Kuinka monta kertaa olenkaan kuvitellut jo olevani terve ja parantunut raudanpuutteesta.. Ja kuinka monta kertaa olenkaan joutunut taas pettymään laboratoriotulosten tullessa. Jokin on ollut aina pielessä. Tai ihan hyvä ja takaraivossa on ollut ajatus, että lasku on ollut kuitenkin liian nopeaa. Kertaakaan en ole saanut sellaisia laboratoriovastauksia, että kaikki arvot olisivat olleet viitteissä. Eilen kävin infuusion jälkeisissä kontrollilabroissa ja vaikka tiedän ferritiinin tuosta vielä tasaantuvan, lukemat olivat niin hyvät etten voi uskoa todeksi. Melkein vuoden ylä- ja alamäkien jälkeen voin aivan älyttömän hyvin, olen löytänyt mitä parhaimman lääkärin hoitamaan minua sekä ennen kaikkea olen saanut veriarvoni parhaimmiksi mahdollisiksi. Tätä tarvitsee enää vain ylläpitää.

 

Raudanpuute oli pitkäkestoisempi ja pahempi juttu kuin arvelinkaan. Olen kirjoittanut ja puhunut siitä paljon somekanavissani ja olenkin sitä mieltä, että tietoisuuden levittämistä täytyy vain jatkaa. Maailmaa tulee tältä osin muuttaa. Liian moni sairastaa muka kilpirauhassairauksia, muka masennusta, muka ahdistuneisuushäiriötä. Liian moni joutuu jättämään urheilun, liian moni perhe oireilee kun äiti (tai isä) ei vain jaksa. Lamauttava väsymys ei ole normaalia missään vaiheessa elämää.

 

 

Ferritiini pitäisi mitata aina perusverenkuvan yhteydessä. Se tulisi mitata kaikilta masennusta ja ahdistusta valittavilta potilailta. Yksi koe ja helppo, joskin pitkäkestoinen, hoito ei voi olla näin vaikeaa, kuin se on nyt. Raudanpuute tai raudanpuute ilman anemiaa on tulevaisuudessa yhä useamman diagnoosi. Kasvissyönti lisääntyy jatkuvasti, joten raudansaanti ravinnosta vähenee. Naisilla hormonaalinen ehkäisy on suorastaan kirous, joten vertakin vuodetaan yhä enemmän ja enemmän. Suolistosairaudet lisäävät myös raudanpuutetta ja niidenkin määrä on jatkuvassa kasvussa. En voi kuin toivoa että yhä useampi lääkäri ottaisi huomioon näitä asioita ja yhä useampi potilas saisi vähättelyn ja väärien diagnoosien sijaan ensinnäkin oikeat lähetteet oikeisiin kokeisiin, oikean tulkinnan sillä ferritiinin viitearvot ovat edelleen aivan liian alhaiset sekä ennen kaikkea oikean, asiantuntevan hoidon.

 

 

Mua haastateltiin tän aiheen tiimoilta hiljattain, linkkaan tännekin sitten haastattelun kun se julkaistaan. Nyt kun raudanpuute on omalta osaltani ainakin toistaiseksi historiaa, voin alkaa vihdoin suunnitella esimerkiksi maratonille treenaamista tai muutenkin lisätä paljon kestävyysurheilun määrää arjessani. Parasta tässä on ehdottomasti energisyys, elämänilo ja kaikkien niiden fyysisten oireiden poistuminen. Tsemppiä kaikille raudanpuutteen kanssa kärsiville ja jos et vielä tiedä omaa ferritiinitasoasi ja koet, ettei olosi ole täysin normaali, käy labrassa. Nm. Ferritiini vihdoin 210 ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Miksi merivesi on suolaista ja järvivesi ei? Tällainen lasten kysymys ja vaikka olen lukenut lukiossa maantieteestä kaikki kurssit ja ollut aina kiinnostunut aiheesta, en vaan kertakaikkiaan osannut muotoilla tähän fiksusti oikeaa vastausta vaikka kuinka yritin. Tuleeko se suola siihen veteen oikeasti meren pohjasta vai liukeneeko se maasta?

 

Espanjan hanavesi värjää tukan kelta-vihreäksi. Siis voi luoja kuinka kauniita sävyjä tästä päästä löytyykään. Sen on oltava vedessä oleva kalkki, sillä hanavedellä ei voi pitkään keittää edes kahvia ilman, että kahvinkeitin on aivan tukossa kalkkikertymistä. Ei mikään ihme, että vaalea huokoinen hius imee siitä myös jotain itseensä ja lisäksi kellastuu vielä auringossa. Muuten en odota kotiinpaluuta kyllä ollenkaan, mutta kotiin unohtuneita sinisävyisiä hoitoaineitani kyllä.

 

 

Miten toiset ihmiset jaksavat olla jatkuvasti laittautuneita? Puhuttiin eilen illalla tästä tyttöjen kanssa. Ehkä se on priorisointia ja me vain valitsemme toisia asioita. Roosa sanoi hyvin, ettei todellakaan viitsisi herätä aamulla viideltä sen takia, että saisi tehtyä kunnon meikin ja kampauksen. En tosiaan itsekään, mutta elättelen toiveita, että Micaelin mennessä kouluun saisin joskus edes silmät rajattua ennen töihin lähtöä.. Ihailen kuitenkin näitä aina tyylikkäitä ja huoliteltuja naisia ja miehiä, pisteet vaivannäöstä!

 

 

Treeniahdistus tuntuu olevan historiaa. Ainakin toistaiseksi. Tämän loman liikunnat ovat rajoittuneet lähinnä aamukävelyihin mäkisessä maastossa ja vesipullojen kantamiseen kaupasta. Kuumuus on verottanut voimia, mutta sanoimme kaikki treenaajat täällä samaa – ehtii sitä sitten Suomessa. Yksi loma ei maailmaa kaada ja ensimmäistä kertaa en ole oikeastaan ollenkaan potenut minkäänlaista huonoa omaatuntoa vähäisestä liikunnasta.

 

 

Miksi aina sanotaan, että auringonsäteily on voimakkainta keskipäivällä? Siis mulle ainakin keskipäivä on kello 12. Olen jo monta vuotta miettinyt, että aurinko tuntuu ainakin polttavimmalta (ja iho paahtuu eniten) kahden-kolmen välillä iltapäivällä. Kun aurinkovoidepurkkini innoittamana luin aiheesta lisää, huomasin että UV-indeksi on nimenomaan korkeimmillaan siinä 14-15 välillä. Vietettiin eilen 8 tuntia beach clubilla lasten kanssa ja kotiin näytti lähtevän pieniä mustapapuja. Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä muuten oikeasti poltin vähän ihoani kun unohdin lisätä aurinkorasvaa tarpeeksi usein ja yritin ottaa valkoisille kyynärtaipeille aurinkoa koko päivän.

 

 

En viihdy lainkaan yökerhoissa. Ollaan puhuttu tällä viikolla tästä bailaamisesta, ja vaikka pidän juhlista ja itse alkoholista, en ole millään lailla yökerhoihminen. En koskaan lähde tanssimaan ja käyn aina samassa baarissa, sielläkin nykyään todella harvoin. Laskin joskus, että kävin vuoden 2018 aikana Teatterissa viisi kertaa. Suhteeni alkoholiin on muuttunut muutenkin paljon parin viime vuoden aikana. Sitten kun lähden ”baariin” on kiva päästä istumaan ja juttelemaan ystävien kanssa. Tanssilattiat, liian kovalla soiva musiikki ja turhan vahvat drinkit ovat mulle ehdoton ei.

 

 

Taikausko, universumi, joku korkeampi voima ja yliluonnolliset ilmiöt. Voisin puhua näistä ihan loputtomasti. Tällä viikolla ollaankin käyty monia mielenkiintoisia keskusteluja horoskooppimerkkien paikkansapitävyydestä (luonteen osalta), onnenkivistä ja noituudesta. Olen juuri se salviaa polttava noitamuija, joka kantaa käsilaukussaan aina muutamaa onnenkiveä. Mun elämän suunta on muuttunut ystävän antaman onnenrahan myötä ja salviapuhdistus on vaikuttanut kotini energioiden lisäksi elämääni aina jollain tavalla. Tästä tuli mieleen tällä viikolla käyty keskustelu tähdenlennoista. Olen lähipiirissäni suorastaan tunnettu siitä, että löydän usein neliapiloita. Sen sijaan en ole nähnyt elämäni aikana kuin yhden tähdenlennon. Niitä kuulemma näkee jatkuvasti kun jaksaa vain katsoa taivaalle? En usko! Vai näettekö te? Yritin monena iltana tähystellä taivaalle ja ei lentänyt tähtiä, ei. Eilen illalla terassilla istuessa vain tuijotin siitä avautuvaa maisemaa ja siinähän se oli, tähdenlento.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

 

Ai että, samalla yksi mun suosikki-, mutta toisaalta myös inhokkipuheenaihe. Viikonloppuna Roomassa juhlittiin tunnetun suomalaisräppärin ja hänen tyttöystävänsä häitä. Ensin kohistiin hulppeista puitteista ja hääparista, kenen häitä siellä Italiassa juhlitaan? Kun sulhanen selvisi, alkoivat spekulaatiot aina häiden hinnasta morsiamen henkilöllisyyteen. Moni yllättyi, kun suomiräppäri ei seurustellutkaan tyypillisen instamissin kanssa, kuten kuvitella saattoi. Tuore rouva onkin hyvin tunnetusta ja varakkaasta suvusta ja perinyt (ja tulee perimään) valtavan omaisuuden. Vaimo kun ei ollutkaan sen tyypillisen instamissin näköinen, vaan persoonallisen kaunis, joukosta erottuva, lähes taiteilijamainen ja tehnyt itse uraa muotisuunnittelijana. Tämä tuntui yllättävän monet ja morsiamen henkilöllisyyden paljastumisen jälkeen käytiinkin keskustelua siitä, olisiko sulho vaimonsa kanssa, jos sillä ei olis rahaa? 

 

Ihan ensimmäiseksi, kysymys on niin typerä kuin kysymys voi olla. Se on loukkaava, molempia osapuolia alentava ja sen takaa paistaa läpi pieni katkeruus. Toiseksi, tämä kertoo ihmeellisestä tavasta luoda olettamuksia – että kaikilla räppäreillä olisi niitä toinen toistaan kopioivia instamissejä puolisoinaan jotka sitten elävät miehensä siivellä. Mihin on unohtunut persoonallisuus ja sen arvostus? Kun parisuhde ei noudatakaan niitä tyypillisiä ”normeja” niin taloudellisen tilanteen kuin ulkonäönkin osalta, syitä yhdessäoloon haetaan muualta kuin rakkaudesta. Miksi? 

 

 

 

 

On hullua, että oletetaan myös kaikkien pitävän samannäköisistä tyypeistä. En viitsi edes kirjoittaa, mitä mieltä olin viime viikolla kohua aiheuttaneesta podcast-jaksosta ja tämän Juhan mielipiteistä naisten ulkonäöstä ja sen merkityksestä. Jos sinä pidät lihaksikkaasta ja tummatukkaisesta pukumiehestä, se ei tarkoita että esimerkiksi minä pitäisin. On olemassa klassisia kauneusihanteita, mutta jokaisella on juuri se oma maku. Ulkonäköä enemmän merkkaa kuitenkin (toivottavasti) aina se, mitä sen kuoren alla on. Minut on ainakin kasvatettu siihen, että jokainen saa näyttää juuri siltä kuin haluaa. Se tärkein löytyy sisältä. Minkälainen on sun mielestä komea mies tai vastaavasti kaunis nainen? Uskon, että meidän kaikkien vastaukset lopulta eroavat toisistaan paljonkin. Saati sitten minkä verran painoarvoa laitamme ulkonäölle. No, se podcastin Juha oli selkeä ääripää miehestä jonka arvomaailma oli ainakin omasta mielestäni hyvinkin pielessä. Tässä valtavan ulkonäkökeskeisessä maailmassa jaksan kuitenkin uskoa, että yhä enemmän ja enemmän kiinnitetään huomiota muihin seikkoihin kuin siihen ulkonäköön. Tai rahapussiin.

 

 

 

Mä olen itse kohdannut tätä samaa arvostelua ihan siitä asti, kun olen aloittanut bloggaamisen. Olen saanut lukemattomat kerrat kuulla, kuinka olen valinnut parisuhteeni nimenomaan miehen tulojen ja omaisuuden takia ja minulta on kysytty, olisinko hänen kanssaan jos hän olisi ihan tavallinen duunari pienipalkkaisessa palkkatyössä. Tähän itseasiassa en osaa edes vastata, eikä varmasti osaa Spektikään vastata, olisiko hän valinnut vaimonsa toisin, jos tuore rouva olisikin ollut se lähikaupan kassa eikä jättiomaisuudesta olisi tietoakaan. Uskon, että raha ja sen tuoma taloudellinen turva, vapaus ja vapaa-aika muuttavat ihmistä ja hänen luonnettaan. Toisia huonompaan, toisia parempaan suuntaan. Itse olen aina arvostanut miehissä kunnianhimoa, innovatiivisuutta ja periksiantamattomuutta. Nämä ovat monille varakkaille ihmisille tyypillisiä ominaisuuksia, sillä ilman näitä ominaisuuksia on vaikea luoda edes menestyksekästä uraa. Samoin silloin, kun ei tarvitse stressata raha-asioista, on helpompi voida hyvin. Tämä voi heijastua esimerkiksi ystävällisenä ja huomioivana käyttäytymisenä joka taas vetää ihmisiä puoleensa. Toisaalta, raha jos mikä tekee helposti ihmisestä ylimielisen idiootin ja näitä tapauksia on tavattu matkan varrella lukemattomia. Ja aivan varmasti tähän maailmaan mahtuu myös heitä, jotka oikeasti valitsevat puolisonsa vain statuksen, omaisuuden tai ulkonäön perusteella. Toivottavasti kokoajan vähemmän.

 

 

 

Vuonna 2019 pidetään hirveää meteliä tasa-arvon toteutumisesta, mutta kun mies nai itseään varakkaamman naisen joka erottuu joukosta persoonallisuudellaan, se onkin yhtäkkiä ongelma. Toisen kanssa ollaankin sitten vain rahan takia ja yllätytään, kuinka räppäri ei valitsekaan puolisokseen sitä ripsipidennyksillä ja huulitäytteillä koristeltua, peilin edessä halpistrikoita ja contourmeikkiään esittelevää blondia. Tässä on pieni ristiriita, eikö? Menikö nyt kateellisuus ja harmitus siitä, ettei itse ole saanut kolmepäiväisiä Italiassa järjestettyjä häitä julkkisvieraineen, sen tasa-arvokeskustelun edelle? Omasta puolestani toivotan vilpittömästi paljon onnea ja rakkautta tuoreelle hääparille ja kaikille teille, jotka olette kamppailleet näiden samojen asioiden kanssa. Älkää välittäkö muiden mielipiteistä, vaan rakastakaa senkin edestä ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian