Isot asiat, kuten terveys, läheiset ihmiset ja toimeentulo ovat varmasti meille monelle niitä jopa itsestäänselviä kiitollisuuden aiheita. Mä ainakin ajattelen joka päivä, kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että mulla on työpaikka, johon saan joka aamu mennä terveenä, omilla jaloillani kävellen. Siitä, että mulla on ihana perhe, ja erityisesti maailman rakkain pieni poika ja että hän on myös saanut pysyä terveenä. Mutta sitten ovat ne ihan pienet jutut, jotka tekevät elämästäni vielä ihan erityisen kivaa ja vaikuttavat yleiseen hyvinvointiin. Tänään mä olen kiitollinen..

..Autosta, jolla voin ajaa tuolla lumimyrskyssä. Olen sen verran monta kertaa seisonut räntäsateessa ja paukkupakkasilla bussi-, tai sporapysäkillä odottamassa kyytiä töihin aamukuudelta, että osaan arvostaa tätä vielä enemmän.

..Työpaikasta, jossa voin olla leggarit ja villasukat jalassa kirkasvalolampun valaistessa hämärää tiistaipäivää. Siitä, että voin itse valita milloin lähden lounaalle, käyttää omia vaatteitani ja tulla ja mennä vähän omienkin aikataulujeni mukaan.

..Aamuherätyksistä, tai lähinnä siitä että kello soi vasta seitsemältä. Onni on pitkään nukkuvat koirat ja lapsi. Kun yöuni on ollut tarpeeksi hyvää, kiitos stressittömyyden, superpehmeän sängyn ja paksun untuvapeiton, päivä alkaa paljon paremmin.

.. Mahdollisuudesta käydä ostamassa vaikka töiden jälkeen purkki maalia ja maalata makuuhuoneen seinä, ihan ex tempore. Saati siitä mahdollisuudesta, että sen voisi tehdä puolestani joku osaavampikin ihminen, mutta haluan tehdä mahdollisimman paljon itse.

..Maailman ymmärtäväisimmistä ja välittävimmistä ihmisistä mun lähellä. Tiedätte kyllä, rakastan teitä. Silloinkin, kun olen todella hankala. Silloinkin, kun en oikein tiedä mitä mä tekisin. Silloinkin te tykkäätte musta. Kiitos, kiitos, kiitos!

..Lämpimistä neuleista, joihin kietoutua näillä marraskuisilla pakkassäillä. Olen tosi onnellinen, että mulla on mahdollisuus ostaa lämmintä kashmiria, paksua untuvaa ja villaisia takkeja. Laadukkaita ulkoiluvaatteita, myös lapselleni. Materian ei pitäisi tuoda onnea, mutta hyvät ja mukavat vaatteet kiistämättä lisäävät sitä.

..Pienen pojan hassuista lauseista, eilen hän huuteli illalla sängyssään ”Henkilökuntaa, lisää maitoa!” Kaksivuotiaani saa minut nauramaan ihan joka päivä. Vaikka hän aikamoinen rasavilli onkin, meillä on onneksi paljon enemmän sitä naurua kuin uhmaa ja kiukkua. Nyt pystymme hieman jopa keskustelemaankin.

..Flunssattomasta syksystä. Kun on vuoden ajan sairastellut lähes joka kuukausi, on uskomatonta että olen pysynyt nyt terveenä koko syksyn. Tsekkaa tarkemmin täältä, miten olen parantanut vastustuskykyäni.

..Blogista ja teistä lukijoista, jotka olette löytäneet tänne. Toivottavasti mahdollisimman moni lukijani Lilyn puolelta on seurannut minua myös tänne Lifieen. Uuden sivuston ja yhteisön myötä innostukseni tähän blogiin on aivan eri tasolla kuin ennen, vaikka tästä työstä olen aina pitänytkin ja teen sitä suurella intohimolla. Vuorovaikutus teidän kanssanne on niin mieletöntä, kiitos siitä.

..Lumesta  Ensilumi satoi tänä vuonna aikaisin. Naapurini kertoi, että neljääntoista vuoteen lunta ei ole tullut näin ajoissa. Maailman masentavimmalta tuntunut lokakuu on enää muisto vain. Jos tämä hyväntuulisuuteni johtuu tuosta lumesta, toivon ettei se sula ikinä! Tai no, huhtikuussa aloitan mielelläni kevään. Rakastan tätä säätä, valoisuutta ja valkoisen maan tuomaa tunnelmaa vain niin paljon, että jaksan toivoa sitä ihmettä. Kunpa lumi jäisi pysyvästi maahan jo nyt.. 

Tänään mä olen kiitollinen näistä, olisi kiva kuulla teiltäkin pieniä kiitollisuuden aiheita ihan tavallisen arkipäivän keskeltä!

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

 


Olen muuttanut elämäni aikana niin monta kertaa, etten pysy edes laskuissa mukana. En viettänyt lapsuuttani Helsingissä, mutta kävimme täällä usein. Koin jo lapsena, etten oikein sopeutunut mihinkään. Mitä vanhemmaksi kasvoin, tunne vain vahvistui. Minulla oli kauniita asuntoja, rakastin kumpaakin kotiani niin isän kuin äidinkin luona, ystäväni asuivat käytännössä naapurissa, rakastamani meri oli aina lähellä.. Mutta jotain puuttui. Mikään paikka ei tuntunut kodilta.

Olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla kirjoittanut äidinkielen ainevihkoon, mitä teen 25-vuotiaana. No asun Helsingin keskustassa kattohuoneistossa chihuahuani kanssa, tietenkin..

Kukaan ystävistäni ei asunut edes pääkaupunkiseudulla kun muutin tänne. Kaipasin heitä usein. Ensimmäisen vuoden aikana aina kun ajoin äitini luokse pois Helsingistä, tuli tunne, että tulen kotiin. Sopeutumiseen meni vuosi. Siihen saattoi ehkä vaikuttaa se, että asuin Espoossa, enkä viihtynyt siellä lainkaan. Jossain tiesin kuitenkin, että koti on lähellä. Muutin Ullanlinnaan.

En ehtinyt olla asunnossani vielä edes ensimmäistä yötä, kun kävelin suorastaan onnenkyyneleet silmissä näitä katuja. Lenkkeilin Kaivopuistossa, pääsin merenrantaan viidessä minuutissa. Pastellinsävyiset talot, työmatkalta soijalatte Sis.Delistä, Succèsin korvapuustit.. Iltaisin koiraa kävelyttäessä hymyilin. Ensimmäistä kertaa ikinä tuntui siltä. Mä kuulun tänne. Olin löytänyt kodin.

Tällä postauksella haluan tuoda esiin sitä, että jos tunnet kuuluvasi jonnekin muualle, sinä kuulut. Muutot, kuten muutkin muutokset, vaativat rohkeutta, mutta ovat sen rohkeuden arvoisia. Yksi elämäni parhaimmista päätöksistä oli muuttaa kauas sieltä, missä minulla oli vielä silloin ihan kaikki. Tulin vihdoin kotiin, enkä usko koskaan lähteväni  pois täältä. Myöhemmin olen saanut lähes sen kaiken luokseni. Täällä on perhe, jopa ne lapsuudenystävätkin.

..Arvatkaa muuten, mitä tein silloin 25-vuotiaana? 

mirvaannamarian-helsinki-4 mirvaannamarian-helsinki-5FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Lokakuu, nyt jo?! Kalenteria katsoessa en meinaa uskoa silmiäni. Vuosi 2016 on mennyt niin nopeasti. Talvi, kevät, kesä.. Ja syksykin! Puhuttiin juuri lounaalla, että tänä vuonna ei saa valittaa marraskuussakaan pimeydestä ja puuttuvasta auringosta. Sitä aurinkoa kun on nimittäin riittänyt tässä syksyssä. Tähän väliin to do -listani lokakuulle..

Osta nyt vihdoin se villakangastakki! 100% villaa, musta, ainakin puoleen reiteen ulottuva, sopiva hinta.. Ehdotuksia merkistä?

Aloita D-vitamiinit purkista

♥ Käy treffeillä

♥  Lue edes yksi kirja loppuun

♥ Astu pois mukavuusalueelta joka viikko

♥  Järjestä aikaa heille, jotka oikeasti ovat tärkeitä

♥ Kännit tyttöjen kanssa (tämä on suosikkini!)

♥  Treenaa vähintään kolme kertaa viikossa

♥ Osta kynttilöitä ja tuikkuja – kun niitä voi kerrankin kahden vuoden tauon jälkeen polttaa..

♥ Leivo jotakin! Rakastan leipomista, mutta se on viimeaikoina jäänyt vähemmälle

♥  Kehu itseäsi joka päivä

♥ Ota kuvia. Paljon, paljon enemmän!

Oma lokakuuni on täynnä kaikkea mielenkiintoista. Uusia alkuja. Haasteita, mutta myös paljon motivaatiota. Paljon kivoja tapahtumia ja ennen kaikkea sitä ihan tavallista arkea kotona. Tämä vuosi on ollut muutenkin mahtava, mutta päätin tehdä tästä viimeisestä neljänneksestä ihan huikean. Pysy siis kuulolla..

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian