Ahdistun talousuutisista tällä hetkellä jotenkin ihan erityisesti. Ne huolettavat välillä jopa tehohoitopaikkojen puutettakin enemmän. Tällaiseen taloustilanteeseen ei ole voinut varautua yksikään yrittäjä. Ei kenellekään tule mieleen, että koko maa voidaan käytännössä sulkea ja omaa yritystä ei ole mahdollista pitää auki vaikka asiakkaita muuten riittäisikin. Konkursseja tulee väistämättä, ja niiden mukana myös paljon muita vakavia ongelmia. Konkurssi ei kaada pelkästään yritystä. Se voi kaataa koko perheen ja sen vaikutukset voivat näkyä vielä useiden sukupolvien ajan kasvatuksessa ja käytöksessä. Pahimmillaan se maksaa ihmishenkiä.

   

 

 

Tiedän mitä se on. En toivo kenellekään samaa. Kun lapsuudenkotisi ja muistosi myydään pakkohuutokaupassa, jää kaupasta käteen vain ikuiset arvet ja epäusko. Kun samaan syssyyn menettää vielä toisen perheensä, ei yhtäkkiä enää ihan pikkuasioista hetkahdakaan. Minä ja veljeni, me selvisimme, mutta en koskaan lakkaa miettimästä, millaista elämä olisi jos emme olisi näitä vaikeuksia kohdanneet. Ne tekivät minusta vahvan, lopulta myös rohkean hetkessä eläjän, mutta varovaisuus, huoli ja heikkous ovat ikuisesti osa minua.

 

Mutta siitäkin selviää. Siihen tarvitaan vain apua ja siksi on nyt niin äärimmäisen tärkeää, ettei kukaan jäisi yksin. En halua yhdellekään lapselle tai nuorelle sitä tilannetta, missä olen itse ollut. En kyllä aikuisellekaan, en voi edes kuvitella miltä se silloin tuntuisi.

 

 

 

Oma tilanteeni on tällä hetkellä hyvä, olen siitä niin kiitollinen joka ikinen päivä, ettei sanat riitä. Olen myös valtavan kiitollinen kaikkien niiden sukulaisten ja ystävien puolesta, joiden työpaikka on turvattu tai yritystoiminta ei ole kokenut koronan takia takaiskuja. Se ei todellakaan ole nyt itsestäänselvää. Yritän pohtia, miten voisin itse auttaa? Jos tiedät hyviä keinoja auttaa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jaa ne nyt kommenttiboksissa. Pienyrittäjiä voi tukea lahjakorteilla, ravintoloita tilaamalla kotiin ruokaa, taloudellisista vaikeuksista kärsiville perheille voi lähettää ruokakassin www.venner.fi mutta mitä muuta? Kullanarvoisille vinkeille on nyt suuri tarve. Jaa kaikki ideasi, mitä ikinä keksitkin. Toteutetaan niitä yhdessä.

 

 

Tämä on opettavaista aikaa tulevaisuuden kannalta. Uskon, että varautumista pahimpaan mietitään nyt joka ikisessä yrityksessä. Koskaan ei tiedä. Tilanteessa on myös voittajia, mutta niitä häviäjiä aivan liikaa. Siksi nyt on todella tärkeää tukea heitä, jotka ovat vaarassa romahtaa. Kaikilla on ahdistusta ja huolta, mutta nyt on nostettava katse hetkeksi sieltä omasta ahdingosta ylös ja tarjottava apuaan. Itse meinaan ainakin tukea nyt pienyrittäjiä varaamalla heidän palvelujaan etukäteen lähitulevaisuudelle ja voisin ostaa niitä lahjakorttejakin. Aion hyödyntää myös somekanaviani markkinointitarkoituksissa niin paljon kuin pystyn, hyötymättä siitä tietysti itse millään tavalla taloudellisesti. Autan mielelläni myös erilaisten hakemusten teossa, asioin paljon virastojen kanssa joten siitä on paljon kokemusta. Jos vain tarvitset apua, pyydä ♥

 

Lopulta mistään ei tule myöskään niin hyvä olo kuin muiden auttamisesta. Empatiaakin voi opetella, ja joskus elämä opettaa sitä kantapään kautta. Epäitsekkyys on nyt suuri hyve, vaikka omat pelot ja huolet voivat tuntuakin kohtuuttoman suurilta. Sen oman elämän voi laittaa hetkeksi tauolle, nyt on siihen hyvä syy.

 

 

If you can’t feed one hundred people, then feed just one.

 

No one has ever become poor by giving.

 

It takes grace to remain kind in cruel situations.

 

Always help someone. You might be the only one that does.

 

We rise by lifting others.

 

You are not a true success unless you are helping others be successful.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Kirjoitan tätä postausta sormet jauhossa ja tomaattikastikkeessa. Siis en oo ikinä syönyt näin hyvää pizzaa. 

 

Nyt jos koskaan on fiksuin mahdollinen teko suosia suomalaisia yrittäjiä. Ruokakauppaketjut tekevät myyntiennätyksiä ja yhä useampi kokkaa kotona. Ravintoloiden tilanne on suoraan sanottuna kamala. En missään nimessä kannusta menemään syömään ulos, en itsekään menisi vaikken olisikaan tässä karanteenissa, mutta kiitos Wolt ja kotiovelle jätettävät ruokatoimitukset, aina ei tarvitse tehdä itse. Sitä paitsi, päivään ei mahdu mitään muuta kuin ruoanlaittoa, jos valmistaa kaiken alusta asti omin käsin.

 

 

Tänään me tilattiin Miksun kanssa myöhäiseksi lounaaksi pizzaa. Ja tosiaan kuten jo sanoin, mun cheat meal ei voisi olla parempi. Fylla’s otti eilen valikoimaansa pizzat ja oli pakko testata ja tukea samalla paikallisia yrittäjiä ♥ Jos mun Wolt-historiaa katsoisi, olisi sunnuntai ehdottomasti pizzapäivä. Stadista saa kuitenkin niin monenlaista pizzaa, että usein menee myös vikaan – kaikki ei todellakaan oo hyvää. Nää on, ja lupaan et säkin tykkäät. Suuri suositus Burratalle ja nachopizzalle, meille tuli Miksun kanssa riita kumpi saa syödä kumpaa(kin). Nää on sitä paitsi ihan erilaisia kuin muut pizzat, siis super super super hyvää.

 

 

 

Saat tilattua Woltista helposti sun kotiovelle nää ilman, että tarvitsee nähdä ketään tai jos syystä tai toisesta liikut Hietalahdenrannassa, saat myös napattua pizzat tai muut safkat mukaan. Nyt ei kannata syödä ravintolassa, mutta aina jos on keino auttaa ravintoloita, tee se. Muuten meillä ei tämän korona-ajan jälkeen oo enää niitä lempparipaikkoja mihin mennä. Sama juttu muiden yritysten kanssa, nyt on tuettava ja tsempattava toinen toisiamme. Jos yritykset kaatuvat, menetetään samalla myös valtava määrä työpaikkoja. Se voi olla sun työpaikka tai sun läheisen työpaikka. En tiedä onkohan tällä hetkellä Suomessa ketään, jonka oma tai läheisen työpaikka ei olisi tällä hetkellä vaarassa?

 

 

Aina kuitenkin jotain positiivista. Karanteenipäivästäkin tuli heti vähän parempi, kun on hyvät eväät. Sulla on koko ilta aikaa tilata pizzaa. Tykkäät! Niin mäkin ♥

 

Tsekkaa myös instasta: @fyllasbar

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Olin alakoulussa, kun kirjoitin vihkoon muistiinpanoja kirjasta. Vietin loputtomasti aikaa mökin rantakallioilla, mitä myrskyisämpi sää, sen parempi. Saatoin vain tuijottaa horisonttiin ja katsella tyhjyyteen niin pitkään, että unohdin kaiken ympärillä olevan. Meren lähellä on aina joku taika, ja elän kyllä edelleenkin siinä ruusunpunaisessa haavemaailmassani suurimman osan päivistäni.

 

Voisin kuvitella asuvani Malibussa joskus. Onhan sieltä vähän matkaa keskustaan, mutta jotenkin se on niin viehättävä. Oli se sitten Malibu tai ihan mikä tahansa muu alue lähellä rantaa, haluan vielä joskus asua Kaliforniassa. Sanon niin harvoin mitään haaveitani ja ajatuksiani ääneen, että tuntuu ihan poikkeukselliselta edes kirjoittaa tällaista. Mun elämässä on vaan menossa nyt joku suurempi muutosvaihe, tai mennyt jo pidempäänkin. Niin moni asia loksahtelee kohdalleen ja elämä tuo eteen sellaisia asioita ja sellaisia ihmisiä, joiden uskon olevan jollain tavalla tosi merkityksellisiä juuri nyt. Millä tavalla, sitä en tiedä. Eikä tarvitsekaan, kyllä se universumi sitten sen näyttää kun aika on.

 

 

Malibusta ja koko Kaliforniasta ajettiin kuitenkin läpi autiomaan muutamaksi päiväksi Vegasiin. Mä en oo itse koskaan käynyt Vegasissa, joten ihan hauska nähdä mitä kaikkea täällä on. Olo olisi ehkä rauhallisempi jos kirjoittelisin postausta katsellen tuota Tyynellemerelle avautuvaa horisonttia, mutta mikäs tässä tuijotellessa pilvenpiirtäjän ikkunasta avautuvaa maisemaa Stripille. Aika hyvää kontrastia. Samalla täs mä vaan mietin.. 

 

 

..Koronavirusta Kehitin siitä vaikka mitä salaliittoteorioita, hei oikeesti flunssan takia koko maailmantalous sukeltaa pohjalukemiin ja lentoliikenne pysähtyy? Tiedän, se on tietyille ihmisryhmille hengenvaarallinen ja otan itsekin epidemian, anteeksi pandemian, vakavasti – mutta tää joukkohysteria on ihan uskomatonta. Median ansiosta koronavirus onkin niin pelätty. Siihen influenssaan kun kuolee edelleen valtavan paljon enemmän ihmisiä ja virus muuntuu joka vuosi – se on ikuinen.

 

..Ja sitä että pääsenkö mä täältä edes kotiin? Tai no pääsen, mutta pääsenkö suoraan kotiin.. Huomenna luultavasti selviää miten lentojen käy, Trump kun päätti ettei Schengen-maista enää lennäkään Jenkkeihin kukaan kuukauteen. ”Tosi kätevä hei toi suora finski..” On joo.

 

 

..Sitä, miksi on niin vaikea joskus vain elääViimeistään sen jälkeen kun minusta tuli äiti, muuttui se hulvaton ja huoleton luonteeni harkitsevaksi, ihan liikaa stressaavaksi ja analysoivaksi tylsäksi ja turvalliseksi tyypiksi. Ihan luonnollista ja varmasti sille on ihan jo evoluutiossakin suuri merkitys, mutta vitsi kun välillä jää miettimään, että miksi mä nyt mietin ihan liikaa. Elämä on lyhyt, se pitäisi vain elää ♥

 

..Miten älyttömän hyvältä tuntuu kun alkaa toteuttaa unelmiaan? Siis siinähän ei ole mitään järkeä, että unelmoi ja haaveilee, eikä koskaan tee mitään niiden eteen. Väitän, että suomalaisilla, etenkin naisilla, on valtavasti unelmia, isoja ja pieniä, mutta niiden eteen ei vain uskalleta tehdä mitään. Itse haaveilin pitkään asuntosijoittamisesta ja tietyistä työasioista. Mutta en koskaan tehnyt niiden asioiden eteen mitään. Kun sitten opettelin olemaan kiitollinen siitä, mitä minulla jo on, löysinkin yhtäkkiä aivan selkeän tien kohti näitä omia unelmiani. Ja vitsi mikä fiilis, kun asiat alkavatkin onnistua. Kuten olen moneen kertaan sanonut, menestyäkseen kannattaa olla ensin onnellinen. Ja kiitollisuus lisää onnellisuutta.

 

 

..Miten ihanaa on ollut olla dieetillä! Siis en nyt tarkoita mitään nälkäkuuria, vaan sitä että on syönyt oikein, tarpeeksi kaikkea ja pienin ateriavälein. Se, että syön myös vihdoin itselleni sopivaa ruokaa, on tehnyt olosta aivan super hyvän. On ihanaa, että voi sanoa voivansa hyvin jatkuvasti – ei niin, että tänään on nyt ihan kauhea läskipäivä, eilen oli hyvämaha-päivä. Sen verran kulinaristi olen, etten voi kyllä loputtomiin syödä dieettiruokaa ja sallin kyllä poikkeukset, mutta tekee kyllä hyvää itse kullekin vaikka ennen kesää vähän keventää.

 

..Ja miten hullua että kahdessa viikossa voi laihtua kolme kiloa? Siis lähinnä mun kokoisesta kropasta, nesteitähän ne toki suurimmaksi osaksi on, mutta aika hyvä. En olisi uskonut, mutta niin se oikeanlainen ruoka ja treeni vaan tuottaa tulosta. Niin mahtava kevyt olo!

 

 

..Kun halusin jo silloin lapsena kirjoittaa kirjan siellä meren rannalla, miksen alkaisi toteuttaa haaveitani nyt heti? Ainakin voin sanoa ne ääneen. Vielä joskus toivon asuvani Kalifornian auringon alla ja viettää kaiken liikenevän aikani kirjoittamalla. En blogia, en kolumneja, en novelleja, vaan ihan oikeita kirjoja. Oikeasti olen kirjoittanut ja luonnostellut niitä jo monta vuotta, mutta perfektionistina en ole koskaan tyytyväinen. Vielä joskus, ehkä se vaatii sen Kalifornian? Täytyy fiilistellä kun palataan sinne kohta takaisin.

 

..Että jos haluat tehdä jotain, tee se nyt. Ainakin tänä vuonna. 2020 on muutosten vuosi ja vuosikymmen. Tämä on muistutus itsellenikin. Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.

 

 

Toivottavasti tämän postauksen ajastus onnistui, jos niin siinä tapauksessa nyt mulle kauniita unia ja teille upeaa uutta päivää! Make it count. 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian