Vastuullisuus ja ekologisuus ovat nyt niin isoja trendejä, että olen jopa kuullut monien kyllästyneen niiden vahvaan esillä oloon. Me kolmekymppiset olemmekin vähän hassussa välikädessä tässä, +/- 20-v nuorille on itsestäänselvää ajatella maapalloamme sekä ilmastonmuutosta arjen pienissä teoissa, 40+ ikäluokka taas on nähnyt ja elänyt sen ajan, kun roskat saattoi heittää auton ikkunasta ulos tai upottaa mereen vaikkapa sitten mökiltä roudattu vanha sänky, who cares. Kun luonto-, ympäristö-, ja kierrätysasioita nosti joku esille, tuomittiin heti viherpipertäjäksi. Me olemme eläneet jossain siinä välissä. Joudumme tekemään valinnan jo siinä, ajattelemmeko ympäristöasioita ja ilmastonmuutosta lainkaan, toimimmeko itse ja jos toimimme, niin miten. Itse olen omaksunut pikkuhiljaa tietynlaisia itsestäänselvyyksiä vastuullisuuden puolesta, paljon tekemistä on edelleen enkä todellakaan ole mikään malliesimerkki vastuullisuudesta, mutta pienin askelin parempaa kohti..

 

 

CASE MUOTI JA KAUNEUS Etsin tässä hiljattain itselleni uutta talvitakkia. On ollut ihana huomata, kuinka turkissomisteet vähenevät jatkuvasti. Vaikka ne ovatkin ihanan näköisiä – kyllä, pidän itsekin turkissomisteisista hupuista – on silti vain hyvä asia, että saan suosikkitakkini halutessani myös ilman sitä. Tekoturkis ei juurikaan ole sen eettisempi valinta. Se, että eläin ei suoraan menetä henkeään vaatteesi takia kuten turkistarhalla, hän menettää tekoturkistakkisi takia henkensä jossain muualla ja tekoturkistuotanto kuluttaa paljon enemmän luonnonvaroja. Eettisyys on iso osa vastuullista elämäntapaa. Jos haluat käyttää turkiksia, suosi aitoja, eettisiä turkiksia tai kierrätettyjä versioita. No, se pienistä pörröisistä eläimistä. Vielä isompi ongelma maapallon ja ilmastonmuutoksen kannalta on pikamuoti. En tiedä teistä, mutta itseäni jopa vähän inhottaa katsoa, kuinka suositut somepersoonat kuvaavat stooreihinsa 10 erilaista halpavaateketjun keinokuituasua ja kehottavat seuraajiaan vielä ostamaankin niitä. Kun jokaisessa kuvassa on eri vaatteet, kannustetaan seuraajia shoppaamaan entistä enemmän halpaa pikamuotia, joka lopulta päätyy roskiin. Niin, tiedättehän. Vaatteet joita ei saa enää kirpparillakaan myytyä, päätyvät sekajätteeksi roskiin myös esimerkiksi sieltä UFF:lta ja Fidalta. Tietäisittepä, kuinka paljon tunteja olen käyttänyt asian tutkimiseen, miten keinokuituisia roskiin meneviä vaatteita voisi kierrättää ja hyötykäyttää isossa mittakaavassa.. Suomessa on onneksi tehty jo hienoja oivalluksia ja aloitettu hankkeita tämän ongelman ratkaisemiseksi. Tästä puhutaan vielä isosti.

 

Itse jopa voin paremmin, kun kaapissani ei ole niin paljon vaatteita. Kun aloin ostaa laadukkaita materiaaleja ja ajattomia vaatekappaleita, asukriisit katosivat. Vaatteisiin menee ehkä kerralla enemmän rahaa, mutta paljon harvemmin kuin ennen. Huollan ja korjaan myös paljon vaatteita sen sijaan, että ostaisin heti uutta. Tämä on toki mahdollista vain laadukkaiden materiaalien kohdalla. Akryylineuletta ei pelasteta, villaa ja kashmiria kyllä. Ja on kiva ajatella, että vaatteella on tarina. Että tätä mekkoa käytin siellä, siellä ja siellä. Että se oli päälläni monissa elämän tärkeissä hetkissä, eikä vain kerran yksissä bileissä ja jäi sen jälkeen kaappiin. Kosmetiikassa olen jo vuosia suosinut luonnonkosmetiikkaa, vaikka välillä palaankin synteettisiin kilpakumppaneihin.

 

ONGELMAT Eettisesti tuotettuja vaatteita on vaikea löytää sen näköisinä, että ne miellyttäisivät minua. Miksi niin monet kotimaiset ja vastuullisesti tuotetut vaatteet muistuttavat edelleen niitä muodottomia lastenvaatteita graafisine printteineen? Saa vinkata jos tiedät naisellisia vaatteita valmistavia brändejä! Niitä tekevät kyllä erottuvat edukseen, tässä voisi olla nyt hyvä markkinarako uudelle yrittäjälle..

Luonnonkosmetiikan ongelmat koskevat lähinnä tuotteiden laatua sekä allergisoivia aineita. Ihonhoidossa ja esimerkiksi saippuioissa olen löytänyt monia hyviä luomuversioita, mutta meikeissä synteettisten laatu on liian usein yhä parempi. Ja hei tapaus dödöt! Mikä on oikeasti hyvä ja pitävä luomudeodorantti? Ei ole tullut vastaan. Samoin hiustenhoitotuotteet.. Oma hiuslaatuni ei ainakaan ole toistaiseksi pitänyt luonnonkosmetiikan shampoista ja hoitoaineista, ikävä kyllä.

 

 

CASE RUOKA JA KOTI Vaikka kuinka haluaisin olla eettisistä syistä kasvissyöjä, ja jonkin aikaa olinkin, terveysongelmat ”pakottivat” minut syömään taas lihaa. Toisaalta tämä taas on pakottanut minut tarkastelemaan syömistäni taas entistä enemmän eettisistä näkökulmista. On vastuullisempaa syödä lähellä kotia tuotettua luomulihaa, kuin roudata avokadoja ja soijaa toiselta puolelta maapalloa, näin kärjistetysti. Kasvisruokahype on vienyt syömistämme myös hieman väärään suuntaan, takaisin kohti eineksiä ja puolivalmisteita. Koska mieheni syö edelleen pelkkää kasvisruokaa, meillä on silti paljon kasvisruokapäiviä kotona. Miksun kanssa me herkutellaan lihapullilla aina kun ollaan kaksin. Pyrin ostamaan paljon ruokaa läheltä, painotan sitä nykyään vielä enemmän kuin luomua. Lähiruoka onneksi on usein kuitenkin luonnonmukaisesti tuotettua. Kyllästyin jatkuvaan jääkaapin siivoamiseen, joten olen tietoisesti yrittänyt vähentää myös ruokahävikkiä. Siivoan aina puhtailla, luonnonmukaisilla pesuaineilla ja pesen pyykit luomupesuaineella ja pyykkietikalla. Kuulin myös naapurilta (hahah) että talo jossa asumme, on varsin energiatehokas. Olen alkanut lajitella myös roskia ja kiinnitän nykyään yhä useammin huomiota veden- ja sähkönkulutukseen. Näiden pitäisi olla itsestäänselviä asioita, mutta niin ei ikävä kyllä ole aina ollut.

 

ONGELMAT Siivousaineet, vaikka niin puhtaita, turvallisia ja ekologisia ovatkin, eivät ole kyllä lähellekään kunnon myrkkyjen tehoisia. Toisaalta, siedän ennemmin ei-niin-kiiltäviä astioita kuin että käyttäisin päivittäin myrkkypesuaineita, mutta myönnän, että kesällä suihkin veneen lasipinnoille jotain muuta kuin sitruunaa ja etikkaa. Vastuullinen syöminen sen sijaan on ainakin täällä päin Helsinkiä asuessa todella helppoa, enkä keksi oikeastaan ainuttakaan ongelmaa siihen liittyen, jos terveysongelmia kasvissyönnin osalta ei lasketa.

 

 

Suurimmat synnit vastuullisuuden osalta tulevat ainakin omalla kohdallani matkustamisesta ja liikenteestä. Matkustamista voin kuitenkin yrittää kompensoida valitsemalla aina suoria lentoja ja uusia koneita, käyttäytymällä vastuullisesti perillä kohteessa sekä tekemällä mieluummin pidempiä reissuja harvemmin kuin monta lyhyttä. Siis kuulostaa nyt varmasti monen mielestä kauhealta, mutta en ole lentänyt yli kolmeen kuukauteen mihinkään ja olen siitä jopa vähän ylpeä. Meille se on jo jopa aika pitkä väli olla matkustamatta, mutta Suomessa on ollut ihanaa ja olen tämän osalta ajatellut myös ympäristövaikutuksia. Mieluummin lennetään talvella, sitten kun on ”pakko” päästä aurinkoon. En kuitenkaan edelleenkään jättäisi matkustamatta lentopäästöjen takia ja olen edelleen sitä mieltä, että lentopäästöjen kompensointimaksut eri yrityksille ovat vain sitä taivaspaikan ostamista. Siis todella hienoa jos jossain on oikeasti järjestö, jonka varoista ei mene leijonanosaa sen johdolle vaan sinne, minne niiden sanotaankin menevän.

 

Autolla ajamista yritän vähentää mahdollisimman paljon. Kiireisessä arjessa lapsen kanssa se vain on välttämätöntä, stressi kasvaisi muuten aivan järjettömiin mittasuhteisiin. Toisaalta, en kyllä pääsisi edes töihin ilman autoa joten siitä luopuminen ei tule olemaan vaihtoehto. Kaupungissa yritän liikkua kuitenkin niin paljon kuin mahdollista kävellen, pyörällä ja julkisilla jo hyötyliikunnankin kannalta. Ja vielä joskus hankin sen sähköauton, tosin ongelmattomiahan nekään eivät ole, sillä sähköauton akkujen valmistus kuluttaa valtavasti luonnonvaroja.

 

 

Vastuullisuus ja ekologinen elämäntyyli ei edelleenkään ole kovin helppoa. Monessa asiassa menee yli. Ymmärrettäköön, kyseessä on iso asia joka herättää vahvoja tunteita sekä uutuudenviehätystä. Silti, toisia pitäisi kannustaa ja kunnioittaa heidän hyviä tekojaan, ei dissata niistä huonoista. On tärkeää myös yrittää ymmärtää näitä eri sukupolvien välisiä eroja mitä vastuullisuuteen tulee. Maailmaa ei muuteta paremmaksi negatiivisuudella.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

OPPIA

..kutomaan villasukat alusta loppuun ihan itse, myös sen kantapään. May the force be with me, haluan nimittäin olla se sukkia kutova mummo sitten satavuotiaana.

..käsilläseisonnan koska viime syksynä opin päälläseisonnankin kun vain päätin ja harjoittelin. Näitä pieniä tavoitteita pitäisi vain muistaa toteuttaa, siksi kirjoitin tämän blogipostauksen muotoon, koska muistan ne parhaiten näin ja saan ehkä haastettua jonkun teistä mukaankin?

 

 

 

KÄYDÄ

..Korkeasaaressa se on unohtunut tältä kesältä ihan täysin, apua!

..paljon useammin museoissa, niissä on lapsillekin katsottavaa ja ihmeteltävää ja museot ovat jotenkin rauhoittavia paikkoja. Taidenäyttelyistä en halua skipata Ellen Thesleffin näyttelyä HAMissa, piti käydä siellä jo ennen vappua mutta.. Kesä ja kiireet.

 

 

OSTAA

..vihdoinkin isomman laukun, olen aivan hasardi pienten käsilaukkujen kanssa työpäivinä, kun yritän tunkea sinne niin termosmukia, isoja kirjekuoria kuin eväitä iltapäiväksi. Mallia mahdollisimman iso säkki, kiitos.

..uuden paksun ja pitkän talvitakin, viime vuonna se jäi hankkimatta kun pärjäsin sittenkin vielä vanhalla ja ostin vain uuden lyhyen mallin. Suositelkaa teidän lemppareita?

 

 

 

LUOPUA 

..isosta kasasta vaatteita. En tiedä jaksanko enää edes laittaa niitä myyntiin, jos vain lahjoittaisin pois niin pääsisin kerralla kaikista eroon?

..mukavuudenhalustani monessakin asiassa. Viime talvena pääsin eroon kylmän veden inhostani ja aloitin avantouinnin, se oli loistava päätös.

 

 

 

ENEMMÄN 

..lukea, tähän aikaan vuodesta se on onneksi helppoa sillä yhä useammin tulee vain jäätyä kotiin. Luetaan Micaelin kanssa yhdessä myös ihan päivittäin, ihan parhaita juttuja.

..herätä aikaisin, lomalla unirytmi siirtyi noin tunnilla eteenpäin. Haluan olla nukkumassa viimeistään yhdeltätoista ja herätä aamulla ilman kiirettä vaikkapa joogaamaan. Hassua, että mun on kaikkein helpointa herätä aikaisin kaikkein pimeimpään vuodenaikaan, siinä marras-tammikuussa.

 

 

 

MATKUSTAA

..hiihtämään, siis ihan vain hiihtämään. Odotan niin paljon, että saan sukset jalkaan. Viime kausi jäi aivan liian lyhyeksi!

..aurinkoon, viikoksi lomalle jossa ei tarvitse tehdä juuri mitään muuta kuin syödä terveellisesti, liikkua ja nauttia lämpimästä säästä ilman minkäänlaisia aikatauluja.

 

Mitä sä meinaat tehdä vielä loppuvuoden aikana?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Juon jo toista aamukahvia. Tällaisina aamuina muistan paljon paremmin miksi rakastan asua merenrannalla. Kun yleensä sen 11 kuukautta vuodesta tänne puhaltaa mereltä luihin asti tunkeutuva viileä tuuli, tänä aamuna se on poikkeuksellisen lempeä. Tuntuu lapsuuden kesiltä. Heinäkuu on varmasti ikuisesti suosikkikuukauteni, olisipa se tänäkin vuonna aurinkoinen ja lämmin. Vietetään Micaelin kanssa ensimmäistä varsinaista lomapäivää. Pikkuinen on saanut nukkua niin pitkään kuin huvittaa, itse käytin aamun siivoiluun ja fiilistelyyn. Vuosi sitten meillä ei tähän aikaan ollut keittiötä ollenkaan, viisi vuotta sitten koko asunto oli remontissa ja tuo pieni pojan alku pienenä pallona äidin vatsassa.

 

 

Lupasin viedä sen uimaan tuohon ”meidän” rantaan. Olen tänään ehtinyt tehdä jo borrelioosidiagnoosin koiralle, mutta se olikin vain väsynyt. Ei borrelioosia sairastava jaksa kai hakea vinkulelua yli kahtakymmentä kertaa ja juosta aina onnesta hyppien takaisin. Olen suunnitellut venereissua, pakannut mielessäni jo monta kertaa. Mielessäni siksi, koska vene on tällä hetkellä itseasiassa rikki, emmekä tiedä 100% varmuudella milloin päästään lähtemään. Ehkä iltapäivällä ollaan viisaampia. Lauantaina vietettiin tyttöjen iltaa juhlien samalla Roosaa, joka valmistui koulusta. Sunnuntaina ajeltiin kumiveneellä Suomenlinnaan ja nautittiin näistä keleistä siellä.

 

 

Nyt kun olen paljon enemmän kotona ja lapsen kanssa oleminen on taas tuhat kertaa helpompaa kuin viime kesänä (herranjestas kuinka nopeasti ne kasvavat), ajattelin tässä kuussa taas skarpata tämän bloginkin kanssa. Kiireessä ja elämän kaikissa käänteissä se jää turhan usein taka-alalle, vaikka se on yksi sellaisista asioista, joka tuo mulle paljon hyvää mieltä. Kirjoittaminen on toisinaan kuin terapiaa ja mitä parhainta itsetutkiskelua. Kuvankäsittely on esteetikolle pelkästään mieluista ja informatiivisten postausten koostaminen sitä, mistä eniten pidän. On ihanaa jakaa hyväksi havaittuja vinkkejä muille, kirjoittaa ehkä kesän herkullisimman kakun resepti vain siksi, että muutkin voisivat tehdä sitä. Saada elämään uusia näkökulmia ja perspektiiviä ajatuksia herättelevien postausten avulla. Ehkä kesällä on aikaa lukea myös muidenkin blogeja enemmän. Siihen ainakin pyrin. Kirjoitin aamukahvini ääressä teille illaksi vielä yhden kauneusjutun, sitä ennen me lähdetään nyt Miksun kanssa ulos nauttimaan ekasta kesälomapäivästä. Ehkä se uskaltaa mun kanssa mereenkin. Ihanaa heinäkuuta, olkoon tää se vuoden paras kuukausi ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian