.

 

 

Vuosi sitten olimme viikonlopun Wienissä, jossa on kyllä maailman kauneimmat ja parhaimmat joulumarkkinat. Kolmessa päivässä emme ehtineet käydä edes kaikkia joulutoreja läpi. En tiedä olisinko koskaan edes lähtenyt Wieniin, ellen olisi kuullut niin paljon positiivista juurikin kaupungin joulutoreista. Joulumarkkinat siis todella saavat ihmiset matkustamaan. Ne on edes kerran koettava. Olisin halunnut tänäkin vuonna lähteä viikonloppureissulle joulutorien perässä, mutta aikataulut eivät nyt antaneet periksi. Ystäväni asuu Luxemburgissa ja olen vain ihaillut kuvia ja videoita joulutoreilta..

 

Upeita joulumarkkinoita voi löytää myös muun muassa Hampurista, Münchenista, Berliinistä, Pariisista, Kööpenhaminasta, Prahasta Krakovasta ja Budapestista. Wien oli aivan upea kokemus, joulumarkkinoiden lisäksi söimme alkuperäistä sacherkakkua, vierailimme palatsissa, huviteltiin maailmanpyörässä ja katseltiin kattoterassilta (okei sielläkin oli joulumarkkinat) jouluvalaistuksessa kylpevää kaupunkia ja rusettiluistelua. Missä on sun mielestä parhaimmat joulumarkkinat? 

 

 

Tänä vuonna virittäydytään kuitenkin joulutunnelmaan täällä Suomessa. Itsenäisyyspäiväviikonlopuksi lähden mökille valmistelemaan joulua. Ei kaduta kyllä yhtään että laitoin joulun kotiin niin aikaisin, nyt saa vain nauttia ja olla. Tavallinen työpäiväkin tuntuu paljon tunnelmallisemmalta kun kuusi valaisee toimistoa ja jouluradio soi aikaisesta aamusta iltapäivään.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Täyteainehoidot, botox, erilaiset neulaukset ja kauneusleikkaukset ovat yhä useamman somevaikuttajan ulkonäön takana. Niin minunkin. Aloin ajatella tätä, kun aluksi vähän kauhistelin miksi I Love Me -messuilla täytettiin huulia ja pistettiin botoxia non-stoppina, mutta toisaalta, niin siellä valkaistiin hampaita ja tehtiin akryylikynsiäkin. Esteettiset hoidot ovat nykyään todella yleisiä, mutta niistä ollaan vieläkin hyvin hiljaa. Kauneusleikkauksista sen sijaan puhutaan paljon avoimemmin, toki syynä tähän varmasti on myös lopputuloksen näkyvyys. Kasvojen pieniä toimenpiteitä ei välttämättä huomaa kukaan muu kuin niiden käyttäjä ja laittaja, mutta esimerkiksi rintojen implantit ovat paljon suurempi muutos, joka näkyy viimeistään rannalla bikineissä. Fakta on, että etenkin pienempiin toimenpiteisiin ja pistoshoitoihin turvautuu tänä päivänä todella moni. Suurin osa kuitenkin vaikenee, osa jopa valehtelee. ”Mitään en oo tehnyt!” Mitä mieltä te olette, pitääkö esteettisistä toimenpiteistä puhua? 

 

 

Aiemmin ajattelin aina, ettei tarvitse. Jokainen saa tehdä itselleen ja keholleen ihan mitä tahansa, eikä ole siitä velvollinen kertomaan yhtään kenellekään. Näin on, mutta toisaalta taas.. Millaisen kuvan se antaa nuorille tytöille, jotka vielä etsivät itseään ja tyyliään ja ovat hyvin epävarmoja ulkonäöstään ja samalla seuraavat ihaillen täydelliseltä näyttäviä somevaikuttajia? Tai hänelle, joka palailee pitkän hoitovapaan jälkeen työelämään ja lasten kanssa valvotut vuodet näkyvät kasvoilla jo ohuina juonteina ja tummina silmänalusina ja miettii, miksi toiset hänen ikäisensä äidit ovat säilyneet ilman rypyn ryppyä? Tämä saa minut ajattelemaan, että toimenpiteistä olisi kuitenkin hyvä puhua. Ne ovat sitä paitsi yleisempiä kuin arvaatkaan. En edelleenkään sano, että kukaan olisi velvollinen kertomaan kaikista ulkonäköönsä liittyvistä toimenpiteistä. Moni asia voi olla niin hienovarainen pieni muutos, että sitä ei huomaa kuin itse mutta tilanne ennen esimerkiksi pistoshoitoa on voinut olla henkilökohtaisesti hyvinkin häiritsevä vaikkei kukaan muu olisi huomannut sitä koskaan. Itsehän sitä on usein itsensä pahin arvostelija, mitä tulee ulkonäköön.

 

Minulla ei ole mitään pistoshoitoja vastaan ja olen itsekin niihin toisinaan turvautunut. Oma kantani kuitenkin on, että ilme on pidettävä luonnollisena ja omannäköisenä. Pistoshoidoilla voidaan parhaimmillaan korostaa omia hyviä puolia ja häivyttää samalla niitä joista ei pidä, mutta en ymmärrä heitä, jotka pistävät kasvonsa niin täyteen täyteaineita, että alkavat muistuttaa kaikki sitä samanlaista instagram-naamaa. Etenkin poskien ja nasolabiaalien liiallinen täyttö saa monet kauniit tytöt näyttämään turhaan samanlaisilta ja ikään kuin ”simpanssikasvoisilta”, tiedätte varmasti mistä puhun? Huulten liiallisesta täytöstä nyt puhumattakaan. Jaksan kuitenkin uskoa, että se nyt vain on ensi-innostusta ja seurausta pistoshoitojen tulemisesta pinnalle. Ja kun esteettiset hoidot trendi ovat tulleet jäädäkseen, varmasti täyteaineiden määrät ovat jatkossa hillitympiä ja lopputulokset luonnollisempia. Niin kuin kuuluisi ollakin. 25-vuotiaana kollageenin määrä ihossa alkaa vähentyä ja juonteet tulevat väistämättä esiin. Vasta sen jälkeen suosittelisin itse turvautumaan esimerkiksi täyteainehoitoihin tai botoxiin. Kasvot myös kaventuvat iän myötä huomattavasti. Ainakin itse jos vertaan kuvia ajalta kun olin 25 tähän kun olen 30-vuotias, ero on huomattava.

 

 

Elämäntavoilla on toki todella iso vaikutus ulkonäköön. Tupakointi, aurinko, alkoholi ja liian vähäiset yöunet vanhentavat kenet tahansa. Kuten stressikin. Mutta fakta on, ettei se tunnollisinkaan lenkkeilijä ja päivittäin vihersmoothiensa juova tyyppi ole suojassa ikääntymiseltä. On kovin typerää väittää, että se täydellisen rypytön iho on ihan vain juoksuharrastuksen ja salaatin ansiota. Ja itseasiassa kun urheilu pienentää rasvan määrää kehon lisäksi myös kasvoissa, toiset juonteet ja rypyt tulevat paremmin näkyviin kun rasvakerros ei ole enää niiden suojana vaikka kasvot eivät ”roikkuisikaan”. Eniten elämäntavat näkyvät ihon laadussa ja värissä ja siinä, että rypyt ovat lähinnä ilmeryppyjä, eivätkä esimerkiksi stressin aikaansaamia syvempiä juonteita. Vuosien huolet, surut ja murheet näkyvät kasvoissa vaikka muuten kaikki olisikin elämäntapojen osalta kunnossa. Itse huomaan omassa ihossani heti, jos takana on ollut pidempi stressijakso tai vaikka terveysongelmia. Elämäntapojen muutos auttaa kyllä ihonhoidossa ja nuorentaa huomattavasti. Mutta vielä enemmän sitä tekevät esteettiset hoidot.

 

Moni kauhistelee esimerkiksi nimenomaan botoxia, vaikka supersuosittu huulten täyttö muokkaa ulkonäköä paljon enemmän. Pistoshoidot eivät pysy kasvoilla ikuisesti, alueesta riippuen muutamasta kuukaudesta vuoteen-kahteen. Toki esimerkiksi toistuvasta huulten täytöstä voi syntyä arpikudosta, josta ei pääsekään eroon. En itse usko, että esimerkiksi nuorten pistoshoidot yleistyvät mitä enemmän niistä puhutaan, vaan pikemminkin nuorten itsetunto paranee kun he kuulevat, että se ihailtu somevaikuttaja ei olekaan syntynyt sen näköiseksi mitä Instagram antaa ymmärtää. Tajutteko pointin? On lohdullista tietää, että on muillakin otsa-, ja sibeliusryppyjä, isoja ihohuokosia tai vaikka maailman syvimmät naururypyt silmäkulmissa. Joku haluaa niistä eroon, joku ei, mutta on tärkeää olla rehellinen jos kysytään suoraan, oletko tehnyt jotain toimenpiteitä. Ei kai sitä tarvitse alkaa erittelemään, että mitä on minnekin pistetty ja miksi. Epärealistiset käsitykset luonnonkauneudesta sen sijaan pitäisi voida heittää romukoppaan.

 

 

Jos esimerkiksi pistoshoitoihin lähtee, kannattaa valita tarkkaan millaiselle paikalle kasvonsa antaa käsiteltäväksi. Laadukkaat aineet, hyvä koulutustausta ja luonnolliset lopputulokset ovat ehdottoman tärkeitä. Vaikka muutos ei kestä ikuisesti, muutama kuukausikin on pitkä aika, jos oma naama ei miellytä. Parhaimmillaan esteettiset hoidot piristävät ilmettä, silottavat ei-toivottuja juonteita ja tekevät ihosta tasaisemman. Luonnollinen lopputulos ei välttämättä synny botoxilla ja täyteaineilla, vaan on olemassa kevyempiäkin vaihtoehtoja. Mesolangat voivat korvata botoxin, mikroneulaushoidot tai esimerkiksi Jenkeistä Suomeen rantautunut supersuosittu Aquagold-hoito voivat tehdä koko kasvojen ilmeestä niin raikkaan, ettei kovempiin keinoihin, kuten täyteaineisiin tai botoxiin tarvitsekaan vielä ryhtyä. Onneksi usein kuitenkin riittävät vain terveelliset elämäntavat, riittävät yöunet ja stressin minimointi. Mitä ajatuksia tämä herättää ja oletteko itse kokeilleet pistoshoitoja tai muita kasvojen esteettisiä toimenpiteitä?

 

 

PS. Oli pakko laittaa aurinkolomaa fiilistellessä vähän valoisampia kuvia, voi kuinka sitä kaipaakin jo lämpöön vaikka vastahan se kesä oli..

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Pohdin tähän liittyviä asioita lähes päivittäin. En osaa oikein sanoa, missä vaiheessa aloin uskoa karmaan, mutta se tapahtui vähitellen huomattuani, että me todellakin saamme, mitä annamme. Hyvä tulee hyvän luo, paha pahan luo. En nyt viitsi edes kirjoittaa poikkeuksista, niitähän on, mutta pääosin ainakin minun on helppo uskoa karmaan ja se tuo elämään myös paljon hyvää. Kun tiedät, että teet itse hyviä asioita, luultavasti myös saat niitä elämääsi. Minulla on elävästä elämästä niin paljon todisteita siitä, että jonkinlainen karma on olemassa. Siksi siihen on helppo uskoa.

 

 

Pilkka osuu omaan nilkkaan. Mistä tällainenkin sanonta olisi peräisin jos ei karman laista? Luottamuksen pettäjän luottamus petetään myöhemmin. Karmaan ei saisi kuitenkaan missään nimessä liittää kostoa. Itse näen koston nykyään kovin turhana, uskon karman hoitavan sen kyllä puolestani. Ja niin on käynytkin, useammankin kerran. Karma auttaa olemaan positiivisempi ja se vahvistaa meitä tekemään hyviä tekoja. Ja kun saamme itse hyvää, osaamme ottaa sen vastaan sopivalla ylpeydellä, emmekä vähättele tai nöyristele tyypillisellä suomalaisen ”no enhän mä nyt tätä ansaitse” mentaliteetilla. Tottakai ansaitset, jos olet itsekin tehnyt hyvää.

 

 

Kun elämä potkii päähän, on helpompi vastaanottaa myös ikäviä asioita ajattelemalla, että kyllä niiden antajakin saa vielä sitä mitä tilaa. Ja kun ei itse lähde pahaan mukaan, koittavat vielä paljon paremmat ajat ja ennen pitkää hyvä tulee sen hyvä luo. Karma nähdään helposti pahana asiana ja ikään kuin kostona meille pahoista teoista joita olemme aiemmin tehneet. Jokainen meistä on tehnyt virheitä, mutta vain niistä opimme käyttäytymään toisin. Ajattele esimerkiksi pientä lasta. Hän tekee ei-sallitun asian sillä ei tiedä onko se hyväksyttävää vai ei, se on vain kivaa. Häntä komennetaan ja kerrotaan, ettei se ole sallittua. Näin lapsi yleensä oppii pian erottamaan hyvän ja pahan.

 

Joskus mieliteot vain ajavat järkevän ajattelumme edelle vielä aikuisenakin ja lukuisat eri tekijät saavat meidät tekemään virheitä. Niitä olen itsekin sortunut tekemään, niin paljon että välillä olen ajatellut, etten minä ainakaan ansaitse enää koskaan mitään hyvää. Kun ajattelin näin, näin myös karman pelkkänä negatiivisena asiana ja jo pelkkä sanakin siitä sai aikaan kylmiä väreitä. Tuttua?

 

 

Pitäisi kuitenkin ajatella, että olen oppinut virheistäni. Olen saanut kyllä luultavasti juuri karmalta niistä takaisinkin, mutta tiedän että minulla on nyt puhdas ja hyvä sydän, se ei ehkä olisi näin hyvä ilman virheitä ja erheitä. Voit muuttaa ajattelutapaasi vaikka heti. Se vaatii harjoitusta, mutta usko karmaan on auttanut ainakin minua olemaan parempi ihminen ja tekemään entistäkin enemmän hyvää. Uskotko sinä karmaan? 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian