Miksi merivesi on suolaista ja järvivesi ei? Tällainen lasten kysymys ja vaikka olen lukenut lukiossa maantieteestä kaikki kurssit ja ollut aina kiinnostunut aiheesta, en vaan kertakaikkiaan osannut muotoilla tähän fiksusti oikeaa vastausta vaikka kuinka yritin. Tuleeko se suola siihen veteen oikeasti meren pohjasta vai liukeneeko se maasta?

 

Espanjan hanavesi värjää tukan kelta-vihreäksi. Siis voi luoja kuinka kauniita sävyjä tästä päästä löytyykään. Sen on oltava vedessä oleva kalkki, sillä hanavedellä ei voi pitkään keittää edes kahvia ilman, että kahvinkeitin on aivan tukossa kalkkikertymistä. Ei mikään ihme, että vaalea huokoinen hius imee siitä myös jotain itseensä ja lisäksi kellastuu vielä auringossa. Muuten en odota kotiinpaluuta kyllä ollenkaan, mutta kotiin unohtuneita sinisävyisiä hoitoaineitani kyllä.

 

 

Miten toiset ihmiset jaksavat olla jatkuvasti laittautuneita? Puhuttiin eilen illalla tästä tyttöjen kanssa. Ehkä se on priorisointia ja me vain valitsemme toisia asioita. Roosa sanoi hyvin, ettei todellakaan viitsisi herätä aamulla viideltä sen takia, että saisi tehtyä kunnon meikin ja kampauksen. En tosiaan itsekään, mutta elättelen toiveita, että Micaelin mennessä kouluun saisin joskus edes silmät rajattua ennen töihin lähtöä.. Ihailen kuitenkin näitä aina tyylikkäitä ja huoliteltuja naisia ja miehiä, pisteet vaivannäöstä!

 

 

Treeniahdistus tuntuu olevan historiaa. Ainakin toistaiseksi. Tämän loman liikunnat ovat rajoittuneet lähinnä aamukävelyihin mäkisessä maastossa ja vesipullojen kantamiseen kaupasta. Kuumuus on verottanut voimia, mutta sanoimme kaikki treenaajat täällä samaa – ehtii sitä sitten Suomessa. Yksi loma ei maailmaa kaada ja ensimmäistä kertaa en ole oikeastaan ollenkaan potenut minkäänlaista huonoa omaatuntoa vähäisestä liikunnasta.

 

 

Miksi aina sanotaan, että auringonsäteily on voimakkainta keskipäivällä? Siis mulle ainakin keskipäivä on kello 12. Olen jo monta vuotta miettinyt, että aurinko tuntuu ainakin polttavimmalta (ja iho paahtuu eniten) kahden-kolmen välillä iltapäivällä. Kun aurinkovoidepurkkini innoittamana luin aiheesta lisää, huomasin että UV-indeksi on nimenomaan korkeimmillaan siinä 14-15 välillä. Vietettiin eilen 8 tuntia beach clubilla lasten kanssa ja kotiin näytti lähtevän pieniä mustapapuja. Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä muuten oikeasti poltin vähän ihoani kun unohdin lisätä aurinkorasvaa tarpeeksi usein ja yritin ottaa valkoisille kyynärtaipeille aurinkoa koko päivän.

 

 

En viihdy lainkaan yökerhoissa. Ollaan puhuttu tällä viikolla tästä bailaamisesta, ja vaikka pidän juhlista ja itse alkoholista, en ole millään lailla yökerhoihminen. En koskaan lähde tanssimaan ja käyn aina samassa baarissa, sielläkin nykyään todella harvoin. Laskin joskus, että kävin vuoden 2018 aikana Teatterissa viisi kertaa. Suhteeni alkoholiin on muuttunut muutenkin paljon parin viime vuoden aikana. Sitten kun lähden ”baariin” on kiva päästä istumaan ja juttelemaan ystävien kanssa. Tanssilattiat, liian kovalla soiva musiikki ja turhan vahvat drinkit ovat mulle ehdoton ei.

 

 

Taikausko, universumi, joku korkeampi voima ja yliluonnolliset ilmiöt. Voisin puhua näistä ihan loputtomasti. Tällä viikolla ollaankin käyty monia mielenkiintoisia keskusteluja horoskooppimerkkien paikkansapitävyydestä (luonteen osalta), onnenkivistä ja noituudesta. Olen juuri se salviaa polttava noitamuija, joka kantaa käsilaukussaan aina muutamaa onnenkiveä. Mun elämän suunta on muuttunut ystävän antaman onnenrahan myötä ja salviapuhdistus on vaikuttanut kotini energioiden lisäksi elämääni aina jollain tavalla. Tästä tuli mieleen tällä viikolla käyty keskustelu tähdenlennoista. Olen lähipiirissäni suorastaan tunnettu siitä, että löydän usein neliapiloita. Sen sijaan en ole nähnyt elämäni aikana kuin yhden tähdenlennon. Niitä kuulemma näkee jatkuvasti kun jaksaa vain katsoa taivaalle? En usko! Vai näettekö te? Yritin monena iltana tähystellä taivaalle ja ei lentänyt tähtiä, ei. Eilen illalla terassilla istuessa vain tuijotin siitä avautuvaa maisemaa ja siinähän se oli, tähdenlento.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Täällä ollaan! Vietin pientä hiljaiseloa enkä edes koskenut kameraan tai tietokoneeseen koko viikonloppuna. Perjantain ja lauantain välisenä yönä lensimme Espanjaan, sillä tiedossa on taas perinteinen juhannus täällä ystävien kanssa. Tämä on jo kuudes juhannus jonka vietämme Espanjassa, tosin tänä vuonna Suomen säitä ei olisi tarvinnut edes paeta. Ja hyvä niin, olen tosi onnellinen kaikkien Suomessa juhannusta viettävien puolesta – kerrankin on lämmin ja juuri sellainen sää, kuin juhannuksena kuuluisikin olla. Millaisia juhannusperinteitä teillä on?

Pikkuhiljaa alkaa tuntua oikeasti kesältä, juhannuksen jälkeen olen vielä viikon töissä ennen varsinaista kesälomaa, joka vietetäänkin Suomessa ja osittain Ruotsissa. Meidän arki on niin kiireistä, ettei aikaa ystävien tapaamiselle ole läheskään tarpeeksi. Nyt on vihdoin viikko aikaa olla kavereiden kanssa täällä ja samalla päästä pikkuhiljaa siihen kesämoodiin. Rutiinit ovat mulle hyvän arjen edellytys, mutta kesällä niistä on päästävä irti. Teen muutenkin tähän aikaan vuodesta kaikkea ”poikkeuksellista” ja pukeudunkin eri tavalla. Yhtäkkiä kynsistä löytyy neonvärinen lakkaus, korujen ja kimaltavan aurinkopuuterin määrä lisääntyy, värit palaavat vaatekaappiin enkä noudata niin orjallisesti saliohjelmaa tai to do-listoja.

Espanjassa on niin hyvä olla. Söimme äsken aamiaista porukalla, ai vitsi miten hyviä ovat oikeasti auringossa kypsyneet hedelmät. Kohta lähdetään kaikki yhdessä lenkille ja tänään taitaakin olla rantapäivän vuoro. Täällä unohtaa helposti mikä viikonpäivä on, ja se jos joku tekee niin hyvää ihmiselle, jonka arki on yhtä juoksua paikasta toiseen ja joka ei kotona osaa mitenkään vain olla. Juhannusviikosta näyttäisi niin täällä kuin sielläkin tulevan aurinkoinen, toivottavasti tämä jatkuu pitkään ja saadaan nauttia oikein unelmien kesästä. Ihanaa maanantaita ♥ 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tänäkin vuonna jää Lintsi väliin. Ei Korkeasaarta, ei sopivia sandaaleja, ei uutta reppua elokuussa alkavaa koulua varten. Liian monelle suomalaiselle lapsiperheelle tuttu juttu. Tältä olisi helppo sulkea silmät ja viettää tyytyväisenä kesälomaa oman veneen kannella saaristosta nauttien. Samalla kun iloitsen oman lapseni riemusta, en voi olla ajattelematta heitä, joiden kesälomaan ei kuulu mitään tavallisesta arjesta poikkeavaa. En voi kuin toivoa lukemattomasti lämpimiä hellepäiviä, rannalle pääsee onneksi kuka tahansa. Rakastavan perheen kanssa kuka tahansa lapsi on onnellinen lopulta ihan pienistäkin asioista. Raha kun ei ole tae onnistuneesta kesälomasta, mutta se aiheuttaa kuitenkin monille perheille suurta huolta ja murhetta. Kaverit kertovat huvipuistoista ja reissuista, samalla kun toiset eivät tehneet oikein mitään ihmeellistä. Sydämeni särkyy, kun lapselta jää jotain väliin sen takia, ettei ole rahaa. Jos voisin, veisin joka ikisen pienen pojan ja tytön sinne Lintsille, kiertäisin heidän kanssaan Korkeasaaren moneen kertaan ja grillaisin lasten lemppariherkkuja ihan joka ilta.

 

 

Koen toisinaan ihan hirveää riittämättömyyden tunnetta siitä, kuinka kaikkia ei voi auttaa, eikä kaikilla lapsilla ole yhtä hyvät oltavat edes täällä Suomessa. Lasten kohdalla se on niin kovin surullista. Mutta kuten ylempänä kirjoitin, ei se taloudellinen toimeentulo ole mikään tae hyvästä kesästä. Moni lapsi on tänä kesänä myös yksin, kun vanhemmat ovat jatkuvasti töissä tai omissa menoissaan. Kaverit saattavat mökkeillä, viettää aikaa oman perheensä kanssa ja olla kaukana juuri siitä lapsesta, joka viettää päivänsä yksin. Koululaisen kesäloma on todella pitkä. Ja jos vanhemmilla ei ole mahdollisuutta pitää kesälomaa silloin kun päiväkoti on kiinni, on edessä vieraan talon tavat, vieraat lapset ja vieras ympäristö. Toiset vanhemmat eivät vain yksinkertaisesti välitä. Epäreilu kesäloma näyttäytyy monin tavoin.

 

 

Silloin kun oikein mihinkään ei pääse, kannattaa käyttää kuitenkin mahdollisimman paljon mielikuvitusta. Ilman ylimääräistä rahaa voi kuitenkin tehdä ihania asioita ja ennen kaikkea, olla yhdessä. Metsäretket ovat ihan mahtavia, kaupunkien tarjoamat ilmaiset aktiviteetit kannattaa koluta läpi, yhteysaluksilla saariin pääsee ihan pienellä rahalla koko perhe. Mä muistan lapsuuden kesistä parhaiten aurinkoiset rantapäivät, kun rannalle lähti perhepäivähoitajan ikivanhalla farmariautolla varmaan kymmenen ihmistä ja uimarenkaat korvattiin traktorinrenkaiden sisäkumeilla. Nivean aurinkorasvan tuoksu tuo edelleen mieleeni nuo muistot.

Olisin todella kiitollinen, ja varmasti myös moni blogini lukijakin, jos jakaisit omat vinkkisi kesäloman viettoon alla kommenttiboksissa. Juuri sellaisia asioita, joihin ei tarvitse käyttää rahaa tai jos tarvitsee, niin pieni summa riittäisi. Niitä asioita, joita kaikilla olisi mahdollisuus tehdä ♥ Älä tule paha kesä, tule hyvä kesä.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian