Luottokortin mukana saa muutaman kerran vuodessa kotiin lehden, jossa esitellään muun muassa upeita matkakohteita ympäri maailman. Silmiini osui kuva, jossa yhdistyvät Kaakkois-Aasialle tyypilliset vuoret, ääretön palmujen reunustama uima-allas sekä turkoosinsinisestä merestä juuri ja juuri erottuva taivas. Tuonne mä joskus vielä menen, päätin, vaikken tiennyt edes mistä kohteesta oli kyse. Tästä on aikaa jo monta vuotta. Katsokaa missä olen nyt.

 

 

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että olet saavuttanut unelmasi vähän kuin huomaamattasi? Olin unohtanut kokonaan tuon trooppisen paratiisiin kuvan, kunnes reilut pari vuotta sitten etsin hotelleja Thaimaasta kun mietimme talvilomakohdetta. Tuttu kuva tuli vastaan hotellivaraussivustolla ja kiljaisin, tämä oli se hotelli mihin halusin mennä. No, löytämäni hotelli oli täynnä. Joka ikinen ajankohta, joka olisi lomallemme sopinut – täynnä. Ja todella kallis. Päädyimme lopulta kyllä ihanaan hotelliin, mutta aivan toiselle puolelle Thaimaata. Unohdin koko jutun.

 

Kun varasimme hotelleja tälle reissulle, tuttu kuva tuli taas vastaan. Vapaata, ja vielä melkein puolet edullisempaan hintaan kuin edellisellä kerralla. Bookkasimme muutkin hotellit ja loman suunnittelu oli suunniteltu. Koko lomakin vähän unohtui, oli joulut ja muut kiireet. Kun eilen kävelin viidakon läpi tähän altaalle, muistin kuitenkin unelmani. Tänne mä joskus tulen. Ja niin mä tulin.

 

 

Alle parikymppisenä haaveilin, että vielä joskus pääsen omalla veneellä isän luo Ahvenanmaalle. Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin kiinnitin ensimmäisen kerran oman veneen köydet Itäsataman laituriin. Isä oli ollut haudassa jo yli kahdeksan vuotta, mutta siellä me silti oltiin. Monen mutkan ja sattuman kautta, vähän vahingossa. Heitin joskus ystävälleni ääneen lenkillä, että olispa tuossa kiva joskus asua. Arvaatte varmaan nyt, missä. 10-vuotiaana koululaisena kirjoitin aineen unelmistani, siitä kuinka 25-vuotiaana asun Helsingin keskustassa chihuahuani kanssa. 25-vuotiaana niitä chihuahuoita oli kolme. Kaksi ensimmäistä juuri sen näköisiä, kuin mistä lapsena aina haaveilin. Toteutuneita unelmia.

 

Sanotaan, että kiitollisuus lisää todennäköisyyttä unelmien toteutumiseen. Uskon tähän täysin, sillä aina silloin unelmani ovatkin toteutuneet, kun olen aidosti tuntenut jostain välillä jopa ihan suunnatonta kiitollisuutta. Siis kerran oikeasti jopa itkin ratikassa onnenkyyneleitä, kun olin niin valtavan onnellinen ja kiitollinen. Olin juuri eronnut, myynyt asuntoni ja muuttanut vuokrayksiöön, en todellakaan tiennyt mitä tekisin tulevaisuudella ja opiskelinkin alaa, joka nyt vain sattui tuntumaan omalta jutulta sen hetken, kun kouluun hain. Niin päättämätön, niin hukassa ja niin suunnattoman kiitollinen, että olin juuri siinä tilanteessa. Sen jälkeen elämäni muuttuikin ja kaikki suurimmatkin unelmani toteutuivat ihan lyhyessä ajassa.

 

 

Kaikkien unelmien ei ole tarkoitus toteutua. Ja luojan kiitos ei ole, olisi oma elämäkin melko erilaista kuin nyt. Uskon näissäkin asioissa tarkoituksiin, jos unelma ei toteudu sen ei ollut tarkoitus toteutua, mutta opettaa meille elämästä jotain tärkeää.

 

Kiitollisuus on auttanut monen ikävän asian yli. Olen yrittänyt löytää sitä kaikkialta, niinäkin päivinä jolloin tekisi vain mieli itkeä ja mennä äkkiä nukkumaan odottaen seuraavaa, parempaa päivää. En aina onnistu, mutta yritän. Olen kirjoittanut monta postausta nyt viimeaikoina liittyen tähän kiitollisuuteen ja sen harjoittamiseen. Sitä kun täytyy todellakin harjoitella. Toivottavasti saat niistä vinkkejä itsellesi.

 

 

Joku voi nyt ajatella, että helppohan se on kiitollisuudesta kirjoittaa ja puhua, kun on saanut näin paljon. Olen saanutkin ja ajattelin ikävä kyllä vuosien ajan, että kun on saanut paljon, kohta varmaan tapahtuu jotain pahaa. Tästä yritän vieläkin opetella eroon, sillä tuo tunteen pirulainen välillä muistuttelee olemassaolostaan. Hyvä tulee hyvän luo ja vetää lisää hyvää puoleensa. Sama toimii myös toisinpäin negatiivisuuden kanssa.

 

Kiitollisuus on kuitenkin tunne, jota kokee usein eniten silloin, kun on tapahtunut jotain negatiivista. Ihmisten, jotka eivät ole kokeneet vastoinkäymisiä, on paljon vaikeampi tuntea kiitollisuutta. Tutkimuksetkin sen kertovat. Ehkä se on salaisuus myös omaan kiitollisuuteeni. En pidä hyvää elämää ja toteutuneita unelmiani millään tavalla itsestäänselvyytenä. Ne ovat vaatineet paljon uhrauksia, pettymyksiä ja isoja kasvukipuja. Toivon silti kaikille muille vähän helpompaa tietä kohti unelmia ja niiden toteuttamista.

 

Minkä unelmasi sinä haluaisit toteutuvan? Kun ne sanoo ääneen, ottaa ensimmäisen askeleen sen toteutumista kohti. Itse tänään tuossa uima-altaalla niin ikään sinetöin yhden unelmani toteutumisen ja toisen sanoin sitten ääneen näille rakkaimmilleni. Katsotaan, miten käy ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Lähtöportilla pieni lapsi hyppii malttamattomana ilmaan. Erään matkaseurueen printattuja e-lippuja etsitään kuumeisesti yhden repusta ja toisen käsilaukusta, vaikka jokaisella on kädessä printatut boarding passit. Keskusteluista on havaittavissa pientä paniikkia jatkolennosta, huolta siitä, puhutaanko lentokentällä varmasti englantia ja mitähän ruokaa koneessa mahtaa olla. Viereisessä ravintolassa kippistetään alkavalle lomalle, nuoret tytöt kuvaavat lentolippua ja passia Instagramiin.

 

 

Lähdöissä on aina oma tunnelmansa. Odottava, jännittynyt ja hyvällä tavalla stressaantunut. Muistettiinko me nyt varmasti kaikki? Vielä kymmenen vuotta sitten tuotiin töihin lomapullaa ja laskettiin päiviä aurinkolomaan malttamattomammin kuin vanki odottaa vapautumistaan. Lentokentillä oli aina ihana tunnelma ja parasta olivat lähdöt. Loma, vihdoin, loma, loma, loma! Facebook-hehkutusta unohtamatta tietenkin. Olen onnekas, että olen saanut matkustaa näin paljon. Nähdä itse ja näyttää maailmaa lapselleni. Matkustaminen on antanut meille paljon. Olen saanut nähdä niin erilaista elämää ja esimerkiksi sosiaaliluokkia laidasta laitaan. Suunnatonta köyhyyttä, mutta myös äärimmäistä rikkautta. Oppinut paljon enemmän kulttuureista, kielistä, maailmasta ja sen menosta yleensäkin, kuin mitä koskaan voisin Suomessa siitä opiskella.

 

Matkustamistani varjostaa kuitenkin oikeastaan aina vähän ikävä seikka. ”TAAS te lähdette lomalle, ootte kokoajan jossain reissussa!” kommentit ovat inhottavan tuttuja meille kaikille kolmelle. En tiedä kuvittelenko vain, vai onko tuo jotenkin inhottavasti sanottu viisivuotiaalle, joka innoissaan kertoo lähestyvästä reissusta? Jos se pilaa jo aikuisenkin reissufiiliksen, mitä se tekee pienen lapsen viattomalle innolle? Tiedän, matkustamme melko paljon. Itse olen viimeisen vuoden aikana tehnyt vähemmän reissuja kuin aiempina vuosina, mutta nyt talvella matkoja on vähän enemmän. Se tuntuu olevan ikävä kyllä yllättävän monille tuon syyllistämisen aihe. En usko, että läheskään kaikki tarkoittavat sitä edes pahalla, mutta itse olen vain kyllästynyt jatkuvasti puolustelemaan että kyllä me nyt taas lähdetään lomalle. Syyllistämisessä ei ole kyse matkustamisen ilmastovaikutuksista, vaan ihan vain siitä että lomailemme liian usein.

 

Nautin täysillä marraskuussa vietetystä viikosta Dubaissa, sillä emme olleet pitkään aikaan matkustaneet kolmistaan ulkomaille ihan vain lomalle. Micael ei ollut reissannut lähes puoleen vuoteen ja ihmiset jopa toivottelivat meille hyvää lomaa. Oli tosi kiva fiilis lähteä reissuun. Sen jälkeen olemme käyneet kahdesti Lapissa mökillä, jossa olimme ensin itsenäisyyspäiväviikonlopun ja sen jälkeen reilut kaksi viikkoa joulun ja uudenvuoden pyhien ajan. Aivan kuten kuka tahansa muukin matkusti Suomessa perheensä luo viettämään joulua, me lensimme omalle mökille ilman sen kummempaa lomailua. Meillä ei ole kesämökkiä, mutta meillä on Lapin mökki jossa käymme tämän kauden aikana itse enää yhden kerran. Emme käy viikonloppuristeilyillä, emmekä oikeastaan koskaan matkusta viikonlopuksi nopeille kaupunkilomille. Tänä talvena meillä on kolme matkaa ulkomaille, joista yksi on työmatka ja yksi lomailtiin jo silloin marraskuussa, Dubaissa. Lapissa vietettyä aikaa en edes laske lomaksi, olemme silloin mökillä ja itseasiassa aina tavoitettavissa myös työasioissa. Kuten lähes joka ikinen ilta ja viikonloppukin. Mietin vähän tämän julkaisemista, mutta halusin ainakin olla avoin – lähden lomalle aivan eri asenteella kuin silloin, kun suljin kotiin lähtiessä työpaikkani oven mukana työt kokonaan mielestäni.

 

Olen kirjoittanut usein siitä, kuinka esimerkiksi mieheni tekee töitä jatkuvasti eikä lomaile koskaan niin, että olisimme kotona. Se on iso syy siihen, että matkustamme silloin, kun siihen on mahdollisuus. Tämä reissutahti tosin loppuu pian, sillä Miksu aloittaa puolentoista vuoden päästä koulun. Vaikka koulu sallisi poissaolot, en halua itse, että lapsi joutuu opiskelemaan itsenäisesti lomallaan. Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka paljon helpompaa koulussa on oppia ja sisäistää ne opitut asiat. Hyödynnetään nyt kuitenkin vielä tämä aika, kun on mahdollisuus lähteä vaikka kesken tammikuun Kaakkois-Aasian aurinkoon. Tämä vuoden ensimmäinen puolikas on kaiken lisäksi viimeinen mahdollisuus matkustaa paljon jo Miksun harrastustenkin takia. Syksyllä jääkiekkotreenejä on enemmän eikä niistä voi olla näin usein pois.

 

 

En koe millään lailla itse esimerkiksi tällä hetkellä tarvitsevani lomaa. Siksi odotan tätä tulevaa reissua niin ikään uusien seikkailujen kannalta, kerrankin on energiaa tehdä muutakin kuin ladata akkuja ja kerätä voimia tulevaan. Kaipaan valoa ja lämpöä kuitenkin ja voi sitä lapsen riemua kun kerrottiin, että lähdetään reissuun. Hän on ihanan sopeutuvainen ja vaikka lapset rutiineja rakastavatkin (kuten minäkin), uskon että kotiarkeen verrattuna 24/7 äidin ja isin kanssa oleminen tekee pikkuiselle paljon enemmän hyvää. Ja sen jälkeen päiväkotiinkin on kiva mennä. Minusta on ihanaa mennä töihin jo lyhyenkin loman jälkeen ja vaikka matkustamista rakastankin, viihdyn aina parhaiten kuitenkin kotona.

 

Kirjoitin tämän postauksen, sillä ystäväni kanssa puhuimme tästä aiheesta ja totesimme molemmat, että on todella inhottavaa joutua esimerkiksi salailemaan asioita elämästään sen takia, etteivät muut alkaisi syyllistää ja arvostella. Ystäväni oli jättänyt kertomatta omasta matkustamisestaan tunnettuun ökykohteeseen, sanoi vain töissä lähtevänsä reissuun. Asuntokaupat piti tehdä ikään kuin salassa, sillä eihän heillä nyt sopinut olla useampia asuntoja pääkaupunkiseudulla. Olen onneksi itse oppinut olemaan melko hyvin välittämättä, mutta en todellakaan kiellä, etteikö tuo jatkuva taas te lähdette lomalle -arvostelu latistaisi omaa reissufiilistäni. Sillä sitä se tekee. Ehkä tarkoitus ei tosiaan ole paha, mutta kuka haluaa toiselle pahan mielen syyllistämällä ”jatkuvasta” lomailusta?

 

Lapsen lomafiilistä yritän kuitenkin ylläpitää kaikin keinoin, sanottiin hänelle mitä tahansa. Onnea on päiväkoti, jossa lomailmoitukseemme vastattiin, ai ihanaa, tekin! Nyt on niin monet lapset reissussa. Muistan, miten ihanaa varsinkin lapsena oli matkustaa. Kaikki parhaimmat lapsuusmuistoni liittyvät aina reissuihin. Kiitos äiti ja isä, että veitte ja järjestitte meille ihania kokemuksia. Muistan joka ikisen risteilyn ja etelänloman. Toivottavasti myös Miksulle jää näistä matkoista kultaisia muistoja ja paljon elämänkokemusta. Siitä huolimatta, että olen kuullut viime päivien aikana monesta suunnasta, että taas me lähdetään lomalle.

 

Ollaan nyt siinä lähtöportilla. Ei nyt ihan hypitä ilmaan enkä ole ottanut lentolipustakaan kuvaa tai tehnyt Facebook-päivitystä (vähän suuremman yleisön tavoittavamman blogipostauksen sitten kuitenkin) enkä kyllä laskenut öitä tähän reissuunkaan. Siitä huolimatta, taidan skoolata kohta lentokoneessa ja toivottaa itselleni ja näille perheenjäsenilleni hyvää lomaa. En voi sanoa että ansaittua ja kauan kaivattua, mutta hyvää lomaa nyt kuitenkin.

 

Lapsi on innoissaan, kohta se varmaan hyppää ilmaan.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Postaus on toteutettu yhteistyössä LähiTapiolan ja Indieplacen kanssa

 

Terveys ja hyvinvointi ovat oman arvojärjestykseni kärkeä. Aina näin ei ole ollut ja pitkään pidin terveyttä ihan itsestäänselvyytenä. On ollut minun onneni, että elämä on pysäyttänyt ja tehnyt selväksi, että terveydestä ja hyvinvoinnista tulee huolehtia, niiden eteen on tehtävä töitä. Sitä kautta olen löytänyt aivan uudenlaista energiaa ja positiivisuutta elämääni ja vihdoin tiedän, mitä oikea hyvä olo on. Kun minua pyydettiin mukaan yhteistyöhön LähiTapiolan kanssa, olin ilolla mukana. Kaupallisesta yhteistyöstä huolimatta, tässä yhteistyössä on tarkoituksena auttaa sinua elämään terveellisemmin, ehkä jopa pidentämään elinikääsi ja lisäämään elämääsi hyvää oloa ja turvallisuuden tunnetta.

 

Aloitetaan pohjalta, niistä kaikkein vakavimmista aiheista. Oletko koskaan edes miettinyt, mitä jos sairastut vakavasti? Ensisijaisesti siinä miettii tietenkin selviämistä sairauden kanssa, jääkö edes henkiin? Mutta samaan aikaan kun töistä on jäätävä pois, kulut kulkevat yhtä lailla kuin töissä käydessäkin. Lainat lyhenevät, vuokrat täytyy maksaa ja sairastuminen aiheuttaa myös paljon muita kuluja, kun elämää on helpotettava kaikin keinoin. Havahduin tähän itse muutama vuosi sitten, kun vakuutusyhtiössä kysyttiin, mitä olen vakuuttanut. Kaikkea muuta, paitsi oman henkeni ja sairastumiseni. Niitä asioita, joita ainakin itse olen paljon miettinyt ja pelännyt.

 

 

Helposti sitä ajattelee, että vielä on niin nuori, ettei tässä mitään tule pitkään aikaan. Ehtiihän sitä sitten myöhemmin maksaa vakuutusmaksuja, kun on sitten joskus enemmän tulojakin. Janita Lukkarinen on antanut viime aikoina mediassa kasvot nuorten aikuisten syövälle ja keneltäkään on tuskin jäänyt huomaamatta, kuinka syövän sairastaminen on aiheuttanut hänelle suuria taloudellisia vaikeuksia jo pitkään. Ja tiesitkö, että keskimäärin joka kolmas suomalainen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä johonkin syöpään? Se on aivan järjettömän korkea luku. Joka vuosi 700 nuorta aikuista eli 18-35 vuotiasta sairastuu syöpään. Lisäksi esimerkiksi nuorten aikuisten yleisintä vakavaa neurologista sairautta, MS-tautia sairastaa 9000 suomalaista. Molemmat voivat viedä työkyvyn ja harvalla on varaa elää näiden sairauksien kanssa. Olen ainakin itse todella empaattinen ja itken lähes jokaista iltapäivälehden sairastumistarinaa lukiessani.

 

Epävarmoista työmarkkinoista johtuen yhä useampi työskentelee nykyään yrittäjänä. Yrittäjä määrittelee itse omat vakuutuksensa ja hyvin moni sortuu maksamaan ihan minimiä. Eihän minulle nyt mitään käy! Ja juuri yrittäjän kannattaisikin vakuuttaa itsensä hyvin, sillä hänellä kun ei yleensä ole sitä sijaista. Tuntuukin, että viikottain saa lukea iltapäivälehdistä juttuja syöpään sairastuneiden yrittäjien vaikeuksista. Välillä muuten ahdistun näistä sairastumisjutuista lehdissä, mutta toisaalta niiltä ei kannata sulkea silmiä. Sairastuminen kun voi osua myös omalle kohdalle. Isäni kuoli 57-vuotiaana, vaikka hänen piti olla terve.

 

 

LähiTapiolalla on vakuutusratkaisu vakavan sairastumisen varalle. Vakavan sairauden kertakorvauksesta korvataan esimerkiksi vuoden nettotuloja vastaava summa, jos vakuutuksenottaja sairastuu vakuutuksen korvaamiin sairauksiin tai joutuu tiettyihin operaatioihin. Näitä ovat esimerkiksi syöpä, aivokasvain, MS-tauti, aivohalvaus, sydäninfarkti, ohitusleikkaus tai luuydin- ja elinsiirrot. Korvaussumma on veroton ja sen voi käyttää haluamallaan tavalla. Myös henkivakuutus on hyvä turva, ainakin perheelliselle. Tiedän kokemuksesta, että vanhemman kuoleman jälkeen kuluja on melkoisesti. Vaikka olin isäni kuollessa kuitenkin jo 20-vuotias, olisi henkivakuutussummalla katettu monia kuluja isän kuolemaan liittyen. Isällä oli kyllä sellainen ollut, mutta hän oli irtisanonut sen ennen kuolemaansa. Ajatteli kai, ettei sitä tarvita. Henkivakuutus on muuten yllättävän edullinen kun sen ottaa ajoissa ja terveenä se kannattaakin ottaa. Epäitsekäs teko, jonka teet läheisiäsi varten. Jos otat tai sinulla on jo LähiTapiolan henki-, vakava sairaus-, tai työkyvyttömyysvakuutus, saat ilmaiseksi HyvinvointiHelpin joka löytyy LähiTapiolan hyödyllisestä TerveysHelppi -sovelluksesta Sen avulla voit seurata mm. askel- ja liikuntamääriä, unta, lukea hyvinvointiin liittyviä artikkeleja, asettaa omia tavoitteita ja seurata niitä tai vaikka osallistua hyvinvointihaasteisiin, joilla kerätään rahaa hyväntekeväisyyteen. Joskus pienikin apuväline voi olla se isoin hyvinvoinnin tekijä.

 

Vakava sairaus ei valitse kohdetta, se voi tulla kenelle tahansa. Kuitenkin, tässä tullaan yhteen lempiaiheistani. Omilla elämäntavoilla voi pienentää sairastumisen riskiä, huomattavasti. Tiesitkö, että elämäntavat vaikuttavat terveyteesi enemmän, kuin perintö- tai ympäristötekijät? Kun aikanaan opiskelin näitä asioita koulussa, päätin laittaa koko elämäni uusiksi. Hurahdin hyvään oloon ihan täysin ja olenkin tätä nykyä aikamoinen urheiluhullu ja hyvinvoinnin puolestapuhuja. Loputtoman kiinnostunut hyvästä olosta ja hyvästä elämästä. Liike on todellakin lääke, liikkumalla säännöllisesti omaa liikunta- ja toimintakykyä voidaan säilyttää pidempään ja ihmisen kykyä selviytyä itsenäisesti kotona on keskimäärin 10-20 vuotta pidempi. Tämän allekirjoitan ainakin omien isoäitieni kohdalla. Nuoresta lähtien aktiiviset naiset asuvat edelleen yksin kotona, vaikka ikää on pian sata vuotta.

 

 

Miten sitten pienentää omaa riskiä sairastua esimerkiksi syöpään? Terveelliset elämäntavat eivät tietenkään automaattisesti poista mahdollisuutta sairastua syöpään, mutta ne vähentävät riskiä huomattavasti. Maailman terveysjärjestön WHO:n alainen syöväntutkimuslaitos IARC on julkaissut eurooppalaisen syöväntorjuntaohjeiston, joka sisältää 12 kohtaa. Listasin tähän ne kaikki.

 

Älä tupakoi tai käytä tupakkatuotteita missään muodossa.

Pidä kotisi savuttomana ja edistä savuttomuutta työpaikallasi.

Pidä painosi kurissa.

Vietä liikunnallista elämää, älä istu liikaa.

Syö terveellisesti: paljon kokojyvätuotteita, vihanneksia ja hedelmiä, vältä lihajalosteita sekä paljon sokeria ja rasvaa sisältäviä ruokia ja juomia. Rajoita punaisen lihan ja runsassuolaisten ruokien syöntiä.

Jos käytät alkoholia, rajoita kulutustasi. Alkoholin välttäminen auttaa ehkäisemään syöpiä.

Vältä liiallista auringossa oleskelua ja suojaa erityisesti lapset. Käytä aurinkosuojaa äläkä käy solariumissa.

Suojaudu syöpää aiheuttavilta aineilta työpaikallasi noudattamalla terveys- ja turvallisuusohjeita.

Selvitä, altistutko kotonasi ympäristön korkeiden radonpitoisuuksien aiheuttamalle säteilylle. Pyri vähentämään korkeita radonpitoisuuksia.

Naisille: Rintaruokinta vähentää äidin syöpäriskiä. Jos mahdollista, imetä lastasi. Hormonikorvaushoito lisää joidenkin syöpien riskiä, rajoita hormonikorvaushoidon käyttöä.

Varmista, että lapsesi osallistuu rokotusohjelmiin.

Osallistu järjestettyihin syöpäseulontoihin.

(Lähde: Syöpäjärjestöt)

 

 

Varmasti monelle aika itsestäänselviä asioita. Terveelliset elämäntavat ehkäisevät paitsi sitä syöpää, tosiaan myös monia muita vakavia sairauksia. Kuitenkaan en usko, että ihan jokainen tuolla lenkkipoluilla miettii, että mä tässä nyt treenaan, etten saa sepelvaltimotautia, tai lähdenpä tästä uimaan välttääkseni aivohalvauksen. Terveelliset elämäntavat parantavat elämänlaatua ja lisäävät hyvää oloa. Lisäksi saat todennäköisesti nauttia elämästäsi pidempään kuin hän, joka ei liiku ja syö hyvin. Mitään lisästressiä ei kuitenkaan kannata vakavasta sairastumisesta eikä elämäntaparemontista ottaa. Stressi, kun on yksi hyvinvoinnin suurimpia vihollisia. Monilla on myös tiedostamatonta stressiä esimerkiksi tulevaisuudesta. Tulevaisuuden uhkia, esimerkiksi nyt vaikka kuolemaa tai sairastumista, ei uskalleta kohdata tai edes ajatella ja ne vain suljetaan pois mielestä. Kun näiden hyvin ikävien asioiden varalle on jonkinlainen suunnitelma ja vakuutus, voi elää terveenäkin huolettomampaa elämää eikä tarvitse jatkuvasti miettiä, mitä jos.. 

 

 

En tehnyt tälle vuodelle tiettyjä uudenvuodenlupauksia, mutta olen aina valinnut jokaiselle vuodelle niin ikään tietyn teeman, johon keskityn. Tänä vuonna se olen minä itse. Elämäntapani ovat onneksi suhteellisen kunnossa. Liikun paljon, syön terveellisesti, nukun hyvin ja pidän huolta henkisestä hyvinvoinnistani. Se onkin todellisen hyvinvoinnin lähde. Haluan kuitenkin tänä vuonna keskittyä entistä enemmän minuun ja sitä kautta tehdä elämästäni hyvää. Tämän kampanjan innoittamana halusin kuitenkin vielä määritellä jonkun tietyn tavoitteen hyvinvointia lisätäkseni ja viime aikoina tehdyn pohdiskelun ja itsetutkiskelun jälkeen se on aivan selvä. Stressaa vähemmän. Joku siellä varmaan hymähtelee, että heh heh, siinähän vasta klisee ja helpommin sanottu kuin tehty -tyyppinen juttu. Minulle stressi on kuitenkin hyvin usein ihan itseni ja oman mieleni aiheuttamaa. Liian usein lykkään asioita viime tippaan, jolloin syntyy stressiä. Pyrin liikaan täydellisyyteen, jolloin syntyy stressiä. Mietin aivan liikaa, mitä kaikkea voi mennä pieleen. Stressiä. Ainakin nyt ensimmäisen viikon ajan on ollut paljon kevyempi olo.

 

 

Nämä ovat onneksi asioita, joihin voin itse vaikuttaa. Miten sinä voisit vaikuttaa elämäntapoihisi pienentääksesi vakavien sairauksien riskiä?

 

Yhteistyössä: LähiTapiola &

Henkivakuutusturva, vakavan sairauden turvan ja työkyvyttömyysturvan myöntää LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö. HyvinvointiHelppi on henkivakuutusasiakkaille tarjottava maksuton lisäpalvelu, eikä se tule osaksi vakuutussopimusta. LähiTapiolalla on oikeus muuttaa palveluiden tai etujen sisältöä. Sähköisen terveystarkastuksen ja itsevalmennukset tuottaa Kustannus Oy Duodecim. Hyvinvointisisältöjä palveluun tuottavat LähiTapiolan yhteistyökumppanit. Näiden yhteistyökumppaneiden tuottamat hyvinvointipalvelut ovat saatavilla myös suoraan palveluntarjoajalta palvelun ehtojen mukaisesti.