Tuijotin nukkumaan mennessä tyhjiä keittiön tasoja. Laitoin vielä viimeisen vesilasin puolityhjään astianpesukoneeseen. Kello ei ollut yhtätoistakaan. Vein viimeiset viikatut pyykit Micaelin kaappiin. Sänky oli yhtä tyhjä kuin se Scavolinin kivitasokin. Krokotiili ja Vero-karhu olivat siinä omalla paikallaan päät tyynyssä. Vaikka rakastan yksinoloa ja omaa rauhaa, nyt oli poikkeuksellisen hiljaista. Ihan tavallinen arki-ilta. Ilman lasta.

Micael on usein tädillään yökylässä, he nauttivat siitä puolin ja toisin aivan yhtä paljon. Yleensä yökyläilyt ajoittuvat kuitenkin niihin hetkiin, kun on jotain sovittuja menoja tai muuten vain järjestän itselleni tekemistä. Viimeksi tosin makasin vain flunssassa ja jetlagissa koko iltapäivän ja kävin kahdeksalta nukkumaan. Eilen illalla koti oli siivottu ja järjestelty jo ennen yhdeksää. Erona tavalliseen se, että sitä ei tarvinnut tehdä uudestaan enää ennen kymmentä. Sitä pystyi miettimään tuntitolkulla mitä leffaa katsoisi, päätymättä lopulta mihinkään. Sai närkkiä ruokaa suoraan lasagnevuoasta jääkaapista, viikata viikkokausia korissa lojuneet puhtaat pyykit ihan rauhassa. Sai olla hiljaisessa kodissa jossa ei soi yksikään hermoja raastava youtuben englanninkielinen lastenlaulurenkutus.

Kokoajan oli myös sellainen olo, että pitäisi lähteä johonkin. Hulluinta oli se tunne, että voisin koska tahansa napata auton parkkihallista ja lähteä ihan minne vaan. Tai pistää lenkkarit jalkaan ja juosta, oli kello mitä hyvänsä.

Micaelin poissaollessa ihan tuollaisena tavallisena arki-iltana sitä vasta tajusi miten paljon lapsi todella muuttaa jokapäiväistä elämää. Vaikka tosiaan usein vähän kadehdinkin sitä helppoutta ja vapautta, sitä mahdollisuutta jota lapsettomana en osannut lainkaan arvostaa. Elämässä ja tavallisessa arjessa on tosiaan paljon enemmän mahdollisuuksia mennä ja tehdä asioita kun lasta ei ole. Mitäs sitä kieltämään. Vaikka lapsi kulkeekin näppärästi mukana kaikkialle, eivät ne menot ole samanlaisia kuitenkaan. Ei yksikään kesäilta terassilla, ei lomamatkat, ei kauppareissut. Puhuttiinkin illalla, että tulisi käytyä kyllä todella paljon enemmän ulkona jos ei olisi lasta. Onneksi on.

Pieni ihminen täyttää kodin valloittavalla olemuksellaan. Vaikka on hurjan helppoa lähteä töihin ilman pikkuisen aamupalan tekemistä, pukemistaistelua ja puiston kautta menemistä, niitä kaipaa silti kokoajan. Aamun halausta, unilampaan aamiaishetkeä, takkuisten kiharoiden harjaamista. Vähän sitä youtubeakin. Elämällä on nykyään niin kullanarvoinen sisältö, etten käsitä sitä aina itsekään. Ehtiihän niitä pyykkejä viikata vielä ihan loppuun saakka. Lapset, ne ovat pieniä vain hetken. Ja ne hetket ovat parasta, mitä elämä on tuonut eteeni.

Millaisia kokemuksia teillä muilla perheellisillä on yksinolosta, kun lapset ovat poissa? Nautitteko täysillä omasta ajasta vai ikävöittekö jatkuvasti?

 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Kun ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa menivät lähinnä siihen että pelkäsin kuollakseni (turhaan) koliikkia, keskityin pienen lapsen hengissä pitämiseen sekä tanssin voitontanssia jokaisen nukahtamisen jälkeen, en ehtinyt lainkaan nauttia siitä oikeasti helposta ajasta. Kun vauva vain nukkui ja söi. Olen kirjoittanut aiemminkin, kuinka kiinnyin lapseeni vasta paljon myöhemmin. Vauvana hän ei oikein edes tuntunut omalta. Mietinkin suurimman osan vauvavuodesta, milloin äitiydestä oppii nauttimaan?

mybabyboy-3

Ensimmäinen vuosi oli vielä ihan iisi. Matkustaminen oli helppoa, Micael nukkui hyvin ja oppi paljon uusia taitoja. Kun lapsi lähti liikkeelle, ymmärsin miksi kaikki puhuivat siitä, kuinka pitäisi nauttia siitä paikallaan olemisesta niin kauan kuin sitä kestää. Oma tahto oli pian näkyvissä, mutta Micaelin ollessa vuoden, minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä olisi luvassa. 366 päivää ensimmäisen ja toisen syntymäpäivän välillä olivat ehdottomasti haastavimmat.

Rakastan vauvoja ja pikkulapsia. Ihastelen ja hoidan heitä mielelläni, mutta podin usein huonoa omaatuntoa kun en osannut nauttia esimerkiksi puolitoistavuotiaan jokaisesta hetkestä. Kärsivällisyyteni on ollut todella koetuksella uhmaraivareiden ja kitinöiden keskellä. On ollut todella ikävää huokaista helpotuksesta kun lapsi nukahtaa yöunille. Kuulostaako kenestäkään tutulta? Päiväkodin aloittaminen 1v 7kk ikäisenä toi vähän helpotusta elämään ja rauhoitti muutoin niin kovin vilkasta lasta. Kuukauden kesäloma tuntui kuitenkin kaikkea muuta kuin lomalta ja tästä syystä oli päivittäin paha mieli. Paha mieli siitä, että mielestäni olisi helpompaa viettää kesäpäivät jopa töissä kuin kotona.

mybabyboy-4

mybabyboy-5

Olen potenut valtavan huonoa omaatuntoa siitä, etten ole osannut aina nauttia äitiydestä. Kuten sanoin aiemmin, mietinkin pitkään, milloin äitiydestä oppii nauttimaan? Olen tottakai aina rakastanut lastani aivan valtavasti, mutta miettinyt myös usein, että elämä olisi todella helppoa lapsettomana. Lukemattomat kerrat esimerkiksi matkustaessa olen ajatellut, että ensi kerralla lähden kyllä yksin. Olen sanonut, etten varmasti enää koskaan valita jos on tylsää. Ja ne kerrat kun olen maannut yksin tyhjän hiljaisen asunnon sohvalla ja miettinyt, että elämä olis tälläsenä aivan taivaallisen ihanaa.. Niin hiljaista.

Kuulostaa jonkun mielestä varmasti aika raadolliselta, mutta se on ihan totta. 27-vuotiaan äidin ajatuksia äitiydestä. En todellakaan lähde kaunistelemaan asiaa, haluan olla siinä täysin rehellinen. En halua, että yksikään äiti joutuu potemaan jatkossa huonoa omaatuntoa näistä samoista asioista. Toki joku voi elää siinä vaaleanpunaisessa vauva- ja pikkulapsikuplassa ja se on aivan ihana juttu. Kuitenkin luulen, että suurimmalle osalle pikkulapsiaika on todella haasteellinen. Se yllättää haastavuudellaan. Puhutaan aina vauvavuoden hankaluuksista, mutta minulle ne ovat olleet jotain ihan muuta kuin ne ensimmäiset kuukaudet. Kukaan ei koskaan kertonut mulle sitä, miksi?

Mutta tiedättekö mitä? 2-vuotissyntymäpäivän tienoilla tapahtuu jotain maagista. Oikeasti taikuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä, se on ihan normaalia lapsen kasvua ja kehitystä. Mutta siltä se tuntui. Taikaiskulta.

Malttia tulee lisää aivan hurjasti. Vaipoista luovutaan päiväaikaan, rattaat unohdetaan kokonaan. Vaatteet riisutaan itse, nykyään sisävaatteet jopa puetaankin. Itsesuojeluvaisto lisääntyy ja motoriikka kehittyy huimasti. Tärkeimpänä kuitenkin kommunikaatiotaidot. Yhtäkkiä Micael vain alkoi puhua. Tuo pieni poika, jonka ainut sana oli todella pitkään Cara, jutteli eilen illalla mumminsa kanssa puhelimessa. Kertoi kuinka oli muskarissa soittanut marakassia. Ja kuinka haluaa mennä mummin luokse leikkimään. Kotona hän kertoo aina kun on väsynyt, onko kylmä vai kuuma, mitä haluaa syödä, mitä tehdä. Kuka on kiva ja kuka ei. Pystymme keskustella aamiaispöydässä yllättävän pitkillä lauseilla. Mihin hävisivät pinnasänky, bodyt ja turvakaukalo? Harsoliinat ja ryömimisestä likaantuneet paidat. ”En ole enää vauva!” Hän sanoo itsekin.

Niin, ei hän ole. Ja nyt mä todella nautin äitiydestä. Vaikka menetän temperamenttisen lapsen uhmakohtausten kanssa hermoni edelleen varmasti vähintään kerran päivässä, rakastan nyt ihan jokaista hetkeä. Toisinaan en edes raaski antaa pientä hoitoon. Odotan ensi viikon hiihtolomaa päiväkodista jo nyt. Kesästä nyt puhumattakaan. Meille on myös pari lentomatkaakin tulossa, eikä ahdista yhtään. Viime lennot ovat sujuneet paremmin kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Oli kyse sitten matkoista tai ihan tavallisista arkiaamun kaurapuurotaisteluista, äitiys on maailman parasta. Olen niin onnellinen, että mulla on lapsi. Ja tähän meni KAKSI vuotta.

mybabyboy-8

mybabyboy-9

mybabyboy-10

mybabyboy-11

Se huono omatunto on ihan turhaa. Ne negatiivisetkin tunteet ovat aivan normaaleja. Kukaan ei vaan koskaan oikein näytä niitä tai puhu niistä. Ei tarvitse esittää mitään onnellista lapsiperhearkea jos ei siltä aina tunnu. Uskon, että jokaiselle tulee ennemmin tai myöhemmin se vaihe, kun äitiys tuntuu ihanalta. Elämä lapsen kanssa on nyt päivä päivältä kivempaa. Ja luulen olevani ainakin itse ihmisenä sellainen, että nautin tästä vain kokoajan enemmän. Mulle ei tule enää lisää lapsia, eikä tarvitse. Mulla on maailman paras 2,5 -vuotias. Micael, joka huutaa aina ovikellon soidessa ”Ruoka tuli!” ja joka muisti sunnuntaina kertoa naapureillekin, että ”Äiti on maailman kaunein.” 

Milloin te opitte nauttimaan äitiydestä?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Kuka on lähdössä tänään treffeille? Ystävänpäivä, se tunnetuin treffipäivä. Sen kunniaksi kokosin omat vinkkini onnistuneisiin treffeihin. Olen aina tykännyt deittailusta ja onnekseni olen saanut lähes pelkästään ihania treffikokemuksia. Aina ei kuitenkaan mene ihan putkeen, joten jos haluat varmistaa onnistuneet treffit vaikka jo tälle illalle, lue tämä.

valentines-day-dating-alone-relationships-funny-ecard-ty2

Unohda urheilu. Juoksin joskus treffeillä 15 km lenkin hirveässä helteessä. Oli kuulkaa hiljaista. Vaikka rakastaisitte molemmat maastohiihtoa, niin todennäköisesti vauhdissa saattaa olla eroja. Yhdessä ehtii urheilla sitten myöhemmin jos suhde siihen asti etenee. Lenkkitreffien jälkeen se saattaa loppua yhtä nopeasti kuin oma hiihtolenkkini parin edellisenä iltana nautitun viinilasin jälkeen. Urheilutapahtumat ovat sitten asia erikseen. Jos satutte kannattamaan molemmat esimerkiksi samaa lätkäjoukkuetta, voi olla kiva joko pettyä tai fiilistellä voittoa yhdessä. Varoitus: Muista kisscam.

Pukeudu luottoasuun. Vaikka treffipukeutumiseen haluaakin panostaa, ei kannata ehkä ostaa samana päivänä uutta asua. Uudet farkut ovat yleensä vähän liian kireät, neule saattaa kutittaa ja kengät olla superepämukavat. Luottoasussasi sitäpaitsi tunnet todennäköisesti olosi itsevarmaksi. Riippuen treffien tarkoituksesta, kannattaa ehkä panostaa myös alusvaatteisiin. Jos ilta meneekin yllättäen pidemmälle, eripariset kulahtaneet puuvilla-alusvaatteet eivät ehkä olekaan niin mukava ajatus kuin aamuvarhaisella niitä pukiessa.

Älä vie treffikumppania kotiin. Treffit omalla maaperällä voivat tuntua turvalliselta vaihtoehdolta, mutta jos treffikumppani ei olekaan ihan sitä mitä odotit, voi hänestä olla hankala päästä eroon. Jos satut kuitenkin eksymään kotiin ja kaverista on hankala päästä eroon, voi aina vedota koiran ulkoilutukseen (myös naapurin koiran voi viedä muka ulos) tai pyytää kaveria soittamaan, että nyt tarvis tuoda vara-avain. ”Mä voin samalla saattaa sut..” Erään huonon treffikokemuksen myötä opimme myös, ettei toiselle kannata kertoa tarkkaa osoitetta ennen kuin on aivan varma hänen aikeistaan. Jos silti päädytte sinne kotiin, älä missään nimessä myöskään esittele dvd-kokoelmaasi. Siivoa sekä tuuleta asunto ja petaa ainakin sänky. Varaa vähän juotavaa valmiiksi, ettei tarvitse naapurista lainata.

 Kierrä leffateatteri kaukaa. Leffateatteri on varmasti edelleen yksi suosituimmista treffipaikoista, mutta en vain ymmärrä miksi. Leffassa istutaan hiljaa, voidaan pahoin popcornin hajusta ja mietitään, että missä kohtaa olisi ok livahtaa vessaan. Jos uskallatte kyläillä puolin ja toisin, leffa kotona toimii ihan aina. Siinä saa samalla puheenaiheita, voi syödä ja ottaa vaikka pari lasia viiniä. Leffan loputtua on luonnollista poistua omaan kotiin jos siltä tuntuu.

Suosi aamiais- tai lounastreffejä ensimmäisellä kerralla. Aamiainen tai lounas on paras mahdollinen ajankohta ainakin ensimmäisille treffeille. Ajankohtana se tosin voi arkisin olla hankala. Aamiaisen ja lounaan jälkeen on aina jotain tekemistä, joten treffit loppuvat luonnollisesti pian. Treffikumppanilta voi myös kysellä suunnitelmia illalle, jos seura oli miellyttävää.

Sopivasti alkoholia. Riippuu tietysti ihmisestä, mutta alkoholi on mielestäni hyvä treffikumppani. Toki aamiaisella ja lounaalla se kannattaa jättää väliin, mutta pidemmän kaavan mukaan etenevillä illallis- tai leffatreffeillä muutama lasi viiniä toimii täydellisenä ice breakerina ja tunnelman nostattajana. Kunhan molemmat juovat eivätkä aja enää autoa. Muuten viini kannattaa jättää väliin. Hyväksi havaittu treffivalkkari: Kung Fu Girl ja -punkku: Marques de Riscal. Vahva suositus.

Ole rehellinen. Älä esitä pitäväsi jalkapallosta vaikka treffikumppanisi harrastaisi lajia intohimoisesti. Älä kerro juoksevasi maratoneja, jos et niitä juokse. Entisistä suhteista ja sekavista perhekuvioista ei kannata puhua, mutta jos treffikumppani kysyy – vastaa rehellisesti. Varmasti jokainen meistä arvostaa suoraa puhetta. Muista aluksi kuitenkin hienotunteisuus. ”Mun eksä käytti muuten samaa hajuvettä” kannattaa jättää sanomatta.

Varaudu valmiiksi hiljaisiin hetkiin. Mieti valmiiksi puheenaiheita jos pelkäät hiljaisia hetkiä. Joskus on myös luontevaa olla hetki hiljaa. Silloin hymy ja ”näytät hyvältä” -lause toimivat aina. Jos treffikumppani siis näyttää hyvältä. Kehuja ei missään nimessä pidä säästellä jos niihin on aihetta, mutta älä kehu turhaan tai turhan paljon. Jos kalju kehuu hiuksiasi, ”kiitos samoin” ei myöskään toimi. Päivän puheenaiheet ja lehtijutut kannattaa tsekata läpi, myös yhteisistä tutuista puhuminen on aina luontevaa. Älä kuitenkaan koskaan puhu pahaa.

Säilytä positiivisuus. Valittajia tuskin viedään treffeille toista kertaa. Vaikka päiväsi olisikin ollut huono, voit kertoa siitä muutamalla sanalla. Paskan maanantain kertaaminen moneen kertaan ei kiinnosta ketään ja annat itsestäsi samantien valittajan vaikutelman. Näytä kuitenkin mielipiteesi ja persoonallisuutesi, kaikki käy -tyypit ovat tylsiä.

Selvitä taustoja. Stalkkereilla on helpompaa! Jos haluat olla perillä millaisen tyypin kanssa olet treffeillä, voit kysellä hänestä tutuilta sekä tutkia mitä hänestä löytyy somesta tai muualla netistä. Luottotietoja ja rikosrekisteriä ei ehkä tarvitse lähteä ensimmäisenä penkomaan, toki toisinaan tällekin olisi ollut tarvetta. Älä ole liian utelias äläkä tee vääriä johtopäätöksiä. Ja vaikka kuinka leikkisit Taalasmaan Ullaa, älä missään nimessä vahingossakaan paljasta, että muistat minkälaiset bikinit hänen exällään oli toissatalvena Thaimaan lomalla. Some kertoo näppärästi yhteiset kaverit ja kiinnostuksen kohteet.

nothing-says-i-love-you-like-getting-drunk-and-accidentally-saying-i-love-you-bxe

Kaikki esimerkit poimittu ihan todellisesta elämästä. 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian