Aamu on ehdottomasti paras aika vuorokaudesta. Rakastan myös arkisia aamuja, vaikka ne usein aika kaoottisia ovatkin. Sitä fiilistä, kun on nukkunut hyvin. Hymyilin heti aamusta eiliselle illalle, miten olenkaan saanut kaksi niin upeaa naista mun elämään kuin Anna ja Roosa. Istuimme muutaman tunnin ajan syömässä ja lasillisilla, uskomatonta kuinka kolmen niin erilaisen ihmisen huumorintaju ja kemiat kohtaavat noin hyvin.

Tänä aamuna sain nauraa poikani rahankäyttöneuvoille (kaksivuotias kehotti laittamaan rahat pankkiin), venytellä ja loikoilla harvinaisen pitkään sängyssä, käydä kuumassa suihkussa ja kuoria ihon. Jäädä ihan yksin kotiin jatkamaan kiireetöntä aamuani kahvikupin kanssa Micaelin lähtiessä tätinsä luo viikonloppukylään. Rakastan Bang&Olufsenin musiikkijärjestelmää kotona, jos rahalla ei saa onnea niin ainakin sillä saa aivan superhyvän äänentoiston. Omien soittolistojeni kuuntelu täysillä autossa aamuisin on ollut aina todella terapeuttista. Koska tätä ei ole tapahtunut kahteen kuukauteen, olen sitäkin enemmän fiilistellyt biisejäni yksin kotona. Tosiaan, siitä kolarista on kaksi kuukautta ja auto on edelleen korjauksessa. En ehkä saisi valittaa, mutta jotenkin se nyt tuntuu vähän kohtuuttoman pitkältä ajalta.

Uskon, että hyvällä aamulla on vaikutus koko päivän kulkuun. Kun aamusta asti on hyvällä fiiliksellä, kantaa se koko päivän yli. Miksi aamuja sitten yleensä vihataan? Uskon, että kyse on enemmänkin siitä ettei takana ole riittävästi unta ja tulee kiire. Takuuvarma resepti onnistuneeseen aamuun, oli se sitten arki tai viikonloppu, on hyvin nukuttu yö + suosikkiaamupala + lempimusiikkia + hyvä kahvi. Kun niille järjestää aikaa, päivä on varmasti edes vähän parempi.

Onpa muuten ihanaa katsella sisältä Eiran lumituiskua. Pakkanen laski, mutta en tiedä onko tuo järjetön myrskytuuli yhtään sen parempi vaihtoehto. Tämä viikonloppu vietetään aikuisten kesken, maailman ihanimpien ihmisten kanssa. Itsetehtyjä blinejä, ystäviä, yhdessäoloa ja omaa aikaa. Maanantai-iltana lähdetään katselemaan Koh Samuin tulvatilannetta. Onneksi se näyttää loppuvan juuri tiistaiksi.

Tästä tuli nyt vähän tälläinen kuulumispostaus, olipa kiva kirjoitella ihan hömppäjuttuja. Ihan mielettömän ihanaa viikonloppua kaikille, puss!

Ideoita parempiin aamuihin löydät näistä postauksista..

Terveellisiä brunssi- ja aamupalajuttuja

Miten oppia aamuihmiseksi?

 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juttelin ystäväni kanssa kouluvuosista. Lukiosta loppumisesta on aikaa kohta kymmenen vuotta. Kiitos Facebookin ja muun sosiaalisen median, tiedän yhä mitä moni luokkakaverini tekee tälläkin hetkellä. Hekin, kenen kanssaan en viettänyt koskaan vapaa-aikaani. En olisi koskaan uskonut silloin lähemmäs kymmenen vuotta sitten, että missä nyt olemme lähimpien ystävieni kanssa. En osaa tälläkään hetkellä ajatella kymmenen vuoden päähän, mutta silloin vielä vähemmän.

Toki meillä kaikilla oli jonkinlaisia ennakko-odotuksia. Lukion tunnolliset oppilaat päätyisivät varmasti hienolle akateemiselle uralle, lapsista haaveilevat saisivat niitä ja asuisivat omakotitaloissaan. Yksi lupasi järjestää sitten sen luokkakokouksen, koska 100% varmasti asuisi samalla paikkakunnalla töidensä puolesta.

Yllätyin, kun ennakko-odotukseni eivät vastanneetkaan sitä missä nyt ollaan. He, joiden määrätietoisuutta joskus kadehdin, ovat nyt pisteessä jossa itse olin silloin lukioaikana. Ilman sitä hienoa akateemista uraa, omistusomakotitaloa ja perhettä. Onnellisuuttahan nuo tekijät eivät mittaa, muistakaa se. No, en olisi itsekään arvannut kirjoittelevani nyt blogia poikani nukkuessa päiväunia. Tai yleensäkin eläväni tälläistä elämää. Oma elämäni on nimittäin muuttunut niin paljon noista kouluvuosista, etten aina tajua sitä ihan itsekään. Enkä olisi koskaan osannut kuvitellakaan eläväni jonain päivänä tämänkaltaisessa yltäkylläisyydessä. Toisaalta en myöskään osannut kuvitella, kuinka minua ja ystävääni luusereiksi arvostellut kundi viettäisi nyt arkipäivänsä pikkukaupungissa pienen pubin tiskiin nojaten.

Suurimmalla osasta läheisimmistä koulukavereistani on nyt lapsia. Kaksi heistä on tällä hetkellä raskaana. Milloin meistä pienistä lukiolaistytöistä tuli näin aikuisia? Mietin muutenkin pitkään, milloin sitä kokee itsensä oikeasti aikuiseksi. Tämä on toki kovin yksilöllistä, mutta esimerkiksi yksikään korkeakoulu tai asuntolaina ei koskaan tehnyt minusta millään tavalla aikuisempaa. Toisin kuin parisuhteeni ja äitiys, jotka ovat kasvattaneet enemmän kuin mikään muu koskaan. Ne asiat, joiden en ajatellut välttämättä koskaan edes osuvan minun kohdalleni.

Tulipa tästä nyt aikamoista tajunnanvirtaa. Postauksen kuvat ovat matkan varrelta, se on ollut kyllä ihan mieletön jo tähänkin asti. Oletteko te huomanneet saman ilmiön, että ennakko-odotuksista poiketen teistä tai ystävistä onkin tullut jotain ihan muuta? 

Sitä luokkakokousta ei muuten koskaan tullut. Kaveri, jonka piti se järjestää asuu ihan toisella puolella Suomea.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


img_0724 img_0698

..Olen perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa Levillä. Maailman paras tapa ottaa vastaan uusi vuosi!

..Tuskailen hetken tätä kaamosta, kuvia kun ei saa valoisaan aikaan käytännössä ollenkaan.

..Kärsin aivan hillittömistä lihaskivuista eilisen moottorikelkkalenkin jälkeen. Mutta oli kyllä kaiken sen arvoista, niin siistiä pitkästä aikaa!

..Ihastelin poroja Lapinkylässä pienen poikani kanssa.

..Olen kuunnellut aamusta asti moottorikelkkajuttuja 2-vuotiaan suusta. ”Ajamaan!” Oli ensimmäinen sana herätessä.

..Poden vähän huonoa omaatuntoa siitä, miten vähälle huomiolle blogi on joulukuussa jäänyt. Ajatukset ovat vain olleet muualla. Nyt kuitenkin ihan uudella innolla kohti uuden vuoden kuvioita!

..En lupaa yhtään mitään. Se on niin turhaa.

..Toivon sitäkin enemmän. Sitä kun ei kannata menettää koskaan. Olen niin kiitollinen kaikesta tästä mitä mulla on ❤️

Koko sydämestäni onnellista uutta vuotta 2017!