Viikonloppuna Helsingissä vietettiin Aleksin joulukadun avajaisia ja Aleksanterinkatu sai jouluvalaistuksensa jo 71. kerran. Luin tätä lehdestä ja mietin siinä samalla, kuinka kaukaiselta se tuntuukaan. Siis niitä valoja on ollut siellä jo ennen äidin syntymää. Espan jouluvalot syttyivät, eli viimeistään nyt keskusta näyttää ihanan tunnelmalliselta. Kävimme eilen iltapäivällä Roosan kanssa vähän fiilistelemässä joulua ensimmäisillä joulumarkkinoilla, nimittäin Mantan markkinat alkoivat jo viikonloppuna.

 

 

Hämärää maanantai-iltapäivää piristi glögi ja hauskat juttutuokiot markkinakauppiaiden kanssa. Tuolla sympaattisen pienellä joulutorilla mietimme, miksei Suomessa ole samanlaisia joulumarkkinoita kuin Keski-Euroopassa? Valtavat joulutorit keräävät ihmiset yhteen ja ennen kaikkea houkuttelevat turisteja. Moni valitsee joulukuisen viikonloppuloman kohteen vain sen perusteella, missä on parhaimmat joulumarkkinat.

 

 

Suomessa tiukka alkoholilainsäädäntö kieltää alkoholipitoisen glögin tarjoilun esimerkiksi juuri joulumarkkinoilla. Puhuttiin juuri tästä eilen ja todettiin, ettei Keski-Euroopan joulutoreilla kuitenkaan ikinä näe niitä örveltäjiä ja jos jossain maassa alkoholi on ongelma, se on sitä nimenomaan Suomessa jossa sen käyttö ja myynti on niin kovin rajoitettua ja kiellettyä. Ehkä näillä on edes joku pieni yhteys? No, maistui se tavallinenkin glögi ja pieni joulutori oli kuitenkin tosi suloinen. Tuomaan Markkinat alkavat vasta itsenäisyyspäivänä, joten Mantan markkinoilta oli kyllä peliliike avata näin aikaisin. Tuomaan Markkinat ovat yhdet suosikkijoulumarkkinoistani maailmassa, mutta Suomi saisi panostaa näihin joulutoreihin paljon enemmän.

 

 

Vuosi sitten olimme viikonlopun Wienissä, jossa on kyllä maailman kauneimmat ja parhaimmat joulumarkkinat. Kolmessa päivässä emme ehtineet käydä edes kaikkia joulutoreja läpi. En tiedä olisinko koskaan edes lähtenyt Wieniin, ellen olisi kuullut niin paljon positiivista juurikin kaupungin joulutoreista. Joulumarkkinat siis todella saavat ihmiset matkustamaan. Ne on edes kerran koettava. Olisin halunnut tänäkin vuonna lähteä viikonloppureissulle joulutorien perässä, mutta aikataulut eivät nyt antaneet periksi. Ystäväni asuu Luxemburgissa ja olen vain ihaillut kuvia ja videoita joulutoreilta..

 

Upeita joulumarkkinoita voi löytää myös muun muassa Hampurista, Münchenista, Berliinistä, Pariisista, Kööpenhaminasta, Prahasta Krakovasta ja Budapestista. Wien oli aivan upea kokemus, joulumarkkinoiden lisäksi söimme alkuperäistä sacherkakkua, vierailimme palatsissa, huviteltiin maailmanpyörässä ja katseltiin kattoterassilta (okei sielläkin oli joulumarkkinat) jouluvalaistuksessa kylpevää kaupunkia ja rusettiluistelua. Missä on sun mielestä parhaimmat joulumarkkinat? 

 

 

Tänä vuonna virittäydytään kuitenkin joulutunnelmaan täällä Suomessa. Itsenäisyyspäiväviikonlopuksi lähden mökille valmistelemaan joulua. Ei kaduta kyllä yhtään että laitoin joulun kotiin niin aikaisin, nyt saa vain nauttia ja olla. Tavallinen työpäiväkin tuntuu paljon tunnelmallisemmalta kun kuusi valaisee toimistoa ja jouluradio soi aikaisesta aamusta iltapäivään.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Olen varmaan usein kertonut olevani paljon yksin. Tai no, kaksin. Olen vuosien varrella tottunut siihen ja olemme pärjänneet kahdestaan niin matkustaessa kuin kotona arjessakin. Monet vanhemmat pelkäävät esimerkiksi eroa siksi, etteivät tiedä miten pärjäisivät lapsen kanssa yksin. No, varmasti paremmin kuin yksin parisuhteessa. Vaikka toisaalta rakastan yksinoloa ja esimerkiksi sitä, että koti on kokoajan siisti kun ainoa aikuinen siellä olen minä ja kuinka yksin ollessa rutiineista on helpompi pitää kiinni, näin marraskuussa tämä yksin oleminen on alkanut ärsyttää ja kunnolla. Sori nyt pieni avautuminen, ehkä tämä on oma versioni pimeysväsymyksestä.

   

 

Olen ollut tänä vuonna yksin enemmän kuin koskaan aiemmin. Siis todella paljon. Koska olen kuitenkin nauttinut kotona olosta ja muutenkin rauhoittunut takavuosien seikkailuista, en sinänsä kaipaa tämän enempää omia menoja ilman Miksua enkä ollenkaan haikaile esimerkiksi baareihin. Mikä on ollut ihanaa. Olisi kauheaa jos ei saisi elää sellaista elämää kuin haluaa. Mutta.. Ajatus siitä, että taas vaihteeksi pyöritän tätä arkea yksin ja  olen yksin vastuussa paitsi arjesta, myös siitä lapsesta. Varsinkin sellaisina aikoina kun kaikilla Micaelin tutuilla hoitajillakin on muuta ohjelmaa ja isä tuhansien kilometrien päässä kotoa, se vastuu ja yksinäisyys konkretisoituvat jotenkin ihan toden teolla.

 

Kunnes taas havahdun miettimään, että onhan täällä paljon yksinhuoltajia jotka handlaavat vastuun ja useammankin lapsen ihan hyvin. Yksinhuoltajalla tarkoitan nyt tilannetta, että lapset ovat kokonaan toisella vanhemmalla. Viikko-viikkosysteemi kun kuulostaa korviini toisinaan jopa luksukselta.

 

 

Marraskuun pimeydessä pitäisi hoitaa työt, kotityöt, omat harrastukset, lapsen harrastukset, laittaa ruokaa, laittaa koirille ruokaa, viedä lapsi ulos, viedä koirat ulos. Pysyä järjissään ja kantaa vastuu tosiaan siitä lapsesta ja kodista. Jos mietitte lasten hankintaa, miettikää myös sitä tukiverkoston laajuutta. Välillä taas mietin että onko mulla edes oikeutta valittaa, koska on kuitenkin oma valintani ettei meillä ole esimerkiksi lastenhoitajaa sillä haluan olla mieluummin lapseni kanssa itse vaikka se sitten tarkoittaisikin yksin olemista. No, marraskuussa saa ainakin vähän valittaa eiks niin?

 

 

Lapsi on kuitenkin niin vähän aikaa niin pieni että tarvitsee jatkuvaa läsnäoloa. Pari vuotta eteenpäin ja se on jo yksin kotona pidempiäkin aikoja kuin vain pikaisten  koiralenkkien verran. Haluan, että hän muistaa äitinsä ennen kaikkea läsnäolevana äitinä. Löydän tästä tilanteesta kuitenkin onneksi paljon positiivista. Osaan arvostaa vapaata aikaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Mun ja Miksun välit ovat hioutuneet tänä vuonna jotenkin entistäkin läheisimmiksi ja tiedän selviytyväni vaikka mistä. Tiedättekö kun aina sanotaan, että voidakseen olla toisen ihmisen kanssa, on opittava ensin olemaan yksin? Sitä on ainakin harjoiteltu. Koska tiedän, etten ole ainoa (onnea on muuten rakas ystävä joka jakaa saman ”kohtalon”), olisi ihanaa kuulla muilta vähän yksinäisiltä äideiltä, kuinka te handlaatte arjen ja vastuun yksin? 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Itselleni tuntemattomissa kohteissa haluan aina nähdä mahdollisimman paljon. Vähän turhankin usein olen bookannut ja aikatauluttanut aivan liikaa tekemistä lomapäiville ja stressaan sitten kiirettä sekä sitä, ettei aikaa jää itse lomailuun. Ja kun sitten makaan aurinkotuolissa rannalla, poden huonoa omaatuntoa siitä, etten ole nyt tutustunut kohdemaahan niin perusteellisesti, kuin olisin voinut. Varsinainen suorittajan loma.

 

 

Onneksi olen antanut periksi viimeaikoina ajatukselle, ettei lomalla tarvitse välttämättä tehdä mitään sen ihmeellisempää. Joskus pelkkä auton vuokraus näyttää matkakohteesta enemmän kuin ne ”pakolliset” turistinähtävyydet. Meillä ei ollut tänne tullessa (onneksi) mitään sen suurempia suunnitelmia. Tai no, ajattelin että käydään vähintään Abu Dhabissa ja aavikolla mutta.. Jo parin ensimmäisen päivän aikana rento lomaelämä viehätti niin, ettei jaksanut sen suuremmin suunnitella mitään reissuja. Yhtenä aamuna olimme jo hakemassa autoa, muttei jaksettukaan odottaa ja lähdettiin takaisin nauttimaan auringosta. Ihan hyvällä omallatunnolla.

 

 

Siksi on toisinaan ihanaa tulla kohteisiin, jotka ovat jo tuttuja. Ollaan nähty aavikot ja Abu Dhabit ennenkin ja tähän aikaan vuodesta tarvitsimme eniten nimenomaan sitä lomaa. Lomaa arjen suorittamisesta, rutiineista ja kiireestä. On ollut aivan ihanaa vain olla. Meillä on ollut ihan mahdottoman hauskaa kolmistaan ja Micael on nauttinut valosta ja lämmöstä sekä vanhempiensa seurasta ihan valtavasti. Tällä lomalla on treenattu lähes päivittäin, kävelty ihan älyttömiä matkoja, syöty ja nukuttu hyvin sekä oltu muuten kahta drinkkiä lukuunottamatta täysin ilman alkoholia. On tehnyt niin hyvää, tällainen loman pitäisikin olla. Kerrankin se on tuntunut täysin lomalta.

 

 

Nyt pakataan hotellihuoneessa tavaroita kasaan, illalla pääseekin nukkumaan jo omaan sänkyyn. Akkujen lataaminen on saanut aivan uuden merkityksen, nimittäin kotiin palaa oikeasti todella levänneenä eikä lomasta tarvitse lisää lomaa, kuten ennen on vähän tuntunut. On siis ollut ihana reissu, mutta on myös ihana palata kotiin ja takaisin jouluvalmistelujen pariin.. Huomenna koristellaan kuusi! ♥

Kuulostaako suorittajan loma tutulta sinullekin?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian