Minulle ei voisi olla tätä parempaa tapaa viettää itsenäisyyspäivää. En tiedä mitään sen suomalaisempaa ja rauhoittavampaa paikkaa kuin luminen Lappi. Lennettiin mökille eilen illalla ja tänään pääsin avaamaan hiihtokauden yhdeksällä pakkaskelin maustamalla kilometrillä. En tiedä mitään parempaa tekemistä ja eilen illalla kentällä sanoinkin, että olen ihan superonnellinen kun saan lentää pohjoiseen enkä etelän aurinkoon.

 

Täydellinen kaamos alkaa Levillä 9. päivä, mutta nyt auringon näkee enää vain tunturin huipulta. Pastellinsävyiset päivät ja hiljaisuus, jonka voi käytännössä kuulla. Täällä on lunta enemmän kuin tähän aikaan moniin vuosiin. Juuri Lapissa olen aivan erityisen ylpeä suomalaisuudestani ja meidän pienen maamme ainutlaatuisuudesta. Itsenäisyyspäivänä kiitollisuus nousee vielä ihan erityisesti esiin. Puhuin jonkin aikaa sitten kotona siitä, kuinka on niin hassua että meidän sukupolvemme tietää vielä paljonkin Suomen itsenäistymisestä ja sodista ennen sitä ja sen jälkeen ja meidän lähisukulaisiamme sota on vielä koskettanutkin. Oma isoisäni taisteli rintamalla ja sota vaikutti kaikkien isovanhempieni elämään. He ovat eläneet sen aikana. Nuoremmat sukupolvet taas eivät välttämättä koskaan ole nähneet ketään sodassa taistellutta eivätkä kuulleet sotatarinoita historian tunteja lukuunottamatta. Siksi koen ainakin omaksi velvollisuudekseni siirtää sitä kiitollisuutta myös omalle lapselleni ja kertoa, ettei ole ihan itsestäänselvää että tämäkin häikäisevän kaunis Lappi on juuri Suomea. Lappi on kyllä Suomen ehdoton valttikortti mitä matkailuun tulee, sen taika hurmaa kävijänsä kertaheitolla.

Lähes jokainen suomalainen osaa hiihtää. Me olemme tottuneet hiljaisuuteen ja vaatimattomuuteen. Meillä on maailman puhtain ilma. Lunta ja neljä kaunista vuodenaikaa. Vuoden pimeimpään aikaan kaupunkia piiskaavassa vesisateessa ei aina osaa olla kiitollinen, että on saanut syntyä juuri tänne, tähän maahan. Täällä se on onneksi niin kovin helppoa. Missään ei juhlisi mieluummin itsenäistä Suomea kuin hiihtoladulla ja omassa mökissä lumikinosten ja hiljaisuuden keskellä. Käytiin me rinteessäkin Miksun kanssa. Voi Lappi, kuinka kaipasinkaan tätä taikaa. Iltapukujen ja paljettien sijaan heitin villasukat jalassa takkaan pari puuta ja ihailin linnan pukuloistoa ylpeänä suomalaisena posket pakkaskelin hiihtolenkistä vielä punoittaen. Maailman paras maa, pikku hallitussekoiluista huolimatta.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Vuosi sitten näihin aikoihin sain paniikkikohtauksia. Ensimmäinen kunnon ahdistus tuli Lapista lähtiessä, olimme olleet siellä viikonlopun laittamassa joulua valmiiksi ja tuntui, että kaikki jäi kesken. Jouluna takaisin tullessa olisi loputtomasti hommaa. Kehitin ahdistuksen ja paniikin aiheita ihan naurettavista jutuista. Oli ehdittävä koristelemaan kuusta ajoissa, laitettava jouluvaloja täydellisen symmetrisesti, valmistettava ruokia etukäteen ja leivottava pipareita vaikka keskellä yötä. Siinä sitten samassa piti urheilla korkeilla tehoilla kun se vihdoin oli sairastelun jälkeen mahdollista, järjestää pikkujouluja ja hankkia lahjat. Joulustressi pahimmillaan.

 

 

Noin viikkoa ennen joulua kävin kiireessä hakemassa Micaelin joululahjoja. Olin aina rakastanut paketointia ja lasten lahjojen hankkimista. Nyt lelukaupassa oli jo ihan hirveä olo. Sen jälkeen kävin vielä hakemassa pari juttua ja nappasin ison kahvin mukaan. Muistan kuin eilisen, kun join sitä kahvia vielä yksin toimistolla ja yhtäkkiä tuntui, etten saa henkeä. Ehkä minuutissa olin kuvitellut itselleni kaikki maailman sairaudet, tuntui että nyt lähtee taju ja happi loppuu. Juoksin ulos, koska en saanut enää henkeä sisällä. Istuin autoon, ajoin kotiin (ei olisi varmaankaan pitänyt mutta se rauhoitti) ja paniikki onneksi laukesi matkalla. Joulustressi päättyi siihen.

 

Vaikka olin hidastanut elämää jo aiemmin, jouluvalmistelut nostivat sen pakonomaisen suorittamisen taas pintaan. Silloin tajusin, että pilaan itse jouluni sillä stressaamisella. Se saisi muuttua, ja kuten kirjoitin alkuviikosta, niin se on muuttunutkin. Joulustressi kun tulee yleensä heille, jotka stressaavat muutenkin. Ei se maailma eikä koti tule valmiiksi ennen joulua, ei edes ennen ensi vuoden joulua. Keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden hyväksyminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Se on kuitenkin ainoa vaihtoehto oikeasti päästä eroon siitä stressistä. Joulustressi ei lievity tarpeeksi sillä, että kirjoitat listoja ja suunnittelet valmistelut ja ostokset etukäteen. Tottakai se auttaa, mutta suurin tekijä on siellä pään sisällä.

 

 

Tänä vuonna olen valmistellut joulua varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Pessyt jopa ihanan Marian innoittamana ikkunankarmit, ovet ja käynyt läpi eteisen kaapit. En ole kertaakaan kokenut minkäänlaista stressiä. Dubain matkan jälkeen pari päivää mietin että hitto kun on leivonnaiset, pyykit, kuuset ja koristelut, mutta onneksi tajusin reagoida siihen heti. Nyt ei ole tarkoitus stressata. Päätin, että teen nyt yhtenä päivänä ihan hirveästi kotihommia ja laitan koko joulun valmiiksi. Siis vain yhtenä päivänä. Jos en ehdi enempää, en venytä sitä urakkaa kahdelle päivälle vaan sitten jätän kesken. Ei ne eteisessä lojuvat myytäväksi menevät vaatteet ole vieläkään haitanneet rauhallisia glögi-iltoja. Jokainen haluaa varmaan, että joulunalusajasta jää mieleen tuollaiset ihanat asiat, eikä loputon siivominen, järjestely ja lahjapaniikki? Nämä ovat vain asioita, jotka pitää päättää. Asennetta voi alkaa muuttaa nyt heti. Muista, että täydellinen joulu syntyy epätäydellisyyden ymmärtämisestä, ei siitä, että kaikki menee kuin amerikkalaisissa jouluelokuvissa.

 

 

Mun pienet vinkit arjen hallintaan joulun alla..

 

Tee kerralla kunnolla Kun päätät, että nyt leivotaan, leivo kaikki mahdollinen vaikka samana päivänä. Pakastimeen voi laittaa mitä vaan. Koristele koti jouluiseksi yhdessä päivässä ja unohda, että voisit ensi viikollakin laittaa valot. Uhraa se päivä, sitten ei enää tarvitse kuin nauttia.

Suunnittele etukäteen Mutta muista, että suunnitelmista poikkeaminen on joskus enemmän kuin ok. Minunkin olisi kannattanut eilen pakata Lapin reissua varten, mutta sen sijaan kilistelin skumppalaseja ystäväperheen uudella talolla. Arvaat varmaan, kumpi oli mukavampi vaihtoehto ihan jokaiselta kantilta?

Päätä, että lahjat ostetaan NYT Siis tänään. Listaa joka ikinen lahja ja hae se heti tai tilaa verkkokaupasta. Ei tarvitse miettiä enää yhtään pidempään.

Unohda odotukset Juuri silloin joulusta tulee paljon todennäköisemmin se kaikkien aikojen paras joulu ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa

     

 

Luin jonkin aikaa sitten erästä parin vuoden takaista blogipostaustani. Ihan nauroin omille jutuilleni, olin kirjoittanut etten koskaan katso televisiota. Niin sitä vaan unohtaa, nimittäin kun muistelen aikaa taaksepäin, ei tarvitse mennä kuin reilun vuoden päähän ja ollaan ajassa, jolloin en tosiaan koskaan katsonut telkkaria enkä istunut edes sohvalla. Tein kokoajan jotain, yleensä kotitöitä ja pää kolmantena jalkana olin aina menossa. Mietin, millaiset ihmiset edes ehtivät seurata sarjoja. Laiskat? Leffan tai sarjojen tuijottelu oli ehkä turhinta, mitä silloin tiesin. Se kynttilä paloi kuitenkin loppuun aika äkkiä, kun sitä poltti molemmista päistä. Syksyllä 2018 vointi olikin tosi kehno ja siitä alkoi paraneminen vakavasta ylirasitustilasta. Palasin vähitellen leffojen ja sarjojen ääreen eikä huono omatunto enää kolkutellut kun katsoin vielä yhden jakson.. 

 

 

En osaa vieläkään rentoutua epäsiistissä kodissa, enkä varmasti koskaan sitä opikaan. Kun löysin Viaplayn kautta tv-sarjat uudelleen tuon vuodentakaisin pakkolevon jälkeen, aloin siitä toivuttuani olla paitsi itselleni lempeä, myös rentoutumaan niitä kotihommia tehdessä. Entinen inhokkikotityöni puhtaan pyykin viikkaus sujuu nykyään paljon mielekkäämmin kun taustalla pyörii joku tv-sarja. Meillä on ruokailutila, keittiö, olohuone ja eteinen samaa tilaa, joten telkkarin näkee kätevästi kaikkialta. Leffat ovat sellaisia, että ne pitäisi jotenkin aina katsoa yhdeltä istumalta liikkumatta sohvalta mihinkään, mutta sarjat menevät kivasti taustalla.

 

Välillä mietin, että kuin tyhmä mä olin kun viikkasin aina hampaat irvessä niitä pyykkejä kylpyhuoneessa tai makkarissa? Ihmekös olikin tylsää. Joulusiivous sujuukin huomaamatta kun laitat Greyn Anatomian just ilmestyneen 15. kauden pyörimään..

 

 

En laske telkkarin ääressä vietettyä aikaa edes ruutuajaksi. Se on omaa hyvinvointiaikaa, aivojen totaalista nollausta. Olen enemmän kuin mielelläni vaihtanut turhan somen selaamisen hetkiin sohvalla. Tiesitkö muuten, että hyvinvointisi ja liikkuvuutesi kannalta paras asento on maata tai oikein röhnöttää sohvalla, ei missään nimessä istua? Sarjoista ja leffoista oppii paljon enemmän uutta kuin somesta, saattaa jopa sivistyä ja ne vievät mukanaan. #vieläyksi pitää niin paikkansa. Ja jos vielä yksi.. Täydellinen syy vain olla ja rentoutua. En malttanut lopettaa sarjojen tuijottamista edes hammaslääkärissä, jossa sain tuijottaa niitä valkaisun ajan. Harvoin sinne haluaisi jäädä, mutta olisi sitä voinut katsoa vielä sen yhden.

 

Nyt joulun alla olen touhunnut niin paljon jouluvalmistelujen parissa, tehnyt töitä ja yksin Miksun kanssa ollessani juossut harrastuksista toisiin. Välillä huomaan käyväni aivan ylikierroksilla, jolloin rauhallisen joogan lisäksi hyvä keino rauhoittua on pysähtyä hetkeksi ja jäädä telkkarin ääreen. Tähän maailman väsyttävimpään vuodenaikaan se kuulostaa myös houkuttelevimmalta vaihtoehdolta.

 

 

Kun olin vuosia pois tv-sarjojen ja leffojen maailmasta, hämmästyin miten laaja tarjonta Viaplaylla on. Siis sieltä löytyy katseltavaa ihan jokaiselle. Lasten sarjoissa se on aina ollut suoratoistopalveluiden ykkönen, mutta en ollut ajatellutkaan miten paljon siellä on katseltavaa aikuisille. Kokosin tähän muutamia poimintoja, näitä on tuijotettu niin lennoilla kuin kotisohvallakin. Nyt kun lentäminenkin on taas niin iisiä Miksun ollessa jo niin iso, pitkällä lennolla ehtii katsoa sarjoja melkein kokonaisen kauden. Minusta on ollut myös ihana katsoa vanhoja suosikkeja, niitä joiden uutta jaksoa odotti silloin telkkarista kuin joulua. Kuka muistaa vielä Buffy – The Vampire Slayer, Dawson’s Creek, X-Files, 24, Seinfeld, King of the Hill? Vanhoja sarjasuosikkeja on niin paljon, ettei niitä ehdi kaikkia edes katsoa. Elämä on tehty kyllä aika helpoksi, ei mainostaukoja eikä sitä viikon malttamatonta odotusta.

 

 

Mun sarjasuosikit 

 

Greyn Anatomia

Rakasta mua

Prison Break (tää oli mun ystäväpiirin suurin puheenaihe silloin kun se tuli telkkarista)

The Good Doctor

SEAL Team

Desperate Housewives

Black Widows 

House (arvatkaa kuinka usein sairaalassa töissä ollessani mietin tätä sarjaa.. En suinkaan Greyn Anatomiaa vaan nimenomaan Housea)

How I met your mother

 

 

Viaplayn marraskuun uutuussarjoja ja leffoja, oletko jo aloittanut?

 

SEAL Team (2. kausi! Mulla on vielä aloittamatta, mutta ykkösestä tykkäsin)

Kuulustelu (tämän aloitin just itse, SUPER koukuttava, katsottiin tätä yhdessä eilen 6 jaksoa, apua!)

Chance

Criminal Minds (uusia jaksoja!)

Riivattu

Greyn Anatomia (15. kausi on täällä)

The Grinch 

Dumbo

 

 

ARVONTA Mikä Viaplayn sarja on sellainen, mitä sun on pakko katsoa #vieläyksi jakso? Kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken arvotaan 2 kk Viaplay katseluaikaa. Osallistumisaikaa on 5.12.2019 asti. Arvonnan tarkemman säännöt löydät täältä. PS. Me jäätiin niin koukkuun tohon Kuulusteluun, että oli pakko vielä katsoa koko 1. kausi loppuun ennen töihin menoa, haha. Suuri suositus!

 

Yhteistyössä: Viaplay &