Ja niin on suonissa taas 500 mg Ferinjectia (eli rautaa) lisää, josko se muakin jo ärsyttävä sana, ferritiini, lähtisi sieltä nousuun. Tai lähtihän se, mutta laski turhan alas sillä yksi rautainfuusio ei mun kohdalla riittänyt. Oon tosi onnellinen että mulla on niin hyvä lääkäri, joka oikeasti hoitaa ja pitää huolta ettei se viime syksyn painajainen hirveine oireineen enää palaisi. Tässä kirjoitin ajatuksiani joita raudanpuute yleensäkin nykyään mussa herättää ja kuinka luulin jo olevani terve, mutta en sitten ihan täysin ollutkaan. Onneksi tiedän nyt, että kun saan varastot kunnolla täyteen, niiden oikeasti pitäisi pysyä, sillä raudanpuutteet syyt on löydetty ja hoidettu. Mun ongelmahan on se, etten voi syödä rautaa suun kautta ollenkaan, joten siksi olen käynyt näissä tiputuksissa.

Tänään mulle annettiin tosiaan toinen rautainfuusio ja nyt pakkailenkin pitkästä aikaa matkalaukkua. Toukokuu onkin pitkästä aikaa oikein reissukuu ja illalla lennän melkein kahdeksan kuukauden (!!) breikin jälkeen Espanjan kotiin. Ei vitsi, ihan hullu tunne kun muistan kuin eilisen miten lähdin syyskuun lopussa sieltä Suomeen toiveikkaana juuri varattu lääkäriaika mielessäni, että nyt saisin apua kaikkiin kummallisiin oireisiini. Tuolla reissulla lähti melkein taju ruokakaupassa, en saanut henkeä edes autosta rangelle kävellessä ja kotimatkan yölennolla rytmihäiriöt ja närästys kiusasivat niin paljon, etten saanut edes nukuttua. Olin paitsi pahasti raudanpuutteinen, kärsin kaiken sen lisäksi vakavasta ylirasitustilasta. On ollut kyllä aikamoiset kahdeksan kuukautta, mutta nyt on ihana palata paljon paremmassa kunnossa takaisin. Kesän kynnyksellä, äitienpäiväksi aurinkoon ♥

Fiiliksiä ensimmäisen infuusioni jälkeen voit lukea tästä postauksesta..

Tiputuksessa

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Hahaa kun kirjoitin tuon otsikon niin tuli heti mieleen se Ketosen ja Myllyrinteen Jeesus-sketsi ”kyl sä tiedät, ei ne enää myy meille luotolla..”, ai hitto että naurattaa edelleen. No, kyse ei ole nyt sellaisesta luotosta vaan luottovaatteista, jotka ovat vaatekaapissani varmasti siihen asti, kunnes menevät rikki. Näitä yhdistelen erilaisiin ylä- tai alaosiin tai käytän kaikkia yhdessä, kuten näissä kuvissa. Leopardihame menee niin piikkikorkojen kuin lenkkareidenkin kanssa, valkoinen puuvillaneule on ihan must jokaiseen vaatekaappiin, sille on aina käyttöä. Nahkatakki on varmasti käytetyin takkini ja rakastan tätä biker-mallia varmasti ikuisesti. Se on ehkä paras vaateostokseni koskaan? Koska vietän yli puolet kaikesta ajastani urheiluvaatteissa, panostan mielelläni kunnon kenkiin. Nämä tämän hetken trendikengät, varsinaiset avaruuslenkkarit, menevät trikoiden parina, mutta myös hameiden ja mekkojen. Jos et keksi mitä pukisit päälle, tällainen setti ainakin toimii aina ♥ Tänään kuitenkin vähän erilaista päälle, taidan postata vielä illalla tänne mun vappuasun, jos uskallan. Se on hirveä!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Olen viimeaikoina useammassakin postauksessa viitannut viime vuosien aikana heränneestä ihastumisestani taiteeseen ja taidehistoriaan. Kun kuukausi takaperin kuvasin storya iltalukemisestani –  Rembrandtin tekniikasta –  joku nokkela siellä väitti, etten mä nyt oikeasti lue sellaista. Haha. Luen ja olen lukenut yhä enemmän ja enemmän kirjoja taiteesta, sekä aidosti kiinnostuneena keskustellut kotona paljon muistakin taiteen aloista, en pelkästään maalauksista. Pidän nykyään myös paljon antiikista. Nämä ovat siis asioita joita olen aiemmin suorastaan kammonnut. Nämä ovatkin esimerkkejä siitä, kuinka ihminen voi muuttua. Seura, jossa vietämme aikaamme päivittäin, muuttaa meitä ja kiinnostuksen kohteitamme. Muutos voi toki tapahtua kumpaan suuntaan tahansa. Esimerkkinä, tarpeeksi yksinkertaisessa seurassa voi alkaa kaivata jotain syvällisempää sisältöä elämään ja alkaa muuttaa itseään sellaiseksi, tai laiskassa porukassa tekeekin mieli olla ahkera ja erottua siitä joukosta. Toisaalta taas motivoivat tyypit voivat vain kasvattaa motivaatiota ja inspiraatiota entisestään sekä luoda uusia upeita näkökulmia. Muutos voi tapahtua aina tietysti huonompaankin suuntaan, tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa nuoruusvuosien huonot kaveriporukat.

En pidä yleistyksestä, että ihminen ei muutu. Kasvamme jatkuvasti kokemustemme ansiosta. Luulenkin, että vain ne kaavoihin kangistuneet, mukavuusalueellaan ikuisesti pysyvät tyypit ovat niitä, jotka eivät koskaan muutu. Olen itsekin rutiinieni orja ja rakastan tietynlaista turvallista arkea ja vähän jopa ahdistun jatkuvista muutoksista. Kuitenkin pahinta olisi juuri se Minna Canthin kammoksuma, nukkuva, puolikuollut elämä. Kuinka moni kiroaakaan sitä paikalleen jämähtämistä tälläkin hetkellä? Varmasti moni. Itse olemme kuitenkin jokainen vastuussa omista muutoksistamme ja siitä, tyydymmekö vain johonkin vai haluammeko jotain enemmän. Välillä sitä toki ajattelee pinttyneistä tavoista, että mihin sitä koira karvoistaan pääsisi. Luonnetta ja persoonallisuutta on vaikea muuttaa, mutta piirteitä sekä motivaatiota ja kiinnostuksen kohteita kyllä. Tietoisesti tai täysin tahattomasti. Meitä muokkaavat monet tekijät. Perinnöllisyys on vain yksi osa meitä, puolet meistä on ympäristön aikaansaannosta.

On typerää ajatella, että jos on aina ollut laiska ja ylipainoinen, ei vain voi muuttua yhtäkkiä sporttiseksi salikissaksi. Aamuvirkuksikin voi opetella jos oikein haluaa. Tottakai voi. Voi muuttua ihan juuri sellaiseksi, kuin itse haluaa. Jos haluat sivistää itseäsi, ymmärtää politiikkaa ja opiskella uusia kieliä, mikset tekisi niin? Oli sitä minkä ikäinen tahansa, aina voi oppia uusia temppuja. Ihmissuhdetaitoja, persoonallisuutta, rohkeutta tai vaikka rauhallisuutta. Temperamenttiakin saa oppimalla. Tajuattekohan, mitä haen takaa? Ei kannata ajatella, että se nyt oli sellainen ja tällainen silloin kymmenen vuotta sitten, ei se voi siitä mihinkään muuttua. Esimerkiksi ystäväni ei koskaan ollut mikään hyvä koulussa ja häntä kiinnostivat aivan muut asiat. Sittemmin hän on menestynyt juuri sillä alalla, jota opiskeli huonoin arvosanoin, varmaan paremmin kuin kukaan muu luokallaan. Pyörittää omaa bisnestä, kasvattaa lapsia ja tanssii kohta Linnan juhlissa ♥ Usein ne arvostelijat ovatkin niitä, jotka eivät sitten millään muutu. Oletko ehkä itse muuttunut tai huomannut toisissa ihmisissä suuren muutoksen?

Itse ainakin muutuin silloin 25-vuotiaana saadessani lapsen, jota en koskaan ajatellut saavani. Arvomaailmani on muuttunut aivan täysin, samoin tapani hoitaa suhteita ja tehdä töitä. Kiinnostuksenkohteeni ovat hyvinkin erilaisia kuin kymmenen, saati viisitoista vuotta sitten. Turhaan vastustamme aina niin paljon muutosta, ne ovat vain hyvästä. Muutoksista, äitiydestä, ihonhoidosta ja treenistä on ainakin tulevalle viikolle tulossa postauksia, ehkä myös vähän terveys- ja sisustusjuttujakin.   Ja hei, hammasjutuista asiaa myös! Jos sulla tulee mieleen Invisaligneista kysyttävää, niin seuraa mua Instagramissa ja jätä viestillä kysymyksiä, ensi viikolla koitan muistaa kertoa nimittäin hammasprojektistani siellä sekä täällä blogissa. Tai jätä kysymys tän postauksen kommenttiboksiin niin kokoan niitä sitten blogipostaukseen. Tää viikonloppu on ollut niin keväinen, että sain jostain energiaa laittaa pihaakin jo vähän järjestykseen talven jäljiltä. Mulla on ollutkin aivan ihanan rento viikonloppu tyttökavereiden, treenin ja tuon oman pienen rakkaan kanssa ♥ Toivottavasti teilläkin!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian