En haluaisi koskaan rakentaa taloa Remontti (-avainsanalla löydät kaikki tuskailuni) oli jo tarpeeksi hirveetä ja ahdistuisin sitäpaitsi omassa talossa. Olen kaupunkilainen henkeen ja vereen enkä voisi kuvitellakaan ryhtyväni mihinkään rakennusurakkaan. Mulla ei ole unelmataloa, on vain unelma-asuntoja.

Helsinkiläiset pyöräilijät ovat suurimmaksi osaksi ihan idiootteja Tää kaupunki on tehty pyöräilijöille mahdollisimman helpoksi, mutta miten se on niin vaikeeta? Pyöräilijä sitä paitsi väistää suojatiellä lähes aina autoa.

En pidä laminaattilattioista Kun oikein tarkkaan mietin, en muista olisinko asunut yhdessäkään asunnossa, jossa on laminaattilattia? En ainakaan kauaa. Laminaatti pitää ärsyttävää ääntä ja se on liukas.

Self help -kirjallisuus on NIIN TURHAA Oikeasti siinä kohtaa, kun on ihan oikeita murheita ja huolia, se että joku vain kertoo opetelleensa vuodessa onnelliseksi, saa kyllä pyörittelemään silmiä. Mä joskus innostuin näistä kirjoista hetkeksi, mutta onneksi avasin silmäni aika pian ja tajusin, että noista ei kyllä onnea löydy.

Pukumiehet ei oo mun juttu Makuasioista ei toki sovi kiistellä, mun ajatukset pukumiehistä ovat lähinnä ”ai vitsi se tunne kun toi pääsee kotiin ja saa verkkarit jalkaan”. Tiedän taas monia naisia, jotka pitävät pukumiehiä paljon paremman näköisinä tai seksikkäinä. Ehkä ällöttävin näky ikinä on liian pieni puku miehellä.

Suomen blogiskene on nykyään jotenkin todella tylsä Toki elämme luultavasti tässä nyt sellaista murrosvaihetta. On videoita, blogeja, podcasteja, Instagram.. Mä uskon, että blogit kuitenkin jäävät ja löytävät sen oman vakiintuneen seuraajakuntansa, viimeistään sitten, kun blogiskene on taas vähän aidompi ja maanläheisempi. Mainoksia ja kiiltokuvia voi selata naistenlehdistä, edelleen.

Äitien valittaminen ärsyttää Lounaalla kuuntelin taas, kun eräs äiti valitti taaperonsa sotkemisesta ja jatkuvasta seuraamisesta sekä jälkien korjaamista. Mä en tiedä mitä äidit oikein ajattelevat, että se elämä niin pienen lapsen kanssa on? Sotkua, jatkuvaa seuraamista ja jälkien korjaamista. Tottakai itsekin toisinaan valitan milloin mistäkin, mutta monen äidin valitus kuulostaa juuri siltä, että vika on lapsessa ja arki lapsen kanssa olikin jotain aivan muuta, kuin mitä oli kuviteltu.

Statussymbolit eivät kerro yhtään mitään Pidän yleensä jopa enemmän ihmisistä, joilla ei ole sitä kultakelloa ja urheiluautoa. Vaatimattomuus kaunistaa, mutta elämästä pitää nauttia. Tasapainoa. Se ulkonäkö ja käsilaukku eivät kerro kenestäkään yhtään mitään, joten sen perusteella ei kannata luokitella ketään mihinkään sosiaaliluokkaan. Usein he, joilla on tarvetta yrittää todistella jotain, näyttävät (tai esittävät) varallisuuttaan statussymboleilla. Maanläheiset ja huumorintajuiset ihmiset – rakastan!

Lääkäri ei ole aina oikeassa Varsinkin tässä raudanpuuteasiassa. Sanoin viimeksi aamulla, että väitän olevani fiksumpi kuin moni lääkäri. Ja on varmasti moni muukin ”maallikko”. Lääkärikin on kuitenkin vain ihminen, ei mikään kaikkitietävä koko kansan parantaja. Musta olisi ihanaa olla lääkäri, jos olisi vapaus tehdä töitä miten haluaa. Mulla on suuri tarve auttaa ihmisiä ja olen aina ollut todella kiinnostunut nimenomaan lääketieteestä, ehkä siksi sairaanhoitajauranikin jäi niin lyhyeksi. Lääkäreiden toimintaa pitää aina vähän kyseenalaistaa, mutta kun löytää hyvän, he ovat kultaakin kalliimpia auttajia.

Luonnollisuus on lopulta kaikkein kauneinta Tätä kyllä toitotetaan vaikka kuinka, mutta silti otetaan hiustenpidennyksiä ja käytetään ripsiä vuosikausia. Olen itse kokoajan vähentänyt kaikkia ”lisäosia” ja tykkään tästä paljon, paljon enemmän. Elämä on niin paljon helpompaa ja naiset ovat paljon kauniimpia aidompina ja luonnollisina. Se ei tarkoita kuitenkaan mitään takkutukkaa ja karvaisia sääriä. On itsellekin paljon kivempaa, kun laittautuminen ei ole mitään teatterimaskeerausta, silmiä voi hieroa ja tukan harjata läpi aina päälaelle asti.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Kyselin Instagramissa vinkkejä untuvatakkeihin, mutta ennen kunnon talvitakkikauden alkua alkaa tietysti ihana tekoturkiskausi! Itse en suosi oikeita turkiksia ja kannatan ehdottomasti turkistarhauksen lopettamista. Samalla tiedän kuitenkin myös tekoturkisten valmistusmenetelmien haitat ja sen, ettei edes tekoturkista pitäisi käyttää, sillä se voi innostaa oikeiden turkisten käyttöön. En tiedä pitäisikö tuntea pisto sydämessä, mutta siitä huolimatta omistan useamman tekoturkistakin ja takkeja, joissa hupun somiste on (teko)turkista. Toisaalta taas minulla on myös aito eettinen turkispanta, johon käytetty eläin oli kuollut luonnollisesti. (Teko)turkikset jakavat mielipiteitä. Sille en voi kuitenkaan mitään, että pidän niitä kovin kauniina, ja ovathan nuo pehmeän pörröiset takit aivan ihania päällä. Tekoturkisten hyvä puoli on myös se, että ne eivät mene käytössä miksikään. Samat takit ovat pyörineet kaapissani uudenveroisina jo useamman vuoden ajan. Tämä syksy ja talvi on tekoturkisten ja teddytakkien kulta-aikaa, joten ehkä sinäkin voisit päivittää pörröisten takkiesi kokoelmaa seuraavilla yksilöillä?

1. Musta on klassikko joka toimii niin arjessa kuin fiineissä juhlissakin. // 2. Leoparditakkini oli ex tempore ostos parin vuoden takaa, mutta siitä tuli suosikkitakkini. Tänä vuonna se on erityisen trendikäs printtinsä ansiosta. // 3. Tummaa vihreää on näkynyt tänä talvena paljon, se on väri joka sopii lähes kaikille. Aivan ihana jopa farkkujen kanssa. // 4. Sama takki pinkkinä – oli pakko ottaa se tähän kollaasiin koska vaaleanpunainen on mun lempiväri, enkä saa siitä tarpeekseni. Miettikää nyt miten hyvin se piristää harmaita loppuvuoden arkipäiviä? // 5. Ruskeat ja muut maanläheiset sävyt ovat nyt pinnalla. Ostin juuri valkoisen hupullisen tekoturkiksen, mutta haluaisin ehkä vielä tämän ruskean huputtoman.. //6. Teddytakit tulivat viime talvena ja tänä vuonna ne ovat suosituimpia kuin koskaan. Nappaa omasi nopeasti, sillä vuosi sitten moni jäi ilman!

*Postaus sisältää mainoslinkkejä // Ellos

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Tämä hauska kysymyspostaus on ollut nyt monessa blogissa, joten halusin vastata näihin itsekin. Löytyykö teiltä samoja vastauksia tai yllättikö kenties joku kohta sut aivan täysin?

Avioliittoja: Ei ole, eikä tuskin tulekaan. En ole millään lailla naimisiin menevää tyyppiä eikä avioliitto vaikuttaisi mun elämään mitenkään. Miksi siis avioituisin?

Kihloissa: Ei sitäkään. Kihloihin voisin jopa mennäkin mutta toisaalta miksi, jos ei mene naimisiinkaan?

Lapsia: Yksi neljävuotias ihmislapsi, kaksi pientä neljävuotiasta koiralasta. Kolmannen koiran voisin hankkia, mutta lisää lapsia (ainakaan mulle) ei enää tule. Lapset ovat parasta maailmassa, sitä ei tajua ennen kuin saa oman ♥

Lemmikkejä: Frida ja Cara, eli mun neljävuotiaat chihuahuatytöt. Kotona on vielä Lilan, 4 vuotta sitten kuolleen chihuahuani tuhkat kauniissa pienessä uurnassa ja olenkin sanonut, että musta joskus aika jättää, kaikki mun koirat saavat tulla mamman viekkuun nukkumaan eli otan ne mukanani sinne hautaan.

Leikkauksia: Kolme, kaksi nukutuksessa, yksi epiduraali- ja spinaalipuudutuksessa. Hurjan jänniä kokemuksia kaikki kolme!

Tatuointeja: Ei ensimmäistäkään. Onneksi en ole ottanut.

Lävistyksiä: Reiät korvissa jotka sain jo joskus alle kouluikäisenä. Toisen paikkaa tekisi mieli muuttaa koska se on niin alhaalla, voikohan siihen ihan vähän yläpuolelle laittaa uuden? Lisäksi mun isoäiti osti mulle 15-vuotiaana napakorun, jonka laitto sattui aivan hulluna. En ole ottanut sitä vieläkään pois, vaan mulla on navassa mun isän ostama koru, se sama on ollut jo kaksitoista vuotta. Olen ottanut sen pois yhden ainoan kerran, sektion ajaksi sairaalassa, mutta reikä näytti niin kauhealta että laitoin korun takaisin.

Muuttoja: No niitä on niin monta etten uskalla edes laskea. Nykyisessä asunnossa olen asunut pidempään kuin missään muualla aikuisiälläni, jopa neljä ja puoli vuotta.

Ottanut lopputilin: Olen tehnyt niin nuoresta asti töitä, että tosi monta kertaa. En osaa edes laskea, aina olen kuitenkin irtisanoutunut itse.

Ollut saaressa: Mä oon tavallaan kasvanut saaristossa, eikä ole tähän asti ollut kesää jolloin en olisi ollut veneellä saaressa. Viimeksi tässä kuussa.

Autosi: Mun oma rakas punavalkoinen Range. Oon tykännyt siitä hurjasti ja aluksi jopa enemmän kuin mun edellisestä autosta Porschesta, mutta nyt haluaisin vaihtaa.. Jos saisin minkä tahansa, ottaisin mustan Tesla S:n tai mustan Porsche Panameran. Valkoiset maasturit on nyt nähty.

Ollut lentokoneessa: Monen monta kertaa. En pidä liiemmin lentämisestä, mannertenväliset lennot businessluokassa on ihan jees mutta muuten.. Lasken minuutteja laskeutumiseen jo kentällä.

Onko joku itkenyt vuoksesi: Ikävä kyllä.

Ollut rakastunut: Voi kyllä, rakastuminen on maailman kivointa ♥

Ollut ambulanssissa: Olen, ajoin sillä mun edellisellä autolla päin raitiovaunua ja pääsin ambulanssin lisäksi seiskaan. Yksi elämäni pahimpia päiviä.

Luistellut: Olen! Luistelu on ihanaa. Onneksi Micael on nyt luistelukoulussa ja tykkää kovasti olla jäällä, talvella voidaan mennä yhdessä luistelemaan.

Surffannut: En ikinä, olisi kiva kokeilla – jonkun superkärsivällisen opettajan avustuksella.

Ollut risteilyllä: Olen, viime kerrasta on tosin todella pitkä aika. Micael kinuaa usein risteilylle, mutta mä oon vähän skeptinen. Risteilyistä tulee mieleen vaan yletön dokaaminen, huonosti käyttäytyvät kanssamatkustajat ja se buffet-ähky.

Ajanut moottoripyörällä: En enkä aja. Enkä mene kyytiin, kuolemanpelkoni nostaa päätään heti, kun ajattelenkin asiaa.

Ratsastanut hevosella: Lapsena kyllä. Mä oon allerginen hevosille, joten olen pysytellyt niistä melko kaukana. Ehkä joskus uskallan lähestyä, josko allergia olisi helpottanut vuosien myötä.

Lähes kuollut: En, toki aika lähellä oli siinä kolarissa ettei sattunut pahemmin.

Ollut sairaalassa: Olen, yötä kahdesti. Toivottavasti ei tarvitsisi olla enää ikinä.

Suosikkihedelmä: Banaani, mango, passionhedelmä.

Aamu vai ilta: Aamu, ehdottomasti. Ennen vihasin aamuja, nyt rakastan niitä. Päivän paras hetki.

Lempiväri: Pinkki! Jos saisin sisustuksen suhteen täysin vapaat kädet, meillä olisi paljon enemmän vaaleanpunaista. Haaveilen nimittäin flamingon värisestä makuuhuoneesta..

Viimeisin puhelu: Äidille, soitan hänelle joka päivä. Täällä Espanjassa ei oo tosin tullut puhuttua puhelimessa kai kenenkään kanssa?

Viimeisin viesti: Äidiltä, ylläri ylläri.

Kahvi vai tee: Kahvi, ehdottomasti. Kahvihetkessä on jotain taikaa.

Kissa vai koira: Koira, oon 100% koiraihminen mutta en voi olla ihastelematta bengalinkissoja. Jos kissa olisi helpompi ja en olisi allerginen, meille voisi tulla sellainen.

Paras vuodenaika: Kunnon hellekesä! Heti hyvänä kakkosena on kunnon luminen talvi, se tekee mut jotenkin onnelliseksi ja talvella on paljon urheilumahdollisuuksia, siis jos vain on lunta. Mutta kesä vie silti voiton, kunhan on kuumaa ja aurinkoista. Viime kesä oli juuri sopiva!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria