En olisi koskaan kuvitellutkaan kirjoittavani tällaista postausta. Lapsesta asti hammaslääkärin odotushuoneessa on huimannut. Huoneeseen on asteltu tärisevin käsin ja voi kuinka monta aikaa olenkaan perunut vaan sen takia, etten ole uskaltanut. Olin monta vuotta käymättä tarkastuksissa ja hampaiden puhdistuksessa, koska pelkäsin niin paljon. Olen kirjoittanut aiemminkin hammaslääkärikammostani ja saanut teiltä lukijoilta ihan valtavasti vertaistukea, iso kiitos siitä ♥ Jaoin tänne myös fiiliksiä marraskuun alussa yhdestä suurimmista peloistani. Viisaudenhampaani tulehtui ja sain lopulta leikkaustuomion molemmille viisureille. Kun tuona marraskuisena maanantaiaamuna astelin tulehtuneen hampaani kanssa hammaslääkäriin ja itkin hysteerisenä tuolissa, en olisi koskaan uskonut että puoli vuotta myöhemmin nukahdan siihen tuoliin. Miten tämä tapahtui, kuinka pääsin eroon hammaslääkäripelosta ja aloin jopa odottaa hammaslääkärikäyntejä?

Onnellisen sattuman kautta sain todella pian peruutusajan suukirurgille, joka leikkasi hampaani. Kerroin hänelle pelostani ja hän ehdotti minulle suoraan anestesiaa, sitä olin toivonutkin. Pelkoni oli niin paha, ettei edes sedaatio olisi riittänyt. Sain leikkausajan seuraavalle päivälle, onnenkantamoinen sekin. En ehtinyt panikoida ja tulehtunut suu (ja kaula, korvat ja niska) oli niin kipeä, ettei pystynyt elää sen kanssa normaalisti edes yhtä kokonaista päivää. Leikkaus tehtiin nukutuksessa yksityisellä lääkäriasemalla sairaalan puolella, johon hammaslääkäritiimi saapui leikkaamaan hampaat varsinaiseen leikkaussaliin. Pyysin samaan syssyyn paikkaamaan kaikki paikattavat, jos sellaisia olisi. Olen kuitenkin ollut tunnollinen hampaanpesijä ja omaan kai hyvän hammasluun sillä mulla ei ole ollut reikiä ollenkaan. Kuitenkin samassa nukutuksessa olisi voinut tehdä muutkin tarvittavat operaatiot. Olin leikkauksen jälkeen todella kipeä, mutta toipuminen sujui kuitenkin odotetusti ja hyvin. Kontrollikäynnillä vielä vähän jännitti odotustilassa, mutta sen jälkeen tapahtui jotain outoa.

Astelin ulos suukirurgin vastaanotolta paria hammasta (ja muutamaa euroa) köyhempänä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt varaan kyllä hampaiden puhdistuksen. Edellisestä ei ollut edes kovin kauaa, mutta tuo alle vartin kontrollikäynti sai minut pysähtymään tiskille ja varaamaan puhdistusajan. En perunut aikaa, en jännittänyt. Eihän se nyt miellyttävää ollut, mutta on sitä pahempiakin juttuja koettu. Tuon putsin jälkeen päätin alkaa pitää hampaistani paljon parempaa huolta. Vaikka olenkin aina pessyt niitä hyvin, nyt se tarkoitti säännöllistä hammaslääkärillä käyntiä. Kuvautin ja tarkistutin hampaat vuoden alussa vielä kertaalleen, ei reikiä eikä tulehduksia. Päätin korjata purennan sekä hampaiden asentovirheet kuntoon ja aloittaa Invisalign -hoidon. Nyt olen käynyt säännöllisin väliajoin hammaslääkärissä (jopa muutaman viikon välein Inviksien takia) ja suhtaudun siihen kuin vaikka kasvohoitoon. Ja ihan oikeasti yhtenä aamuna nukahdin siihen tuoliin. Kirjoitan hoidon etenemisestä vielä lisää vaikkapa seuraavan hammaslääkärikäynnin jälkeen, mutta täytyy sanoa että näissä kuukausi sitten otetuissa kuvissa mun ylähampaat näyttävät suorastaan vinoilta nykytilanteeseen verrattuna ja mulla on hoitoa vielä vähän yli puolet jäljellä. Mun koko hymy on muuttunut!

Pääsin eroon hammaslääkäripelosta nukutuksen avulla. Vaikka pelkopotilaisiin erikoistunut hammaslääkäri sanoi minulle, ettei nukutus poista pelkoa, se vain siirtää sitä. Minulle se toimi. Nyt tiedän, että nuo kaikkein pahimmat operaatiot voi tehdä niin, etten tiedä niistä mitään. Ja kun kerran menee osaavan lääkärin luo, samalla kannattaa kuvata koko suu ja selvittää kaikki korjattavat asiat. Yksi pahimmista hammaslääkäripelon aiheuttajista itselläni oli epävarmuus. Kun pelokkaana jätin vuosien tarkistukset väliin, ajattelin aina että nyt siellä on varmaan senttien kerros hammaskiveä ja sata reikää. Tarkistuksen ja hammasputsauksen jälkeen kannattaa panostaa kunnon kotihoitoon. Hammasvälit täytyy puhdistaa joka ikinen päivä, hampaat eivät muuten pysy tarpeeksi puhtaina ja reikiintymisen todennäköisyys kasvaa todella paljon. Hammaslanka, hammasväliharja, suuvesi ja sähköhammasharja ovat nykyään jokapäiväisessä käytössä enkä osaa olla ilman, edes sitä yhtä päivää. Enää ei pelota avata suuta, kun tiedän itsekin sen olevan hyvässä kunnossa. Hammaslääkärikäynnin väli saisi olla maksimissaan vuoden, useamminkin voi käydä ainakin puhdistamassa hampaita. Soodapuhdistus ja hammasvälien puhdistus suuhygienistin luona tekee jo paljon ja auttaa pelon lievittämisessä.

Miten te olette päässeet eroon hammaslääkäripelosta vai ettekö vieläkään uskalla mennä?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

”Monta kertaa oon kiertänyt auringon, silti kaikki viel edessä on.. ” Oon laulanut itsekseni nyt monta päivää tota biisiä. Toi osuus kertsistä on vaan niin ihana. Se kertoo mun asenteesta elämään, vaikka elänkin yleensä ajatuksella viimeistä päivää, ajattelen silti edessä olevan vielä vaikka mitä. Siinä missä viime syksyn alakulossani pelkäsin usein jotain pahaa tapahtuvan saati sitten kuolemaa, nyt olen löytänyt taas sen mulle tyypillisen elämänilon. Mä olen taas se tyttö, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi ja löydän itseni hassuttelemasta ja haaveilemasta yhtenään milloin mistäkin. Suhtaudun elämään niin paljon kepeämmin kuin pitkään aikaan ja vaikka välillä maailma tuntuukin romahtavan ja mulla on aina silloin tällöin hyvinkin huonoja päiviä, olen ihan yhtä positiivinen ja iloinen kuin se 18-vuotias Mirvakin joka ajatteli että kyllähän ne ylioppilaskirjoitukset läpi menee ja kyllähän se suunta elämälle vielä löytyy. Sillä kaikki on vielä edessä.

 

 

Tää vuodenaika on mun suosikki. Luonto on kauneimmillaan, mikään ei voita tätä vihreyttä, kukkaan puhkeavia omenapuita ja uuden nurmikon tuoksua. Koko kesä on edessä, ajatuskin sai just ihan kylmät väreet. Talvessa on hetkensä, mutta ne kestävät tasan sen hiihtolenkin verran. Elän valosta ja lämmöstä, rakastan tätä. Resepti onnistuneeseen kesään onkin.. 

Älä oleta. Kesästä ei tule kuitenkaan sellainen kuin kuvittelit. Siitä voi tulla niin paljon parempi..

Kun et suunnittele. Tottakai kesän bucket list -jutut täytyy toteuttaa, siksi niille kannattaakin varata aikaa, ettei sitten havahdu elokuun lopussa siihen että taas jäi Mattiksen samppisreissu tekemättä ja telttailu vain haaveeksi. Mutta..

Jätä aikaa spontaaneille asioille. Kesän parhaimmat viikonloput ovat yleensä niitä, joille ei ole suunnitellut mitään tiukkaa aikataulutettua ohjelmaa – on vapaa tekemään mitä vaan ja lähtemään spontaanisti uusiin seikkailuihin. Ihan parasta!

Nimittäin kesällä ei kannata sanoa ei. Vaikka kesä on vasta alkanut, olen löytänyt itseni muun muassa sähköpotkulautailemasta, ex tempore leffasta ekaa kertaa varmaan yli kuuteen vuoteen, ja Tallinnasta lähes suoraan Espanjan reissun jälkeen, vaikka olisi ollut varmaan paljon järkevämpää pysyä kotona pesemässä pyykkiä ja valmistautumassa seuraavaan reissuun. Olen lähtenyt täysin ex spontaanisti viidessä minuutissa lähes suoraan kasvohoidosta veneellä illalliselle ystävien kanssa, asia jota en olisi kuvitellutkaan tekeväni koskaan aiemmin. Ihan parhaita juttuja, alan tästedes kiljaisemaan sen ”Yes, please!” vieläkin useammin tänä kesänä.

 

 

Kaikki on vasta edessä. Nauttikaa tästä ihan täysillä ♥ Ensi viikolla saatte lukea siitä, kuinka pääsin eroon hammaslääkäripelostani. Siis minä, joka vielä marraskuussa itkin hammaslääkärin tuolissa, puoli vuotta myöhemmin jopa nukahdin siihen. Kirjoitan varmasti myös pienet lähtökuulumiset sillä lennän torstaina Nizzaan ja lähden vähän erilaiseen reissuun loppuviikoksi. Niin siistiä! Tulossa on myös kirjasuosituksia tällä kertaa lastenkirjojen osalta sekä kesän treenisuunnitelmia – miten kesällä kannattaa treenata ja mitä jos ei pääse/jaksa lomalla salille mutta haluaisi kuitenkin pysyä timminä koko kesän?

Aikamoista sillisalaattia siis vaihteeksi tulossa, mutta sitähän tää mun blogi on. Aina kehotetaan keskittymään siihen yhteen kapeaan aihepiiriin, mutta en mä tätä nyt oo niin tosissani tekemässä. Mä kirjoitan edelleen blogia vain siksi että mä tykkään tästä. Rakastan kuvata, käsitellä kuvia ja jakaa teille ajatuksia, mielipiteitä ja toivottavasti vähän myös motivaatiota ja tietoa aiheesta kuin aiheesta. Kaupallisuus ja blogin muuttuminen työksi sekoittaa aika ajoin ajatuksia, mutta sanoisin ainakin jokaiselle bloggaajalle vinkiksi – kun inspiraatio loppuu, ajattele että kirjoittaisit niin ettet sinä, eikä kukaan muukaan saisi tästä euron euroa. Sieltä löytyy aitous ja rentous, ja se näkyy toivottavasti lukijoillekin ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Kuusiviikkoisesta asti maailmalle raahattua lasta ei voi syyttää rohkeuden ja reippauden puutteesta. Omalla hauskalla tavallaan hän osaa sanoa sanoja ainakin viidellä eri kielellä ja ymmärtää neljävuotiaaksi hämmästyttävän paljon eri kulttuureista ja maista. Tuo auringossa kasvanut helposti ruskettuva pieni ihmisen alku on nähnyt maailmaa jo sen verran paljon, etten ole enää laskenut maita pariin vuoteen. Ymmärrän, että aikuiset haluavat joskus omaa aikaa ja olen itsekin matkustanut ilman lasta, mutta ensisijaisesti ottaisi lapsen aina mukaan. Mitä itse muistat lapsuudestasi ensimmäisenä? Mulla ainakin tulee mieleen heti kaikki etelänmatkat äidin tai isän kanssa. Kun palasimme kotiin, pikkuinen kertoi taas aivan innoissaan reissusta. Pitkä viikonloppu tutussa paikassakin voi olla seikkailu. Lapsen kanssa matkustaminen on nykyään niin helppoa, että vähän jopa ihmetellen katson aikaa taaksepäin, sitä kun vielä stressasin reissuun lähdöstä ihan hulluna. Loppujen lopuksi lapsen kanssa voi matkustaa ihan mihin tahansa ja näin isona lapsi on jo mitä mainioin reissukaveri.

Kokemusta on niin arjesta Espanjassa, kaupunkiviikonlopusta Pariisissa museoineen, Aasian suurkaupunkien vilinästä, sairaalareissusta Miamissa kuin ökylomailusta Dubain resorteissa. Ollaan oltu Balilla sadekaudella, roadtripilla Floridassa, nähty Karibian köyhyyttä ja autioita rantoja sekä maattu porealtaassa katolla Bangkokin kattojen yllä. Lapsi otetaan maailmalla todella hyvin vastaan. Matkustaminen on nykyään helppoa ja paljon edullisempaa kuin koskaan aiemmin. Muutamien kalliiden merkkilastenvaatteiden hinnalla lähtee helposti reissuun. Lapsen kannalta matkustaminen on mitä mainioin sijoitus. Ripaus rohkeutta, uteliaisuutta ja seikkailumieltä jokaiseen matkalaukkuun. T. Mirva ja sen paras reissukaveri. Matkustatteko te lasten kanssa ja jos, niin millaisiin kohteisiin? 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian