Tiesittekö miksi juhannusta muuten oikeasti vietetään? Puhuttiin tästä nyt viikonloppuna ja suurin osa ei lainkaan tiennyt. Eikä sitä, että juhannuspäivä oli ennen aina 24.6. eikä suinkaan lauantaina – keskikesän juhlaa vietettiin siis aina puoli vuotta ennen joulua 1950-luvulle asti kunnes se siirrettiin 20. – 26. kesäkuuta osuvalle lauantaille. Juhannus on kuitenkin edelleen keskikesän ja valon juhla, jolloin päivä on pisimmillään. Tästä se sitten lyhenee ja mennään taas aivan liian kovaa vauhtia syksyä kohti. Heinäkuun puolivälissä, siinä ensimmäisten kanttarellien aikaan, huomaa taas ihan yks kaks iltojen olevan jo ihan säkkipimeitä.

 

 

Olen ollut viimeksi Suomessa juhannuksena seitsemän vuotta sitten. Hangossa juhlimassa aamuun asti tyttökavereiden kanssa. Juhannukset ovat tuosta muuttaneet ulkomaille ja vietetty perinteisesti perheen ja ystävien kesken. Tänä vuonna, varsin poikkeuksellisena kesänä, juhannus on mennyt seitsemän vuoden tauon jälkeen täällä Hangossa ja parin päivän veneretkellä idyllisessä Högsårassa ja suojaisassa Kasnäsissa. Ystäväpariskunnan äkisti peruuntuneet juhannussuunnitelmat  vaihtuivat pariksi päiväksi saaristoon meidän kanssa, ja täytyy sanoa, että olipa kiva ja aurinkoinen juhannus.

 

Muistan itse lapsuudesta, kuinka oli just sitä ihan parasta viettää juhannusta tuttujen lapsiperheiden kanssa. Aikuiset puuhasivat omiaan ja me saatiin uida, leikkiä, sukeltaa simpukoita, juosta metsässä ja valvoa myöhään valoisassa yössä. Aina myös sattui ja tapahtui jotain pientä – niin tänä vuonnakin kun aalto yllätti kumiveneen ja muutamat paukkuliivit räjähtivät sekä pari puhelinta kastui siinä samassa..

 

 

Aivan sinne päin tehtyjä kukkaseppeleitä, neliapiloita, kakkuja, loputonta auringonpaistetta, puujaloilla kävelyä, grilliruokaa, lämpimän suolaveden tuoksuisia iltoja, sopivasti rosèèta, lasten hassuttelua riemua ja aikuisten vitsejä.. Saariston rauhaa, rumia rusketusrajoja, kärrynpyöriä, tuulen ujellusta ja rantasaunan löylyjä. Ei ollenkaan hullumpi Suomen juhannus.

 

 

Ollaan vielä huomiseen asti Hangossa, jonka jälkeen aloitetaan pakkausurakka kotona. Puolitoista viikkoa Helsingissä ja muuttokuorma varastoon. Kädet ristiin ja toivotaan remontin nopeaa valmistumista, hyviä kelejä ja pitkää pinnaa. Elättelen toiveita, että elokuun puolivälissä saisi jo tavarat uuteen kotiin. Hangossa on onneksi hyvä olla ja Helsinki tällä hetkellä täynnä halpoja hotelleja, töissäkin kun täytyy välillä käydä. Veikkaan kotimaanmatkailulle ennätyssuurta suosiota tänä kesänä. Nyt tää punoittava pisamanaama lähtee ruoanlaittoon, se aina niin tarkka arkirytmini tuntuu olevan muisto vain. Mutta saa kai sitä kesällä ollakin. Vähän sinne päin.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana ja aurinkoinen juhannus. Vietti sen sitten missä tahansa ja missä säässä tahansa, juhannuksen tekevät kyllä ihmiset ympärillä. Muistakaa tarttua näihin hetkiin nyt, valoisiin iltoihin ja ihmeellisen lämpimiin päiviin. Se kesä kun on juuri tässä ja nyt ♥

 


 

Ahdistun talousuutisista tällä hetkellä jotenkin ihan erityisesti. Ne huolettavat välillä jopa tehohoitopaikkojen puutettakin enemmän. Tällaiseen taloustilanteeseen ei ole voinut varautua yksikään yrittäjä. Ei kenellekään tule mieleen, että koko maa voidaan käytännössä sulkea ja omaa yritystä ei ole mahdollista pitää auki vaikka asiakkaita muuten riittäisikin. Konkursseja tulee väistämättä, ja niiden mukana myös paljon muita vakavia ongelmia. Konkurssi ei kaada pelkästään yritystä. Se voi kaataa koko perheen ja sen vaikutukset voivat näkyä vielä useiden sukupolvien ajan kasvatuksessa ja käytöksessä. Pahimmillaan se maksaa ihmishenkiä.

   

 

 

Tiedän mitä se on. En toivo kenellekään samaa. Kun lapsuudenkotisi ja muistosi myydään pakkohuutokaupassa, jää kaupasta käteen vain ikuiset arvet ja epäusko. Kun samaan syssyyn menettää vielä toisen perheensä, ei yhtäkkiä enää ihan pikkuasioista hetkahdakaan. Minä ja veljeni, me selvisimme, mutta en koskaan lakkaa miettimästä, millaista elämä olisi jos emme olisi näitä vaikeuksia kohdanneet. Ne tekivät minusta vahvan, lopulta myös rohkean hetkessä eläjän, mutta varovaisuus, huoli ja heikkous ovat ikuisesti osa minua.

 

Mutta siitäkin selviää. Siihen tarvitaan vain apua ja siksi on nyt niin äärimmäisen tärkeää, ettei kukaan jäisi yksin. En halua yhdellekään lapselle tai nuorelle sitä tilannetta, missä olen itse ollut. En kyllä aikuisellekaan, en voi edes kuvitella miltä se silloin tuntuisi.

 

 

 

Oma tilanteeni on tällä hetkellä hyvä, olen siitä niin kiitollinen joka ikinen päivä, ettei sanat riitä. Olen myös valtavan kiitollinen kaikkien niiden sukulaisten ja ystävien puolesta, joiden työpaikka on turvattu tai yritystoiminta ei ole kokenut koronan takia takaiskuja. Se ei todellakaan ole nyt itsestäänselvää. Yritän pohtia, miten voisin itse auttaa? Jos tiedät hyviä keinoja auttaa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jaa ne nyt kommenttiboksissa. Pienyrittäjiä voi tukea lahjakorteilla, ravintoloita tilaamalla kotiin ruokaa, taloudellisista vaikeuksista kärsiville perheille voi lähettää ruokakassin www.venner.fi mutta mitä muuta? Kullanarvoisille vinkeille on nyt suuri tarve. Jaa kaikki ideasi, mitä ikinä keksitkin. Toteutetaan niitä yhdessä.

 

 

Tämä on opettavaista aikaa tulevaisuuden kannalta. Uskon, että varautumista pahimpaan mietitään nyt joka ikisessä yrityksessä. Koskaan ei tiedä. Tilanteessa on myös voittajia, mutta niitä häviäjiä aivan liikaa. Siksi nyt on todella tärkeää tukea heitä, jotka ovat vaarassa romahtaa. Kaikilla on ahdistusta ja huolta, mutta nyt on nostettava katse hetkeksi sieltä omasta ahdingosta ylös ja tarjottava apuaan. Itse meinaan ainakin tukea nyt pienyrittäjiä varaamalla heidän palvelujaan etukäteen lähitulevaisuudelle ja voisin ostaa niitä lahjakorttejakin. Aion hyödyntää myös somekanaviani markkinointitarkoituksissa niin paljon kuin pystyn, hyötymättä siitä tietysti itse millään tavalla taloudellisesti. Autan mielelläni myös erilaisten hakemusten teossa, asioin paljon virastojen kanssa joten siitä on paljon kokemusta. Jos vain tarvitset apua, pyydä ♥

 

Lopulta mistään ei tule myöskään niin hyvä olo kuin muiden auttamisesta. Empatiaakin voi opetella, ja joskus elämä opettaa sitä kantapään kautta. Epäitsekkyys on nyt suuri hyve, vaikka omat pelot ja huolet voivat tuntuakin kohtuuttoman suurilta. Sen oman elämän voi laittaa hetkeksi tauolle, nyt on siihen hyvä syy.

 

 

If you can’t feed one hundred people, then feed just one.

 

No one has ever become poor by giving.

 

It takes grace to remain kind in cruel situations.

 

Always help someone. You might be the only one that does.

 

We rise by lifting others.

 

You are not a true success unless you are helping others be successful.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Kirjoitan tätä postausta sormet jauhossa ja tomaattikastikkeessa. Siis en oo ikinä syönyt näin hyvää pizzaa. 

 

Nyt jos koskaan on fiksuin mahdollinen teko suosia suomalaisia yrittäjiä. Ruokakauppaketjut tekevät myyntiennätyksiä ja yhä useampi kokkaa kotona. Ravintoloiden tilanne on suoraan sanottuna kamala. En missään nimessä kannusta menemään syömään ulos, en itsekään menisi vaikken olisikaan tässä karanteenissa, mutta kiitos Wolt ja kotiovelle jätettävät ruokatoimitukset, aina ei tarvitse tehdä itse. Sitä paitsi, päivään ei mahdu mitään muuta kuin ruoanlaittoa, jos valmistaa kaiken alusta asti omin käsin.

 

 

Tänään me tilattiin Miksun kanssa myöhäiseksi lounaaksi pizzaa. Ja tosiaan kuten jo sanoin, mun cheat meal ei voisi olla parempi. Fylla’s otti eilen valikoimaansa pizzat ja oli pakko testata ja tukea samalla paikallisia yrittäjiä ♥ Jos mun Wolt-historiaa katsoisi, olisi sunnuntai ehdottomasti pizzapäivä. Stadista saa kuitenkin niin monenlaista pizzaa, että usein menee myös vikaan – kaikki ei todellakaan oo hyvää. Nää on, ja lupaan et säkin tykkäät. Suuri suositus Burratalle ja nachopizzalle, meille tuli Miksun kanssa riita kumpi saa syödä kumpaa(kin). Nää on sitä paitsi ihan erilaisia kuin muut pizzat, siis super super super hyvää.

 

 

 

Saat tilattua Woltista helposti sun kotiovelle nää ilman, että tarvitsee nähdä ketään tai jos syystä tai toisesta liikut Hietalahdenrannassa, saat myös napattua pizzat tai muut safkat mukaan. Nyt ei kannata syödä ravintolassa, mutta aina jos on keino auttaa ravintoloita, tee se. Muuten meillä ei tämän korona-ajan jälkeen oo enää niitä lempparipaikkoja mihin mennä. Sama juttu muiden yritysten kanssa, nyt on tuettava ja tsempattava toinen toisiamme. Jos yritykset kaatuvat, menetetään samalla myös valtava määrä työpaikkoja. Se voi olla sun työpaikka tai sun läheisen työpaikka. En tiedä onkohan tällä hetkellä Suomessa ketään, jonka oma tai läheisen työpaikka ei olisi tällä hetkellä vaarassa?

 

 

Aina kuitenkin jotain positiivista. Karanteenipäivästäkin tuli heti vähän parempi, kun on hyvät eväät. Sulla on koko ilta aikaa tilata pizzaa. Tykkäät! Niin mäkin ♥

 

Tsekkaa myös instasta: @fyllasbar

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian