Tämä postaus sai alkunsa kritisoivasta kommentista, jonka sain paljon keskustelua herättäneeseen Dubai-postaukseen viime viikolta. Pienten lasten kanssa ei saisi matkustaa, sillä he eivät muista matkoistaan yhtään mitään. Tämä pätee kuulemma myös pitkälle alakouluikään. Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

 

 

Olen matkustanut lapseni kanssa siitä asti, kun hän oli kuukauden ikäinen. Lapsen kanssa matkustaminen on helppoa, hauskaa ja antaa paljon niin lapselle kuin vanhemmillekin. Lapsi ei muista matkoista tai oikein muustakaan mitään ennen kolmatta ikävuotta, mutta ainakin he nauttivat lämmöstä, auringosta ja aikuisten jatkuvasta läsnäolosta. Sen jälkeen tapahtumat ja reissut alkavatkin jäädä lapsen mieleen. Micaelilla on paljon muistoja jo nyt meidän yhteisistä lomista, vaikka hän on vasta viisivuotias. Hän laskee päiviä reissuihin ja jakaa matkakokemuksia jo päiväkotikavereidensa kanssa. Matkustaminen on antanut hänelle paljon. Uskon, että hauskojen kokemusten lisäksi myös rohkeutta, avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta. Miksu oppi myös uimaan kolmevuotiaana, ei todellakaan olisi onnistunut jos emme olisi matkustaneet niin paljon lämpimissä maissa, jossa lapsi viettää ison osan päivästään vedessä.

 

 

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän tietysti saa irti matkustamisestakin. Koulun aloitus rajoittaa toki matkustamista ja se on myös yksi syy siihen, miksi olemme halunneet reissata nyt niin paljon, kun se on vielä mahdollista. Koulusta ei niin vain enää ollakaan pois. Kouluikäiselle matkustaminen olisi kuitenkin taas vielä suurempi rikkaus, sillä koulussakin opetetaan paljon asioita maailmasta, jotka havainnollistuvat lapselle, kun ne kokee itse. Se, että luet kirjasta Aasian maiden kulttuurista tai ilmastosta, on hieman eri asia kuin nähdä ja kokea se paikan päällä. Mitä tämä kertoo yhteiskunnasta, kun ihmiset ajattelevat näin? Maailmaa voi avartaa matkustamisen sijaan lukemalla kirjaa? En ihmettele, että syntyvyys vähenee, kun lapsiinkin suhtaudutaan nykyään niin negatiivisesti.

 

 

Ruotsalaisbloggaaja Kenza sai viime viikolla arvostelua osakseen Dubaihin matkustamisen takia, mutta myös siitä, että lensi lapsensa kanssa Dubaihin businessluokassa. Lasta ei saisi viedä kuulemma sinnekään, sillä businessluokan lipun maksaneet asiakkaat haluavat rauhaa ja hiljaisuutta. Entä se perhe, joka maksaa businessluokan lipuista (lapsestakin käytännössä täyden hinnan), he eivät saisi matkustaa toisten mukavuudenhalun takia väljemmin ja huomattavasti mukavammin? Ei voi kuin ihmetellä, mitä ihmisen päässä liikkuu. Yhtä lailla se perhe on velvollinen huolehtimaan ettei lapsi häiritse muita matkustajia siellä businessluokassa aivan kuten economypuolellakin tai vaikka ravintolassa maan kamaralla. Pikemminkin businesslipun maksamalla nimenomaan antaa sitä rauhaa kanssamatkustajille kun lapselle on mukava olla sekä tilaa nukkua ja leikkiä omalla paikallaan, toisin kuin turistiluokassa. Ihmisten itsekkyydellä ei vaan tunnu olevan mitään rajoja.

 

 

Tähän haluaisin kuulla teidän ajatuksianne. Mitä te ajattelette lasten kanssa matkustamisesta? Kyllä vai ei ja miksi lapsia halutaan viedä reissuun? Oppiiko maailmasta ja kulttuureista todella yhtä lailla kirjaa lukemalla?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Enää ei tarvitse odottaa päivääkään. Jouluvalmistelut on lupa aloittaa marraskuussa ja se aika on NYT. Tänä viikonloppuna keväiset kukat saavat alkaa väistyä hiljalleen porojen ja lumihiutaleiden tieltä. Valoja syttyy pöydille ja ikkunoihin, lyhdyissä palavat jouluiset kynttilät ja koti täyttyy mausteisista tuoksuista. Parasta pimeässä marraskuussa on nimenomaan joulun odotus. Miksi turhaan jättää sitä joulukuulle, silloin on muutenkin aina niin kiire?

 

 

Joulukoristeiden täyttämästä kodista ehtii nauttia paljon pidempään, marraskuussa voi järjestää hyvin jo glögi-iltoja ja testata jouluisia reseptejä. Tänä vuonna aion tietoisesti välttää joulun stressin ja kiireen, siksi aloitan ajoissa. Ehkä myös osittain siksi, että olen aivan jouluhullu, crazy christmas lady, ja tykkään tästä vuodenajasta kuin se hullu siitä (joulu)puurosta.

 

Tänä vuonna joulu näkyy sosiaalisen median kanavissani varmasti paljon. Tänne kannattaakin siis eksyä, kun kaipaat joulumieltä tai ideoita kodin koristeluun. Jaan täällä myös suosikkejani jouluisista resepteistä ja niiden terveelliset versiot, etenkin jälkiruoan ystävien kannattaa pysyä aktiivisesti mukana. Missä on kauneimmat joulumarkkinat? Mitä lahjaksi heille, joilla on jo aivan kaikkea? Miten ottaa erikoisruokavaliot huomioon joulupöydässä? Blogissa tulee olemaan ainakin näistä aiheista postauksia joulua odotellessa. Jos muuten itse kirjoitat blogia ja jaat siellä joulujuttuja, jätä kommenttiboksiin linkkisi niin pääsen seuraamaan sinua ja jouluvalmistelujasi.  Aiempia joulupostauksiani löydät Christmas -tagin alta tuolta alavalikosta.

 

 

Sain Instagramissa ihania viestejä postatessani sinne aamulla ensimmäisen joulukuvan. Muutkin olivat odottaneet, milloin saa hullaantua oikein luvan kanssa tästä joulusta. Tänään on ollut varsinainen hulinapäivä, mutta siihen kuului onneksi kivoja jouluisia juttuja. Visiitti perinteisesti Stockan jouluosastolle (aaargh se parkkietuuden uudistus on muuten sanonko mistä..) sekä piparkakkutalotarpeiden ja joulutorttuainesten haku Herkusta. Nyt kun saisi vielä itsensä viritettyä rentoon viikonloppumoodiin. Tein pöydille jo jouluisia asetelmia, vaihdoin tyynynpäällisiä ja kaivoin kyntteliköt ja lyhdyt esille. Jouluvalmistelut, tai sanotaanko vielä että joulun odotukseen valmistautuminen, taitaa olla tämän viikonlopun teema. Yhdet lasten Halloween-juhlat vielä ja sitten alkaa tonttuilu ihan toden teolla.. Onko teidän joukossa lisää jouluhulluja? Mikä sinusta on parasta joulussa?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Millaista elämää sinä haluaisit elää? Mitä hyvä elämä sinulle ylipäätään merkitsee? Näitä asioita kun alkaa pohtimaan, tuntuu se aivan loputtomalta. Välillä olen ollut jopa vähän hukassa, mitä minä oikeasti haluan elämältäni ja mitä ovat ne ympäristön asettamat paineet ja tavoitteet, joita vain luulen haluavani? Elin pitkään elämää, jota luulin pitkään haluavani elää. Se koostui mahdottoman tapahtumarikkaista vuosista, juhlimisesta ja yleensäkin kaikenlaisesta hauskanpidosta ja huolettomuudesta. Olen hurjan kiitollinen noista vuosista, ja olihan meillä hauskaa. Nyt tajuan, että se oli kuitenkin vain vaihe, joka oli tarkoitus sekin käydä läpi, mutta se ei ollut hyvää elämää. Ainakaan minulle. En koskaan ollut lopulta oikein tyytyväinen mihinkään, halusin aina vain enemmän ja mietin aivan liikaa, mitä muut minusta ajattelivat. En tiedä voiko se olla hyvää elämää sitten jollekin muulle? Minulle ei.

 

 

Aina silloin tällöin ajattelen tietoisesti olevani juuri nyt onnellinen. Siis niin onnellinen, että pysähdyn siihen hetkeen ja oikein ajattelen, että vitsi, juuri nyt olen todellakin onnellinen. Nämä hetket eivät kuitenkaan ole koskaan liittyneet minkäänlaisiin saavutuksiin, ne ovat vain sattuneet olemaan pieniä hetkiä matkan varrella. Ja juuri se matka on se onni. Emme koskaan ole perillä hyvässä elämässä. Emme pääse pisteeseen, jossa ihan kaikki on hyvin. Ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Ja juuri siitä syntyy hyvä elämä. Se on ymmärrystä, että onni ja hyvä elämä ovat sitä matkaa. Matkaa, jossa välillä eksyy tieltä ja tekee muutaman harha-askeleen väärään suuntaan. Hyvä elämä on positiivista asennetta ja uskoa siihen, että elämässä tulee eteen vielä paljon hyvää vaikka välillä se koetteleekin. Keskellä surua ja epävarmuutta on tietysti vaikea löytää mitään hyvää. Mutta aina on jotain. Onni löytyy ennemmin ihmissuhteista ja muiden auttamisesta, ei itsekkäästä jatkuvasta eteenpäin menemisestä, jolloin muut lykätään syrjään. Sillä voi ehkä saavuttaa asioita, mutta voitko silloin olla saavutuksistasi aidosti onnellinen ja kiitollinen? Kiitollisuudesta haluan kirjoittaa pian lisää, äiti sai taas ajattelemaan sitä paljon jutellessamme kiitollisuuden merkityksestä.

 

 

Hyvä elämä koostuu tietysti tietyistä peruselementeistä kuten terveydestä ja toimeentulosta, mutta jos ajatellaan niiden olevan kunnossa, päästään varsinaisesti sen hyvän elämän ytimeen. Moni on tilanteessa, että kaikki on sinällään ihan hyvin, mutta jotain tuntuu puuttuvan. Se on tänä päivänä todella yleistä. Siksi toivon, että kun luet tätä ajattelet asiaa nimenomaan siitä näkökulmasta että elämän perusasiat ovat hyvin.

Itse löysin hyvän elämän liikunnan ja perheen kautta. Perheen merkitys on elämässäni hyvin suuri. Ja kun saan liikkua, elän ja voin paljon paremmin. Jaksan tehdä asioita ja mennä samalla eteenpäin, mutta olla samalla myös mukava ja läsnä läheisilleni. Hyvä olo tuo hyvän elämän. Hauskaa on yhtäkkiä ihan kotonakin ja ystävien kanssa voi tehdä paljon muuta, kuin asioita joista ei seuraa hyvä olo. Enää en tarvitsekaan hyväksyntää ulkopuolelta, vain itseltäni. Näen hyvän elämän myös siten, että siinä on oltava rakkautta. Mutta rakkauden ei tarvitse aina olla parisuhderakkautta, sillä rakkaus voi näyttäytyä elämässämme monilla muillakin tavoilla. Voi olla hyvin rakastettu, vaikka eläisi yksin. Tämäkin on asia, jota en itse aiemmin ymmärtänyt. En koskaan osannut olla yksin, nyt tiedän että on osattava olla yksin ensin, ennen kuin voi jakaa elämänsä toisen kanssa. Ajattelen hyvin eri tavalla muun muassa materiasta ja ulkonäköpaineista ja olen todella kiitollinen siitä, mitä on. Tiedän, että mielelle on ominaista haluta jatkuvasti enemmän ja enemmän. Luksus arkipäiväistyy ja todelliset arvot nousevat esiin, kun huomaa ettei maallinen mammona tuokaan sitä onnen tunnetta. Ennen halusin aina jotain tavanomaisesta poikkeavaa, oli kyseessä sitten asu tai arkipäivä. Nyt taas arvostan eniten kaikkea tavallista ja turvallista, enkä pidä millään lailla äärirajoilla elämisestä. Olen löytänyt matkan varrelta sen sisäisen rauhan ja tiedän, mitä elämältäni oikeasti haluan. Ymmärrän myös sen, että tavoitteet ja mielenkiinnon kohteet kuitenkin muuttuvat. Joskus niistä ei ole edes ihan varma.

 

 

Joskus se hyvä elämä on kuitenkin vähän hukassa. Sellaisen tunteen voi kokea myös unelmien lomamatkalla jota on odottanut pitkään, tai ihan yhtä hyvin myös sateisena lokakuun iltana, varsinaisena maanantaina. Koin eilen illalla taas onnen hetkiä, kun vähän levottomana ja ärsyyntyneenä astuin 50 minuutiksi joogamatolle ja tein 50 minuutin alavartaloa avaavan yin-harjoituksen. Keho ja mieli poistivat stressin ja turhautumisen yhdessä. Etenkin lantiota avaava restoratiivista joogaa lähellä oleva joogamuoto yin on täydellinen niihin hetkiin, kun mieli ja keho ovat täynnä turhia jännitteitä. Tämäkin ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa vielä myöhemmin. No, palatakseni tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen, jo yksi jooga muistutti taas hyvästä elämästä ja sai olemaan kiitollinen. Laitoin heti viestin muutamalle ystävälle, joita kaipasin ja tunsin aidosti olevani paljon enemmän läsnä. Sama toistuu usein juoksulenkkien tai salitreenien jälkeen. Kun itsellä on hyvä olla, on helppo olla hyvä myös muille. Ja se tekee elämästä hyvän. Mikä sinut saa lähelle hyvää elämää? Mitä täytyy tapahtua, että voit sanoa esimerkiksi tämän päivän olevan hyvä?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian