Olen aina ollut paljon Micaelin kanssa kahdestaan ja lähiaikoina aivan erityisen paljon. Kaikki tilanteet vaativat sopeutumista ja aina aluksi on tuntunut, että kuinka ihmeessä me taas tästäkin viikosta selvitään. Yksin lapsen, loppumattoman työmäärän, koirien, omien harrastusten ja lapsen harrastusten kanssa vaaditaan hieman organisointikykyä ja pitkää pinnaa. Olen jo lapsena kasvanut vahvaksi pärjääjätytöksi, vaikka on niitäkin rajoja koeteltu. Ja silloin, kun luulin huonon parisuhteen ja isojen menetysten jälkeen olevani vahvempi kuin koskaan ja selviäväni ihan mistä tahansa.. Sainkin tietää saavani lapsen ja yllätys yllätys, täysin uuden elämäntilanteen, joka muutti elämäni suunnan lopullisesti. En missään nimessä aliarvioi tällä yhdenkään lapsettoman vahvuutta ja kykyä selviytyä arjen haasteista, mutta haluan vain sanoa, että vasta äitiys on opettanut ja kasvattanut minua ihmisenä niin paljon, että sanalla vahva on elämässäni nykyään aivan eri merkitys.

 

 

 

Vahvuus on minulle sitä, että tiedän pärjääväni ja luotan itseeni. Vahvuus on pitkälti itseensä ja omiin kykyihinsä uskomista. Kykyä valita oikein, toisinaan kieltäytyä ja välttää houkutuksia, jos tietää niistä seuraavan kuitenkin huonoa. Lapsissa ja nuorissahan vahvuus näkyy hyvänä itsetuntona ja itsevarmuutena esimerkiksi silloin, kun toinen nuori tarjoaa vaikka nyt päihteitä tai houkuttelee tekemään jotain tyhmää. Terveellä itsetunnolla ja itsevarmuudella varustettu vahva nuori osaa kieltäytyä, sillä tietää että päihteidenkäyttö ei ole oikein, eikä oikeasti halua edes kokeilla. Vahva lapsi ja nuori tietää, että mitään ei tarvitse tehdä miellyttääkseen muita. Tämä on tietysti ihannetilanne mutta hyvä esimerkki, lapsuus ja nuoruus ovat täynnä niitä hetkiä, kun mieli menee melkoista vuoristorataa eikä tunteitaan vielä hallitse.

 

Vastuu toisen ihmisen kasvattamisesta kasvattaa myös sinua. Tämän kaiken kiireen ja arjen sirkuksen keskellä en vaan voi mennä sieltä, missä aita on matalin. Tai en tiedä, itse vain koen sen niin, että minun vastuullani on kasvattaa tuosta pienestä pojasta paras mahdollinen versio itsestään. Antaa eväät siihen hyvään elämään ja opettaa hänelle niin paljon. Tämä pitäisi tietenkin tehdä oman hyvinvoinnin rajoissa. Kuinka monta kertaa olenkaan nukahtanut iltaisin kuunnellen meditaatiovideoita ja pitäen lapseni kädestä kiinni.. Toivoen, että hänen polkunsa täällä ei olisi niin kauhean vaikea. Varoittavia esimerkkejä on niin lähellä, että haluan tarjota omalle pienelle rakkaalle ainakin mahdollisimman hyvät tunnetaidot ja itsevarmuuden avaimet. Vaikka joku puhuu kultalusikka suussa syntymisestä, ei mikään omaisuus korvaa tunnepuolen puutteita. Tunnetaitoja ei vain saada, ne täytyy opetella. No, tämä lähti vähän nyt omille raiteilleen, joten aikaisin varsinaiseen aiheeseen. Tehtäväni äitinä ja kasvattaja on tehnyt myös minusta vahvan. Siis paljon vahvemman, kuin sen Mirvan joka aiemman eronsa jälkeen muutti elämänsä itsensä näköiseksi ja ajatteli, että pystyy mihin vaan. Nyt mä vasta pystynkin.

 

 

 

Viimeaikoina yksin (tai siis kaksin) ollessani olen tajunnut, että mä voin tehdä oikeastaan ihan mitä vaan. Tai ehkä mieluumminkin niin, että kuka tahansa voi tehdä ihan mitä vaan. Elämme jostain syystä ihmeellisten rajoitteiden keskellä ja annamme turhan paljon valtaa ajatuksille ”enhän mä voi, enhän MÄ pysty, oon jo liian sitä ja liian vähän tätä..” Kun sä voit ja sä pystyt ihan mihin tahansa. Tämäkin on asia, mitä haluan opettaa lapselleni. Tietysti haluan hänen oppivan olemaan myös nöyrä, mutta se tuntuu meille suomalaisille olevan vähän liiankin helppoa. Sen sijaan itsevarmuutta ja rohkeutta uskoa itseensä ja omaan pärjäämiseensä me tarvitsemme niin paljon enemmän. Kovalla työllä saa tietysti paljon, mutta ei sekään aina riitä. On opittava sietämään pettymyksiä, sietämään epävarmuutta ja sietämään sitä, että joskus on muutettava suuntaa. Pahinta on jäädä paikoilleen ja hyväksyä se, mitä on ja olla muuttamatta asioita. Ja joskus on vain hypättävä suoraan sinne syvään päähän ja pyristeltävä pinnalle, koska siellä tukevalla ja turvallisella maalla saattaa olla jotain, jonka kanssa on lopulta vielä vaikeampaa elää. Mikä sitten tekee ihmisestä vahvan? Tavallaan ajattelen, että kaikki vastoinkäymiset vahvistavat. Niitä on omalle tielleni ainakin osunut enemmän kuin moni osaa arvatakaan, mutta tarpeeksi kun tulee, ei kukaan voi olla vahva. Tarvitaan myös onnistumisia. Kaikki kehitys motivoi jatkamaan ja ehkä tästä syystä olen itse hullaantunut myös liikuntaan. Siinä voi myös konkreettisesti huomata olevansa vahva. Kova työ palkitaan kehityksellä ja kehitys tuo taas lisää motivaatiota. Pätee muuhunkin kuin painojen nosteluun. Kasvatuksella, rakkaudella ja kannustuksella on suuri merkitys, mutta vähän huonommistakin lähtökohdista voi kasvaa vielä aikuisena vahva ja omilla jaloillaan tukevasti seisova tyyppi.

 

Mikä tekee sinusta vahvan? Se voi olla perhe ja raskaat kokemukset kuten itselläni, mutta se voi olla myös niin paljon muutakin. Toisilla on enemmän vahvuutta sietää tätä elämää kuin toisilla ja siksi onkin niin tärkeää tukea ja kannustaa toinen toisiamme. Löytää niitä muiden vahvuuksia ja luoda uskoa silloin, kun heikkoudet meinaavat ottaa liikaa valtaa. Tähän omaan arjen pyörittämiseeni vielä liittyen, ajattelin pitkään yllätyslapseni synnyttyä tähän maailmaan, etten tulisi koskaan pärjäämään yksin. Monet kerrat Micaelin isän tultua kotiin huokasin helpotuksesta, oli muka tosi rankkaa ja vaikeaa olla yksin ja vihdoin se päättyi. Ihailin aina yksinhuoltajaäitejä, ja mietin kuinka he oikein pärjäävät. Oma äitini on ollut tässä hyvä esimerkki, hän pärjäsi yksin ja varmasti paremmin kuin yhdessä isäni kanssa. Tarpeeksi kauan kuitenkin kun on yksin, sitä huomaa, että hitto mehän pärjätään hyvin. Micaelin isä on paljon poissa kotoa, mutta nykyään mä en enää ajattele sitä niin huonona asiana kuin ennen. Sekin on ollut kuin siunaus, kaksistaan oleminen ei ole ollenkaan hullumpaa ja meillä on ihan omat kivat jutut ja rutiinit kotona ilman iskääkin. Silti jos löytyy vertaistukea äideistä jotka ovat paljon yksin, saa laittaa viestiä ihan anytime! 

 

 

Taitaa ollakin viimeiset kuvat paljain säärin tältä vuodelta Suomesta. Viikonloppuna on haettava talvitakit varastosta ja siirrettävä neuleet ylähyllyiltä alas. Nilkkasukat ja nahkatakkikin tuntuvat jo liian kevyiltä.. Kesä tuntui niin kauhean pitkältä tänä vuonna, että syksy tuntuu jäävän jotenkin pätkäksi. Marraskuuhan lasketaan jo talveksi? Nyt jatkan viikon suosikkihetkeäni, nimittäin rauhallista aamukahvia kynttilänvalossa Hesarin kanssa, ennen lätkätreenejä. Kai mä osaan ne kamat sille pukea ihan yhtä lailla kuin ne kaikki iskätkin siellä. Varmaan vielä paremmin! Paljon positiivisuutta tähän viikonloppuun, elämä on kuitenkin aika ihanaa ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian



Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Polarin kanssa

Blogiani enemmän lukeneet tietävät minun kärsineen ylirasitustilasta sekä vakavasta raudanpuutteesta, joka oireili muun muassa sydämen rytmihäiriöillä ja hyvin korkeilla sykkeillä. Olen käyttänyt sykemittaria satunnaisesti jo pitkään ja viimeisen vuoden ajan ihmettelin usein huippukorkeita sykelukemia. Koska sykemittarin käyttöni ei ollut säännöllistä, en kiinnittänyt asiaan kuitenkaan sen suuremmin huomiota. Kun nyt aloitin treenaamisen uudelleen, aivan erilaisista lähtökohdista ja aivan erilaisilla tavoitteilla, sykkeen mittaaminen ja palautumisesta huolehtiminen tulivat osaksi jokaista treeniäni. On myös huojentavaa huomata välillä kesken päivän, kuinka leposyke on alle 50, siellä missä se on ennenkin ollut ennen sairastumistani.

Pääsin tässä kaupallisessa yhteistyössä Polarin kanssa testaamaan Polar Vantage M -urheilukelloa. Mikä parasta, kellossa on 130 lajiprofiilia joista yksi on itsellenikin rakas treenilaji uinti, sekin jaettuna avovesiuintiin sekä allasuintiin. Vihdoin täydellisesti toimiva rannesykemittari, joka toimii moitteettomasti myös vedessä. En edes huomaa sitä kädessäni.

Olen käyttänyt monen eri merkin sykemittareita, aktiivisuusrannekkeita ja urheilukelloja aiemminkin, mutta niiden käyttö on aina jäänyt satunnaiseksi. Yleensä kellon vaikeakäyttöisyyden, hankalan latauksen tai lyhyen akun keston takia. En myöskään pidä siitä että kello tuntuu paksulta ja tönköltä ranteessa, enkä tykkää sykevyön käytöstä esimerkiksi juoksulenkeillä, jolloin päällä on jo muutenkin tiukat juoksuliivit. Vaikka kyseessä onkin yhteistyö, pystyin koko sydämestäni suositella kelloa jo ensimmäisenä käyttöpäivänä. Listasinkin postauksen loppuun omat perusteluni Miksi juuri Polar Vantage M?

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi sykemittariin käyttöön yleisesti. Miksi sykemittaria kannattaa käyttää? Kaikki ovat varmasti kuulleet mikä merkitys sykealueilla on treenaamisessa silloin, kun halutaan tavoitella parempia suorituksia. Peruskestävyystason harjoituksia tarvitsevat kaikki jotka haluavat kasvattaa kuntoa ja polttaa rasvaa kropasta. Silloin sykealuiden on oltava tarpeeksi matalat. PK-treenit kehittävät nimenomaan sitä kestävyyttä pitkissä urheilusuorituksissa eli valmistelevat kroppaa pidempikestoisiin suorituksiin. Koska olen aina treenannut liian kovaa ja liian korkeilla sykkeillä, peruskestävyystaso on se, jossa minulla on parantamisen varaa.

Varsinkin uinnissa itselläni on vaikeuksia saada sykettä matalaksi, sillä keskityn edelleen niin paljon vapaauinnin tekniikkaan, että vauhti alkaa mennä liian kovaksi ja syke nousee liian korkealle. Uinnissa muutenkin tärkeintä olisi juuri se rentous. Siinä on haastetta, mutta sitä kehitetään jatkuvasti. Oli kyseessä laji kuin laji, olen usein tehnyt virheellisesti liikaa vauhtikestävyystreenejä peruskestävyystreenien sijaan.

Vauhtikestävyystreenit tehdään aerobisella alueella eli aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välissä (nämä ovat jokaiselle yksilöllisiä ja selviävät vain mittaamalla, suuntaa antavia arvioita voi löytää netistä googlailemalla).  Vauhtikestävyysharjoittelu totuttaa kehoa sietämään ja poistamaan maitohappoja eli esimerkiksi uinnissa uimaan kovempaa vauhtia ja samalla pidempää matkaa. Näitä ei voi oikeastaan treenata mitenkään ilman sykemittaria, sillä omia sykealueita ei mitenkään voi tietää oloa kuulostelemalla.

Uidessa kello mittaa matkan käännösten mukaan käyttämällä GPS:ää, joka on tässä kellossa todella tarkka. Uintiharjoituksen alussa kelloon syötetään vain altaan pituus (yleensä 25 m tai 50 m) ja kello laskee matkan aina allasvälien perusteella sillä se huomaa käännökset ja suunnan muutokset.

 

 

Polar Vantage M antaa liikkujalle tietoa paitsi urheilusuorituksista sen aikana, myös kullanarvoista tietoa palautumisesta. Ylirasituksesta kärsineenä tiedän nyt kiinnittää siihen aivan erityistä huomiota. Polar Vantage -tuoteperheeseen kuuluu myös Vantage V-kello, jonka avulla on mahdollista tehdä ortostaattinen testi, eli testi joka mittaa sykevaihtelua. Iso sykevaihtelu kertoo hyvästä palautumisesta. Ortostaattiseen testiin tosin tarvitsee lisäksi myös Polarin oman sykevyön, vaikka kello mittaakin sykkeen normaalisti ranteesta. Sykevyön hankkimalla pystyy kuitenkin seurata sykettä ilman kelloa, esimerkiksi talvilajeissa tai vaikka kahvakuulatunnilla jossa kello voi olla ”tiellä”. Sykevyöstä nimittäin siirtyy tieto suoraan puhelimen Polar Flow appiin. Tällä Vantage M:llä voi myös seurata treenien ja päivittäisen aktiivisuuden kuormittavuutta Training Load Pro -toiminnolla, joka seuraa harjoittelu sydän- ja verenkiertoelimistön säätelyjärjestelmälle aiheutuvaa kuormitusta (cardio load eli kardiokuorma) ja ottaa huomioon sen, miten rasittuneeksi tunnet itsesi (perceived load). Jos käytät erillistä juoksu- tai pyöräilytehomittaria (saatavilla erikseen) näet myös lihaskuormituksen (muscle load).

Kun tiedät, miten rasittuneita kehon eri osat ovat, voit optimoida treenin harjoittamalla oikeaa kehon osaa oikeaan aikaan. Jokaisesta harjoituksesta saa palautteena numeroarvon, sanallisen arvion sekä visuaalisen asteikon Polar Flow -sovelluksessa.

Koska Polar Vantage M on kuitenkin kevyt, siro ja näyttää periaatteessa tavalliselta kellolta, se on luonteva osa ihan tavallista arkipukeutumistakin. Vannoin etten koskaan voisi nukkua sykemittarin kanssa, mutta koska halusin saada tietää yöllisiä leposykkeitäni sekä seurata Polar Flow -sovelluksen kautta palautumistani yöaikana, kokeilin ja ihan yhtä hyvin nukuin kevyt kello kädessäkin.

Sykemittareita ja urheilukelloja on maailma täynnä, mutta miksi itse valitsisin tällä hetkellä nimenomaan Polarin? Itseasiassa teinkin jo valintani ja laitoin vanhan sykemittarini myyntiin, vaikka senkin on sanottu kuuluvan urheilukellojen parhaimmistoon. Tämä Vantage M kun on minulle sopivin mahdollinen vaihtoehto, sillä..

+ se on kevyt, tuskin huomaan sitä ranteessani

+ vaihdettavilla rannekkeilla saan siitä omannäköisen

+ kello mittaa jatkuvasti sykettä halutessani, tätä toimintoa suosittelen käyttämään!

+ käyttöohjeet ovat todella selkeät, mihin tahansa ongelmaan löytyy vastaus helposti

+ kello itsessään on hyvin helppokäyttöinen ja selkeä

+ suomenkielinen sovellus toimii moitteettomasti

+ kelloon pystyy ladata Polar Flow -juoksuohjelman eri mittaisille matkoille! Juoksu ja hiihto ovat suosikkilajejani uinnin ohella kun haluan treenata peruskestävyyttä

+ se auttaa palautumaan mittaamalla harjoittelun kardiokuormaa ja sykettä unen aikana

+ se sisältää 130 lajiprofiilia, itselleni mieluisia olivat mm. allas- ja avovesiuinti, perinteinen sekä vapaa hiihtotyyli (nämäkin on eroteltu!) sekä muu ulkoliikunta josta on hyötyä erityisesti lapsen kanssa ulkoillessa

+ kello tsemppaa liikkumaan enemmän päivän aikana mittaamalla aktiivisuutta koko päivän ajan

Tänä vuonna olen päättänyt tosiaan alkaa treenata tavoitteellisemmin ja siksi halusin nyt Polar Vantagen avulla haastaa itseni. Päätin, että alan seurata säännöllisesti sykettäni ja sen avulla kehitän erityisesti sitä peruskestävyyttä. Tavoitteena onkin uida pidempiä matkoja alhaisemmilla sykkeillä. Jos sitä kesään mennessä saisi uitua jo parin kilometrin lenkkejä peruskestävyysalueella. Pian pääsen myös testaamaan kelloa suosikkilajini hiihdon kanssa, jossa tavoitteena on 20 kilometriä kahteen tuntiin maltillisilla sykealueilla. Haastetta kerrakseen, mutta mä nautin niistä. Itsensä ylittäminen on parasta, kun sen tekee omaa kehoa ja terveyttä huomioiden. Tähän on liikkujalla isona apuna laadukas ja luotettava sykemittari. Mä haluan haastaa myös sut liikkumaan kovempaa! Minkä haasteen asetat itsellesi ja miten aiot sen saavuttaa?

Yhteistyössä: Polar &


Tämä postaus ei ole kaupallinen yhteistyö. Haluan vain esitellä teille paitsi mitä kauneinta kotimaista käsityötä, myös tarinaa niiden takana. LUV NORTH on korubrändi, jonka takaa löytyy kaksi upeaa naista, joista toinen on minulle kuin sisko jota minulla ei koskaan ollut, ja toista heistä olen saanut kutsua ystäväkseni jo useamman vuoden ajan. Laura ja Roosa perustivat LUV:n vuonna 2015 ja siitä lähtien he ovat tehneet ahkerasti töitä brändin eteen, kaikkien muiden töidensä ja opiskeluidensa ohella. Ihailenkin valtavasti heidän ahkeruuttaan, innovatiivisuuttaan ja sitä luovuutta ja intohimoa, jota heillä on omaa työtään kohtaan. Ja okei, niitä kauniita korujakin joita tytöt käyttävät päivittäin. Eivätkö olekin upeita?

Itse olen kovin huono käyttämään koruja, kuten varmasti niin monet suomalaiset naiset. Ne korut, joita käytän, ovat hyvin pieniä ja siroja. Niitä jokapäivän koruja, jotka eivät varasta huomiota kaikelta muulta, mutta jotka ovat itseni näköisiä ja niiden takana on jokin tarina. LUV NORTH on brändi, jonka jokaisen tuotteen takana on tarina. Tarinoita itse LUVista voit lukea täältä, ne ovat niin kauniisti kirjoitettuja etten lähde niitä edes tiivistämään tähän. Brändin ensimmäinen koru kantaakin nimeä STORY (kuva alla) ja se on kuin onnenamuletti, johon voi kirjoittaa/kaiverruttaa vaikka omat voimasanansa. STORY on kaunis ajatus myös lahjaksi, ehkä haluat jakaa oman tarinasi jonkin sinulle tärkeän ihmisen kanssa? STORY sopii niin naisen, miehen kuin lapsenkin koruksi. Nämä olisivat kaunis ja ajaton valinta vaikka koko perheelle.

STORYn rinnalle tytöt halusivat jotain vielä kevyempää. Syntyi SIDE. Pelkistetty, hillitympi ja höyhenen kevyt. Kaulassani on usein tuo SIDEn kaulakoru, enkä edes tunne sitä ylläni sillä välin, kun se kertoo omaa tarinaansa. Minulle SIDE on symboli ystävyydestä, rakkaista ja rohkeista naisista, jotka inspiroivat minua päivittäin olemaan itsekin vähän luovempi, heittäytymään intohimoisesti oman juttuni pariin ja jotka seisovat rinnallani aina, tapahtui mitä tahansa. Tiedättehän, kuinka vähän ihmisellä on lopulta hyviä ystäviä? Minulla on vain kourallinen heitä, joille voin kertoa kaiken, joiden seurassa voin olla 100% oma itseni ja tietää, että voin luottaa heihin aina. Minusta nuo kaksi toisiinsa kietoutunutta rengasta kuvastavat hyvin sitä tasapuolista ystävyyttä, joka kestää läpi kaikkien elämänvaiheiden.

STORY ja SIDE muodostavat LUV NORTHin malliston. Koruja on saatavilla hopeisina niin rannekoruina kuin erilaisina kaulakoruinakin, STORYA löytyy myös kultaisena. Koko malliston löydät täältä. Kaikki LUVin korut valmistetaan kierrätyshopeasta tai -kullasta ja ne tehdään Suomessa käsityönä aina suunnittelusta pakkaamiseen asti. Voitkin olla varma, että teet hyvän valinnan hankkiessasi LUVin itsellesi tai rakkaillesi. Samalla kun valitset kierrätysmateriaalista valmistetun tuotteen, tuet suomalaista yrittäjyyttä ja käsityötä. Hyvän mielen ostos kestää aikaa, on persoonallinen ja parhaimmillaan kertoo tarinaasi vielä vuosienkin päästä. Täydellinen itselle, täydellinen lahjaksi.

Nyt sinullakin on mahdollisuus voittaa oma LUV NORTH -koru. Kumpi sarja miellyttää sinua enemmän? Onnenamulettia muistuttava STORY vai siro ja pelkistetty SIDE? Kommentoineiden kesken arvotaan voittajan valinnan mukaan joko Story Necklace tai Side Link Necklace. Osallistumisaikaa on viikko postauksen julkaisupäivästä eli tiistaihin 4.12. klo 23:59 asti. Arvonnan voittajaan LUV NORTH ottaa yhteyttä henkilökohtaisesti, joten jätäthän sähköpostiosoitteesi kommenttisi mukana (sitä ei julkaista). Muistathan myös seurata mua sekä LUVia Instagramissa @LUVNORTH ♥ Ja mikäli arpaonni ei tällä kertaa suosi tai haluat täydellisen joululahjan itsellesi tai läheisillesi, saat LUV NORTH verkkokaupasta 20% alennuksen kaikista hopeakoruista koodilla LUVFRIEND. Koodi on voimassa helmikuun 2019 loppuun asti.

Kuvat: Bettina Lamspringe

LUV,

www.luvnorth.com