Idea tähän postaukseen syntyi siitä, kun näin somessa muutamallakin eri tilillä hehkutuksen siitä, kuinka nämä henkilöt pitävät täydellisyyden tavoittelua, ”kontrollifriikkeyttä” ja perfektionismia selkeästi hyvinä puolinaan. Tämä nosti vähän omat karvani pystyyn, mutta muistan että olen itsekin ajatellut olevani oikein ylpeä siitä, kuinka pedantti ja kontrollifriikki olenkaan. Sen takiahan kotini on ollut siisti ja olen huolehtinut ulkonäöstäni, painoni ei ole koskaan heitellyt ja olen kehittynyt esimerkiksi liikuntaharrastuksissa. Toki olen kyllä edelleen iloinen siististä kodista ja jos tiedän esimerkiksi tulevan viikon olevan erityisen stressaava, teen oikeasti aikaa kotitöille, jotta saan siistin ja levollisen ympäristön itselleni hektisinä aikoina. Toisaalta taas, kun menen kotiin jossa ei ole niin siistiä kuin meillä, ensimmäisen ajatukseni on, että täällä asuu onnellisia ihmisiä. Siivous on tietysti tästä vain yksi esimerkki. Kontrollifriikin perfektionistin on näytettävä ulospäin hyvältä, eikä vain ”huijatakseen” muita, vaan myös itseään.

Vanhemmuus on ollut tässäkin käännekohta. Toki haluaisin opettaa lapseni siistiksi ja haluaisin ettei hän sotkisi kotia niin paljon. Pitäisi asiansa muutenkin järjestyksessä, liikkuisi eikä olisi mikään ylipainoinen taivaanrannanmaalari likaisissa vaatteissa. Mutta vielä tärkeämpää on, ettei hänestä tule kaltaistani ylisuorittajaa. Pyrin kaikin keinoin välttämään, ettei hän tule saamaan näitä riittämättömyyden tunteita, joiden kanssa itse taistelen edelleen, vaikka tiedostankin nykyään ongelmani ja ymmärrän mistä se johtuu. Tilanne on onneksi paljon parempi kuin koskaan aiemmin.

Ylisuorittamisellani olen hakenut hyväksyntää. Hyväksynnän haku on johtanut moniin muihinkin asioihin tai tekoihin ja se on heijastus kaikesta epävarmuudesta, jota olen kokenut. Mitä enemmän olen suorittanut, sitä huonommin olen kuitenkin voinut. Riittämättömyyden tunne on kuin loputon suo. Sitä vaan kävelee syvemmälle ja syvemmälle, ja poispääsy tuntuu ajoittain aivan mahdottomalta. Oma suorittamiseni nostaa päätään erityisen stressaavina aikoina, silloin koen jotenkin erityistä tarvetta hallita elämääni. Tavallaan kun kyse on myös elämänhallinnan tunteen menetyksestä. Olen myös jotenkin liian itsenäinen, kunnianhimoinen (ja siisti) elääkseni niin boheemisti, että voisin kohauttaa olkiani kaaokselle. Jos joku sanoisi kotini olevan sotkuinen tai huomauttaisi huonosta urheilusuorituksesta (saati ylimääräisistä kiloista), kokisin itseni edelleen hyvin epäonnistuneeksi. Tästä yritän nyt päästä eroon. Että en oikeasti välittäisi yhtään, koska onhan se nyt ihan se ja sama, miten nopeasti juoksen kympin tai kuinka huolellisesti olen juhliin laittautunut. En siis mielessäni kilpaile kenenkään kanssa, ainoastaan itseni. Mulla on monia vaativan persoonallisuuden piirteitä, mutta onneksi vaadin asioita vain itseltäni.

Nykyään korostetaan aivan liikaa niitä ”hyvän ihmisen” ominaisuuksia, esimerkiksi juuri somessa. On ihan idioottimaista esimerkiksi vaikuttajan asemassa kirjoittaa, että on kyllä itse aivan supersuorittaja ja että meidän koti on aina siisti ja vaatteet ovat värijärjestyksessä varmaan pesukoneessakin, että meidän jääkaappiin ei tule yhtään huonoa ruoka-ainetta ja laittaa itsestään kuvia vain kauneimmillaan huolellisesti meikattuna lavastetuissa olosuhteissa. Omat riittämättömyyden tunteeni ovat peräisin aivan muualta kuin sosiaalisen median ajalta, mutta näen tässä ison ongelman. Vaikuttajat luovat seuraajilleen paineita täydellisestä elämästä ja antavat vääristyneen kuvan, joka voi helposti johtaa myöhemmin juuri tällaisiin vastaaviin riittämättömyyden tunteisiin ja hyväksynnän hakemiseen, joka vaikuttaa jokaiseen elämän osa-alueeseen. Suorittajaluonteessa ei ole mitään ylpeiltävää. Siitä kannattaa pyrkiä ajoissa eroon. Sinnikkyys, päättäväisyys ja aikaansaavuus ovat ominaisuuksia jotka vievät pitkälle. Ne ovat kuitenkin kaukana perfektionismista, joka lopulta onkin enemmän negatiivinen ominaisuus.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Joku nyt ehkä kyllästyy näihin rauta-asioihin kun kirjoittelen niistä joka viikko, mutta koska tämä on vaikuttanut koko elämääni ja olooni niin pitkään heikentäen jo elämänlaatuakin, kirjoitan silti. Jos tästä saa yksikin ihminen avun, on se muiden kyllästymisen arvoista. Nyt jos koskaan suosittelen ainakin naisille sitä ferritiinin mittausta, jos yhtään on olo, ettei kropassa ole kaikki ihan kunnossa ja syy on edelleen epäselvä. Aivan liian moni suomalainen syö esimerkiksi lääkkeitä kilpirauhasen vajaatoimintaan tuloksetta, kun oireiden syy onkin muualla. Toisaalta taas täytyy muistaa, että nämäkin oireet ovat sellaisia, jotka liittyvät niin moneen muuhun sairauteen ja niitä voi aiheuttaa pelkkä stressikin, että kaikkea ei voi aina laittaa raudanpuutteen syyksi. Monet oireet ovat myös sellaisia, että ne voivat johtua esimerkiksi huonoista elämäntavoista. Jos ja kun mittautatte ferritiiniarvoa, eli varastorautaa, kannattaa muistaa että viitearvot ovat sen osalta yksi iso vitsi Suomessa. Siis ihan oikeasti ja tätä mieltä on jo iso osa lääkäreistäkin. Jopa ferritiiniarvolla 50 voi olla raudanpuutteen oireita, vaikka viitearvojen minimi on 5. Toiset lääkärit eivät suostu edes testaamaan ferritiiniä, sillä pitävät alhaisia rauta-arvoja (jos hemoglobiini on hyvä) pelkkänä muoti-ilmiönä, sillä raudasta puhutaan nyt niin paljon. Jos et saa testausta omalta lääkäriltäsi, käy vaikka Synlabissa, johon pääset labraan ilman lähetettä. Ferritiinin testaus maksaa noin parikymppiä. Eli suosittelen lämpimästi niin henkilökohtaisesta kuin sairaanhoitajankin näkökulmasta asian selvittämistä, jos kärsitä seuraavista oireista ilman selkeää syytä.

..Hengästyminen Ainakin itselleni ihan poikkeuksellista, sillä urheilen paljon enkä sairasta esimerkiksi astmaa. Outo hengästyminen saattoi yllättää niin kävellessä kuin kevyitä kotihommia tehdessäkin. Juoksulenkit alkoivat olla yhtä tuskaa.

..Rytmihäiriöt Lisälyönnit ovat olleet jokapäiväinen riesani jo yli vuoden ajan. Koska vanhemmillani on ollut rytmihäiriöitä, olen ajatellut niiden olevan vain perinnöllinen juttu joka ilmaantuu nyt kolmenkympin iän lähestyessä. Hullua, mutta pidin ihan normaalina että joutuisin jo 29-vuotiaana pyytämään lääkäriltä esimerkiksi beetasalpaajia rytmihäiriöihin, jotka toisinaan ovat haitanneet nukahtamistanikin.

..Närästys Monet lääkärit eivät pidä närästystä raudanpuutteen oireena, mutta onneksi tapasin lääkärin joka kertoi heti sen olevan raudanpuutteen selkeä oire. Mua ei ole koskaan närästänyt, enkä ole ikinä tiennyt millaista se on. Ei raskaana, ei krapulassa, ei jouluna, ikinä. Mutta nyt.. Tiedän todellakin miltä se tuntuu. Kaikki sympatiani närästyksestä ja refluksitaudista kärsiville, se on helvettiä isolla H:lla.

..Ahdistus Paniikkikohtaukset, selittämätön ahdistuneisuus.. Nämäkin pistin stressin ja hormonitoiminnan piikkiin, mutta syy saattoi olla juuri raudanpuute. Mietin usein, että olen varmaan masentunut vaikkei sille ole ollut mitään syytä.

..Alakuloisuus Tämän luokittelisin samaan kuin tuon ahdistuneisuudenkin. Ihmeellistä alakuloa, joka ei ole lainkaan tyypillistä itselleni. En jaksanut oikein innostua mistään ja pidin kaikkia ympärilläni olevia ihmisiä jotenkin ärsyttävän pirteinä.

..Huono palautuminen Tämän takia olen käynyt akupunktiossa jo pitkään. Tunsin etten palaudu kunnolla treenistä ja joskus pienikin venyttely aiheutti hirveät lihaskivut. Se johtuu siis siitä, että lihakset eivät saa happea niin paljon, kuin normaalisti sillä elimistö kärsii raudanpuutteesta.

..Kalpeus Kerran jopa googlasin, mikseivät kasvot punoita treenin jälkeen. Usein lenkin tai salin jäljiltä naamani on ollut aivan pienen possun värinen

..Hiustenlähtö Mietin sen olevan vain kausittaista, mutta tukkaa on jäänyt harjaan paljon enemmän kuin yleensä. Toki kyse voi olla kausittaisesta hiustenlähdöstä tai vaikka hormonaalisista muutoksistakin, mutta anyway, tukkaa on lähtenyt ja se on myös raudanpuutteen oire.

..Palan tunne kurkussa ja nielemisvaikeudet. Tuntuu super ällöttävältä. Tämä yhdistetään usein kilpirauhasen vajaatoimintaan, itse ajattelin sen olevan lähinnä henkisen puolen ongelma omalla kohdallani, mutta tästähän se johtui. Välillä tuntuu, ettei ruoka mene edes alas niellessä ja toiset kertovat luulleensa jopa tukehtuvansa.

..Levottomat jalat ja painavantuntuiset raajat Tähän tottui kun epämääräinen jalkaoireilu alkoi vähitellen. Sitä ei osaa oikein edes selittää, mutta jalat tosiaan tuntuivat usein kovin painavilta ja raskailta. Levottomat jalat oli myös oireyhtymänä minulle ennen aivan tuntematon, nyt tiedän kyllä mistä on kyse.

..Hajamielisyys ja unohtelu Stressiä ja kiirettä on helppo syyttää, mutta unohteluni pääsi kyllä aivan uskomattomiin mittasuhteisiin. Saatoin unohtaa koiran ulos ja avaimet ulko-oveen, useana päivänä. Yritin kovasti tehdä ja suorittaa, mutta unohtelin milloin mitäkin ja tuntui että sai tehdä tuplasti hommia että suoriutui normaaleista arkiaskareista.

..Keskittymiskyvyn puute Kuuluu samaan kategoriaan edellisen kanssa. Kesästä asti olen ollut ihmeellisen saamaton ja monessa asiassa täysin aloitekyvytön. Monet raudanpuutteesta kärsivät sanovat sitä aivosumuksi, ehkä se on juuri jotain sellaista. Koska normaalisti olen ollut kovin energinen ja nimenomaan aikaansaava, huomasin heti tämän oudon puolen itsessäni sen ilmaannuttua.

..Väsymys Jätin tämän tarkoituksella viimeiseksi, sillä en ole kärsinyt siitä itse. Lähinnä sellaisesta kokonaisvaltaisesta uupumuksesta, joka varmasti sekin on seurausta näistä kaikista oireistani, joita tässä yllä luettelin. Raudanpuutteen oireena on kuitenkin usein väsymys, joka saattaa olla jopa täysin lamauttavaa.

Raudanpuutteeseen voi liittyä myös muita oireita, mutta tässä ovat omani. Osa johtuu takuulla myös ylirasitustilastani, jota korjaillaan tässä vähitellen sitäkin. Ja minä kun syytin kaikkea tätä niin stressistä, kiireisestä arjesta, jetlagista, työuupumuksesta ja epäilin itselläni jo toisinaan milloin lievää masennusta, milloin ahdistuneisuushäiriötäkin. Josko se olisi aiheuttanut myös näitä fyysisiä oireita? Olen pohtinut niin huonoa sisäilmaa kuin ihan vain sitä, että muistinkohan nyt hengittää tarpeeksi usein ajatuksissani. Hullua, ei voi muuta sanoa. Jos olisin tiennyt tästä aiemmin, olisin ehkä mittauttanut ferritiiniarvot jo ainakin vuosi sitten kun näitä kummallisia oireita alkoi ilmetä. Mutta nyt opittiin kantapään kautta, onneksi raudanpuutteeseen on olemassa toimivia hoitokeinoja. Raudanpuutteen syy on kuitenkin aina selvitettävä ja siitä olisi päästävä eroon. Muuten rautalisä on turhaa, sai sitä sitten tablettimuodossa tai tiputuksena, sillä oireet palaavat kuitenkin takaisin, jos niiden syytä ei selvitetä ja hoideta kuntoon. Oliko tutun kuuloisia oireita ja oletko itse tietoinen omasta varastoraudan tasostasi? 

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Tänä syksynä olen turvautunut yhä useammin luottovaatteisiin. Kun olo on ollut huono ja heikko, ei ole jaksanut ajatellakaan kiristäviä farkkuja, vöitä tai kutittavia neuleita. Kuitenkin olisi kiva kulkea muissakin kuin urheiluvaatteissa. Tätä pitkää kietaisumekkoa olen käyttänyt monet kerrat, ja olen pukenut sen oikeastaan aina samalla tavalla. Alle mustat sukkikset ja suosikkitrikootoppi, jalkaan nilkkurit joko koroilla tai mukavuudenhaluisina päivinä matalina. Ulkona lämmittää nahkatakki ja iso huivi. Toimii töissä, kaupungilla, lääkärireissuilla ja äidillä kyläillessä. Ehkä pitäisi keksiä useampia tällaisia suosikkeja.

Mekko – Mango // Nilkkurit – Ellos // Takki – Samsøe & Samsøe // Huivi – Balmuir // Silmälasit – Prada

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria