04 tammikuu 2017 Katse taaksepäin – mitä meistä on tullut?

Juttelin ystäväni kanssa kouluvuosista. Lukiosta loppumisesta on aikaa kohta kymmenen vuotta. Kiitos Facebookin ja muun sosiaalisen median, tiedän yhä mitä moni luokkakaverini tekee tälläkin hetkellä. Hekin, kenen kanssaan en viettänyt koskaan vapaa-aikaani. En olisi koskaan uskonut silloin lähemmäs kymmenen vuotta sitten, että missä nyt olemme lähimpien ystävieni kanssa. En osaa tälläkään hetkellä ajatella kymmenen vuoden päähän, mutta silloin vielä vähemmän.

Toki meillä kaikilla oli jonkinlaisia ennakko-odotuksia. Lukion tunnolliset oppilaat päätyisivät varmasti hienolle akateemiselle uralle, lapsista haaveilevat saisivat niitä ja asuisivat omakotitaloissaan. Yksi lupasi järjestää sitten sen luokkakokouksen, koska 100% varmasti asuisi samalla paikkakunnalla töidensä puolesta.

Yllätyin, kun ennakko-odotukseni eivät vastanneetkaan sitä missä nyt ollaan. He, joiden määrätietoisuutta joskus kadehdin, ovat nyt pisteessä jossa itse olin silloin lukioaikana. Ilman sitä hienoa akateemista uraa, omistusomakotitaloa ja perhettä. Onnellisuuttahan nuo tekijät eivät mittaa, muistakaa se. No, en olisi itsekään arvannut kirjoittelevani nyt blogia poikani nukkuessa päiväunia. Tai yleensäkin eläväni tälläistä elämää. Oma elämäni on nimittäin muuttunut niin paljon noista kouluvuosista, etten aina tajua sitä ihan itsekään. Enkä olisi koskaan osannut kuvitellakaan eläväni jonain päivänä tämänkaltaisessa yltäkylläisyydessä. Toisaalta en myöskään osannut kuvitella, kuinka minua ja ystävääni luusereiksi arvostellut kundi viettäisi nyt arkipäivänsä pikkukaupungissa pienen pubin tiskiin nojaten.

Suurimmalla osasta läheisimmistä koulukavereistani on nyt lapsia. Kaksi heistä on tällä hetkellä raskaana. Milloin meistä pienistä lukiolaistytöistä tuli näin aikuisia? Mietin muutenkin pitkään, milloin sitä kokee itsensä oikeasti aikuiseksi. Tämä on toki kovin yksilöllistä, mutta esimerkiksi yksikään korkeakoulu tai asuntolaina ei koskaan tehnyt minusta millään tavalla aikuisempaa. Toisin kuin parisuhteeni ja äitiys, jotka ovat kasvattaneet enemmän kuin mikään muu koskaan. Ne asiat, joiden en ajatellut välttämättä koskaan edes osuvan minun kohdalleni.

Tulipa tästä nyt aikamoista tajunnanvirtaa. Postauksen kuvat ovat matkan varrelta, se on ollut kyllä ihan mieletön jo tähänkin asti. Oletteko te huomanneet saman ilmiön, että ennakko-odotuksista poiketen teistä tai ystävistä onkin tullut jotain ihan muuta? 

Sitä luokkakokousta ei muuten koskaan tullut. Kaveri, jonka piti se järjestää asuu ihan toisella puolella Suomea.

^{FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian}