Hello from WONDERLAND! Näistä bikineistä on kysytty paljon ja oikeastaan kautta aikojen eniten olen saanut somessa kyselyjä juuri Halla Hallan uikkareista. Eikä ihme, upeat printit, kirkkaat värit ja täydellisen napakka istuvuus saavat helposti ihastumaan tähän suomalaisemerkkiin, jonka takana on tietysti naiset ja vastuullisuus. Halla Halla valmistaa siis uimapukunsa kierrätysmateriaalista, kuten esimerkiksi merestä kerätystä muovijätteestä. Siitä valmistetaan kierrätyskuitua josta tehdään niin uimapukuja kuin bikinejäkin, ylijäämästä vielä hiusdonitseja. Uima-asut valmistetaan Balilla, jossa paikallisille tarjotaan mahdollisuus työntekoon ja lisäksi vielä hyviin työolosuhteisiin. Tuotteet pakataan vielä ympäristöystävällisiin pakkauksiin ennen postittamista asiakkaalle. Halla Hallan uikkarit ovat kaiken muun hyvän lisäksi käännettäviä, joten saat ikään kuin kahdet yksien hinnalla. Vähemmän turhaa kuluttamista, enemmän hyvää mieltä ja vastuullisia ostoksia. Tässä jos jossain on helppo suosia samalla tyyliä, kotimaisuutta, vastuullisuutta ja ekologisuutta.

Halla Halla on ollut edustettuna uikkarilaatikossani jo heidän ensimmäisestä mallistosta lähtien. Kesällä 2016 tilasin ensimmäisen uimapukuni ja siitä lähtien aina säännöllisin väliajoin jotain on lähtenyt ostoskorin kautta kotiin. Nyt sain ilokseni brändin tytöiltä nämä i-ha-nat printtibikinit ja niihin mätsäävän hiusdonitsin. Salamaprintin toinen puoli on yksivärinen pinkki. Nämä istuvat ainakin mulle aivan täydellisesti ja nyt kun kokoluokitusta on vielä vähän muutettu, jokaiselle kropalle löytyy mallistosta jotain. Wonderland -mallisto on täynnä raikkaita kuoseja, kirkkaita värejä ja hauskoja yksityiskohtia. Käännettävien uikkareiden etuna on myös tuplakangas, joka tekee näistä entistä paremmin istuvat ja napakat päällä. Yleensä bikineissä ei uskalla hypätä altaaseen eikä mereen, nämä ovat taas kuin tehty siihen. Olen käyttänyt itseasiassa Halla Hallan kokouikkareita myös altaassa treenatessa vapaauintiakin napakan istuvuuden ja tukevan kankaan ansiosta. Toimii mainiosti siinäkin.

Koska ympäristöasiat ja kuluttaminen ovat nousseet omassa arvomaailmassani korkealle, on fiksu valinta suosia kotimaista ja yritystä, jonka tuotteiden tausta ja alkuperä ovat tiedossa. Ai vitsi, saataispa me nyt pian bikinikelit tänne Suomeenkin!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

No se niistä loman ajaksi ajastetuista postauksista, olin korjaamassa muutamia pikkujuttuja puhelimella kun WordPress päättikin sitten olla ajastamatta näitä. No can do, wifi toimi Monacossa vähän miten sattuu enkä jaksanut säätää puhelimella mitään työasioita. Olin kerrankin niin lomalla kuin suinkin pystyin. Ei läppäriä, ei treenivaatteita. Ja vitsi, että teki hyvää. Illat olivat vähän alkoholipainotteisia mutta mä juhlin ja juon normaalisti niin vähän, että kerrankos sitä. Tänään Suomeen lensi aamukoneella valtava määrä uusia ja vanhoja tuttuja. Tällaisten viikonloppujen jälkeen on aina vähän tyhjä olo. On aivan ihanaa palata kotiin, kun taskussa on niin paljon kokemuksia. Monaco on paikka, jossa suhteellisuudentaju tosiaan aina vähän hämärtyy ja tällainen tavis on äkkiä ihmeissään, kuinka paljon rahaa yhteen pieneen satamaan mahtuu. Överiä överin perään. Mutta mikä parasta, keskustelin niitä näitä esimerkiksi miljardöörin kanssa ilman, että tiesin mitään hänen taustoistaan tai varallisuudestaan. Olisin voinut pitää häntä aivan minun kaltaisena täysin tavallisena työssäkäyvänä tyyppinä. Kaikki olivat ihan samalla viivalla eikä ketään katsottu yhtään alaspäin. Toisaalta mulla kävi myös tuuri, että osuin juuri sellaisten ihmisten kanssa samaan seuraan.

 

 

Paitsi tietysti mitä hulppeimmat puitteet ystäväni jahdilla, pelkkää vaurautta huokuva Monte Carlo ja F1-kisahuumasta sekaisin mennyt maa ja Suomen MM-kulta, reissun kohokohta oli kuitenkin nimenomaan se seura. Vaikka edustimmekin naisina vähemmistöä, meillä oli aivan valtavan hauskaa keskenäänkin. Tapasin monta uutta hyvää tyyppiä ja melkein jokaisesta kanssani viikonloppua viettäneestä tyypistä voisin sanoa, että voin vain nostaa heille hattua ja ihailla, mihin tilanteeseen he ovat päässeet. Se määrätietoisuus, kunnianhimo, älykkyys ja kova työnteko tuottaa tulosta ja on aina ilo kuulla menestyneiden ihmisten tarinoita. Ja toisaalta myös huomata, kuinka jalat maassa sitä voi olla vaikka olisikin varaa kulkea se nokka pystyssä.

Olen aina pitänyt itseäni etuoikeutettuna, kun olen saanut ympärilleni niin hyviä tyyppejä. Ystävämme jonka jahdilla olimme, yllätettiin perjantaina Pasin ja Anssin keikalla – hänen oman veneensä kannella. Arvostan myös tuota mahtavaa heittäytymistä, vaikka sitten mun vaatteisiin pukeutumista tai ex tempore vaellusta kaupoille läpi formulakatsomoiden, vaatteet hiestä märkänä. No joo, on kyllä taas mitä muistella sitten hiusten harmaantuessa ja liikkeiden hidastuessa. Vaikka ajattelin että meidän mm-kultajuhlat olivat aika next level, videot Kauppatorilta todistivat että ehkä me käyttäydyttiin sitten aika rauhallisesti.. Hyvä Suomi!

 

 

 

Nyt on niin ihana olla kotona. Ajettiin eilen aamulla vene Monacosta Cannesiin, lepäiltiin siellä koko päivä ja tänään suunnattiin jo aamunkoitteessa lentokentälle. Oma sänky, oma pieni rakas sekä mamman kotiinpaluusta sekaisin menneet koirat ovat parasta mitä tiedän. Musta on kiva palata aina pienenkin loman jälkeen töihin koska arki ja rutiinit ovat mulle niin tärkeitä. Täytyy vielä tosin tähän loppuun todeta, että tämä oli blogihistoriani aikana toinen Monacon GP-reissu. Näiden lisäksi viime tammikuun Dubain matka kuuluu samaan kategoriaan. Koskaan en ole saanut niin ikäviä viestejä ja kommentteja somekanaviin kuin näiden reissujen aikana. Mua ei hävetä se, että matkustan ”toisen rahoilla” ja elän muutaman päivän ajan elämää joka ei ole oikeasti mun elämää. Jos se joltain on pois, niin voi voi. Jos joku tuntee myötähäpeää, kun aikuiset ihmiset kokoontuvat yhteen maailman upeimmista satamista ystävänsä jahdille, joka on todellakin ansaittu itse tehdyllä työllä, ei voi kuin ajatella, onko kyse enää myötähäpeästä vai ihan puhtaasti siitä, että joku siinä omassa elämässä harmittaa niin paljon. Yhtäkkiä onkin hirveä tarve alkaa arvostella toisten ulkonäköä, kumppanivalintoja ja jopa pukeutumistyyliä. Kateuskortin esiin vetäminen on tietenkin aina synti, siitä nyt ei viitsi edes mainita. Mä poistan jatkossa joka ikisen ilkeän kommentin, toisaalta enpä niitä kyllä normaalia arkea eläessäni jostain syystä saakaan joten ehkä nyt on rauha maassa sen osalta.

Nautitaan nyt kuitenkin Suomessa alkaneesta kesästä. Täällä on niin kaunista ja vihreää. Nyt mä hemmottelen mun rakkaat pikku murut pilalle ja valmistaudun taas siihen arkeen. Puss!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

”Monta kertaa oon kiertänyt auringon, silti kaikki viel edessä on.. ” Oon laulanut itsekseni nyt monta päivää tota biisiä. Toi osuus kertsistä on vaan niin ihana. Se kertoo mun asenteesta elämään, vaikka elänkin yleensä ajatuksella viimeistä päivää, ajattelen silti edessä olevan vielä vaikka mitä. Siinä missä viime syksyn alakulossani pelkäsin usein jotain pahaa tapahtuvan saati sitten kuolemaa, nyt olen löytänyt taas sen mulle tyypillisen elämänilon. Mä olen taas se tyttö, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi ja löydän itseni hassuttelemasta ja haaveilemasta yhtenään milloin mistäkin. Suhtaudun elämään niin paljon kepeämmin kuin pitkään aikaan ja vaikka välillä maailma tuntuukin romahtavan ja mulla on aina silloin tällöin hyvinkin huonoja päiviä, olen ihan yhtä positiivinen ja iloinen kuin se 18-vuotias Mirvakin joka ajatteli että kyllähän ne ylioppilaskirjoitukset läpi menee ja kyllähän se suunta elämälle vielä löytyy. Sillä kaikki on vielä edessä.

 

 

Tää vuodenaika on mun suosikki. Luonto on kauneimmillaan, mikään ei voita tätä vihreyttä, kukkaan puhkeavia omenapuita ja uuden nurmikon tuoksua. Koko kesä on edessä, ajatuskin sai just ihan kylmät väreet. Talvessa on hetkensä, mutta ne kestävät tasan sen hiihtolenkin verran. Elän valosta ja lämmöstä, rakastan tätä. Resepti onnistuneeseen kesään onkin.. 

Älä oleta. Kesästä ei tule kuitenkaan sellainen kuin kuvittelit. Siitä voi tulla niin paljon parempi..

Kun et suunnittele. Tottakai kesän bucket list -jutut täytyy toteuttaa, siksi niille kannattaakin varata aikaa, ettei sitten havahdu elokuun lopussa siihen että taas jäi Mattiksen samppisreissu tekemättä ja telttailu vain haaveeksi. Mutta..

Jätä aikaa spontaaneille asioille. Kesän parhaimmat viikonloput ovat yleensä niitä, joille ei ole suunnitellut mitään tiukkaa aikataulutettua ohjelmaa – on vapaa tekemään mitä vaan ja lähtemään spontaanisti uusiin seikkailuihin. Ihan parasta!

Nimittäin kesällä ei kannata sanoa ei. Vaikka kesä on vasta alkanut, olen löytänyt itseni muun muassa sähköpotkulautailemasta, ex tempore leffasta ekaa kertaa varmaan yli kuuteen vuoteen, ja Tallinnasta lähes suoraan Espanjan reissun jälkeen, vaikka olisi ollut varmaan paljon järkevämpää pysyä kotona pesemässä pyykkiä ja valmistautumassa seuraavaan reissuun. Olen lähtenyt täysin ex spontaanisti viidessä minuutissa lähes suoraan kasvohoidosta veneellä illalliselle ystävien kanssa, asia jota en olisi kuvitellutkaan tekeväni koskaan aiemmin. Ihan parhaita juttuja, alan tästedes kiljaisemaan sen ”Yes, please!” vieläkin useammin tänä kesänä.

 

 

Kaikki on vasta edessä. Nauttikaa tästä ihan täysillä ♥ Ensi viikolla saatte lukea siitä, kuinka pääsin eroon hammaslääkäripelostani. Siis minä, joka vielä marraskuussa itkin hammaslääkärin tuolissa, puoli vuotta myöhemmin jopa nukahdin siihen. Kirjoitan varmasti myös pienet lähtökuulumiset sillä lennän torstaina Nizzaan ja lähden vähän erilaiseen reissuun loppuviikoksi. Niin siistiä! Tulossa on myös kirjasuosituksia tällä kertaa lastenkirjojen osalta sekä kesän treenisuunnitelmia – miten kesällä kannattaa treenata ja mitä jos ei pääse/jaksa lomalla salille mutta haluaisi kuitenkin pysyä timminä koko kesän?

Aikamoista sillisalaattia siis vaihteeksi tulossa, mutta sitähän tää mun blogi on. Aina kehotetaan keskittymään siihen yhteen kapeaan aihepiiriin, mutta en mä tätä nyt oo niin tosissani tekemässä. Mä kirjoitan edelleen blogia vain siksi että mä tykkään tästä. Rakastan kuvata, käsitellä kuvia ja jakaa teille ajatuksia, mielipiteitä ja toivottavasti vähän myös motivaatiota ja tietoa aiheesta kuin aiheesta. Kaupallisuus ja blogin muuttuminen työksi sekoittaa aika ajoin ajatuksia, mutta sanoisin ainakin jokaiselle bloggaajalle vinkiksi – kun inspiraatio loppuu, ajattele että kirjoittaisit niin ettet sinä, eikä kukaan muukaan saisi tästä euron euroa. Sieltä löytyy aitous ja rentous, ja se näkyy toivottavasti lukijoillekin ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian