Eilen illalla laitoin poikani nukkumaan, lauloin hiirenhiljaa unilaulua (voi helv.. mummi kun menit opettamaan tämän tavan!) katsellen merellä myrskyävää ukkoskuuroa. Salamoiden kylmässä valossa peittelin lapsen sänkyynsä ja hipsin suihkuun. Kuorin ihoa rauhoittavalla vitamiinikuorinnalla ja mietin siinä itsekseni, että on mulla raskas ilta, kun vitutuksen aiheena oli lähinnä siitä kolmen neliön merinäköalalla varustetusta lasisuihkukaapista puuttuva koukku mihin saisi uikkarin roikkumaan pesun jälkeen.

babytravel-3

Siinä mä tajusin kesken hyväntuoksuisen vitamiinikuorinnan, että olen kahdestaan lapseni kanssa yötä viidakon keskellä villassa noin kymmenentuhannen kilometrin päässä kotoa. Okei, puitteet nyt eivät ole kovinkaan alkeelliset ja henkilökuntaa on vuorokauden ympäri ihan napin painalluksen päässä, mutta.. Ymmärsin yhtäkkiä olevani ihan hirveässä vastuussa. Juuri nyt kukaan muu ei huolehdi tuosta lapsesta. Terassilla on uima-allas, johon hän voisi hetkenä minä hyvänsä hukkua jos en olisi vahtimassa silmät selässä(kin) kellukkeiden käyttö, saati altaaseen menemistä ylipäätään. Mitä jos jotain sattuu? Iski yhtäkkiä aivan järjetön paniikki. Ukkonen, villan sortuminen rinteeltä alas, se uima-allas.. Denguekuume, ru0kamyrkytys? Ja vastuu meidän kahden pärjäämisestä on kokonaan minun.

Tsekkasin nopeasti missä passit ovat. Niillä, Amexilla ja puhelimella pääsee aika pitkälle. Lääkkeitä saa joka kulmalta. Äitikin olisi ihan parin näppäinpainalluksen päässä tavoitettavissa, juurihan viestittelimme whatsappillakin. Minä, kovin rento ja aika huoleton tyyppi.

babytravel-2

Kun akuutein paniikki tästä yhtäkkisestä vastuusta (vastuusta, jota on kestänyt jo kaksi ja puoli vuotta) hellitti, tajusin että eihän tässä tilanteessa ole mitään poikkeavaa. Aivan samalla tavallahan minä olen vastuussa tuosta pienestä vilkkaasta pojasta kotona. Vaikka läheisiä ihmisiä on ympärillä, eivät he ole seinän takana ja aina saatavilla. Äidin vastuu on valtava. En tiedä, johtuuko se siitä että äidiksi kasvamiseni ei ollut ihan se perinteisin tarina, vai onko tämä yhteistä kaikille äideille?

babytravel-4

Se vastuu on niin iso, ettei sitä ehkä uskalla edes ajatella. Sitä ei ajattele. Ennen kuin yhtäkkiä havahtuu höyryävän suihkun ja eteeristen öljyjen keskellä siihen, että sitä on ihan oikeasti vastuussa ihmishengestä. Muustakin kuin omastaan. Eikä pelkästään siitä hengestä. Terveydestä, hyvinvoinnista, tyytyväisyydestä, perustarpeiden täyttymisestä. Voi luoja. Miksen ole koskaan aiemmin ajatellut tätä? Micaelin ollessa pienempi jokainen päivä oli selviytymistaistelua (oikeasti hän oli maailman helpoin lapsi, mua vaan pelotti milloin se kaikki yhtäkkiä muuttuu), mutta en koskaan ajatellut sitä vastuuta. Ajattelevatko muut äidit? Kävin nukkumaan hyvin sekavien ja ahdistavien ajatusten ympäröimänä. Putoaakohan se lapsi nyt tosta sängystä? Oliko sillä maha oikeasti kipeä?

babytravel

Aamulla herätessäni ihmettelin silkinpehmeää ihoani. Ainiin, se kuorinta. Suihkukaapin lattialla oli uikkari pesemättä. Vilkas kaksi ja puolivuotias huikkasi terassin ovelta ”äiti uimaan!”. Pistin kellukkeet käsiin, aurinkolasit nenälle ja siinä me uitiin huolettomina ennen aamiaista. Kiljuttiin riemusta golfautossa ja pärjättiin koko aamu tosi hyvin ihan kaksin. En edes muistanut sitä vastuuta.

 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Sateisia terveisiä ja kuulumisia Thaimaasta! Tänne tullessamme sääennusteet näyttivät pelkkää sadetta ja ukkosta, joten odotukset lomasäästä eivät olleet kovin korkealla. Pohdimme ensimmäisenä iltana jo lentämistä muualle, mutta niin sitä sai vaan viikon ajan nauttia lähes pilvettömästä taivaasta ja polttavasta tropiikin auringosta.  Aivan ihanaa. Tälle ja huomiselle päivälle on luvannut paljon sadetta, joten täytyy vain keksiä toisenlaista tekemistä. Onneksi täällä on kuitenkin todella lämmin sadekuuroista huolimatta.

flamingo

flamingo-2

Vaihdoimme sunnuntaina majapaikkaamme saaren toiselle puolelle. Samuilla tuntuu, että kylät on nähty aika nopeasti, joten oli kiva vaihtaa maisemaa. Ja kyllä kannatti! Voisin tehdä vaikka oman postauksen viiden tähden hotellien eroista, jos jotakuta kiinnostaa. Ensimmäinen hotellimme Renaissance Koh Samui oli viiden tähden majoitus Lamai Beachilla. Pidin hotellista, sen tunnelmasta sekä sijainnista kovasti ja voin lämpimästi suositella sitä Samuille matkaaville. Kuitenkin kun vaihdoimme toiseen viiden tähden hotelliin Taling Ngamiin, fiilis oli aivan toisenlainen. Hyvällä tavalla.

Conrad Koh Samui on todella viiden tähden hotelli. Meillä on täälläkin villamajoitus omalla uima-altaalla, mutta paikkaa ei käytännössä voi edes verrata Renaissanceen. Maisemat ovat henkeäsalpaavan upeat, nämä postauksen kuvat on otettu omasta altaastamme. Hotellialue on laaja ja sijaitsee rinteessä. Golfautot kuljettavat villaan, ravintoloihin, spahan, salille, allasalueelle ja rannalle. Eilen kävimme lähisaarilla veneilemässä, uimassa ja ajamassa vesijeteillä. Sijainti on ihanasti eristyksissä muusta maailmasta, tunnelma on niin zen kuin olla voi. Kuitenkin kyydin kylille saa ihan hetkessä.

flamingo-3

flamingo-4

No, se majoituksesta. Viime Thaimaan visiitistäni on viisi vuotta. Kyllästyin silloin koko maahan, sillä kaikkialla tuntuu olevan niin samanlaista. Tämän reissun jälkeen fiilis on oikeastaan hyvin samanlainen. Tää on taas vähäksi aikaa nähty. Loma on tehnyt tehtävänsä, sillä tunnen olevani rentoutunut ja valmis palaamaan töihin. Mun piti tosin aloittaa täällä taas treenaaminen, mutta aurinkoisten säiden takia se on jäänyt. Joogastakin sain jo lihakset niin jumiin, että odotan ihan kauhulla salille palaamista. Eräs hyvinvointiprojekti starttaa heti reissusta palattuani, joten on mielenkiintoista nähdä missä kunnossa sitä oikeasti tällä hetkellä on.

Koska en ole joulun jälkeen viettänyt minkäänlaista normaalia arkea, odotan ihan sitä tavallista työ-, ja päiväkotirytmiä. Ja kuin kuuta nousevaa, odotan että saisin autoni viimein takaisin 2,5 kuukauden kolarikorjauksesta. Oli kuulkaas aikamoinen remontti! Omat voimat olivat ennen joulua niin vähissä kaiken stressin ja sairastelun keskellä, etten edes muista milloin olisin ollut näin energinen. Olen nukkunut joka yö 8-9 tunnin yöunia, syönyt terveellisesti ja puhdistanut kroppaa luonnollisin keinoin viimeisistäkin pikkujoulukauden myrkyistä. Aurinko tekee ihmeitä, samoin jokapäiväinen hieronta. Viiden euron thaihierontaa tulee todellakin ikävä.

flamingo-5

flamingo-6

Thairuokakiintiö on muuten aivan täynnä jo nyt. Joka ikinen aasialainen ravintola on kotiinpaluun jälkeen hetken aikaa boikotissa. Lapseni tosin voisi omien sanojensa mukaan syödä riisikanaa joka päivä. Micael on viihtynyt täällä lämmössä uskomattoman hyvin. Hän voisi viettää tunteja uima-altaassa, ajaa golfautolla jatkuvasti sekä vesijetin ja veneen kyydistä häntä ei meinannut saada millään pois. Tällä hetkellä kaveri katselee kylpyammeessa piirrettyjä.. Voi pientä! Paikalliset ovat aivan hullaantuneina vaaleatukkaisen pojan kiharasta tukasta.

Lastenhoito toimii Thaimaassa muuten todella hyvin. Täällä saa lastenhoitajan mukaan käytännössä mihin tahansa. Toki siinä vaiheessa on hyvä, jos lapsi pitää hoitajasta. Koska Micael on oppinut nyt niin hyvin puhumaan, yhteisen kielen puuttuminen on tuottanut vähän vaikeuksia. Hänen oli vaikea kommunikoida hoitajan kanssa ja uima-altaasta hän komensi nannyn pois. Lupasi myös halata jos hoitaja lähtee kotiin. Äidin pokka petti aivan täysin viimeistään siinä vaiheessa, kun 2,5 -vuotiaani tokaisi ihanalle thaihoitajalle ”fuck you!” No, koska hän ei hoitajasta pitänyt, olemme pärjänneet ihan hyvin ilmankin. Tämänikäisen lapsen kanssa matkustamisesta on tulossa pian postaus, joten jos aihe kiinnostaa – pysy kuulolla.

flamingo-7

flamingo-8

Lauantaina lennämme Bangkokiin, jossa pikkuhiljaa pääsee tottumaan sivistykseen tämän viidakkoelämän jälkeen. Maanantaina sitten lähes 11 tunnin PÄIVÄlento Helsinkiin. Voi luoja, menisipä se hyvin! Tännepäin matka meni paremmin kuin hyvin, ainoana miinuksena tosiaan se koneen myöhästyminen. Olen siitä kummallinen reissaaja, että mulla on aina tietynlainen koti-ikävä vaikka rakastankin matkustamista. Kotiinpaluu on aina yhtä kivaa!

Nyt sadepäivänä ajattelin käydä laittamassa kynnet sekä varata itselleni spasta kasvohoidon. Hotellin spa on aivan älyttömän upea. Nyt vaatteiden vaihtoon ja kohti isompia kyliä.. Palataan pian ja toivottavasti kaikilla on tänään oikein ihana tiistai!

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Pikkulapsiaikaan hukkuu helposti. Vauvaikää pidetään usein raskaimpana aikana ja 1-vuotissynttäreiden jälkeen juhlitaan siitä selviytymistä. Tästähän se elämä taas alkaa..

jungle-5

Ei se välttämättä ala. Ainakin itse koin 1-1,5 vuoden iän kaikkein vaikeimpana. Sitä seuraa uhmaikä, välissä on todennäköisesti taas palattu työelämään ja varsinaiset ruuhkavuodet voivat alkaa. Inhoan sanaa ruuhkavuodet, mutta en nyt keksi sille mitään fiksumpaakaan ilmausta. Jokainen vanhempi kokee tietysti yksilöllisesti omat hankalimmat vaiheensa. Lapset osaavat nimittäin todellakin olla hankalia.

Kun elämä pyörii lapsen hyvinvoinnin ympärillä, sitä helposti unohtaa itsensä. Suurin osa vanhemmista tietysti asettaa lapsen hyvinvoinnin omansa edelle, tottakai. Mutta liian uhrautuvasta äidistä ei ole lapselle mitään hyötyä, päinvastoin. Kun omat voimavarat ovat täysin lopussa, lapsi vain kärsii tilanteesta.

jungle-3

jungle-6

En ole keksinyt ilmiölle mitään selitystä. Miksi joku leikkaa sen lyhyen vaimotukan naimisiinmenon jälkeen? Koska ei tarvitse miellyttää enää ketään hankalasti hoidettavilla pitkillä hiuksilla? Huom, en missään nimessä tarkoita etteikö lyhyt tukka voisi olla seksikäs ja miellyttävä, mutta tajuatte varmaan mitä haen tällä takaa. Tai esimerkiksi aina pitkähiuksisena vahvassa meikissä viihtynyt nainen pätkäisee tukkansa koska lapsi tarttuu siihen eikä jaksa enää taiteilla samanlaista meikkikerrosta kasvoilleen, koska ei tarvitse. Eikö silloin olla alunperin viihdytty tietyn näköisenä vähän vääristä syistä eli miellyttääkseen muita? Sama juttu treenaamisen lopettamisen kanssa äitiyden takia. Ymmärrän, ettei sille ole aikaa tai energiaa läheskään samalla tavalla kuin ennen lasta, mutta lapsi asetetaan syyksi ehkä vähän turhan usein.

Äitiys ei ole mikään syy unohtaa itseään. Olet se sama ihminen kuin ennen sitä. Lapsen sanotaan muuttavan suhtautumista omaan ulkonäköön. On hyvä, jos se tekee vähemmän kriittiseksi ja lisää itsevarmuutta. Mutta sitä olisi hyvä olla jo ennen sitä lasta. Ei se meikkaava ja treenaava mutsi ole yhtään sen huonompi äiti. Saattaa olla jopa vähän parempi, jos hän voi hyvin, huolehtii itsestään ja on tyytyväinen peilikuvaansa.

jungle-2

jungle-4

jungle

En mä viitsi lähteä mihinkään kun näytän tältä eikä mulla ole enää edes sopivankokoisia vaatteita. Aika yleinen lause monen äidin suusta. Jos ajattelet näin, unohda se. Olet upea, äitiys pukee jokaista naista ja vaatteita saa aina uusia. Kaiva vanhat meikit kylppärin kaapista ja piristä väsynyttä äiti-ilmettä. Hanki lastenhoitoapua (tai pahimmissa tapauksissa apua itsellesi) ja ala hoitaa taas niitä sosiaalisia suhteita. Ei kukaan ole unohtanut sinua vaikka olet äiti, korkeintaan sinä itse.

Jos teksti osui juuri sinuun, ota se tsemppauksena. Unohdit ehkä itsesi hetkeksi, mutta tiedätkö.. Se on ihan okei. Tervetuloa takaisin. 

 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian