Tukholman saariston helmiin kuuluu ehdottomasti Saltsjöbaden. Tämä Tukholman lähistöllä sijaitseva kylpyläkaupunki on parhaimmillaan tietysti kesällä, jolloin vanhan, upeasti entisöidyn merivesikylpylän mukaan nimetystä pikkukaupungista saa kaiken irti. Täällä on myös tunnettu kylpylähotelli, johon ruotsalaiset matkustavat ihan ympäri vuoden nauttimaan vaikkapa viikonlopun verran kauniista merimaisemista. Saltsjöbaden on lähellä pääkaupunkia ja sinne pääsee helposti junalla Tukholmasta. Saltsjöbaden on myös tunnettu Solsidan -sarjasta, sillä koko sarja on kuvattu juuri täällä. Täällä asuvat ja ”mökkeilevät” varakkaat ruotsalaiset ja saisin ainakin itse vaikka kokonaisen päivän kulutettua vain katselemalla kallioiden päällä olevia huviloita. En voisi muutenkaan toivoa parempaa säätä, saati sitten parempaa säätä juuri tällaiseen kesäparatiisiin. Paratiisi, sitä Saltsjöbaden nimenomaan on.

 

 

Täällä on helppoa olla onnellinen. Totesinkin aamulla, että tällaiset päivät ovat syy sille, miksi ihmiset ostavat veneitä. Ei harmita 100 metrin syvyydessä lepäävä puhelin, ei likainen tukka eikä arjen turhat murheet. Kaikilla on niin hyvä olla. Akkuja saa todellakin ladattua syksyä varten, D-vitamiinvarastot täyttyvät kun viettää kaikki päivät ulkona ja syksyn tullen pää on varmasti täynnä uusia ideoita ja inspiraatiota. Blogin ja kaiken tämän sometyöni osalta olen saanut täältä uusia ideoita, syksy on mulle aina sellaista uuden alun aikaa. Viime syksy oli niin raskas, että vähän kauhulla odotan tulevaa. Olin niin loppu, etten osaa enää oikein edes ajatella syksyn hyviä puolia. Kesä tuntuu taas aivan liian lyhyeltä! Ei mietitä sitä kuitenkaan vielä, sillä nyt nautin viimeisestä alkavasta kesälomaviikosta perheen ja ystävien kanssa ja Saltsjöbaden on siihen mitä ihanin paikka. Hetkessä eläminen on ollut tän kesän ja loman juttu, kuten kirjoitin pysäyttävistä uutisista, koskaan ei tiedä mikä päivä on se viimeinen päivä. Helteistä sunnuntaita, jatkuispa nää vielä ensi viikolla ♥


Kaksi viikkoa myöhässä, mutta vihdoin täällä. Terveisiä Sandhamnista, Tukholman saariston uloimmasta satamasta! Tiistaina ajettiin suoraan Nauvosta tänne ja pari-kolme päivää on mennyt satamassa kuin siivillä. Jatketaan huomenna aamusta johonkin mistä saa vielä paikan, 21 metriä laituria ei olekaan enää ihan itsestäänselvää. Tajusin tänään, että olen asunut nyt kolme viikkoa veneessä ja mulla ei ole kyllä ollenkaan kiire takaisin Helsinkiin. Ei yhtään. Viime vuonna veneen ollessa pienempi, alkoi kolme viikkoa tuntua pitkältä ajalta. Täällä meillä on kuitenkin kaksi hyttiä ihan tyhjillään, 2 vessaa enemmän kuin kotona ja joka päivä olen superkiitollinen veneen pyykinpesukoneesta, astianpesukoneesta ja ilmastoinnista. Nukun paremmin kuin kotona ja tänään kun löysin satamasta vielä salinkin, en ole kaivannut sekuntiakaan kaupunkiin.

 

 

Matka jatkuu tosiaan paikkaan X, ja siitä ensi viikolla Tukholmaan. Tarkoitus on päästä myös mun isän kotikaupunkiin Maarianhaminaan paluumatkalla ja pikkuhiljaa ajatuksissa on myös tylsä fakta töihin paluusta. Onneksi Hanko on lähellä ja vene jää sinne. Tänään teki mieli nipistää itseäni, olenko mä oikeasti täällä ja näissä helteissä? Lähes kolme viikkoa kestänyt moottorin korjaus opetti, että ei todellakaan ole itsestäänselvää päästä veneellä liikkeelle. Kaikista vioista huolimatta tämä on jo nyt ollut venekesistä paras. Ei täällä voi olla kuin onnellinen.

 

 

Tää on meille elämäntapa ja voisin haljeta onnesta, kun saan viedä lapseni tällaisiin paikkoihin jo pienestä pitäen. Saaristo on täynnä tuttuja ja uusia tuttavuuksia on tullut vastaan melkein joka päivä! Veneily on mahtava harrastus kun sen jakaa samanhenkiset ihmiset. Koko tämä saaristoelämä tervehenkisten ihmisten kanssa on tehnyt niin hyvää. Ollaan vihdoin saatu olla ensinnäkin koko perhe yhtä aikaa kiireettömästi yhdessä (jota tapahtuu kotona niin harvoin) ja kuitenkin tuntuu siltä, että olisi kokoajan kotona – matkustaessa en koskaan pääse hotellissa asumisen takia tähän fiilikseen. Tähän kun lisää vielä nämä helteiset säät, ei kesälomalta voisi toivoa enempää. Täytyy muuten sanoa tähän väliin, kun uskon aivan täysillä kaikkiin hihhulijuttuihin, universumi on antanut mulle monia merkkejä siitä, että olen tällä hetkellä jotenkin oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Siellä missä mun kuuluu olla. Tästä voisin kirjoittaa vaikka huomiselle oman jutun. Sen verran ihmeellisiä asioita on taas tapahtunut. Nyt kuitenkin tytöt iltakävelylle ja omaan sänkyyn, aamulla aikainen lähtö Sandhamnin juhlia karkuun.

 

God natt ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


En koe itse somen päivittämistä minkäänlaisena taakkana, sillä päivitän sitä tasan just silloin, kun huvittaa. Olen siitä ehkä erilainen tämän blogityöni kanssa, etten juurikaan seuraa kävijälukuja enkä myöskään toimi minkäänlaisen analytiikan mukaan. Toki monet sanovat, että pitäisi mutta.. Tunnen itseni, olen liian herkkä stressaamaan ja koska tykkään toistaiseksi kirjoitella blogia näinkin usein, kokisin tuollaisesta jatkuvasta lukujen seuraamisesta ja analysoinnista aivan liikaa paineita. Ja siitä jos jostain kärsii suoraan blogini ja sen sisältö. Kaiken maailman blogikonsultit kehottavat myös keskittymään kapeaan aihepiiriin, mun blogi on sekoitus aivan kaikkea. Täältä saatat löytää reseptin raakakakkuun, arvostelun urheilukellosta, urheilua, suuria tunteita ja ajankohtaisia aiheita, lapsiperhearjen tuskailua ja yks kaks vaikka uusia vaatteita.

 

 

 

Tykkään ihan hirveästi kirjoittaa lomalla. Oikeastaan kaikkein eniten loman jälkeen, sillä silloin olen inspiroitunut eniten. Olen ladannut akkuja saaristossa kohta jo kolme viikkoa (no kävin mä välillä käymässä niissä oikeissa töissäkin) ja ihan omasta halustani tälläkin hetkellä, Naantalin pimenevässä illassa kirjoitan (vaihteeksi) ajatuksia bloggaamisesta. Palatakseni kuitenkin otsikkoon, monet somevaikuttajat ovat pitäneet, tai pitävät, taukoa. En yhtään ihmettele miksi. Sosiaalinen media työnä, oli se sitten Instagramin tai blogin päivittämistä, on nykyään todella rankkaa, jos elää jatkuvasti analytiikan ja kaiken sen ”näin pitäisi tehdä” ohjeistuksen mukaan. Se kun ei anna hetkeksikään taukoa ja uusien kasvojen on nykyään lähes mahdotonta päästä pinnalle. Suosituimmat blogitkin ovat monet yllättävän sisällöttömiä. En ihmettele, että tauko ja harva postaustahti ovat tällä hetkellä suorastaan trendi blogimaailmassa.

 

 

Välillä mietin itsekin, että onko tässä mitään järkeä? Kirjoittaa lähes päivittäin sekä olla aina kuvaamassa jotain, oikeastaan kaikkialla. Mietin sitä kuitenkin vain silloin, kun on kiire. Nyt lomalla en koe blogini päivittämistä minkäänlaisena taakkana ja tauko blogista kuulostaa ihan hassulta. En mä halua mitään taukoa pitää. Rakastan kuvaamista ja kirjoittaminen on liikunnan lisäksi yksi ainoista asioista, joka oikeasti saa mun ajatukset muualle. Kuitenkin samaan aikaan olen vahvasti sitä mieltä, etten todellakaan halua tuottaa mitään turhaa sisältöä, jota en klikkaisi itsekään auki. Toki tää on vain mun mielipide, mutta moni bloggaaja ja somevaikuttaja kompastuu siihen, että on muka pakko päivittää usein.

 

 

Saisin varmasti enemmän lukijoita ja yhteistyökumppaneita jos tutkisin analytiikkaa ja antaisin blogille enemmän aikaa ja näkisin vaivaa. Mä haluan kuitenkin pitää tän tällaisena, mun näköisenä ja rehellisenä sekamelskana. Toki parasta on aina lukijat ja vuorovaikutus teidän kanssa, joten senkin takia olisi ihana kuulla mitä te haluaisitte lukea? Tähän postaukseen kysyin inspiraatiota 4v 11kk pojalta ja hän sanoi vain että kirjoita mamma vaikka siitä blogista. Ja siitähän mä just kirjoitin.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian