Mitä isompi, sitä parempi! Muistatteko, kun teininä paleltiin supermatalavyötäröisissä farkuissa ja lyhyessä takissa joka hädin tuskin peitti vatsan? Muistan, kuinka minulla oli silloin iso puffermallinen takki mutta en pitänyt siitä, sillä se oli muka liian iso. Se oli kuitenkin ainoa oikeasti lämmin takki. Kaikki pepun peittävät takit olivat kuitenkin siihen aikaan auttamattomasti out. En tajua, kuinka tyhmä sitä on ihminen voinut olla? Ja luuli tietenkin olevansa niin cool ja trendikäs aikuinen, hah hah.

 

 

No, onneksi tulivat uggit ja canadagooset ja niiden myötä pinnalle nimenomaan lämmin ja säänmukainen pukeutuminen. Se naurettava minimaalinen ulkovaatekausi piti kai vain elää. Nyt talven ykkösvaatteita ovat isot neuleet, mukavat kengät ja paksu untuvatakki. En usko, että tästä haluaa enää koskaan vaihtaa mihinkään muuhun. Vielä kun saadaan ne teinien paljaat nilkat pois katukuvasta pakkasilla, alkavat kaikki voida vähän paremmin tähän aikaan vuodesta.

 

 

Canada Gooset ja Parajumpersit eivät enää oikein iske, mutta ihastuin jo viime vuonna Peak Performancen liikkeen ikkunassa tähän puuteriseen vaaleanpunaiseen untuvatakkiin. Harmikseni se myytiin silloin loppuun, mutta tänä syksynä huomasin sen sattumalta ja nappasin heti kotiin. Joka kerta kun se on näkynyt päälläni Instagramin storeissa, olen saanut useita viestejä mistä takki on peräisin. Eli mallin nimi on Peak Performance Stella Jacket ja se on täydellinen takki ainakin kaltaiselleni vilukissalle. Koska vietän niin paljon aikaa treenivaatteissa, tykkään takista jonka voi hyvin pukea trikoiden ja hupparin pariksi näyttäen samalla ihan katu-uskottavalta kaupunkilaiselta.

 

Ja toimii se täällä Lapin pakkaskeleissäkin. Olen elänyt täällä omassa Lappi-huumassani jo monta päivää.. Valmistellut joulua, hiihtänyt melkein 40 kilometriä (oon koukussa!) ja nauttinut joka solulla tästä Lapin hyvää tekevästä vaikutuksesta. Hyvinvointi tulee varmasti olemaan jatkuvasti yhä suuremmassa roolissa Lapin matkailussa. Voisin tosiaan olla täällä kaikki talvet, ei millään huvittaisi tulla keskiviikkona kotiin vaikka pian tänne pääseekin takaisin.

 

 

On ollut niin hyvä fiilis koko joulukuun, pitkään tuntui että elämä oli jotenkin paikallaan eikä mitään tapahtunut, mutta nyt tuntuu että ollaan vihdoin menossa eteenpäin ja nimenomaan ihan oikeaan suuntaan. Uusi vuosi tulee ihan täydelliseen aikaan.. Nyt vielä myöhäisillan saunaan, toivottavasti teillä oli rentouttava pitkä viikonloppu. Enää 15 yötä jouluun!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Viikonloppuna Helsingissä vietettiin Aleksin joulukadun avajaisia ja Aleksanterinkatu sai jouluvalaistuksensa jo 71. kerran. Luin tätä lehdestä ja mietin siinä samalla, kuinka kaukaiselta se tuntuukaan. Siis niitä valoja on ollut siellä jo ennen äidin syntymää. Espan jouluvalot syttyivät, eli viimeistään nyt keskusta näyttää ihanan tunnelmalliselta. Kävimme eilen iltapäivällä Roosan kanssa vähän fiilistelemässä joulua ensimmäisillä joulumarkkinoilla, nimittäin Mantan markkinat alkoivat jo viikonloppuna.

 

 

Hämärää maanantai-iltapäivää piristi glögi ja hauskat juttutuokiot markkinakauppiaiden kanssa. Tuolla sympaattisen pienellä joulutorilla mietimme, miksei Suomessa ole samanlaisia joulumarkkinoita kuin Keski-Euroopassa? Valtavat joulutorit keräävät ihmiset yhteen ja ennen kaikkea houkuttelevat turisteja. Moni valitsee joulukuisen viikonloppuloman kohteen vain sen perusteella, missä on parhaimmat joulumarkkinat.

 

 

Suomessa tiukka alkoholilainsäädäntö kieltää alkoholipitoisen glögin tarjoilun esimerkiksi juuri joulumarkkinoilla. Puhuttiin juuri tästä eilen ja todettiin, ettei Keski-Euroopan joulutoreilla kuitenkaan ikinä näe niitä örveltäjiä ja jos jossain maassa alkoholi on ongelma, se on sitä nimenomaan Suomessa jossa sen käyttö ja myynti on niin kovin rajoitettua ja kiellettyä. Ehkä näillä on edes joku pieni yhteys? No, maistui se tavallinenkin glögi ja pieni joulutori oli kuitenkin tosi suloinen. Tuomaan Markkinat alkavat vasta itsenäisyyspäivänä, joten Mantan markkinoilta oli kyllä peliliike avata näin aikaisin. Tuomaan Markkinat ovat yhdet suosikkijoulumarkkinoistani maailmassa, mutta Suomi saisi panostaa näihin joulutoreihin paljon enemmän.

 

 

Vuosi sitten olimme viikonlopun Wienissä, jossa on kyllä maailman kauneimmat ja parhaimmat joulumarkkinat. Kolmessa päivässä emme ehtineet käydä edes kaikkia joulutoreja läpi. En tiedä olisinko koskaan edes lähtenyt Wieniin, ellen olisi kuullut niin paljon positiivista juurikin kaupungin joulutoreista. Joulumarkkinat siis todella saavat ihmiset matkustamaan. Ne on edes kerran koettava. Olisin halunnut tänäkin vuonna lähteä viikonloppureissulle joulutorien perässä, mutta aikataulut eivät nyt antaneet periksi. Ystäväni asuu Luxemburgissa ja olen vain ihaillut kuvia ja videoita joulutoreilta..

 

Upeita joulumarkkinoita voi löytää myös muun muassa Hampurista, Münchenista, Berliinistä, Pariisista, Kööpenhaminasta, Prahasta Krakovasta ja Budapestista. Wien oli aivan upea kokemus, joulumarkkinoiden lisäksi söimme alkuperäistä sacherkakkua, vierailimme palatsissa, huviteltiin maailmanpyörässä ja katseltiin kattoterassilta (okei sielläkin oli joulumarkkinat) jouluvalaistuksessa kylpevää kaupunkia ja rusettiluistelua. Missä on sun mielestä parhaimmat joulumarkkinat? 

 

 

Tänä vuonna virittäydytään kuitenkin joulutunnelmaan täällä Suomessa. Itsenäisyyspäiväviikonlopuksi lähden mökille valmistelemaan joulua. Ei kaduta kyllä yhtään että laitoin joulun kotiin niin aikaisin, nyt saa vain nauttia ja olla. Tavallinen työpäiväkin tuntuu paljon tunnelmallisemmalta kun kuusi valaisee toimistoa ja jouluradio soi aikaisesta aamusta iltapäivään.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Jyväskylän yliopiston tuore tutkimus kertoo, että suomalaisvanhempien uupumus johtuu eniten täydellisyyden tavoittelusta. Samaan aikaan syntyvyyden lasku on radikaalisti vähentynyt ja ihmetellään, miksi yksilapsiset perheet ovat yhä yleisempiä. Uupuneet vanhemmat luovat myös kauhukuvia vielä lapsettomille, tuollaistako se elämä sitten lapsen kanssa on? Loppuunpalanut vanhempi on jatkuvasti väsynyt, tympääntynyt äitinä/isänä olemiseen, hän voi kokea olevansa etääntynyt lapsesta ja ennen kaikkea kokee itsensä huonoksi äidiksi tai isäksi.

 

 

No, ensin vähän ajatuksia lasten hankinnasta ylipäätään. Olen pohtinut tätä syntyvyyden laskua viime päivinä paljon. Uskon itse, että siihen vaikuttavat nimenomaan raha, parisuhde ja nämä kauhukuvat vanhemmuudesta. Lapsi maksaa, ja paljon maksaakin. En uskalla edes ajatella, kuinka paljon rahaa lapseen on mennyt. Verotuksella kiristetään lisäksi jatkuvasti lapsiperheiden oloja. Esimerkkinä nyt vaikka auto. Moni lapsiperhe tarvitsee arkensa helpottamiseksi autoa – Suomi tekee auton omistamisesta monille kohta mahdotonta. Siinä ei kauheasti vaikuta 10 euron korotus yksinhuoltajan lapsilisään. Parisuhteen pitäisi nykyään monien mielestä kestää vuosia, ennen kuin lapsia uskaltaa tehdä. Jos olen ihan rehellinen, voin kertoa ettei oma parisuhteeni luultavasti olisi kestänyt tähän asti, jos meillä ei olisi lasta. Lapsi ei tietenkään saa olla koskaan syy pysyä yhdessä, mutta lapsi on todella hyvä syy selvittää ongelmia ja olla luovuttamatta niin helpolla. Itsehän sain lapsen vielä yksin asuessani sellaisen kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Olisihan sitä voinut vähän pidempään odotella, mutta hyvin ollaan pärjätty. Ja mitä niihin vanhemmuuden kauhukuviin tulee, niitähän meillä vasta riittääkin. En ihmettele yhtään, että joku tuoretta äitiä somessa seuraava lapseton päättää, ettei haluakaan lapsia. Kaunistelematon vauva-arki väsymyksineen tuskin hirveästi houkuttelee, tai ainakin se saa helposti unohtamaan vanhemmuuden hyvät puolet.

 

Etenkin äitiys ja vauva-aika on maalattu kauhutarinaksi. Ensin menetät kehosi, sitten vapautesi, yöunesi ja lopulta mielenterveytesi. Näin itsekin ajattelin. Tsemppasin itseäni valvomaan kaikki yöt, psyykkasin henkistä hyvinvointiani ja hyvin temperamenttisena ihmisinä yritin harjoitella kiukunhallintaa jo raskausaikana. Suunnittelin, kuinka sitten karistelen raskauskiloja ja miten järjestän itselleni omaa aikaa. Olin varautunut koliikkiin, jatkuvaan huutoon ja hereillä oloon. Vauva-aika yllätti helppoudellaan, en voinut oikein uskoa todeksi kuinka iisiä kaikki olikaan. Tiedän, että kaikilla ei ole helppoja vauvoja, mutta aina niitäkin on. Tiedän useamman. Ja se vauvaikä on muuten todella nopeasti ohi. Toisilla se uupumus alkaa vasta sen jälkeen.

 

 

Kun elämä ei ole enää yhtä selviytymistä päivästä toiseen, alkaa helposti miettiä mitä nyt pitäisi tehdä. Lapsen varsinainen kasvattaminen alkaa kun vuorovaikutustaidot kehittyvät. Seuraa siinä sitten samalla lastenpsykiatrin ohjeita, kuuntele kaverin neuvoja, näytä täydelliseltä somessa lapsesi kanssa ja pidä vielä itsestäsi ja omasta elämästäsi hyvää huolta. Sosiaalinen media luo tässäkin paineita, muistakaa siis ettei kaikki ole läheskään sitä, miltä näyttää. Niin kauan kuin teillä ei ole lastenhoitajaa ja kodinhoitajaa tai vaihtoehtoisesti törkeän hyvin toimivaa superlaajalle levittäytynyttä tukiverkostoa, täydellinen kokonaisuus on mahdotonta hallita. Varsinkaan jos haluaa pysyä järjissään. Somekuvieni perusteella jopa ystäväni kuvittelevat, että meillä on aina siistiä. Väitän olevani jopa poikkeuksellisen siisti tähän elämäntilanteeseen nähden, mutta on meillä kyllä todellisia kaaospäiviäkin. Hyvä vanhemmuus on kuitenkin kaikkea muuta kuin siisti ja järjestelmällinen koti, säntilliset aikataulut ja tiukat säännöt tai sitä itsetehtyä luomulähiruokaa. Toiset ovat kuin syntyneitä kotiäideiksi, toiset eivät. Se ei tee kenestäkään yhtään sen huonompaa äitiä tai isää, jos ei askartelu ja leluilla leikkiminen kiinnosta.

 

Moni vanhempi on ihan turhaan uupunut. Kun tärkeintä olisi olla läsnä, ja opettaa itsensä lisäksi lapsellekin ettei aina tarvitse olla paras eikä kaiken tarvitsisi olla niin viimeisen päälle. Kaikki sen tietävät, miksi se on silti niin vaikeaa? Olen taistellut näiden asioiden kanssa sen verran monta vuotta, että tiedän kyllä mistä puhun. Olen suorittajana polttanut itseni aivan loppuun, niin loppuun että menetin hetkeksi jo fyysisen terveyteni. En koskaan ajatellut olevani tarpeeksi hyvä äiti ja sitten, kun hetkeksi hölläsin ja otin itsekkäästi aikaa itselleni ja omille menoilleni, syyllistin itseäni. Kiitos somen, kiitos nyky-yhteiskunnan luomien paineiden sekä niiden kiitos ihmisten, jotka väärässä paikassa väärään aikaan mainostivat kyllä pärjänneensä isonkin lapsilauman kanssa. Siinä tuntee yhden lapsen äiti itsensä ihan surkeaksi, kun vielä miettii ettei ikinä pärjäisi edes kahden kanssa. Vähemmästäkin uupuu. Turhaan. En ihmettele yhtään noita uusia tutkimustuloksia, vanhemmuudesta on todellakin tehty suorittamista.

 

 

Välillä koen edelleen paineita siitä, että olisi oltava vieläkin parempi äiti. Olisi oltava aina ajoissa siellä ja täällä, muistaa siisti säänmukainen pukeutuminen, hyvät käytöstavat, aika ilman älylaitteita ja vain yksi herkkupäivä viikossa. Aika epärealistista. Kun siivosin Micaelin huoneen yhtenä iltana inspiroituneena minimalistisista lastenhuoneista, ystäväni sanoi, ettei ole koskaan nähnyt niin siistiä lastenhuonetta. Muistan nuo sanat varmasti aina. Ei se huone nyt oikeasti ollut edes maailman siistein (ah, kuinka suomalaista sanoa näin!). Kun kesällä menin äitiydessä usein sieltä missä aita on matalin enkä suorittanut jokaista päivää täysillä, olin onnellinen ja huoleton. Toisaalta taas harva se päivä takaraivossa kolkutteli se tuttu suorittajapiru, joka muistutti kaikista niistä synneistä, joita kesäloman varjolla olin kasvatustyössäni tehnyt. Kun näitä omassa päässään miettiessä tuttu mies toteaa vain ohimennen minun olevan hyvä äiti, unohtui kaikki turha stressi ja suorittaminen heti. Pienet sanat ovat joskus ihan valtavan tärkeitä ja voivat muuttaa toisen päivän heti. Kaikki lapsiaan rakastavat ja välittävät vanhemmat ovat hyviä vanhempia. He ansaitsevat kehunsa ja kiitoksensa.

 

 

Loppuun vielä omia ajatuksiani, miten syntyvyyttä voisi lisätä. 1) Lasten hankinta voi olla myös mahdollisimman ekologista, kaiken saa nykyään kierrätettynä ja rahaa menee paljon, paljon vähemmän! Säästäminen on myös paljon trendikkäämpää kuin kuluttaminen, joten säästä lastasi varten. Et kadu muuten hetkeäkään häneen liittyviä sijoituksia. 2) Älä mieti liikaa parisuhdetta. Se kestää jos kestää, eikä se lapsi mene erosta rikki. Toisille se voi olla jopa siunaus (itse kuulun heihin, joille vanhempien ero ja kaksi kotia -ratkaisu oli lapsuudessa rikkaus) ja lyhyestäkin suhteesta voi parhaimmillaan jäädä käteen se maailman paras asia, oma lapsi. Parhaimmillaan lapsi sitoo teitä vieläkin tiiviimmin yhteen, tekee teistä perheen ja täydentää rakkauden. 3) Unohda ne kauhukuvat. Positiivisista asioista äitiyteen liittyen puhutaan paljon vähemmän julkisesti kuin niistä negatiivisista. Lapsi ei tee millään tavalla elämästä huonompaa. Päinvastoin. Tuo siihen ainutlaatuista rakkautta, tunteita joiden olemassaolosta ei edes tiennyt sekä aivan uusia ulottuvuuksia. Nyt voin paremmin kuin silloin lapsettomana ja elämälläni on selkeä suunta sekä arvoni ja asenteeni ovat muuttuneet täysin. Ei tarvitse vanheta yksin ja parhaimmillaan saat nauttia elämästä ja kiirettömistä vuosista lasten ja lastenlasten kanssa. Siinä kohtaa, kun minun piti päättää parissa viikossa tuleeko minusta äitiä vai ei, kävin paljon näitä ajatuksia läpi. Vahvin tunne, joka sai minut valitsemaan äitiyden, oli ajatus siitä millaista elämäni olisi kun olisin vaikka nyt viisikymppinen. Enemmän kuin mitään juhlittuja öitä tai yksin tehtyjä lomamatkoja, halusin sinne itselleni perheen. Oman lapsen. Ajattelin myös silloin 24-vuotiaana, että minun on ihan yhtä vaikeaa tehdä se päätös nyt kuin viiden vuoden päästä. Ja niin minusta tuli äiti. Suorittamisestakin pääsin. Elämä Miksun kanssa on ihanaa just näin.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

En nyt muista kuinka mones kerta tämä oli Ranskan Rivieralla, mutta ei varmasti viimeinen. Oikeastaan mitä useammin olen matkustanut Rivieralle, sitä enemmän pidän siitä. Se kilpailee Floridan kanssa paikasta, jossa toivoisin sitten joskus eläkepäivinä kakkoskotini sijaitsevan.. Vaikka meillä on asunto Espanjassa, voisin itse vaihtaa sen Ranskaan koska tahansa. Espanja on kiva, helppo ja aurinkoinen, mutta Riviera.. Niin paljon kauniimpi, niin paljon persoonallisempi, ja niin paljon parempaa ruokaa. Monella on mielikuvia ja ennakkoluuloja etenkin Nizzasta ja Monacosta, eivätkä ne välttämättä ole positiivisia. Elämä siellä näyttäytyy monille vain isoina huvijahteina, luksusliikkeinä, kasinoina ja yökerhoina. Alueelle on keskittynyt paljon rahaa maailmalta, mitä en ihmettele kyllä ollenkaan. Aurinko, turkoosi vesi ja ne henkeäsalpaavat maisemat kutsuvat luokseen yhä uudelleen ja jos siihen on mahdollisuus, moni sinne myös lähtee. Toki vietimme itsekin nyt ihan poikkeuksellista ökylomaa ystävän jahdilla, mutta Riviera on parhaimmillaan paljon muuta kuin elämää veneillä. Siellä voi hyvin reissata myös pienellä budjetilla. Toinen toistaan suloisempien pastellitalojen, jyrkkien rinteiden, turkoosin meren ja ranskalaisen ruoan parissa alkaa väkisinkin ajatella, että tänne olisi ihana jäädä pidemmäksikin aikaa..

 

 

Monella on mielikuvia ja ennakkoluuloja etenkin Nizzasta ja Monacosta, eivätkä ne välttämättä ole positiivisia. Elämä siellä näyttäytyy monille vain isoina huvijahteina, luksusliikkeinä, kasinoina ja yökerhoina. Alueelle on keskittynyt paljon rahaa maailmalta, mitä en ihmettele kyllä ollenkaan. Aurinko, turkoosi vesi ja ne henkeäsalpaavat maisemat kutsuvat luokseen yhä uudelleen ja jos siihen on mahdollisuus, moni sinne myös lähtee. Toki vietimme itsekin nyt ihan poikkeuksellista ökylomaa ystävän jahdilla, mutta Riviera on parhaimmillaan paljon muuta kuin elämää veneillä. Siellä voi hyvin reissata myös pienellä budjetilla. Toinen toistaan suloisempien pastellitalojen, jyrkkien rinteiden, turkoosin meren ja ranskalaisen ruoan parissa alkaa väkisinkin ajatella, että tänne olisi ihana jäädä pidemmäksikin aikaa..

 

 

Tämänkertainen reissumme lähti Nizzasta kohti Monacoa. Monacosta jatkoimme Èzen ja Cap-Ferratin kautta Cannesiin, Île Sainte-Margueriten ja Île-Saint Honorat’n saarten edustalle. Viimeiset pari päivää nautimme Nizzasta ja Villefranchesta. Monacon ja Cannesin Boat Show sotki hieman alkuperäisiä suunnitelmiamme, mutta oli vaihteeksi kiva välillä vain olla ja nauttia kiireettömyydestä täydessä auringonpaisteessa. Jo parissa kuukaudessa ehti unohtaa, miten ihanalta polttavat auringonsäteet iholla tuntuvat. Vaikka tällä kertaa asuimmekin veneessä, suosittelen lämpimästi vuokraamaan auton Rivieraa varten. Ihanat pikkukylät hurmaavat kävijänsä ja voit löytää mitä upeampia rauhallisia rantoja ja piilotettuja ravintoloita, ihan vahingossa. Lähes kaikki elämäni parhaimmat ruokakokemukset liittyvät muuten Ranskaan.

 

 

Lensin myöhään sunnuntai-iltana Suomeen ja minireissun jälkeen arkeen palaaminenkin sujui ihan mutkattomasti. Tai no, jos katsot Instagram storyni tältä aamulta, ei voida puhua ihan mutkattomasta, sattui nimittäin pikku haaveri illalla nukkumaan mennessä. Olipa muuten hullua tulla yksin kotiin, kun koirat ovat vielä äidilläni ja Micaelkin oli hoidossa maanantaihin. En muistakaan, milloin olisin ollut niin yksin kotona. Nyt kuitenkin takaisin töissä ja treeneissä kiinni. Reissaaminen on ihanaa, mutta on onni, että on sellainen ja koti ja elämä täällä Suomessa, mihin on aina ihana palata. Jos lomalta palaaminen tuntuu aina ahdistavalta, on se merkki siitä että arki kaipaa vähän muutosta. Siitä kirjoittelen teille myöhemmin lisää. Mahtavaa juuri alkanutta lokakuuta, yllättäköön se tänä vuonna ihanuudellaan ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Syksyllä kiinnittää pukeutumiseen ihan eri tavalla huomiota kuin kesällä. Itse ainakin kesällä viihdyn vain kevyissä pellavamekoissa tai shortseissa ja ilmavissa topeissa. Päivästä toiseen. Kuumalla säällä ei jaksa pukeutua ja sandaalit ovat lähestulkoon ainoat kengät jotka kesällä viitsii jalkoihin laittaa. Kausi kesämuodille on niin lyhyt, että mahdollisuudesta kevyeen pukeutumiseen haluaa ottaa kaiken irti. Kesämuoti toistaa muutenkin usein itseään, pellavasta korilaukkuihin, korilaukuista pellavaan. Syksyllä on paljon enemmän mahdollisuuksia ja ainakin itselleni se on aina sitä uusien hankintojen aikaa. Löysin ihanan Jonnan blogista aamulla tämän syksyn tyylikyselyn ja päätin samantien kopioida sen myös itselleni. Syksy todellakin on täällä, aamulla seitsemän aikaan ilma oli niin hyytävän kylmää, että aloin epäillä onko täällä jo pakkasöitä..

 

 

1. Mikä on tämän syksyn lempitrendisi?
Musta on kiva seurata trendejä, vaikka en niitä itse orjallisesti noudatakaan. Pyrin pitämään kaapin täynnä ajattomia klassikoita, siten vältyn vaatekriiseiltä ja niin lompakko kuin mielikin kiittää laadukkaista vaatteista. Trendien kohdalla mietin yleensä tarkkaan, käyttäisinkö tätä vielä ensi vuonna. Joskus hetken it-jutut vain vievät mennessään, ja kuka tietää tuleeko siitä seuraava klassikko. Tänä syksynä ihastun kukkakuosiin, viittatakkeihin, satiinivaatteisiin ja pitkiin takkeihin. Rennoissa koti- ja urheiluvaatteissa fleece ja sitä muistuttava pörrömateriaali ottavat varmasti paikkansa kaapissani.

2. Entä mitä trendiä et koe omaksesi?
Ihan ykkösenä ehkä maailman kammottavin vaatekappale joka on tullut jo monessa paikassa vastaan, musta nahkainen pitkä trenssitakki. Siis hirveä! Mulle tulee vain mieleen itsensäpaljastelijat ja elokuvien sateessa piileskelevät arpinaamaiset pahikset. Hyi, hyi ja hyi! En pidä myöskään edelleen pinnalla olevasta ruutukuosista, mutta inhoni sitä kohtaan ei ole läheskään sitä luokkaa kuin tuota nahkatrenssiä. Se on siis trendi jota en koe omakseni, mutta joka näyttää hyvältä muiden päällä.

3. Minkä viime syksyn trendin jatkumisesta olet innoissasi?
Puffertakit, teddytakit, leopardikuosi ja kashmirsetit! Lämmintä ja mukavaa täksikin syksyksi ja talveksi.

 

 

4. Onko jotain hankintalistallasi tälle kaudelle?
Uusi lämmin untuvatakki. Tämän hankintaan kuulisin mielelläni vinkkejä, sillä haussa on todella lämmin, pitkä ja paksu untsikka. Lisäksi ennen talven tuloa täytyy päivittää kaappia uudella pipolla (must-hankinta joka syksy) sekä ehkä vielä yhdellä parilla lämpimiä talvikenkiä. Muuten vaatekaappini on kyllä valmis syksyyn, siellä on ihania neuleita sekä mukavia neulehousuja ja mekkoja. Ehkä se viittamallinen takki olisi vielä kiva lisä kaappiin?

5. Mikä on lempiasusteesi syksyyn?
Jättimäistä kashmirhuivia ei voita kyllä mikään. Balmuirin iso Helsinki-huivi on ollut suosikkini jo monta vuotta. Suloinen pipo kruunaa asun kuin asun silloin, kun ilmat alkavat oikeasti olla kylmiä.

6. Pipo vai hattu?
Aivan ehdottomasti pipo! Oikein odotan pipokauden alkua nyt kun kesästä päästiin.

 

 

 

7. Minkälaisia kenkiä käytät syksyllä?
Varmasti 90% kaikesta ajastani käytän jonkinlaisia lenkkareita (ja urheiluvaatteita), mutta kun laitan jalkaani jotain muuta, ne ovat joko korkeakorkoiset saappaat tai mustat nahkanilkkurit. Mokkaiset ylipolvensaappaat ovat olleet ja vuosia käytössä, samoin matalat nahkanilkkurit kultaisilla somisteilla, jotka tuntuivat jo ensisovituksella kuin sukilta jalassa. Lisäksi kaapistani löytyvät nahkaiset sekä mokkanahkaiset mustat korolliset nilkkurit, tykkään käyttää korkoja aina kun mahdollista. Ne tuovat niin kivasti ryhtiä.

8. Takkityylisi?
Rakastan lämpimiä takkeja, kuten paksuja puffertakkeja sekä teddytakkeja. Pitkälle syksyyn käytän kuitenkin bikermallista nahkatakkiani ison kashmirhuivin kanssa. Talvitakkikausi on Suomessa niin pitkä, etten viitsi liian aikaisin aloittaa sitä. Talvitakkia saa käyttää kuitenkin sinne huhtikuulle asti.

 

 

9. Mitkä ovat kolme lempivaatettasi syksyyn?
Kashmirsetti (tarvitsin varmaan vielä toisen) sillä neuletta ja housuja voi käyttää myös erikseen, teddytakki ja kukkamekko syksyisissä sävyissä.

10. Luottoasusi?
Mekko! Mekot toimivat aina, syksyllä yhdistän sen sukkiksiin ja saappaisiin tai nilkkureihin. Tänä syksynä pukeudun tummansävyisiin kukkamekkoihin sekä neulemekkoihin. Arkisin päälläni on usein myös leggingsit, löysä neule ja lenkkarit sekä nahkatakki. Mukavin ja kun vaatekappaleet ovat siistejä ja laadukkaita, myös käytännöllisin ja toimivin setti työn ja vapaa-ajan välille.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian