Nuorempana elin juuri sitä sit kun elämää. Ajattelin aina, että sit kun mulla on joku x juttu, olen onnellinen. Sehän nyt on aivan typerä ajattelutapa, kaikkihan sen jo tietää mutta suurin osa silti elää niin edelleen. No sit kun tajusin, että olin saanut kaiken mistä aiemmin ajattelin että sit kun, ei se ollutkaan mitenkään niin ihmeellistä. Että sit kun mulla on oma asunto, olen jotenkin aikuinen ja tasapainoinen. Niinpä niin. Kaikesta muusta vastaavasta nyt puhumattakaan. Toinen sit kun ajattelutapani oli myös sekin monille tuttu, sit kun olen valmis, niin teen… Mutta koskaan ei ole valmis. Koskaan ei ole oikea aika.

Äitiys ja isyys ovat aika hyviä esimerkkejä tästä. Moni ajattelee, että sit kun on valmis vanhemmuuteen, päätetään tehdä lapsia. Ja että sit kun on valmis asettumaan aloilleen, aletaan seurustella ja muutetaan yhteen. Ja sit kun on valmis, voi vaikka vihdoin erota. Mutta koskaan ei ole valmis. Elämänmuutoksille on harvoin oikeaa aikaa, eivätkä ne sitä kyllä kysykään. Kehtaan väittää, että turhan moni meistä miettii ihan turhaan tänäkin päivänä, ettei ole valmis johonkin muutokseen. Mutta ihminen sopeutuu. Yllättävän hyvin.

Olen itsekin ajatellut, että eroan sit kun olen valmis siihen isoon prosessiin. Erosin ilman, että olin siihen valmis ja selvisin enemmän kuin voittajana maaliin. En ollut valmis äidiksi, mutta kasvoin siihen ja ylläri, se olikin paras asia, mitä minulle ja elämälleni on koskaan tapahtunut. Oikeastaan silloin, kun ei olekaan valmis elämänmuutokseen, kasvaa sen mukana enemmän kuin silloin, kun (luulee olevansa) on muka valmis. Viihdyn minäkin ihan hemmetin hyvin omalla mukavuusalueellani enkä mielelläni poistu sieltä, mutta rohkeat hypyt tuntemattomaan kannattavat kyllä. Vastoinkäymiset kasvattavat ja muokkaavat meitä paremmin kuin jatkuva pumpulisissa pilvilinnoissa asuminen. Eivätkä muutokset aina tarkoita vastoinkäymisiä, vaikka aluksi muutos ja sieltä mukavuusalueelta poistuminen voivat siltä tuntuakin. Kun joskus aikanaan muutin pikkukaupungista pääkaupunkiin, tuntui sekin aluksi vähän vastoinkäymiseltä, sillä vaikka paikat olivatkin sinänsä tutut, minulla ei ollut täällä yhtään ystäviä.

Juttelin kerran naisen kanssa, joka kertoi aina odottaneensa, että on valmis äidiksi. Hän kertoi bailanneensa ihan hulluna koko nuoruutensa, lopulta myös aikuisuutensa ja pian hän huomasikin, että oli liian myöhäistä. Aika meni odotteluun ja lopulta kun hän koki olevansa valmis, viimeiset hetket olivatkin käsillä. Lapsen saaminen ei ollutkaan niin helppoa eikä sopivaa isäehdokasta löytynyt. Hänellä kävi tuuri, sillä hän pystyi rahoittamaan hedelmöityshoidot ja ryhtyi aivan viimeisillä mahdollisilla hetkillä yksin äidiksi. Tuo nainen kertoi päätöksen olleen paras koskaan ja mainitsi myös, että siinä kohtaa kun hän sai kymmenien tuhansien eurojen hoitojen jälkeen kuulla olevansa vihdoin raskaana, hän ei ollut valmis, eikä aika ollut silloinkaan oikea. Mutta se oli menoa, lopputulos varmasti parempi kuin hän osasi koskaan kuvitellakaan.

En haluaisi kuolinvuoteellani ajatella, että miksen tehnyt jotain aiemmin? Tai miksi jätin jotain tekemättä kokonaan. Parempi katsoa kuin katua, vanha kansakin sen jo tiesi.

PS. Niin ikävä kesää! Mun sunnuntain ohjelmassa on tuon mekon etsiminen ja ainakin itseruskettavan levitys, huh kuinka paljon paremmalta iho näyttääkään vähän päivettyneenä. Nyt kun mut laittaisi ton valkoisen kalkkimaalatun seinän eteen, mua hädin tuskin erottaisi! Rentoa sunnuntaita, valmistautukaahan kunnolla vappuun ;)

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Rakastan vaaleanpunaista. Haaveilen, että vielä joskus voin asua vaaleanpunaisessa kerrostalossa ja kerran jo melkein maalasin (salaa) makuuhuoneen vaaleanpunaiseksi. Arkailin pitkään käyttää vaaleanpunaisia vaatteita, mutta nykyään niitä on kaapissa useampia. Nyt myös kenkäkaapissani, kaksin kappalein ♥ Yhteistyökumppanini Ellos on lanseerannut uuden Agnes Cecilia-kenkämerkin, jonka kevätmallistosta nämä uudet kaunokaiseni ovat. Koska kengissä haluan panostaa laatuun ja mukavuuteen, haluan kenkieni olevan aitoa nahkaa. Kun laitoin molemmat näistä kengistä ensimmäisen kerran jalkaan, ne tuntuivat kuin sukilta. Tiedättekö sen tunteen, kun jo ensitestauksella tiedät, että tulet käyttämään kenkiä paljon? Minä ainakin ja hyvin usein se tunne tulee kengistä, joissa on päätähuimaava hintalappu.

Agnes Cecilia-malliston kengät ovat kuitenkin edullisia, mutta ah, niin mukavia ja laadukkaan tuntuisia jalassa. Kiitos korkealaatuisen materiaalin. Ja voitteko uskoa, kengät on valmistettu Euroopassa? Ne on suunniteltu naisille, jotka haluavat kengiltään ajanmukaisen ulkoasun lisäksi laatua, persoonallisuutta sekä käytännöllisyyttä. Malliston värit ovat keväisen pehmeitä, puuterisia ja osa hieman merihenkisiä. Ne enteilevät kovasti tulevaa kesää, joka on toivottavasti lämmin ja aurinkoinen. Kengillä voi ilmaista omaa tyyliään ja persoonallisuuttaan – ja minä valitsin tyttömäisen vaaleanpunaiset, maailman suloisimmat kengät.

Lindy Slip In-pistokkaat ovat kengät, joiden tiedän päätyvän jalkaani tulevana keväänä ja kesänä todella usein. Pienen lapsen äitinä ja kahden koiran omistajana parhaimmat kengät ovat ne, jotka voi vain nopeasti tökätä jalkaan ja lähteä ulos. Tyylistä ei tarvitse todellakaan tinkiä ja kun kengät ovat vielä lempiväriäni, ne tulevat varmasti olemaan kovassa käytössä. Paksuhko pohja tuo kaivattuja lisäsenttejä vaikka koroista ei olekaan kyse. Näiden kaveriksi vaalean farkut ja päivettynyt iho.. En malttaisi odottaa kuivia ja puhtaita kevätkatuja.

Sofia Slip In-tohvelit ovat niin söpöt, että kiljuin ihastuksesta kun avasin laatikon. Minulla on pari erilaista pliseerattua pastellinsävyistä hametta ja näin nämä heti niiden parina. Tekoturkistupsut koristavat tätä tohvelia, joka tuntuu kuin aamutossulta jalassa. Tohvelit tulivat muotiin jonkin aikaa sitten yöasumuodin mukana ja puolestani ne saisivat pysyä pinnalla ikuisuuden. Näen jo itseni pyöräilemässä nämä jalassa kohti aurinkoisia kesäterasseja Kaivopuiston rannassa..

Kenkäfriikki sisälläni on aivan innoissaan näistä uutuuksista ja koko Agnes Cecilia-merkistä. Päädyin tilaamaan vielä yhdet Agnes Cecilian kengät yhteistyön ulkopuoleltakin, sen verran vakuutuin niiden laadusta. Nyt voikin jo sanoa, että ensi kuussa alkaa venekausi, ääk – miten ihanaa! Kevät on suosikkivuodenaikani, aurinko lämmittää ja kesä on vasta edessä.. Luin juuri jutun maaliskuussa syntyneiden ihmisten optimistisuudesta ja iloisuudesta. Ehkä siinä on jotain perää, ainakin itse olen aina ollut kovin optimistinen ja perusluonteeltani olen hyvinkin iloinen. Aina kevään tullen fiilistelen valoisia päiviä ja tälläkin hetkellä pakkasesta huolimatta uskon, että tuleva kesä tulee olemaan lämmin ja vaaleanpunaisille kengille on paljon käyttöä kuivilla kaduilla..

Yhteistyössä:

& ELLOS

 


”Pitäisköhän alkaa liikkua enemmän sporalla?” – Sä et oo varmaan ikinä edes käynyt sporassa, sun lähin kosketus sporaan on se, kun ajoit sitä päin.

”Hei anteeks osaatkohan sä auttaa mikä tässä on vika kun mulla oli ihan varmasti tankki tyhjä ja nyt tänne meni vaan 55 litraa ja ennen on mennyt ainakin sata? Kato nyt mä googlasin et Cayennessa on 100 litran tankki..” – Niin tää autohan ei oo Cayenne.

Maksa aina etukäteen jos mahdollista. Ajoin huoltoaseman pihasta pois, kunnes tajusin että olis kai pitänyt kassallakin käydä. Silkkaa säästöä.

Autoon on mahdollista lukita itsensä sisäpuolelle varashälyttimien soidessa vilkkaimpana lounasaikana keskellä täpötäyttä parkkipaikkaa. Ovat aika pitkiä minuutit siinä kohtaa.

Ymmärrättekö te naiset autoista jotain? Mä olen kyllä feministi, mutta en edes halua osata enkä ymmärtää ihan kaikkia niitä aiemmin ”miesten jutuiksi” ymmärrettyjä asioita. Esimerkkinä nyt vaikka autot ja moottoripyörät.. Huh, voiko tylsempää ollakaan? En edelleenkään osaa lisätä lasinpesunestettä enkä uskalla viedä yksin autoa huoltoasemalle pesuun, kuvittelen aina ajavani sen sinne jotenkin väärin tai luulen, että siitä irtoaa vähintään useampi osa.. Siksi maksan vähän enemmän siitä, että vain jätän auton jollekin jossain parkkihallissa ja se pestään ostosteni aikana. Tai olen pesemättä, mulla on varmasti tän kaupungin likaisin Range tällä hetkellä. Se onkin yksi harvoista asioista, jonka autostani tiedän. Merkin, mallin ja värin. Ja mitä siihen tankataan, luojan kiitos ;) Oletteko te kiinnostuneita autoista vai tunnistatteko tästä itsenne?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian