Musta villakangastakki on klassikkojen klassikko. Sille on yhtä paljon käyttöä kuin nahkatakille (kyllä, Suomessa pukeudut oikeastaan puolet vuodesta talvitakkiin) ja se on paljon käytännöllisempi ja parempi sijoitus kuin esimerkiksi hyvin lyhyen aikaa palveleva trenssi. Mulla on ollut jo monta vuotta Burberryn villakangastakki, mutta koska se on duffelimallinen ja vähän lyhyt, kaipasin sen rinnalle pidempää ja yksinkertaisempaa mallia. Olisin ehkä halunnut vieläkin pidemmän, jotta olisin voinut käyttää takkia myös hieman pidempihelmaisten mekkojen kanssa juhliin lähtiessä, sillä inhoan sitä, kun mekon helma näkyy takin alta, mutta tämä takki istui niin hyvin ja oli niin nätti housujen kanssa, että halusin sen. Sitä paitsi luulen lopulta käyttäväni tätä polvipituista mallia kuitenkin enemmän. Filippa K:n villakangastakissa on napitus, mutta myös vyö, joka tuo takkiin kivasti vähän naisellisuutta, eikä se roiku päällä. Kuitenkin haluan takkiini aina napit, sillä pelkästään solmittavat takit ovat vähän hankalia. Aina auki, tuulee sisään, on rypyssä tai ei istu.

Musta villakangastakki sopii tyyliin kuin tyyliin. Sitä saa asustettua, siihen voi tuoda väriä tai voi pitäytyä kokomustassa lookissa, joka toimii tietysti aina. Malleja on niin paljon erilaisia, että jokaiselle löytyy joku. Koska villakangastakki ei mene koskaan pois muodista, se on myös vaatekappale johon kannattaa sijoittaa vähän enemmän rahaakin. Suosittelen valitsemaan takin, jossa on vähintään puolet villaa, silloin se lämmittää ja pysyy siistinä pidempään. Keinokuituiset ”villa”kangastakit kun nyppyyntyvät, niitä ei enää kammatakaan siistiksi. Villaa sen sijaan voi huoltaa ja se ihan oikeasti lämmittääkin.

Äiti sanoi jo yläasteella pakkaspäivinä, että ota villakangastakki, älä sitä lyhyttä toppatakkia. Ja niin äiti myös harjasi takin joka ikinen kerta puhtaaksi karvoista, ennen kuin lähdin ulos. Nyt kun mietin sitä, sehän oli ihan äsken. Vaikka siitä on VIISITOISTA vuotta. Muistin tuon eilenkin, kun teippiharjasin tätä takkia aamulla. Haha, en taida kyllä edelleenkään pitää itseäni aikuisena.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Joku nyt ehkä kyllästyy näihin rauta-asioihin kun kirjoittelen niistä joka viikko, mutta koska tämä on vaikuttanut koko elämääni ja olooni niin pitkään heikentäen jo elämänlaatuakin, kirjoitan silti. Jos tästä saa yksikin ihminen avun, on se muiden kyllästymisen arvoista. Nyt jos koskaan suosittelen ainakin naisille sitä ferritiinin mittausta, jos yhtään on olo, ettei kropassa ole kaikki ihan kunnossa ja syy on edelleen epäselvä. Aivan liian moni suomalainen syö esimerkiksi lääkkeitä kilpirauhasen vajaatoimintaan tuloksetta, kun oireiden syy onkin muualla. Toisaalta taas täytyy muistaa, että nämäkin oireet ovat sellaisia, jotka liittyvät niin moneen muuhun sairauteen ja niitä voi aiheuttaa pelkkä stressikin, että kaikkea ei voi aina laittaa raudanpuutteen syyksi. Monet oireet ovat myös sellaisia, että ne voivat johtua esimerkiksi huonoista elämäntavoista. Jos ja kun mittautatte ferritiiniarvoa, eli varastorautaa, kannattaa muistaa että viitearvot ovat sen osalta yksi iso vitsi Suomessa. Siis ihan oikeasti ja tätä mieltä on jo iso osa lääkäreistäkin. Jopa ferritiiniarvolla 50 voi olla raudanpuutteen oireita, vaikka viitearvojen minimi on 5. Toiset lääkärit eivät suostu edes testaamaan ferritiiniä, sillä pitävät alhaisia rauta-arvoja (jos hemoglobiini on hyvä) pelkkänä muoti-ilmiönä, sillä raudasta puhutaan nyt niin paljon. Jos et saa testausta omalta lääkäriltäsi, käy vaikka Synlabissa, johon pääset labraan ilman lähetettä. Ferritiinin testaus maksaa noin parikymppiä. Eli suosittelen lämpimästi niin henkilökohtaisesta kuin sairaanhoitajankin näkökulmasta asian selvittämistä, jos kärsitä seuraavista oireista ilman selkeää syytä.

..Hengästyminen Ainakin itselleni ihan poikkeuksellista, sillä urheilen paljon enkä sairasta esimerkiksi astmaa. Outo hengästyminen saattoi yllättää niin kävellessä kuin kevyitä kotihommia tehdessäkin. Juoksulenkit alkoivat olla yhtä tuskaa.

..Rytmihäiriöt Lisälyönnit ovat olleet jokapäiväinen riesani jo yli vuoden ajan. Koska vanhemmillani on ollut rytmihäiriöitä, olen ajatellut niiden olevan vain perinnöllinen juttu joka ilmaantuu nyt kolmenkympin iän lähestyessä. Hullua, mutta pidin ihan normaalina että joutuisin jo 29-vuotiaana pyytämään lääkäriltä esimerkiksi beetasalpaajia rytmihäiriöihin, jotka toisinaan ovat haitanneet nukahtamistanikin.

..Närästys Monet lääkärit eivät pidä närästystä raudanpuutteen oireena, mutta onneksi tapasin lääkärin joka kertoi heti sen olevan raudanpuutteen selkeä oire. Mua ei ole koskaan närästänyt, enkä ole ikinä tiennyt millaista se on. Ei raskaana, ei krapulassa, ei jouluna, ikinä. Mutta nyt.. Tiedän todellakin miltä se tuntuu. Kaikki sympatiani närästyksestä ja refluksitaudista kärsiville, se on helvettiä isolla H:lla.

..Ahdistus Paniikkikohtaukset, selittämätön ahdistuneisuus.. Nämäkin pistin stressin ja hormonitoiminnan piikkiin, mutta syy saattoi olla juuri raudanpuute. Mietin usein, että olen varmaan masentunut vaikkei sille ole ollut mitään syytä.

..Alakuloisuus Tämän luokittelisin samaan kuin tuon ahdistuneisuudenkin. Ihmeellistä alakuloa, joka ei ole lainkaan tyypillistä itselleni. En jaksanut oikein innostua mistään ja pidin kaikkia ympärilläni olevia ihmisiä jotenkin ärsyttävän pirteinä.

..Huono palautuminen Tämän takia olen käynyt akupunktiossa jo pitkään. Tunsin etten palaudu kunnolla treenistä ja joskus pienikin venyttely aiheutti hirveät lihaskivut. Se johtuu siis siitä, että lihakset eivät saa happea niin paljon, kuin normaalisti sillä elimistö kärsii raudanpuutteesta.

..Kalpeus Kerran jopa googlasin, mikseivät kasvot punoita treenin jälkeen. Usein lenkin tai salin jäljiltä naamani on ollut aivan pienen possun värinen

..Hiustenlähtö Mietin sen olevan vain kausittaista, mutta tukkaa on jäänyt harjaan paljon enemmän kuin yleensä. Toki kyse voi olla kausittaisesta hiustenlähdöstä tai vaikka hormonaalisista muutoksistakin, mutta anyway, tukkaa on lähtenyt ja se on myös raudanpuutteen oire.

..Palan tunne kurkussa ja nielemisvaikeudet. Tuntuu super ällöttävältä. Tämä yhdistetään usein kilpirauhasen vajaatoimintaan, itse ajattelin sen olevan lähinnä henkisen puolen ongelma omalla kohdallani, mutta tästähän se johtui. Välillä tuntuu, ettei ruoka mene edes alas niellessä ja toiset kertovat luulleensa jopa tukehtuvansa.

..Levottomat jalat ja painavantuntuiset raajat Tähän tottui kun epämääräinen jalkaoireilu alkoi vähitellen. Sitä ei osaa oikein edes selittää, mutta jalat tosiaan tuntuivat usein kovin painavilta ja raskailta. Levottomat jalat oli myös oireyhtymänä minulle ennen aivan tuntematon, nyt tiedän kyllä mistä on kyse.

..Hajamielisyys ja unohtelu Stressiä ja kiirettä on helppo syyttää, mutta unohteluni pääsi kyllä aivan uskomattomiin mittasuhteisiin. Saatoin unohtaa koiran ulos ja avaimet ulko-oveen, useana päivänä. Yritin kovasti tehdä ja suorittaa, mutta unohtelin milloin mitäkin ja tuntui että sai tehdä tuplasti hommia että suoriutui normaaleista arkiaskareista.

..Keskittymiskyvyn puute Kuuluu samaan kategoriaan edellisen kanssa. Kesästä asti olen ollut ihmeellisen saamaton ja monessa asiassa täysin aloitekyvytön. Monet raudanpuutteesta kärsivät sanovat sitä aivosumuksi, ehkä se on juuri jotain sellaista. Koska normaalisti olen ollut kovin energinen ja nimenomaan aikaansaava, huomasin heti tämän oudon puolen itsessäni sen ilmaannuttua.

..Väsymys Jätin tämän tarkoituksella viimeiseksi, sillä en ole kärsinyt siitä itse. Lähinnä sellaisesta kokonaisvaltaisesta uupumuksesta, joka varmasti sekin on seurausta näistä kaikista oireistani, joita tässä yllä luettelin. Raudanpuutteen oireena on kuitenkin usein väsymys, joka saattaa olla jopa täysin lamauttavaa.

Raudanpuutteeseen voi liittyä myös muita oireita, mutta tässä ovat omani. Osa johtuu takuulla myös ylirasitustilastani, jota korjaillaan tässä vähitellen sitäkin. Ja minä kun syytin kaikkea tätä niin stressistä, kiireisestä arjesta, jetlagista, työuupumuksesta ja epäilin itselläni jo toisinaan milloin lievää masennusta, milloin ahdistuneisuushäiriötäkin. Josko se olisi aiheuttanut myös näitä fyysisiä oireita? Olen pohtinut niin huonoa sisäilmaa kuin ihan vain sitä, että muistinkohan nyt hengittää tarpeeksi usein ajatuksissani. Hullua, ei voi muuta sanoa. Jos olisin tiennyt tästä aiemmin, olisin ehkä mittauttanut ferritiiniarvot jo ainakin vuosi sitten kun näitä kummallisia oireita alkoi ilmetä. Mutta nyt opittiin kantapään kautta, onneksi raudanpuutteeseen on olemassa toimivia hoitokeinoja. Raudanpuutteen syy on kuitenkin aina selvitettävä ja siitä olisi päästävä eroon. Muuten rautalisä on turhaa, sai sitä sitten tablettimuodossa tai tiputuksena, sillä oireet palaavat kuitenkin takaisin, jos niiden syytä ei selvitetä ja hoideta kuntoon. Oliko tutun kuuloisia oireita ja oletko itse tietoinen omasta varastoraudan tasostasi? 

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Tänä syksynä olen turvautunut yhä useammin luottovaatteisiin. Kun olo on ollut huono ja heikko, ei ole jaksanut ajatellakaan kiristäviä farkkuja, vöitä tai kutittavia neuleita. Kuitenkin olisi kiva kulkea muissakin kuin urheiluvaatteissa. Tätä pitkää kietaisumekkoa olen käyttänyt monet kerrat, ja olen pukenut sen oikeastaan aina samalla tavalla. Alle mustat sukkikset ja suosikkitrikootoppi, jalkaan nilkkurit joko koroilla tai mukavuudenhaluisina päivinä matalina. Ulkona lämmittää nahkatakki ja iso huivi. Toimii töissä, kaupungilla, lääkärireissuilla ja äidillä kyläillessä. Ehkä pitäisi keksiä useampia tällaisia suosikkeja.

Mekko – Mango // Nilkkurit – Ellos // Takki – Samsøe & Samsøe // Huivi – Balmuir // Silmälasit – Prada

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria