En haluaisi koskaan rakentaa taloa Remontti (-avainsanalla löydät kaikki tuskailuni) oli jo tarpeeksi hirveetä ja ahdistuisin sitäpaitsi omassa talossa. Olen kaupunkilainen henkeen ja vereen enkä voisi kuvitellakaan ryhtyväni mihinkään rakennusurakkaan. Mulla ei ole unelmataloa, on vain unelma-asuntoja.

Helsinkiläiset pyöräilijät ovat suurimmaksi osaksi ihan idiootteja Tää kaupunki on tehty pyöräilijöille mahdollisimman helpoksi, mutta miten se on niin vaikeeta? Pyöräilijä sitä paitsi väistää suojatiellä lähes aina autoa.

En pidä laminaattilattioista Kun oikein tarkkaan mietin, en muista olisinko asunut yhdessäkään asunnossa, jossa on laminaattilattia? En ainakaan kauaa. Laminaatti pitää ärsyttävää ääntä ja se on liukas.

Self help -kirjallisuus on NIIN TURHAA Oikeasti siinä kohtaa, kun on ihan oikeita murheita ja huolia, se että joku vain kertoo opetelleensa vuodessa onnelliseksi, saa kyllä pyörittelemään silmiä. Mä joskus innostuin näistä kirjoista hetkeksi, mutta onneksi avasin silmäni aika pian ja tajusin, että noista ei kyllä onnea löydy.

Pukumiehet ei oo mun juttu Makuasioista ei toki sovi kiistellä, mun ajatukset pukumiehistä ovat lähinnä ”ai vitsi se tunne kun toi pääsee kotiin ja saa verkkarit jalkaan”. Tiedän taas monia naisia, jotka pitävät pukumiehiä paljon paremman näköisinä tai seksikkäinä. Ehkä ällöttävin näky ikinä on liian pieni puku miehellä.

Suomen blogiskene on nykyään jotenkin todella tylsä Toki elämme luultavasti tässä nyt sellaista murrosvaihetta. On videoita, blogeja, podcasteja, Instagram.. Mä uskon, että blogit kuitenkin jäävät ja löytävät sen oman vakiintuneen seuraajakuntansa, viimeistään sitten, kun blogiskene on taas vähän aidompi ja maanläheisempi. Mainoksia ja kiiltokuvia voi selata naistenlehdistä, edelleen.

Äitien valittaminen ärsyttää Lounaalla kuuntelin taas, kun eräs äiti valitti taaperonsa sotkemisesta ja jatkuvasta seuraamisesta sekä jälkien korjaamista. Mä en tiedä mitä äidit oikein ajattelevat, että se elämä niin pienen lapsen kanssa on? Sotkua, jatkuvaa seuraamista ja jälkien korjaamista. Tottakai itsekin toisinaan valitan milloin mistäkin, mutta monen äidin valitus kuulostaa juuri siltä, että vika on lapsessa ja arki lapsen kanssa olikin jotain aivan muuta, kuin mitä oli kuviteltu.

Statussymbolit eivät kerro yhtään mitään Pidän yleensä jopa enemmän ihmisistä, joilla ei ole sitä kultakelloa ja urheiluautoa. Vaatimattomuus kaunistaa, mutta elämästä pitää nauttia. Tasapainoa. Se ulkonäkö ja käsilaukku eivät kerro kenestäkään yhtään mitään, joten sen perusteella ei kannata luokitella ketään mihinkään sosiaaliluokkaan. Usein he, joilla on tarvetta yrittää todistella jotain, näyttävät (tai esittävät) varallisuuttaan statussymboleilla. Maanläheiset ja huumorintajuiset ihmiset – rakastan!

Lääkäri ei ole aina oikeassa Varsinkin tässä raudanpuuteasiassa. Sanoin viimeksi aamulla, että väitän olevani fiksumpi kuin moni lääkäri. Ja on varmasti moni muukin ”maallikko”. Lääkärikin on kuitenkin vain ihminen, ei mikään kaikkitietävä koko kansan parantaja. Musta olisi ihanaa olla lääkäri, jos olisi vapaus tehdä töitä miten haluaa. Mulla on suuri tarve auttaa ihmisiä ja olen aina ollut todella kiinnostunut nimenomaan lääketieteestä, ehkä siksi sairaanhoitajauranikin jäi niin lyhyeksi. Lääkäreiden toimintaa pitää aina vähän kyseenalaistaa, mutta kun löytää hyvän, he ovat kultaakin kalliimpia auttajia.

Luonnollisuus on lopulta kaikkein kauneinta Tätä kyllä toitotetaan vaikka kuinka, mutta silti otetaan hiustenpidennyksiä ja käytetään ripsiä vuosikausia. Olen itse kokoajan vähentänyt kaikkia ”lisäosia” ja tykkään tästä paljon, paljon enemmän. Elämä on niin paljon helpompaa ja naiset ovat paljon kauniimpia aidompina ja luonnollisina. Se ei tarkoita kuitenkaan mitään takkutukkaa ja karvaisia sääriä. On itsellekin paljon kivempaa, kun laittautuminen ei ole mitään teatterimaskeerausta, silmiä voi hieroa ja tukan harjata läpi aina päälaelle asti.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Kyselin Instagramissa vinkkejä untuvatakkeihin, mutta ennen kunnon talvitakkikauden alkua alkaa tietysti ihana tekoturkiskausi! Itse en suosi oikeita turkiksia ja kannatan ehdottomasti turkistarhauksen lopettamista. Samalla tiedän kuitenkin myös tekoturkisten valmistusmenetelmien haitat ja sen, ettei edes tekoturkista pitäisi käyttää, sillä se voi innostaa oikeiden turkisten käyttöön. En tiedä pitäisikö tuntea pisto sydämessä, mutta siitä huolimatta omistan useamman tekoturkistakin ja takkeja, joissa hupun somiste on (teko)turkista. Toisaalta taas minulla on myös aito eettinen turkispanta, johon käytetty eläin oli kuollut luonnollisesti. (Teko)turkikset jakavat mielipiteitä. Sille en voi kuitenkaan mitään, että pidän niitä kovin kauniina, ja ovathan nuo pehmeän pörröiset takit aivan ihania päällä. Tekoturkisten hyvä puoli on myös se, että ne eivät mene käytössä miksikään. Samat takit ovat pyörineet kaapissani uudenveroisina jo useamman vuoden ajan. Tämä syksy ja talvi on tekoturkisten ja teddytakkien kulta-aikaa, joten ehkä sinäkin voisit päivittää pörröisten takkiesi kokoelmaa seuraavilla yksilöillä?

1. Musta on klassikko joka toimii niin arjessa kuin fiineissä juhlissakin. // 2. Leoparditakkini oli ex tempore ostos parin vuoden takaa, mutta siitä tuli suosikkitakkini. Tänä vuonna se on erityisen trendikäs printtinsä ansiosta. // 3. Tummaa vihreää on näkynyt tänä talvena paljon, se on väri joka sopii lähes kaikille. Aivan ihana jopa farkkujen kanssa. // 4. Sama takki pinkkinä – oli pakko ottaa se tähän kollaasiin koska vaaleanpunainen on mun lempiväri, enkä saa siitä tarpeekseni. Miettikää nyt miten hyvin se piristää harmaita loppuvuoden arkipäiviä? // 5. Ruskeat ja muut maanläheiset sävyt ovat nyt pinnalla. Ostin juuri valkoisen hupullisen tekoturkiksen, mutta haluaisin ehkä vielä tämän ruskean huputtoman.. //6. Teddytakit tulivat viime talvena ja tänä vuonna ne ovat suosituimpia kuin koskaan. Nappaa omasi nopeasti, sillä vuosi sitten moni jäi ilman!

*Postaus sisältää mainoslinkkejä // Ellos

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Valo ja lämpö parantavat kaiken ♥ Mieliala kohoaa aina aurinkoisina päivinä. Olo on energinen aamusta iltaan. Iho voi paremmin, rusketus ja pisamat kaunistavat ihan jokaista. Aurinko raidoittaa pienen pojan tukan, kynnet kasvavat ja vaatteetkin näyttävät paremmilta päällä. Enää en haikaile edes mennyttä kesää, onhan ensi vuonna uusi. Jokaisen pitäisi päästä kyllä säännöllisin väliajoin aurinkoon. Kaupunkilomat joo, mutta kyllä sitä ihminen kaipaa valoa ja lämpöä. Saiskohan tätä tunnetta varastoitua d-vitamiinin tavoin?

D-vitamiinista tulikin mieleen, lehdistä nousee taas esiin juttuja siitä, kuinka d-vitamiini on ainoa vitamiini, jota suomalaisen tulisi syödä purkista. Että muut saa ravinnosta ja niin edelleen. En missään nimessä kannata mitään yletöntä pillereiden popsimista, mutta kannattaa ehkä joskus mittauttaa esimerkiksi magnesiumtasot ja syödä omegoita, ainakin kuuriluontoisesti. Ja ne rauta-arvot, en lakkaa muistuttamasta niistä ikinä! Voi kun olisin itsekin tajunnut ajoissa. Reissun jälkeen pääsen lääkärille ja katsotaan tilannetta uudestaan. Istun juuri nyt ruokapöydän ääressä, katselen tuota mykistävän kaunista maisemaa joka avautuu aina Afrikkaan asti ja mietin, että olisihan täällä ollut vielä ainakin viikon. Kotona odottaa taas yksi ”yh-viikko” (Micaelin kanssa on onneksi kivaa olla kahdestaankin), koirien sterilisaatiot joita pelkään kuollakseni ja uusia juttuja treenikuvioihin, irtisanoin nimittäin melkein 10 vuotta kestäneen jäsenyyteni Elixiasta. Täytyy pakata kesäkamppeet varastoon ja siirtyä vähitellen tästä valoisasta mielentilasta tunnelmalliseen syksyyn.

Torkkupeitot, kynttilät, teeKUPPOSET ja villasukat. En ole ajatellut teitä sekuntiakaan.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria