Koko kesän asuin mekoissa, joten syksyn hametrendi on enemmän kuin tervetullut. Luulen pukeutuvani niin vekkihameisiin kuin näihin ohuisiin slit skirt malleihin niin pitkään, kuin säät antavat myöten. Kevyemmät kengät voi onneksi vaihtaa sukkahousuihin ja nilkkureihin. Tämä &Other Storiesin leohame nousi suosikikseni heti, kun sain sen ensimmäistä kertaa päälleni. Eläinkuosit ovat syksyn suuri trendi, mutta leoprintistä on tuntunut tulevan ihan klassikko. Never out of style. Kevyt, mutta tarpeeksi paksu peittämään alusvaatteet (monet silkkihameet paljastavat kaiken, aina alushousumallista selluliittiin) on ajankohtainen pari paksuille neuleille. Onneksi niille ei ole vielä ollut käyttöä, mutta muutaman ostin jo valmiiksi, odottamaan kirpeitä syysaamuja. Sillä välin hame pääsee käyttöön kevyemmän kashmirneuleen kanssa, ja ehkä viikonloppuna Portugalin auringossa sen kanssa voi pukea vain ohuen silkkitopin. Ehkä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Neljä ja puoli viikkoa sitten poikani aloitti päiväkodin kesäloman. Puoliksi kauhunsekaisin tuntein lähdin tuona perjantaisena iltapäivänä hänen kanssaan kotiin. Miten me selvitään 4,5 viikkoa keskenämme, kun edessä on neljä viikkoa kestävä remontti, lähes 3 viikon venereissu ja kotonakin pitäisi olla hetken aikaa kaiken kaaoksen keskellä? Vaikka heinäkuu on aina ollut suosikkikesäkuukauteni, tänä vuonna se tuntui ajatuksissa vain raskaalta. Mietin, miksi juuri tälle ajalle piti ottaa toi he*lvetin remppa ja että olisihan sitä voinut olla vähän lyhyemmänkin pätkän saaristossa. Ensimmäisinä kesälomapäivinä purettiin keittiötä, pakattiin venereissulle ja stressattiin niin paljon, että kroppa oireili fyysisesti kellon ympäri. Juuri se aika, kun olisi voinut nauttia rauhassa lämpimistä kesäpäivistä kotona – miksi sen pitää olla yhtä kaaosta, sotkua ja tavaroiden edestakaisin roudaamista?

Kuvittelin olevani heinäkuun viimeisenä päivänä jotenkin erityisen iloinen. Remontti olisi valmis, Micael aloittaisi taas päiväkodin, arkeni pääsisi normaaliin rytmiinsä ja olisin sen ansiosta hyvin tasapainoinen ja mieleni varsin zen. Eilen illalla, melkein punaisen kuun valaistessa enää pimeää keskikesän yötaivasta, mietin kuinka erilaiseksi kuvittelinkaan tämän päivän. Remontti ei ole vielä valmis, en ahdistu lainkaan tavaroiden roudaamisesta edestakaisin veneen ja kodin välillä, pujottelin sujuvasti remppatavaroiden välissä keskellä pimeintä yötäkin ja mieleni on aivan muualla kuin tavallisessa arjessa. Kuvittelin että olisin jo nyt valmis vähitellen syksyn tuloon, mutta ehkä sitten elokuun lopussa.. Tämä kesä on ollut tähänasti paras kesä ikinä. Toukokuun helteistä lähtien olen voinut paremmin kuin ikinä. Silloin olen maannut koko päivän tyttökavereiden kanssa aurinkotuolissa skumppalasi kädessä, uinut ulkona matkoja, joita en koskaan osannut kuvitellakaan uivani, treenannut toukokuusta asti ulkona enkä kertaakaan käynyt salilla. Kesäkuussa olen matkustanut parhaimpien ystävieni kanssa, viettänyt kokonaisen lauantain cheerleaderpuku päällä Hernesaaressa, grillannut saarissa ja tehnyt valtavasti töitä ”varastoon”. Ja silti kaikista ennakkoluuloistani huolimatta heinäkuu on ollut taas kerran paras kesäkuukausi ikinä. Siitä kirjoittamiseen menisi ehkä toinen kuukausi ja siihen kuuluu jopa asioita, jotka haluan pitää vain itselläni. Vaikka edelleen odotankin säännöllisen arjen alkamista, en todellakaan ole valmis luopumaan tästä kesästä.

Luulen, että aika moni muu suomalainen allekirjoittaa myös tämän. Kun on kärsinyt kolme kylmää kesää ja jatkanut käytännössä keväästä suoraan sateiseen syksyyn, ei halua päästää enää kunnon kesästä irti. Emme voi tietää millainen seuraava kesä on, mutta voimme nauttia vielä tästä onneksi ainakin elokuun verran. Pitää kiinni jokaisesta aurinkoisesta päivästä, vähän höllätä sitä asennetta, joka pakottaa suorittamaan ja noudattamaan rutiineja kesälläkin, poiketa pikkuisen normaalista, valvoa ja nauraa niin että vatsaan sattuu. Ehkä siinä sivussa remonttikin valmistuu, päiväkoti alkaa taas ja illat pikkuhiljaa pimenevät. Niin että on sitten valmis sanomaan kesälle kiitos ja syksylle hei.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


♥ Lempivärini on vaaleanpunainen, joka tuskin jää kenellekään meillä vieraileville epäselväksi.

♥ Olen kirjoittanut blogia kohta kolme vuotta (!!) ja siitä tuli ihan vahingossa mulle työ. Joku kysyi joskus, kadunko mitään kirjoittamaani tekstiä jos olisin tiennyt, kuinka paljon ihmisiä blogiani joskus lukeekaan. En ensimmäistäkään. Toki ajatusmaailmani on muuttunut kolmen vuoden aikana paljonkin, mutta kaikki postaukseni olen kirjoittanut suoraan sydämestäni, juuri niin kuin olen sillä hetkellä ajatellut.

♥ Inhoan sipulia ja valkosipulia, ne pilaavat ruoan kuin ruoan.

♥ Kasvoin pikkukaupungissa meren rannalla, siitä juontaa rakkauteni saaristoon, veneilyyn ja meren lähellä asumiseen. En ikinä haluaisi omalle lapselleni samanlaista kasvuympäristöä, vaan haluan ehdottomasti kasvattaa hänet kaupungissa, sivistyksen ja suvaitsevuuden keskellä.

♥ Juon veden aina jos mahdollista huoneenlämpöisenä, mutta kaikkien muiden juomien on oltava tosi kylmiä, mieluiten jäillä!

♥ Olen lasketellut niin kauan kuin muistan, en siis muista aikaa, jolloin en olisi osannut laskea.

♥ Maailmassa on vain yksi huulirasva, jota voin käyttää. Muut eivät toimi ollenkaan.

♥ Mulla on ihan supermummo, yli 93-vuotias isoäitini pelasi juuri jalkapalloa mun ja Micaelin kanssa.

♥ Kainalossa makaaminen ja halailu on maailman ihaninta tekemistä!

♥ Kiinnostuin vasta hiljattain taiteesta ja sain siitä varsinaisen pakkomielteen, selaan kotona aivan innoissani vanhoja huutokauppakatalogeja sekä taidekirjoja ja haluaisin opiskella taiteen historiaa enemmänkin.

♥ Mulla on todella lyhyt pinna, suutun ja ärsyynnyn helposti, mutta lepyn vähintään yhtä nopeasti.

♥ Rakastan katkarapuja, toast skagen on suurin herkkuni ja samalla maailman paras krapularuoka.

♥ En voi sietää ilkeilyä, mulla on siihen nykyään aivan täysi nollatoleranssi, kuten paskanpuhumiseen ja kaikenlaiseen perättömään juoruamiseen. Moni sanoo näin, mutta toimii aivan päinvastoin. Kiusaaminen ja nettikiusaaminen ovat asioita, jotka kertovat nykyihmisten todella rajoittuneesta, kapeakatseisesta sekä itsekkäästä ajattelutavasta sekä huonosta voinnista.

♥ En siedä lainkaan kiirettä ja stressi tekee musta vain kärttyisen ja huonontaa suoritustani. Paineen alla paremmin työskentely saa olla ihan jonkun muun juttu.

♥ Oon hypännyt benjin ja haluaisin tänä kesänä mennä Kaivariin hyppäämään taas.

♥ Valitsen usein mieluummin proseccon kuin samppanjan. Samppanjaa ostan lähinnä erityistilaisuuksiin vain siksi, että se on samppanjaa. Se prosecco maistuu nimittäin usein paremmalta. Meille on tullut monta väittelyä Alkon hyllyllä mun miehen kanssa, kun mielestäni samppanjan ostaminen sen maun vuoksi on turhaa.

♥ Pyrin järjestelemääni kaikki asiani ja ihmissuhteeni siten, että mulla on kokoajan tasaisen hyvä olla. Zen-mielentila.

♥ Oon todella usein lomalla kipeänä, arkisin en taas koskaan.

♥ Yritin oppia sietämään vähän epäjärjestystä ja sotkuista kotia, mutta en onnistunut. Totesin, että on parempi pitää kiinni siivousinnostuksesta ja puunata joka päivä, kuin väkisin elää sotkun keskellä ja ahdistua siitä.

♥ Olen todella hyvä pitämään salaisuuksia. Vastaavasti taas en voi sietää ihmisiä, jotka eivät pidä salaisuuksia. Mitä sinä siitä saat, jos kerrot toisen salaisuuden eteenpäin? Pahaa mieltä kaikille, etenkin itsellesi.

 

♥ Moni pitää mua todella yksinkertaisena ja oikeasti jopa ihan tyhmänä. En koskaan tuo älykkyyttä turhaan esille, vaan mieluummin yllätän ihmisiä sillä, että tiedän jotain mistä he puhuvat. En pidä ihmisten aliarvioimisesta esimerkiksi ulkonäön tai sosiaalisen median tilien perusteella.

♥ En myöskään ole mikään peukalo keskellä kämmentä-tyyppi, vaan multa hoituu ne aiemmin ”miestenkin hommiksi” kutsutut duunitkin.

♥ Täytän ensi talvena KOLMEKYMMENTÄ! Ei saakeli, tunnen itseni ainakin kymmenen vuotta nuoremmaksi.

♥ Mulla on ihan sairas huumorintaju.

♥ Olen introvertti ja olen mielelläni yksin. En kuitenkaan vaikuta siltä varmaan kenenkään mielestä, sillä olen kuitenkin varsin hyvä sosiaalisissa tilanteissa ja ihmisten kohtaamisessa. Kirjoittelenkin tästä introvertin elämästä oman postauksen pian..

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria