Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen kanssa

Siinä se on, meidän joulukuusi ♥ Instagramin puolella sainkin jo valtavasti kyselyjä kuusesta ja sen koristeista, joten lupasin esitellä niitä täällä blogissa. Kirjoitin teille marraskuussa postauksen uusimmasta lisäyksestä kamerakalustooni, nimittäin Olympuksen 30 mm makrokuvausobjektiivista. Nyt jatkan tämän postauksen verran tätä kaupallista yhteistyötä Olympuksen kanssa, nimittäin kuvasin meidän kuusen ja sen yksityiskohdat Olympus PEN E-PL 9 -kameralla sekä tällä 30 mm M.Zuiko -objektiivilla. Lähikuvissa on aivan omanlaisensa tunnelma, eikö? Kortille tallentui näköjään myös piparkakkutalo, joka luo tunnelmaa ja tuo tuoksua kotiin siinä joulukuusen vieressä..

Tänä vuonna joulukuusi sai eläinaiheisen teeman. Oksilta löytyy niin bambeja, poroja, jääkarhuja, pöllöjä, riikinkukkoja, flamingoja, hiiriä sekä muutama Disney-hahmo. Vihreät kuusenoksat (tai tämä kuusi näyttää kyllä ennemminkin männyltä) ovat peittyneet lisäksi lasipalloihin, karkkikeppeihin, rusetteihin ja pionin kukkasiin. Ajattelin kuusen olevan valmis jo pari-kolme viikkoa sitten, mutta kas, poikkesin toissa viikonloppuna Wienin joulutoreille ja löysin siihen vielä nauhan sekä lasisen kupolitähden.

Joulukuusen koristelu on ollut lempijoulupuuhaani lapsesta asti. Äiti on visuaalisesti kovin lahjakas ja katselin aina ihaillen hänen koristelujaan, meillä oli joka vuosi niin kaunis kuusi vanhoine klassikkokoristeineen. Olen edelleen aidon kuusen kannattaja, mutta tiedättehän.. Neljävuotias pikku tuholainen ja kaksi pienen pientä koiraa ovat yhdistelmä, joka ikävä kyllä ainakin meillä edellyttää muovikuusta. Mutta on tässä puolensa, sitä saa ihailla paljon pidempään. Tänä vuonna kokosin kuusen jo marraskuun puolivälissä. Nyt voin siis keskittyä vain joulun fiilistelyyn – ja kuusen kuvaamiseen.

Se äidin visuaalisuus on periytynyt ja minusta on kasvanut valokuvauksesta innostunut esteetikko. Aloitin järkkärillä kuvaamisen kuitenkin vasta perustettuani blogin vuonna 2015. Ensimmäinen kamerani oli Olympus PEN, joten Olympuksen kameroihin on muodostunut jonkinlainen tunneside. Tiedättekö, vähän samanlainen kuin vaikka ensimmäiseen automerkkiin? Kuvaan tällä hetkellä kahdella eri kameralla, riippuen vähän kuvauskohteesta. Olympus on kuitenkin se, jota en vaihda. Päivittää voi aina, mutta merkkiuskollisuus taitaa pysyä. Helppokäyttöisyys, pieni koko, kauniisti toistuvat värit, tyylikäs ulkonäkö ja kauniit asusteet (katso esimerkiksi viimeisen kuvan koristeellinen hihna) sekä mutkattomasti aina toimiva wifi-ominaisuus ovat saaneet ainakin minut ihastumaan Olympukseen malli toisensa jälkeen.

Tällä hetkellä käytössäni on siis Olympus PEN E-PL 9 eli Olympuksen uusin PEN-malli. En ole vielä löytänyt siitä mitään pahaa sanottavaa ja tehokkaan suorituskyvyn lisäksi se näyttää niin kauniilta, sopii pieneenkin laukkuun ja vetää helposti vertoja isoille jättijärkkäreille. Minun onkin helppo kirjoittaa yhteistyöpostausta Olympuksen kanssa, sillä olen ostanut PEN-kameroita jo kaksi, ilman minkäänlaista yhteistyötäkin. Tämä E-PL 9 on loistava valinta aloittelijalle, sillä se on helppokäyttöinen ja selkeä ja vie ikään kuin suoraan valokuvauksen huipulle, mutta myös oikea nappivalinta jo enemmän kuvanneille. Minulla se kulkee laukussa aina ja voin taltioida sillä kaikki arjen pienet kauniit yksityiskohdat, nyt uudella objektiivilla entistäkin paremmin..

En nimittäin lakkaa hämmästelemästä, kuinka hyvin tuo kevyt 30 mm objektiivi tallentaa näitä yksityiskohtia. Katsokaa nyt vaikka noita pieniä lumihiutaleita tai yksittäisiä paljetteja? En taida edes omilla silmillänikään nähdä noin tarkasti. Ja kuten näette, ja kuten aiemmin kirjoittelinkin tästä – vaikka kyseessä on makro-objektiivi, sen käyttö ei rajoitu pelkkiin lähikuviin. Sainhan sillä jopa kokonaisen kuusen tallennettua kuvaan. No toki piti mennä eteiseen asti, mutta kuitenkin! Olen kuullut muutamalta tuttavalta, jotka ovat nyt ottaneet tämän objektiivin käyttöön, että se on ollut juuri se puuttuva osa kuvauskalustoa. Hämmästyttävän monipuolinen. Monilla tuntuu olevan ongelmana, ettei saa riittävän tarkkoja lähikuvia. Itsellänikin oli. Käytin aiemmin tähän tarkoitukseen yleensä Olympuksen 45 mm objektiivia, mutta sekään ei riitä, kun mennään lähelle. Samalla putkella saa kuitenkin otettua myös tunnelmallisia yleiskuvia, joten tällä pärjää vaikka reissussakin jos ei ole erityisesti laajakulmakuvien ystävä. E-PL 9:n mukana tosin tulee 14-42 mm pancake zoom-linssi jolla saa kyllä lähes laajakulmakuvia vastaavia otoksia.

Olympuksella on nyt mahtava tarjous tästä kauniista kamerasta sekä monipuolisesta objektiivista. Nimittäin Verkkokauppa.comista saat Olympus PEN E-PL 9 -kameran sekä M.Zuiko 30 mm -objektiivin yhteishintaan 599,90 euroa! Setin normaalihinta on 929,90 euroa joten nyt ei olekaan enää kyse mistään pikkualennuksesta. Ja tosiaan kolme ja puoli vuotta Olympuksella kuvanneena en voi kuin koko sydämestäni suositella. Tällä kameralla pääsee helposti ammattimaiseenkin lopputulokseen, sillä saa kuvattua raakakuvia, siirrettyä ne suoraan puhelimeen ja viimeistelemään ne jälkikäsittelyllä juuri sinun näköisiksesi.

Jos kameran päivitys on ajankohtaista, voi toki aina kirjoittaa Joulupukille. Fiksumpaa on ehkä kuitenkin linkata tämä postaus jollekin läheiselle, tai toimia itse itsensä Joulupukkina. Tarjous kamerasta + objektiivista on voimassa vuoden loppuun asti, joten kannattaa toimia nopeasti. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, vuotta 2018 on enää kolme viikkoa jäljellä (!!), joten miltä kuulostaisi, uusi vuosi ja uudet kuvat? ♥

Yhteistyössä: Olympus &


Mykistävä hiljaisuus. Maailman puhtain ilma täyttää keuhkot jokaisella hengenvedolla. Se jopa tuoksuu hyvältä ololta. Jo kauppareissun aikana ehtii huokailla moneen kertaan. Miten täällä voi olla näin kaunista? Näin puhdasta, näin rauhallista.

Luulin että onni on suurimmillaan saaristossa. Rakastan kyllä sitäkin ja meren rannalla kasvaneena sydämeni on ikuisesti rantakallioilla ja aalloissa. Aamukahvit veneellä, narisevat köydet ja meren tuoksu ovat asioita joita en vaihtaisi elämästäni pois, mutta viimeisen viiden vuoden aikana olen löytänyt itselleni vieläkin rauhoittavamman paikan. On uskomatonta mikä vaikutus ympäristöllä on hyvinvointiin. Lappi on ollut minulle aina rakas, nykyään vieläkin enemmän.

Kun olin kuukausi sitten hammasleikkauksessa, anestesialääkärin laittaessa nukutusainetta kanyyliin, minua kehotettiin ajattelemaan jotain oikein ihanaa. Hoitaja alkoi puhua valkoisista hiekkarannoista ja turkoosista vedestä, itse ajattelin vain hiihtämistä naavan ja lumen peittämien puiden ympäröimällä ladulla, ihan yksin. Mieli ei voi missään niin hyvin kuin täällä. Mieskin sanoi eilen kun tulimme mökille, että tällä paikalla on ihmeellisen rentouttava vaikutus. Vaikka liikunkin nykyään vain siksi, että  mieleni rauhoittuisi päivän kiemuroista ja saisin itselleni hyvän olon, on se vaan eri asia juosta Kaivarin rannassa ihmisten keskellä, kuin hiihtää yksin omassa rauhassa ja kuunnella omia ajatuksia. Eilen kauden ensimmäinen kymppi meni kuin itsestään. Mökille palasivat punaiset posket ja rauhoittunut mieli.

Olen aiemminkin sanonut, että eläkkeellä voisin viettää talveni Lapissa. Juuri nyt en kaipaa ollenkaan aurinkoon. Otan kaiken irti takkatulesta, neljävuotiaan riemusta laskettelurinteessä ja aamuisesta hiihdosta ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Ahdistus. Yksi sosiaalisen median mukanaan tuomista ilmiöistä. Kuka bloggaaja on lopulta onnellinen? Satatuhatta seuraajaa ei tunnu enää missään, kansainväliset lehdet kalpenevat ihan tavallisen bloggaajan muotikuville, vaikuttajia lennätetään maailman ympäri kohteisiin, joiden rinnalla aiemmin kaikkien unelmissa näyttäytynyt valkoinen hiekka ja turkoosi vesi ovat tylsiä, kodit ovat kauniimpia kuin yksikään luksushotelli ja ruoka-annokset näyttävämpiä kuin Michelin-tähdillä.

Ei kukaan halua sitä. Blogit, Instagram ja Youtube muuttivat maailmaa. Ne loivat paljon uutta, uusia ammatteja, uusia aloja, uutta rahaa. Ne loivat kuitenkin liian paljon, liian nopeasti. Toivat toisille miljoonia, toisille ahdistusta. Blogimaailma ja muu sosiaalinen media kiipesi liian korkealle. Se, mistä kaikki alkoi, oli sitä, mikä yleisöä kiinnosti. Arki, tavallinen elämä, samaistuminen. Kuka samaistuu enää muotikuviin? Ketä kiinnostaa kiiltokuvamaailma, kun oikea elämä on sitä, jossa kaikilla naisilla on menkat, huonoja hiuspäiviä, edes vähän selluliittia ja aina huolta rahasta?

En uskalla edes arvailla, kuinka moni on masentunut sosiaalisen median takia. En puhu enää pelkästään bloggaajista, joista heistäkin huomaa monista kuinka ahdistuneita he ovat sisällöntuotannostaan ja pyrkivät väkisin aina vain parempaan. Se tunne kuitenkin välittyy postausten läpi vähän liiankin hyvin. Puhun kuitenkin nyt myös seuraajista, varsinkin nuorista tytöistä joiden elämä voi tuntua aivan hirveältä silloin, kun se on ihan tavallista ja tylsää. Sitä, mitä meidän jokaisen elämä suurimmaksi osaksi on. Somessa sitä piilotellaan kaikin keinoin ja luodaan seuraajille kuva, että arki on sitä täydellisesti käsiteltyä kuvaa, erikoisia matkakohteita, kertakäyttöisiä vaatteita ja ravintolaruokaa tapahtumasta toiseen. Miettikää nyt, joku ihan oikeasti uskoo sen menevän niin. Eikä vain joku, vaan ehkä suurin osa seuraajista.

Blogimaailma elää valtavaa murrosvaihetta. On alkanut olla todella tylsää, että kaikkialla on samat kasvot, samat blogit, samat asunnot, samat elämät. On tullut blogikliseitä, kaikilla on ne tietyt sisustustavarat, laukut ja filtterit. Kuitenkin alunperin blogimaailman tarkoitus oli jotain aivan muuta. Kertoa päiväkirjamaisesti tavallisen ihmisen elämästä, ei olla naistenlehti, ei olla suuri mainostaja. Välillä mä mietin, että haluanko tehdä tätä enää vain siksi, koska en pidä yhtään tämänhetkisestä blogimaailmasta. En voi sietää sen tuomaa ahdistusta, en sitä julkisuusriippuvuutta, en paineita enkä sitä, mitä se on tehnyt minunkin tuttavilleni. Ei perheen pidä kärsiä sisällön tuottamisesta, ei vaikka se olisikin työ. Eivät blogit olleet sitä varten. Kuka jaksaa selata netistä täydellisiä, loppuun asti hiottuja mainoksia, kun voisi niiden sijaan saada vanhaa kunnon vertaistukea ja inspiraatiota? Tässä on tietysti ristiriita itsellänikin, saanhan minäkin kirjoittamisestani ja yhteistöistäni korvauksen. Mutta.. Ei kai kukaan lukisi blogiani sellaisen sisällön takia, kuin esimerkiksi naistenlehtiä. Nyt myös suositaan podcasteja jotka avaavat bloggaajien elämää paljon henkilökohtaisemmin kuin kirjoitetut tekstit, mutta blogeissa suosituimmat ovat yhtä kuin kaupallisuutta ja kiiltokuvaa. Tää on aika hassua.

Viimeisen parin vuoden aikana on puhuttu myös paljon mikrovaikuttajista, eli pienemmän seuraajakunnan omaavista vaikuttajista. Mainostajat ovat alkaneet suosia yhä enemmän heitä, sillä he ovat samaistuttavampia. En ainakaan itse ihmettele yhtään, miksi. Olisi kiva tietää mitä mieltä te olette? Mistä te inspiroidutte? Tavallisesta elämästä vai siitä Pinterest-materiaalista? Blogit vai podcastit, rehellinen arki, tarinat oikeasta elämästä, syvälliset pohdinnat vai se kertakäyttövaatteiden esittely?

PS. Ihanaa joulukuuta ja terveisiä lumisesta Wienistä ♥ Illaksi kotiin!

Seuraatko?FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria