TAMMIKUUSSA

Olin melkein kolmasosan kuusta Lapissa jatkaen joululomaa. Jatkoin Lapin treenirytmiä kotonakin ja tein helposti viikossa jopa 6 treeniä. Puhelin on täynnä pelkkiä kuvia ladulta, altaalta, salilta tai joogatunnilta. Paistettiin blinejä ja nautittiin lumisesta talvesta etelässä. Taisin käydä kerran baarissa ja alkoholinkäyttö alkoi ällöttää. Hyvinvoiva kuukausi, jolloin näin myös paljon ystäviä – ainakin puhelimesta päätellen.

HELMIKUUSSA

Kaksi viikkoa Dominikaanisessa tasavallassa. Varastettu puhelin, syvin rusketus ikinä, kaksi viikkoa Karibian aurinkoa ja köyhän maan epäkohtien taivastelua. Reissun jälkeen pääsi kävelemään jäällä (!!) ja siellä oltiinkin harva se päivä. En edes odottanut kevättä, kun talvi oli niin ihanaa. Olin oikein onnellinen, tai ainakin näytin siltä.

MAALISKUUSSA

Täytin 29 vuotta, juhlin synttäreitä (vuoden toinen kerta ulkona joten dokaaminen oli ollut ihan minimissä), olin viikon verran Lapissa keväthangilla ja aloin vähän jo fiilistellä tulevaa kevättä ja kesää. Maaliskuu oli sellainen peruskuukausi, meni nopeasti ja vanheninkin vielä.

HUHTIKUUSSA

Pääsiäinen Lapissa, hirveä määrä töitä, blogitapahtumia ja tasaista arkea. Luin blogipostaukseni huhtikuulta ja kauhistuin, kuinka väsynyt ja stressaantunut olin jo silloin enkä edes tajunnut sitä. Suoritin, suoritin ja suoritin. Turhaan.

TOUKOKUUSSA

Vuoden paras kuukausi. Miniloma Espanjaan, helteiset säät, kesäinen Helsinki. En halunnut edes ajatella tulevaa remonttia, vaan elin kesää täysillä jo toukokuussa. Avattiin venekausi, treenattiin ulkona, juotiin viiniä aamuun ja uitiin enemmän kuin missään toisessa kuussa. Unohdin väsymyksen ja kiireen, kiitos kesän.

KESÄKUUSSA

Perus, veneilyä ja juhannus Espanjassa. Aloin panikoida heinäkuista remonttia ja asumisjärjestelyjä (3 viikkoa veneessä) mutta fiilistelin silti kesää. Unohdin jotenkin kaiken väsymyksen siinä kiireessä. Cheerleaderina Hernesaaressa (ks. mun instastory)

HEINÄKUUSSA

Venereissu tuli juuri oikeaan aikaan. Kolme viikkoa remonttia paossa Saaristomerellä, heinäkuun superhelteillä. Melkein yhtä hyvä kuukausi kuin toukokuu. Vähän liikaa juhlittuja öitä, alkoi bilekunto jo loppua.

ELOKUUSSA

Flow, Poker Run, äidin 60-vuotisjuhlat. Remontti valmistui ja jatkuva kiire alkoi ahdistaa jotenkin poikkeuksellisen paljon. Tuntui, ettei jaksa mutta silti treenasin enemmän kuin ikinä ja olin joka päivä menossa. Virhe. Olin usein tosi alakuloinen enkä oikein keksinyt edes syytä sille. Olinhan muka huippukunnossa.

SYYSKUUSSA

Portugalissa ystävän kolmekymppisillä, Espanjassa vuoden vikalla reissulla. Vihdoin labraan ja lääkäriin. Vakava raudanpuute ja vakava ylirasitustila. Voin huonommin kuin koskaan. Tsemppasin kuitenkin itseäni ja yritin olla mahdollisimman hyvä äiti.

LOKAKUUSSA

Jälkimmäisten parantelua. Tiputusta, syksyn ainoat juhlat. Takapakkia, ulkoilua, perhettä ja paljon töitä. Tylsä, mutta opettavainen lokakuu päättyi ruokamyrkytykseen ja viisaudenhampaiden tulehtumiseen. Liityin uudelle salille, se oli kyllä yksi vuoden parhaita juttuja!

 

MARRASKUUSSA

Vihdoin aloin voida paremmin. Hammasleikkaus auttoi ja paranin siitä vähitellen. Floridassa pari viikkoa – se teki ihmeitä! Valoa tunnelin päässä ja jouluvalmisteluja. Tuntui, kuin olisin saanut elämäni takaisin. Jaksoin ja sain taas liikkuakin kunnolla kun hampaat paranivat.

JOULUKUUSSA

Joulukupla. Uuden elämäntyylin sisäistämistä, puolet joulukuusta ihanassa Lapissa. Pikkujoulut, jouluvalmisteluja ja koristeluja. Viikonloppureissu Wieniin, loppuvuoden työt pakettiin. Urheilua, vihdoin. Elämä on alkanut taas hymyillä, pidetään tää nyt nousujohteisena ❤️

2019, ole paras vuosi ikinä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


 

Lapissa on ihanaa. Pimeydestä huolimatta elän täällä oikein tyytyväisenä omassa joululomakuplassani enkä jaksa vielä ajatellakaan arkea. Voisin pidentää lomaa täällä vaikka kuinka, voisin olla Lapissa vaikka koko talven. En kaipaa yhtään sinne kiireeseen, en kotiin, enkä loskaisille kaduille. Merinovillakerrastoissa ja toppavaatteissa eläminen on just nyt aivan ihanaa. Täällä on niin helppo pitää itsestään huolta. Jos jotain haluan tuoda Lapista mukanani etelään, niin ehdottomasti lisää ulkoilua. Sitä saa mahdutettua ihan jokaiseen päivään ja sadetta lukuunottamatta pukeutuminenkaan ei ole este kunnon reippailulle. Ulkona saa niin hyvän olon! Olen jäänyt aivan koukkuun kylmään veteen ja haluan ehdottomasti jatkaa avannossa käymistä myös Helsingissä. Onneksi asutaan ihan merenrannalla (ja melkein Löylyn naapurissa) ja mulla on jäsenyys Altaalle. Aloin käydä säännöllisesti hieronnassa ja nykyään itseni hemmottelu on mulle enemmänkin sitä kehon ja mielen huoltoa, kuin ripsihuoltoja ja jatkuvaa hiustenlaittoa.

Pastellitaivas ja pimeys vuorottelevat (okei sitä pimeyttä on täällä 21 tuntia vuorokaudessa) ja päivät koostuvat lähinnä hiihdosta, laskettelusta, kelkkailusta ja pulkkamäestä. Välillä syödään ja nukutaan pitkään. Missään muualla en nuku niin hyvin kuin Lapissa. Pimeys ja hiljaisuus vaivuttavat saman tien uneen ja aamulla olen nukkunut niin sikeästi, etten usko edes liikkuneeni sängyssä. Tänään ajoin ensimmäistä kertaa rekeä (!!) ja kohta lähden tuon vaaleanpunaisen taivaan alle rinteeseen. Voisin hehkuttaa tätä elämää Lapissa vaikka kuinka, kertoa kuinka neljävuotias oppi ihan yks kaks laskettelemaan isossakin rinteessä yksin, mutta ei elämä täälläkään ole pelkkää vaaleanpunaista pilvenhattaraa. Empaattisen ihmisen sydän on särkynyt jo kahden ystävän huolien puolesta. Reagoin kovin herkästi läheisteni pahaan oloon myötäeläen. Eikä sekään vielä riittänyt, vaan piti sattua vielä vähän ikävämpikin käänne tälle reissulle. Äiti katkaisi kätensä todella pahasti hiihtoladulla (joku idiootti seisoi ladulla alamäessä) ja joutui leikkaukseen Rovaniemelle asti, jossa on vieläkin sairaalassa. Viime yönä heräsin hirveään paniikkiin kun unenpöpperössä muka kuulin avunhuutoja alakerrasta (se oli chihuahuan kuorsausta), alkaa näköjään riittää nämä vastoinkäymiset tälle vuodelle. Reilun parin viikon sisällä olen soittanut isoäidille ambulanssin, äiti on leikattu ja olen itse joutunut kärsimään koko loppuvuoden vastoinkäymisistä oman terveyden kanssa, joten nyt voisi olla meidän kärsimykset kärsitty ja edessä uusi, paljon parempi vuosi. 2018 ei ollut mun, 2019 kuulemma on aivan mun vuosi. Tämän olen kuullut useammastakin lähteestä joten toivotaan parasta ♥ Sen on täällä Lapissakin oppinut, että se ihan paska keli enteilee aina hyviä säitä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Sain lukijaltani postaustoiveen talvivaatteista, jotka sopivat myös talviulkoiluun kuten lasketteluun. Talvikamojen hankinta on taas monille ajankohtaista ja viimeistään joulun alennusmyynneistä kannattaa poimia laadukkaita aikaa ja käyttöä kestäviä talvivaatteita, jos mielii rinteisiin tai haluaa edes vain näyttää sporttiselta after skissä. Koska itse ulkoilen ympäri vuoden todella paljon, on minulla myös useampia asukokonaisuuksia talviulkoiluakin varten. Seuraavilla vaatekappaleilla pärjäsin mainiosti koko viime talven ja näillä ajattelin selvitä myös tulevan talvikauden yli. Laskettelen, lumilautailen, ulkoilen muuten vain, vietän paljon aikaa Lapissa jossa ulkona liikkuminen edellyttää jo kunnon toppapukeutumista sekä hiihdän ja kelkkailen. Kelkkailuun on tietysti kokonaan omat vaatteensa jotka jätän luonnollisesti tämän listauksen ulkopuolelle. Maastohiihdossa käytän samoja vaatteita kuin talvella juostessa. Toppahame on ihan ehdoton kovilla pakkasilla.

PITKÄ TAKKI

on ollut parhaimpia hankintojani koskaan. Reilusti polvien alle ulottuva Röhnischin toppatakki palveli minua hyvin koko viime talven ja nyt se on taas käytössä. Tämän lisäksi minulla on paksu untuvatakki jonka meinasin uusia tänä vuonna, mutta ensin en löytänyt sopivaa, sitten päätin pärjätä monta, monta vuotta vanhalla Canada Goosella vielä tämän vuoden. Käytän kuitenkin enemmän tuota Röhnischin takkia, joten tonnin ”sijoitus” uuteen untuvatakkiin sai nyt jäädä.

LYHYT TAKKI JA TOPPAHOUSUT

Lapissa sekä Helsingin pakkaspäivinä ulkoillessa haluan pukeutua niin, että asussa on helppo liikkua esimerkiksi pulkkamäessä tai kävelyllä, tinkimättä kuitenkaan tyylistä tai lämmöstä. Tätä asua voi käyttää hyvin myös lasketteluun. Stretchmateriaalista valmistetut toppahousut ovat naiselliset mutta mukavat päällä, untuvatakin materiaali hylkii vettä ja teipatut saumat eivät päästä tuulta läpi. Näitä voi yhdistellä eri yläosien ja alaosien kanssa. Takki on Monclerin ja housut Peak Performancen. Valkoisia housuja en suosittele etelään paitsi silloin, kun lunta on paljon. Lahkeet mustuvat hetkessä, eikä tiestä irtoavaa likaa ja suolaa saa millään pois. Edelliset valkoiset pilasin ihan parissa viikossa, joten nämä ovat pyhitetty vain lumisille ilmoille.

 

LASKETTELUASU

Minulla on vielä erikseen lasketteluvaatteet, sillä ne ovat Lapissa usein vähän märät rinnepäivän jälkeen ja haluan saada laskettelun jälkeen jotain kuivaa päälle. Itselleni tärkeitä ominaisuuksia ovat tuulenpitävyys, iso huppu (tarvittaessa menee hississä kypäränkin päälle jos on oikein kylmä viima), mukavuus ja hyvin istuvat mallit. Minua luultiin lapsena usein pojaksi reilunkokoisissa lautailuvaatteissani, tämä siis juontaa juurensa sieltä. Lautailuun minulla on kuitenkin edelleen omat vaatteet, en vain osaisi kuvitella itseäni lumilaudalle tässä lasketteluasussani. Laskettelutakki sekä -housut ovat itävaltalaiselta hiihtovaatteita valmistavalta Sportalmilta, lautailuvaatteeni Burtonilta.

KERRASTOT

Koska päällysvaatteet ovat talvella aina samat säällä kuin säällä, lämmittävyyttä voi säätää sitten helposti kerrastoilla. Kovilla pakkasilla puen kaksi merinovillakerrastoa päällekkäin sekä fleecetakin, nollakelillä ohuen teknisen kerraston ja muilla keleillä sitten siltä väliltä. En vielä muutama vuosi sitten olisi kuvitellutkaan pukeutuvani joskus kerrastoon, mutta niin se vaan on ulkoillessa ihan ykkönen. Ja tosiaan se merinovilla on materiaalina aivan huippu, se lämmittää mutta hengittää. Allaoleva kuva on otettu ihan mökin takapihalta, en sentään lähde pelkässä kerrastossa sitä pidemmälle ;)

KENGÄT

Talvikenkien ehdottomat ykköset ovat kovilla pakkasilla Uggit, pikkupakkasilla Timberlandit sekä tietysti ihan kaikille keleille sopivat Sorelit. Niin paljon talvikenkiä on tullut vuosien aikana testailtua, että tiedän nyt mistä puhun. Näillä pärjää vuodesta toiseen, kaikilla keleillä eivätkä varpaat palele -30 pakkasillakaan.

Mitkä ovat teidän luottovaatteet talvella?