Olen aina ollut paljon Micaelin kanssa kahdestaan ja lähiaikoina aivan erityisen paljon. Kaikki tilanteet vaativat sopeutumista ja aina aluksi on tuntunut, että kuinka ihmeessä me taas tästäkin viikosta selvitään. Yksin lapsen, loppumattoman työmäärän, koirien, omien harrastusten ja lapsen harrastusten kanssa vaaditaan hieman organisointikykyä ja pitkää pinnaa. Olen jo lapsena kasvanut vahvaksi pärjääjätytöksi, vaikka on niitäkin rajoja koeteltu. Ja silloin, kun luulin huonon parisuhteen ja isojen menetysten jälkeen olevani vahvempi kuin koskaan ja selviäväni ihan mistä tahansa.. Sainkin tietää saavani lapsen ja yllätys yllätys, täysin uuden elämäntilanteen, joka muutti elämäni suunnan lopullisesti. En missään nimessä aliarvioi tällä yhdenkään lapsettoman vahvuutta ja kykyä selviytyä arjen haasteista, mutta haluan vain sanoa, että vasta äitiys on opettanut ja kasvattanut minua ihmisenä niin paljon, että sanalla vahva on elämässäni nykyään aivan eri merkitys.

 

 

 

Vahvuus on minulle sitä, että tiedän pärjääväni ja luotan itseeni. Vahvuus on pitkälti itseensä ja omiin kykyihinsä uskomista. Kykyä valita oikein, toisinaan kieltäytyä ja välttää houkutuksia, jos tietää niistä seuraavan kuitenkin huonoa. Lapsissa ja nuorissahan vahvuus näkyy hyvänä itsetuntona ja itsevarmuutena esimerkiksi silloin, kun toinen nuori tarjoaa vaikka nyt päihteitä tai houkuttelee tekemään jotain tyhmää. Terveellä itsetunnolla ja itsevarmuudella varustettu vahva nuori osaa kieltäytyä, sillä tietää että päihteidenkäyttö ei ole oikein, eikä oikeasti halua edes kokeilla. Vahva lapsi ja nuori tietää, että mitään ei tarvitse tehdä miellyttääkseen muita. Tämä on tietysti ihannetilanne mutta hyvä esimerkki, lapsuus ja nuoruus ovat täynnä niitä hetkiä, kun mieli menee melkoista vuoristorataa eikä tunteitaan vielä hallitse.

 

Vastuu toisen ihmisen kasvattamisesta kasvattaa myös sinua. Tämän kaiken kiireen ja arjen sirkuksen keskellä en vaan voi mennä sieltä, missä aita on matalin. Tai en tiedä, itse vain koen sen niin, että minun vastuullani on kasvattaa tuosta pienestä pojasta paras mahdollinen versio itsestään. Antaa eväät siihen hyvään elämään ja opettaa hänelle niin paljon. Tämä pitäisi tietenkin tehdä oman hyvinvoinnin rajoissa. Kuinka monta kertaa olenkaan nukahtanut iltaisin kuunnellen meditaatiovideoita ja pitäen lapseni kädestä kiinni.. Toivoen, että hänen polkunsa täällä ei olisi niin kauhean vaikea. Varoittavia esimerkkejä on niin lähellä, että haluan tarjota omalle pienelle rakkaalle ainakin mahdollisimman hyvät tunnetaidot ja itsevarmuuden avaimet. Vaikka joku puhuu kultalusikka suussa syntymisestä, ei mikään omaisuus korvaa tunnepuolen puutteita. Tunnetaitoja ei vain saada, ne täytyy opetella. No, tämä lähti vähän nyt omille raiteilleen, joten aikaisin varsinaiseen aiheeseen. Tehtäväni äitinä ja kasvattaja on tehnyt myös minusta vahvan. Siis paljon vahvemman, kuin sen Mirvan joka aiemman eronsa jälkeen muutti elämänsä itsensä näköiseksi ja ajatteli, että pystyy mihin vaan. Nyt mä vasta pystynkin.

 

 

 

Viimeaikoina yksin (tai siis kaksin) ollessani olen tajunnut, että mä voin tehdä oikeastaan ihan mitä vaan. Tai ehkä mieluumminkin niin, että kuka tahansa voi tehdä ihan mitä vaan. Elämme jostain syystä ihmeellisten rajoitteiden keskellä ja annamme turhan paljon valtaa ajatuksille ”enhän mä voi, enhän MÄ pysty, oon jo liian sitä ja liian vähän tätä..” Kun sä voit ja sä pystyt ihan mihin tahansa. Tämäkin on asia, mitä haluan opettaa lapselleni. Tietysti haluan hänen oppivan olemaan myös nöyrä, mutta se tuntuu meille suomalaisille olevan vähän liiankin helppoa. Sen sijaan itsevarmuutta ja rohkeutta uskoa itseensä ja omaan pärjäämiseensä me tarvitsemme niin paljon enemmän. Kovalla työllä saa tietysti paljon, mutta ei sekään aina riitä. On opittava sietämään pettymyksiä, sietämään epävarmuutta ja sietämään sitä, että joskus on muutettava suuntaa. Pahinta on jäädä paikoilleen ja hyväksyä se, mitä on ja olla muuttamatta asioita. Ja joskus on vain hypättävä suoraan sinne syvään päähän ja pyristeltävä pinnalle, koska siellä tukevalla ja turvallisella maalla saattaa olla jotain, jonka kanssa on lopulta vielä vaikeampaa elää. Mikä sitten tekee ihmisestä vahvan? Tavallaan ajattelen, että kaikki vastoinkäymiset vahvistavat. Niitä on omalle tielleni ainakin osunut enemmän kuin moni osaa arvatakaan, mutta tarpeeksi kun tulee, ei kukaan voi olla vahva. Tarvitaan myös onnistumisia. Kaikki kehitys motivoi jatkamaan ja ehkä tästä syystä olen itse hullaantunut myös liikuntaan. Siinä voi myös konkreettisesti huomata olevansa vahva. Kova työ palkitaan kehityksellä ja kehitys tuo taas lisää motivaatiota. Pätee muuhunkin kuin painojen nosteluun. Kasvatuksella, rakkaudella ja kannustuksella on suuri merkitys, mutta vähän huonommistakin lähtökohdista voi kasvaa vielä aikuisena vahva ja omilla jaloillaan tukevasti seisova tyyppi.

 

Mikä tekee sinusta vahvan? Se voi olla perhe ja raskaat kokemukset kuten itselläni, mutta se voi olla myös niin paljon muutakin. Toisilla on enemmän vahvuutta sietää tätä elämää kuin toisilla ja siksi onkin niin tärkeää tukea ja kannustaa toinen toisiamme. Löytää niitä muiden vahvuuksia ja luoda uskoa silloin, kun heikkoudet meinaavat ottaa liikaa valtaa. Tähän omaan arjen pyörittämiseeni vielä liittyen, ajattelin pitkään yllätyslapseni synnyttyä tähän maailmaan, etten tulisi koskaan pärjäämään yksin. Monet kerrat Micaelin isän tultua kotiin huokasin helpotuksesta, oli muka tosi rankkaa ja vaikeaa olla yksin ja vihdoin se päättyi. Ihailin aina yksinhuoltajaäitejä, ja mietin kuinka he oikein pärjäävät. Oma äitini on ollut tässä hyvä esimerkki, hän pärjäsi yksin ja varmasti paremmin kuin yhdessä isäni kanssa. Tarpeeksi kauan kuitenkin kun on yksin, sitä huomaa, että hitto mehän pärjätään hyvin. Micaelin isä on paljon poissa kotoa, mutta nykyään mä en enää ajattele sitä niin huonona asiana kuin ennen. Sekin on ollut kuin siunaus, kaksistaan oleminen ei ole ollenkaan hullumpaa ja meillä on ihan omat kivat jutut ja rutiinit kotona ilman iskääkin. Silti jos löytyy vertaistukea äideistä jotka ovat paljon yksin, saa laittaa viestiä ihan anytime! 

 

 

Taitaa ollakin viimeiset kuvat paljain säärin tältä vuodelta Suomesta. Viikonloppuna on haettava talvitakit varastosta ja siirrettävä neuleet ylähyllyiltä alas. Nilkkasukat ja nahkatakkikin tuntuvat jo liian kevyiltä.. Kesä tuntui niin kauhean pitkältä tänä vuonna, että syksy tuntuu jäävän jotenkin pätkäksi. Marraskuuhan lasketaan jo talveksi? Nyt jatkan viikon suosikkihetkeäni, nimittäin rauhallista aamukahvia kynttilänvalossa Hesarin kanssa, ennen lätkätreenejä. Kai mä osaan ne kamat sille pukea ihan yhtä lailla kuin ne kaikki iskätkin siellä. Varmaan vielä paremmin! Paljon positiivisuutta tähän viikonloppuun, elämä on kuitenkin aika ihanaa ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Syksyllä kiinnittää pukeutumiseen ihan eri tavalla huomiota kuin kesällä. Itse ainakin kesällä viihdyn vain kevyissä pellavamekoissa tai shortseissa ja ilmavissa topeissa. Päivästä toiseen. Kuumalla säällä ei jaksa pukeutua ja sandaalit ovat lähestulkoon ainoat kengät jotka kesällä viitsii jalkoihin laittaa. Kausi kesämuodille on niin lyhyt, että mahdollisuudesta kevyeen pukeutumiseen haluaa ottaa kaiken irti. Kesämuoti toistaa muutenkin usein itseään, pellavasta korilaukkuihin, korilaukuista pellavaan. Syksyllä on paljon enemmän mahdollisuuksia ja ainakin itselleni se on aina sitä uusien hankintojen aikaa. Löysin ihanan Jonnan blogista aamulla tämän syksyn tyylikyselyn ja päätin samantien kopioida sen myös itselleni. Syksy todellakin on täällä, aamulla seitsemän aikaan ilma oli niin hyytävän kylmää, että aloin epäillä onko täällä jo pakkasöitä..

 

 

1. Mikä on tämän syksyn lempitrendisi?
Musta on kiva seurata trendejä, vaikka en niitä itse orjallisesti noudatakaan. Pyrin pitämään kaapin täynnä ajattomia klassikoita, siten vältyn vaatekriiseiltä ja niin lompakko kuin mielikin kiittää laadukkaista vaatteista. Trendien kohdalla mietin yleensä tarkkaan, käyttäisinkö tätä vielä ensi vuonna. Joskus hetken it-jutut vain vievät mennessään, ja kuka tietää tuleeko siitä seuraava klassikko. Tänä syksynä ihastun kukkakuosiin, viittatakkeihin, satiinivaatteisiin ja pitkiin takkeihin. Rennoissa koti- ja urheiluvaatteissa fleece ja sitä muistuttava pörrömateriaali ottavat varmasti paikkansa kaapissani.

2. Entä mitä trendiä et koe omaksesi?
Ihan ykkösenä ehkä maailman kammottavin vaatekappale joka on tullut jo monessa paikassa vastaan, musta nahkainen pitkä trenssitakki. Siis hirveä! Mulle tulee vain mieleen itsensäpaljastelijat ja elokuvien sateessa piileskelevät arpinaamaiset pahikset. Hyi, hyi ja hyi! En pidä myöskään edelleen pinnalla olevasta ruutukuosista, mutta inhoni sitä kohtaan ei ole läheskään sitä luokkaa kuin tuota nahkatrenssiä. Se on siis trendi jota en koe omakseni, mutta joka näyttää hyvältä muiden päällä.

3. Minkä viime syksyn trendin jatkumisesta olet innoissasi?
Puffertakit, teddytakit, leopardikuosi ja kashmirsetit! Lämmintä ja mukavaa täksikin syksyksi ja talveksi.

 

 

4. Onko jotain hankintalistallasi tälle kaudelle?
Uusi lämmin untuvatakki. Tämän hankintaan kuulisin mielelläni vinkkejä, sillä haussa on todella lämmin, pitkä ja paksu untsikka. Lisäksi ennen talven tuloa täytyy päivittää kaappia uudella pipolla (must-hankinta joka syksy) sekä ehkä vielä yhdellä parilla lämpimiä talvikenkiä. Muuten vaatekaappini on kyllä valmis syksyyn, siellä on ihania neuleita sekä mukavia neulehousuja ja mekkoja. Ehkä se viittamallinen takki olisi vielä kiva lisä kaappiin?

5. Mikä on lempiasusteesi syksyyn?
Jättimäistä kashmirhuivia ei voita kyllä mikään. Balmuirin iso Helsinki-huivi on ollut suosikkini jo monta vuotta. Suloinen pipo kruunaa asun kuin asun silloin, kun ilmat alkavat oikeasti olla kylmiä.

6. Pipo vai hattu?
Aivan ehdottomasti pipo! Oikein odotan pipokauden alkua nyt kun kesästä päästiin.

 

 

 

7. Minkälaisia kenkiä käytät syksyllä?
Varmasti 90% kaikesta ajastani käytän jonkinlaisia lenkkareita (ja urheiluvaatteita), mutta kun laitan jalkaani jotain muuta, ne ovat joko korkeakorkoiset saappaat tai mustat nahkanilkkurit. Mokkaiset ylipolvensaappaat ovat olleet ja vuosia käytössä, samoin matalat nahkanilkkurit kultaisilla somisteilla, jotka tuntuivat jo ensisovituksella kuin sukilta jalassa. Lisäksi kaapistani löytyvät nahkaiset sekä mokkanahkaiset mustat korolliset nilkkurit, tykkään käyttää korkoja aina kun mahdollista. Ne tuovat niin kivasti ryhtiä.

8. Takkityylisi?
Rakastan lämpimiä takkeja, kuten paksuja puffertakkeja sekä teddytakkeja. Pitkälle syksyyn käytän kuitenkin bikermallista nahkatakkiani ison kashmirhuivin kanssa. Talvitakkikausi on Suomessa niin pitkä, etten viitsi liian aikaisin aloittaa sitä. Talvitakkia saa käyttää kuitenkin sinne huhtikuulle asti.

 

 

9. Mitkä ovat kolme lempivaatettasi syksyyn?
Kashmirsetti (tarvitsin varmaan vielä toisen) sillä neuletta ja housuja voi käyttää myös erikseen, teddytakki ja kukkamekko syksyisissä sävyissä.

10. Luottoasusi?
Mekko! Mekot toimivat aina, syksyllä yhdistän sen sukkiksiin ja saappaisiin tai nilkkureihin. Tänä syksynä pukeudun tummansävyisiin kukkamekkoihin sekä neulemekkoihin. Arkisin päälläni on usein myös leggingsit, löysä neule ja lenkkarit sekä nahkatakki. Mukavin ja kun vaatekappaleet ovat siistejä ja laadukkaita, myös käytännöllisin ja toimivin setti työn ja vapaa-ajan välille.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Hello from WONDERLAND! Näistä bikineistä on kysytty paljon ja oikeastaan kautta aikojen eniten olen saanut somessa kyselyjä juuri Halla Hallan uikkareista. Eikä ihme, upeat printit, kirkkaat värit ja täydellisen napakka istuvuus saavat helposti ihastumaan tähän suomalaisemerkkiin, jonka takana on tietysti naiset ja vastuullisuus. Halla Halla valmistaa siis uimapukunsa kierrätysmateriaalista, kuten esimerkiksi merestä kerätystä muovijätteestä. Siitä valmistetaan kierrätyskuitua josta tehdään niin uimapukuja kuin bikinejäkin, ylijäämästä vielä hiusdonitseja. Uima-asut valmistetaan Balilla, jossa paikallisille tarjotaan mahdollisuus työntekoon ja lisäksi vielä hyviin työolosuhteisiin. Tuotteet pakataan vielä ympäristöystävällisiin pakkauksiin ennen postittamista asiakkaalle. Halla Hallan uikkarit ovat kaiken muun hyvän lisäksi käännettäviä, joten saat ikään kuin kahdet yksien hinnalla. Vähemmän turhaa kuluttamista, enemmän hyvää mieltä ja vastuullisia ostoksia. Tässä jos jossain on helppo suosia samalla tyyliä, kotimaisuutta, vastuullisuutta ja ekologisuutta.

Halla Halla on ollut edustettuna uikkarilaatikossani jo heidän ensimmäisestä mallistosta lähtien. Kesällä 2016 tilasin ensimmäisen uimapukuni ja siitä lähtien aina säännöllisin väliajoin jotain on lähtenyt ostoskorin kautta kotiin. Nyt sain ilokseni brändin tytöiltä nämä i-ha-nat printtibikinit ja niihin mätsäävän hiusdonitsin. Salamaprintin toinen puoli on yksivärinen pinkki. Nämä istuvat ainakin mulle aivan täydellisesti ja nyt kun kokoluokitusta on vielä vähän muutettu, jokaiselle kropalle löytyy mallistosta jotain. Wonderland -mallisto on täynnä raikkaita kuoseja, kirkkaita värejä ja hauskoja yksityiskohtia. Käännettävien uikkareiden etuna on myös tuplakangas, joka tekee näistä entistä paremmin istuvat ja napakat päällä. Yleensä bikineissä ei uskalla hypätä altaaseen eikä mereen, nämä ovat taas kuin tehty siihen. Olen käyttänyt itseasiassa Halla Hallan kokouikkareita myös altaassa treenatessa vapaauintiakin napakan istuvuuden ja tukevan kankaan ansiosta. Toimii mainiosti siinäkin.

Koska ympäristöasiat ja kuluttaminen ovat nousseet omassa arvomaailmassani korkealle, on fiksu valinta suosia kotimaista ja yritystä, jonka tuotteiden tausta ja alkuperä ovat tiedossa. Ai vitsi, saataispa me nyt pian bikinikelit tänne Suomeenkin!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian