En koe itse somen päivittämistä minkäänlaisena taakkana, sillä päivitän sitä tasan just silloin, kun huvittaa. Olen siitä ehkä erilainen tämän blogityöni kanssa, etten juurikaan seuraa kävijälukuja enkä myöskään toimi minkäänlaisen analytiikan mukaan. Toki monet sanovat, että pitäisi mutta.. Tunnen itseni, olen liian herkkä stressaamaan ja koska tykkään toistaiseksi kirjoitella blogia näinkin usein, kokisin tuollaisesta jatkuvasta lukujen seuraamisesta ja analysoinnista aivan liikaa paineita. Ja siitä jos jostain kärsii suoraan blogini ja sen sisältö. Kaiken maailman blogikonsultit kehottavat myös keskittymään kapeaan aihepiiriin, mun blogi on sekoitus aivan kaikkea. Täältä saatat löytää reseptin raakakakkuun, arvostelun urheilukellosta, urheilua, suuria tunteita ja ajankohtaisia aiheita, lapsiperhearjen tuskailua ja yks kaks vaikka uusia vaatteita.

 

 

 

Tykkään ihan hirveästi kirjoittaa lomalla. Oikeastaan kaikkein eniten loman jälkeen, sillä silloin olen inspiroitunut eniten. Olen ladannut akkuja saaristossa kohta jo kolme viikkoa (no kävin mä välillä käymässä niissä oikeissa töissäkin) ja ihan omasta halustani tälläkin hetkellä, Naantalin pimenevässä illassa kirjoitan (vaihteeksi) ajatuksia bloggaamisesta. Palatakseni kuitenkin otsikkoon, monet somevaikuttajat ovat pitäneet, tai pitävät, taukoa. En yhtään ihmettele miksi. Sosiaalinen media työnä, oli se sitten Instagramin tai blogin päivittämistä, on nykyään todella rankkaa, jos elää jatkuvasti analytiikan ja kaiken sen ”näin pitäisi tehdä” ohjeistuksen mukaan. Se kun ei anna hetkeksikään taukoa ja uusien kasvojen on nykyään lähes mahdotonta päästä pinnalle. Suosituimmat blogitkin ovat monet yllättävän sisällöttömiä. En ihmettele, että tauko ja harva postaustahti ovat tällä hetkellä suorastaan trendi blogimaailmassa.

 

 

Välillä mietin itsekin, että onko tässä mitään järkeä? Kirjoittaa lähes päivittäin sekä olla aina kuvaamassa jotain, oikeastaan kaikkialla. Mietin sitä kuitenkin vain silloin, kun on kiire. Nyt lomalla en koe blogini päivittämistä minkäänlaisena taakkana ja tauko blogista kuulostaa ihan hassulta. En mä halua mitään taukoa pitää. Rakastan kuvaamista ja kirjoittaminen on liikunnan lisäksi yksi ainoista asioista, joka oikeasti saa mun ajatukset muualle. Kuitenkin samaan aikaan olen vahvasti sitä mieltä, etten todellakaan halua tuottaa mitään turhaa sisältöä, jota en klikkaisi itsekään auki. Toki tää on vain mun mielipide, mutta moni bloggaaja ja somevaikuttaja kompastuu siihen, että on muka pakko päivittää usein.

 

 

Saisin varmasti enemmän lukijoita ja yhteistyökumppaneita jos tutkisin analytiikkaa ja antaisin blogille enemmän aikaa ja näkisin vaivaa. Mä haluan kuitenkin pitää tän tällaisena, mun näköisenä ja rehellisenä sekamelskana. Toki parasta on aina lukijat ja vuorovaikutus teidän kanssa, joten senkin takia olisi ihana kuulla mitä te haluaisitte lukea? Tähän postaukseen kysyin inspiraatiota 4v 11kk pojalta ja hän sanoi vain että kirjoita mamma vaikka siitä blogista. Ja siitähän mä just kirjoitin.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


Tänä kesänä ihan ennätysmäärä ihmisiä on tullut juttelemaan mulle mun blogista. Musta on aivan ihanaa saada kasvoja teille siellä toiselle puolella näyttöä ja ihan mahtavaa, että tunnistatte mut oikeassa elämässä. On ollut ihan huippua saada terveisiä, eräänkin lukijani mies välitti daaminsa terveiset, niin siistiä! Nämä kohtaamiset muistuttavat aina tämän työn inhimillisestä puolesta. Kirjoitat ihmisenä ihmisille ja oikeasti vaikutat toisten ihmisten elämään.

 

 

Se on myös yksi syy, miksi haluan pitää kaiken sisältöni mahdollisimman aitona ja rehellisenä. Koska aina on joku, joka näkee sen todellisen Mirvan jossain tuolla ulkona. En voisi täydestä sydämestäni kirjoittaa perhe-elämästäni, en jakaa ajatuksia hyvinvoinnista enkä ilmaista mielipiteitäni, jos ne eivät olisi suoraan omasta elämästäni. Toki on asioita, joita jätän pois somesta täysin, mutta kaikki tuottamani sisältö tänne on kyllä niin suoraa ja rehellistä kuin olla ja voi. Tässä asiassa kritisoin kyllä osaa kollegoistani, sillä on sometilejä joiden sisältö ei todellakaan vastaa kirjoittajansa oikeaa elämää. En tiedä muista, mutta itse ainakin ajattelen että tällaisilla lukijamäärillä on kuitenkin usein jossain joku, joka jotain kautta tunnistaa ja näkee millaista elämää oikeasti elän. Siksi nämä kohtaamiset ovat juurikin ihania, joku näkee oikeasti miten mä elän ja pääsee juttelemaan.

 

 

Muutamat eri ihmiset ovat kysyneet, ärsyttääkö mua jos joku tulee juttelemaan ja puhumaan blogistani. Ei missään nimessä! Välillä saatan olla ihan häkeltynyt, kuten aivan unenpöpperössä lentokentällä, mutta aina positiivisesti yllättynyt. Halusin kirjoittaa tästä siksi, että olisi ihanaa kuulla teistä enemmänkin. Haluaisin kovasti tietää, millaisia ihmisiä siellä ruudun toisella puolella on, miten olette löytäneet blogini ja miksi sitä luette? ♥  PS. Seuraathan mua Instagramissa? Storyn puolella jaan mahdollisimman paljon sitä kaunistelematonta, todellista arkea – ja joskus vähän juhlaakin..

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

 

Terveisiä Kasnäsista! Instagram storyn puolella olenkin kertonut jo meidän muuttuneista lomasuunnitelmista. Alunperin meidän Hankoon lähtö viivästyi tosiaan yli vuorokaudella moottorivian takia ja saatiin pelätä, päästäänkö koko reissuun ollenkaan. Hangossa vikaa korjattiin maanantaista torstai-iltaan, kunnes kaikki oli valmista ja lähdettiin vielä koeajolle mekaanikkojen kanssa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes.. ”Aja takas laituriin..” Voitteko kuvitella, moottoriin ilmestyi UUSI VIKA?! Kaikki ovat olleet niitä kuuluisia pikku vikoja, mutta hankalia korjata. Tämän kokoluokan veneessä on kaksi ihan valtavan kokoista moottoria, jos joku ei tiedä niin niille on siis kokonaan oma ”huone” johon mahtuu seisomaan useampi ihminen. Korjaustyöt ovatkin siis uskomattoman työläitä. Vaikka sitä sanotaan, että veneet ovat aina rikki, ystäväni totesi hyvin ettei näiden hintaluokkien laitteissa pitäisi olla kyllä vikoja. No, on nyt kuitenkin.

 

 

Juuri nyt meidän pitäisi olla matkalla Tukholmaan. Sen sijaan ajoimme eilen vikakoodien ja hälytysten piipatessa Hangon lähelle Kasnäsiin, mekaanikkojen luvatessa että lyhyitä matkoja voi vielä ajaa. Päästiin edes vähän liikkeelle, vaikka Hanko ihana onkin. Viallisen osan saaminen menee alkuviikkoon, siihen vielä korjausaika päälle. Mekaanikot pahoittelivat kovasti ja sanoivat olevansa pahoillaan meidän puolesta. Menee kesäloma pilalle. Mua tää enää naurattaa. Tullaan alkuviikosta pariksi päiväksi käymään kotona ja töissä, se on oikeastaan ainoa takaisku – tuntuu tyhmältä palata ikään kuin tyhjin käsin hetkeksi kotiin. Oon pakannut kuukauden tavarat ja vaatteet tänne veneeseen, nyt vain pieni kassi olalle ja hetkeksi kotiin. Outoa. Toisaalta, pääsen hakemaan läppärin laturin, postit ja kastelemaan kukat. Moikkaamaan mummoa ja äitiä. Ehkä sitten viikon päästä ollaan matkalla Ahvenanmaalle ja Ruotsiin. Ehkä.

 

 

Veneily jos joku opettaa sietämään epävarmuutta. Koskaan ei tiedä mikä on keli ja mikä menee rikki. Viime kesänä olisin kiukutellut ja ahdistunut peruuntuneista suunnitelmista, nyt mennään sinne minne päästään. Kiitän jotain tuolla ylhäällä siitä, että me päästiin edes Hankoon asti. Täälläkin on päässyt vallan hyvin loma- ja saaristomoodiin. Meillä on veneessä tuo Williams (kumivene), joka on ollutkin ahkerassa käytössä nyt kun isolla ei hirveästi liikuta. Eilen ajeltiin sillä Högsåraan lounaalle ja jo kulttimaineeseen nousseille kakkukahveille. Nämä postauksen kuvatkin ovat tuosta idyllisestä maalaissaaresta. En voi kieltää, ettenkö olisi muutamaa vittusaatanaa päästänyt suustani kun kumiveneenkin moottori ylikuumeni matkalla tuonne saareen. Veinkin tänne päästyäni löytämäni neliapilan konehuoneeseen ja taidan polttaa siellä vielä vähän salviaa?

 

 

Miten teidän kesäloma on mennyt? Onko muillakin muuttuneita suunnitelmia vai onko kesäloma ylittänyt kaikki odotukset? Me järjestetään tänään saariolympialaiset ja nautitaan auringosta. Pellavamekossa tarkenee mainiosti ja ensi viikolle lupaa jo todella lämmintä. Ehkä siellä Tukholmassa olis vaan satanut, Ahvenanmaalla tuullut ja matkalla ilmennyt lisää vikoja? Kokeilen nyt silti sitä salviaa, ne mustat pilvet tän purkin yltä on nyt korkea aika karkoittaa. Aurinkoista heinäkuun viikonloppua sulle ja mitä ihaninta kesän jatkoa, pysykäähän positiivisina!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian