Enää ei tarvitse odottaa päivääkään. Jouluvalmistelut on lupa aloittaa marraskuussa ja se aika on NYT. Tänä viikonloppuna keväiset kukat saavat alkaa väistyä hiljalleen porojen ja lumihiutaleiden tieltä. Valoja syttyy pöydille ja ikkunoihin, lyhdyissä palavat jouluiset kynttilät ja koti täyttyy mausteisista tuoksuista. Parasta pimeässä marraskuussa on nimenomaan joulun odotus. Miksi turhaan jättää sitä joulukuulle, silloin on muutenkin aina niin kiire?

 

 

Joulukoristeiden täyttämästä kodista ehtii nauttia paljon pidempään, marraskuussa voi järjestää hyvin jo glögi-iltoja ja testata jouluisia reseptejä. Tänä vuonna aion tietoisesti välttää joulun stressin ja kiireen, siksi aloitan ajoissa. Ehkä myös osittain siksi, että olen aivan jouluhullu, crazy christmas lady, ja tykkään tästä vuodenajasta kuin se hullu siitä (joulu)puurosta.

 

Tänä vuonna joulu näkyy sosiaalisen median kanavissani varmasti paljon. Tänne kannattaakin siis eksyä, kun kaipaat joulumieltä tai ideoita kodin koristeluun. Jaan täällä myös suosikkejani jouluisista resepteistä ja niiden terveelliset versiot, etenkin jälkiruoan ystävien kannattaa pysyä aktiivisesti mukana. Missä on kauneimmat joulumarkkinat? Mitä lahjaksi heille, joilla on jo aivan kaikkea? Miten ottaa erikoisruokavaliot huomioon joulupöydässä? Blogissa tulee olemaan ainakin näistä aiheista postauksia joulua odotellessa. Jos muuten itse kirjoitat blogia ja jaat siellä joulujuttuja, jätä kommenttiboksiin linkkisi niin pääsen seuraamaan sinua ja jouluvalmistelujasi.  Aiempia joulupostauksiani löydät Christmas -tagin alta tuolta alavalikosta.

 

 

Sain Instagramissa ihania viestejä postatessani sinne aamulla ensimmäisen joulukuvan. Muutkin olivat odottaneet, milloin saa hullaantua oikein luvan kanssa tästä joulusta. Tänään on ollut varsinainen hulinapäivä, mutta siihen kuului onneksi kivoja jouluisia juttuja. Visiitti perinteisesti Stockan jouluosastolle (aaargh se parkkietuuden uudistus on muuten sanonko mistä..) sekä piparkakkutalotarpeiden ja joulutorttuainesten haku Herkusta. Nyt kun saisi vielä itsensä viritettyä rentoon viikonloppumoodiin. Tein pöydille jo jouluisia asetelmia, vaihdoin tyynynpäällisiä ja kaivoin kyntteliköt ja lyhdyt esille. Jouluvalmistelut, tai sanotaanko vielä että joulun odotukseen valmistautuminen, taitaa olla tämän viikonlopun teema. Yhdet lasten Halloween-juhlat vielä ja sitten alkaa tonttuilu ihan toden teolla.. Onko teidän joukossa lisää jouluhulluja? Mikä sinusta on parasta joulussa?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Millaista elämää sinä haluaisit elää? Mitä hyvä elämä sinulle ylipäätään merkitsee? Näitä asioita kun alkaa pohtimaan, tuntuu se aivan loputtomalta. Välillä olen ollut jopa vähän hukassa, mitä minä oikeasti haluan elämältäni ja mitä ovat ne ympäristön asettamat paineet ja tavoitteet, joita vain luulen haluavani? Elin pitkään elämää, jota luulin pitkään haluavani elää. Se koostui mahdottoman tapahtumarikkaista vuosista, juhlimisesta ja yleensäkin kaikenlaisesta hauskanpidosta ja huolettomuudesta. Olen hurjan kiitollinen noista vuosista, ja olihan meillä hauskaa. Nyt tajuan, että se oli kuitenkin vain vaihe, joka oli tarkoitus sekin käydä läpi, mutta se ei ollut hyvää elämää. Ainakaan minulle. En koskaan ollut lopulta oikein tyytyväinen mihinkään, halusin aina vain enemmän ja mietin aivan liikaa, mitä muut minusta ajattelivat. En tiedä voiko se olla hyvää elämää sitten jollekin muulle? Minulle ei.

 

 

Aina silloin tällöin ajattelen tietoisesti olevani juuri nyt onnellinen. Siis niin onnellinen, että pysähdyn siihen hetkeen ja oikein ajattelen, että vitsi, juuri nyt olen todellakin onnellinen. Nämä hetket eivät kuitenkaan ole koskaan liittyneet minkäänlaisiin saavutuksiin, ne ovat vain sattuneet olemaan pieniä hetkiä matkan varrella. Ja juuri se matka on se onni. Emme koskaan ole perillä hyvässä elämässä. Emme pääse pisteeseen, jossa ihan kaikki on hyvin. Ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Ja juuri siitä syntyy hyvä elämä. Se on ymmärrystä, että onni ja hyvä elämä ovat sitä matkaa. Matkaa, jossa välillä eksyy tieltä ja tekee muutaman harha-askeleen väärään suuntaan. Hyvä elämä on positiivista asennetta ja uskoa siihen, että elämässä tulee eteen vielä paljon hyvää vaikka välillä se koetteleekin. Keskellä surua ja epävarmuutta on tietysti vaikea löytää mitään hyvää. Mutta aina on jotain. Onni löytyy ennemmin ihmissuhteista ja muiden auttamisesta, ei itsekkäästä jatkuvasta eteenpäin menemisestä, jolloin muut lykätään syrjään. Sillä voi ehkä saavuttaa asioita, mutta voitko silloin olla saavutuksistasi aidosti onnellinen ja kiitollinen? Kiitollisuudesta haluan kirjoittaa pian lisää, äiti sai taas ajattelemaan sitä paljon jutellessamme kiitollisuuden merkityksestä.

 

 

Hyvä elämä koostuu tietysti tietyistä peruselementeistä kuten terveydestä ja toimeentulosta, mutta jos ajatellaan niiden olevan kunnossa, päästään varsinaisesti sen hyvän elämän ytimeen. Moni on tilanteessa, että kaikki on sinällään ihan hyvin, mutta jotain tuntuu puuttuvan. Se on tänä päivänä todella yleistä. Siksi toivon, että kun luet tätä ajattelet asiaa nimenomaan siitä näkökulmasta että elämän perusasiat ovat hyvin.

Itse löysin hyvän elämän liikunnan ja perheen kautta. Perheen merkitys on elämässäni hyvin suuri. Ja kun saan liikkua, elän ja voin paljon paremmin. Jaksan tehdä asioita ja mennä samalla eteenpäin, mutta olla samalla myös mukava ja läsnä läheisilleni. Hyvä olo tuo hyvän elämän. Hauskaa on yhtäkkiä ihan kotonakin ja ystävien kanssa voi tehdä paljon muuta, kuin asioita joista ei seuraa hyvä olo. Enää en tarvitsekaan hyväksyntää ulkopuolelta, vain itseltäni. Näen hyvän elämän myös siten, että siinä on oltava rakkautta. Mutta rakkauden ei tarvitse aina olla parisuhderakkautta, sillä rakkaus voi näyttäytyä elämässämme monilla muillakin tavoilla. Voi olla hyvin rakastettu, vaikka eläisi yksin. Tämäkin on asia, jota en itse aiemmin ymmärtänyt. En koskaan osannut olla yksin, nyt tiedän että on osattava olla yksin ensin, ennen kuin voi jakaa elämänsä toisen kanssa. Ajattelen hyvin eri tavalla muun muassa materiasta ja ulkonäköpaineista ja olen todella kiitollinen siitä, mitä on. Tiedän, että mielelle on ominaista haluta jatkuvasti enemmän ja enemmän. Luksus arkipäiväistyy ja todelliset arvot nousevat esiin, kun huomaa ettei maallinen mammona tuokaan sitä onnen tunnetta. Ennen halusin aina jotain tavanomaisesta poikkeavaa, oli kyseessä sitten asu tai arkipäivä. Nyt taas arvostan eniten kaikkea tavallista ja turvallista, enkä pidä millään lailla äärirajoilla elämisestä. Olen löytänyt matkan varrelta sen sisäisen rauhan ja tiedän, mitä elämältäni oikeasti haluan. Ymmärrän myös sen, että tavoitteet ja mielenkiinnon kohteet kuitenkin muuttuvat. Joskus niistä ei ole edes ihan varma.

 

 

Joskus se hyvä elämä on kuitenkin vähän hukassa. Sellaisen tunteen voi kokea myös unelmien lomamatkalla jota on odottanut pitkään, tai ihan yhtä hyvin myös sateisena lokakuun iltana, varsinaisena maanantaina. Koin eilen illalla taas onnen hetkiä, kun vähän levottomana ja ärsyyntyneenä astuin 50 minuutiksi joogamatolle ja tein 50 minuutin alavartaloa avaavan yin-harjoituksen. Keho ja mieli poistivat stressin ja turhautumisen yhdessä. Etenkin lantiota avaava restoratiivista joogaa lähellä oleva joogamuoto yin on täydellinen niihin hetkiin, kun mieli ja keho ovat täynnä turhia jännitteitä. Tämäkin ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa vielä myöhemmin. No, palatakseni tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen, jo yksi jooga muistutti taas hyvästä elämästä ja sai olemaan kiitollinen. Laitoin heti viestin muutamalle ystävälle, joita kaipasin ja tunsin aidosti olevani paljon enemmän läsnä. Sama toistuu usein juoksulenkkien tai salitreenien jälkeen. Kun itsellä on hyvä olla, on helppo olla hyvä myös muille. Ja se tekee elämästä hyvän. Mikä sinut saa lähelle hyvää elämää? Mitä täytyy tapahtua, että voit sanoa esimerkiksi tämän päivän olevan hyvä?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Matkustin ensimmäisen kerran Dubaihin kuusi vuotta sitten. Lyhyt lento, kuumuus keskellä tammikuuta, siisteys, turvallisuus ja hotelleiden korkea taso lumosivat ensisilmäyksellä. Vannoin tulevani uudestaan ja uudestaan, ja niin myös tein. En osannut kuvitellakaan, että juuri Dubaihin matkustaminen tulisi vielä olemaan niin suuren arvostelun kohteena, kuin se on nyt.

 

 

Toisin kuin yleensä ajatellaan, Dubai ei ole pelkkää kultaa ja timantteja, vaikkei sitä puolta kaupungista voi mitenkään ohittaa. Arabimailla on todella kiehtova historia, vaikka öljyvaroilla rakennetut kaupungit suhteellisen nuoria ovatkin. Arabiemiraatit, tai Yhdistyneet arabiemiirikunnat on perustettu vasta vuonna 1971. Öljyä Dubaista löydettiin vasta 1960-luvulla ja siitä alkoi kasvu ennätysten kaupungiksi, jossa kaikki oli suurta ja mahtavaa. Pian kuitenkin ymmärrettiin, etteivät öljyvarat riitä loputtomiin ja on keksittävä jotain muuta. Dubaista päätettiin rakentaa kaupankäynnin keskus ja houkutteleva matkailukohde. Vuosituhannen vaihteessa siellä oli jo maailman ainoa seitsemän tähden hotelli ja pian avattiin maailman korkein rakennus, Burj Khalifa. Dubaista tuli kuuluisa ja ennätykset seurasivat toisiaan. Keskelle aavikkoa nousi luksuksen keskus, mutta sillä oli sivuvaikutuksensa. Esillä ovat olleet niin ihmisoikeuksiin liittyvät ongelmat, halpatyövoiman käyttö sekä negatiiviset ympäristövaikutukset.

 

 

Dubai jakaa valtavasti mielipiteitä. Vuonna 2019 tuntuu olevan jo trendi kritisoida Arabiemiraatteihin matkustamista. Niinkin iso trendi, että somessa huudellaan kuinka Dubai on paska maa ja sinne ei matkustettaisi vaikka siitä maksettaisiin. Tähän väliin nyt vain sen verran, että Dubai ei ole maa. Samaan aikaan Arabiemiraatit ovat eurooppalaisille yksi suosikkikohteista, lähellä ja lämmintä keskellä talvea. Tunnetut ruotsalaisbloggaajat Kenza Zouiten ja Alexandra Bring saivat viime viikolla paljon lokaa niskaansa tehtyään matkan Dubaihin yhteistyössä Visit Dubain kanssa. Heidän seuraajansa alkoivat uhata arabimaita boikoteilla. No, boikottihan ei lopulta auta mitään ja siinä tapauksessa ei voisi matkustaa oikein mihinkään. Edes ihmisoikeusjärjestö Amnesty ei suosittele boikotteja, tästä oli paljon uutisointia Qatarin tapauksen kohdalla. Matkustajien kehotetaan silti ottamaan selvää maan tilanteesta ja juuri esimerkiksi ihmisoikeusasioista ja päättämään sitten kohteensa ja käytöksestään kyseisessä kohteessa sen mukaisesti. Joku jättää matkustamatta, joku ei.

 

 

Olen kirjoittanut aiemminkin, kuinka olen itse keskustellut useamman Dubaissa työskentelevän henkilön kanssa, ja he kaikki ovat olleet kovin kiitollisia työpaikastaan. Se on ollut monille ainoa keino elättää perheensä ja eräskin ravintolatyöntekijä kertoi, että hänen työpaikkaansa oli hakenut satoja ihmisiä. Monet myyjät ja taksikuskit ovat olleet aidosti onnellisia Dubaissa työskentelystä. Halpatyövoimaa käytetään tietysti rakennustyömailla, joskaan se ei näy niin räikeästi kuin esimerkiksi prostituutio Thaimaassa, joka on toinen suomalaisten suosikkikohde, mutta jota ei lainkaan dissata missään. Dubain hallitsijan Sheikki Al-Maktoumin tytär Prinsessa Latifa on antanut kasvot Dubain kääntöpuolelle ja isänsä sairaalloiselle vallankäytölle. Mutta mitä tapahtuu esimerkiksi juuri sen Thaimaan kuningasperheessä? Dubaista on kaivettu esiin paljon ikäviä asioita, joita tapahtuu myös monissa muissa maissa, mutta niitä ei tuoda koskaan näkyviin.

 

 

Miksi juuri Dubai ärsyttää? Joku voi nyt mielessään kivittää mua, mutta joku on varmasti myös samaa mieltä. Dubaita on helpompi vihata kuin mitään muuta maata maailmassa. Rikkaudet ja överiylellinen elämäntyyli ärsyttävät enemmän kuin kehitysmaa, jossa ihmisoikeudet ovat aivan yhtä huonolla tolalla ja korruptio kukoistaa  ihmiskaupan kanssa kilpaa. En tarkoita tällä nostaa esiin sitä maailmankuulua kateuskorttia, mutta itse näen sen niin. Ylellisyys ärsyttää. Samaan aikaan meuhkataan siitä, kuinka ei astuttaisi Arabiemiraattien kamaralle jalallakaan, mutta samana päivänä on käyty penkomassa uuden halpavaateliikkeen alepöytä sekaisin ja viestejä someen näpytellään mahdollisesti puhelimella, joka on valmistettu yhtä lailla halpatyövoimalla kuin osa Dubain rakennuksistakin.

 

Saudi-Arabia alkoi hiljattain mainostaa matkailuaan. Kauhisteltiin, miten kukaan haluaisi matkustaa maahan, jossa naisilla on niin huonot oltavat? Tunnen itse tällä hetkellä Saudi-Arabiassa asuvia naisia ja he korostavat nimenomaan sitä, kuinka hyvä naisilla on olla. Pukeutumissäännöt eivät heitä haittaa, he eivät edes koe sitä haitaksi. Kaikki mitä koemme on tietenkin yksilöllistä, mutta nämä naiset ovat kertoneet nimenomaan siitä, kuinka turvallista naisen elämä tällä hetkellä Saudi-Arabiassa on ja heistä tuntuu jatkuvasti siltä, että heistä välitetään. Nämä tuntemani naiset ovat siis muuttaneet Riadiin töihin. Saudi-Arabian kehitykseen vaikuttaa varmasti positiivisesti myös matkailu, jolloin länsimaisista, tasa-arvoisista tavoista tulee vähitellen sielläkin yleisempiä ja yleisempiä. Naisen asema on parantunut länsimaalaistumisen myötä paljon ja tuleva turismi varmasti parantaa sitä entisestään.

 

 

On hyvä, että asioita tuodaan esille ja tietoisuus matkustamisen eettisyydestä lisääntyy. Kuitenkin erityisesti Dubain kohdalla on menty jo ihan yli. Meillä on täällä niin valtavan hyvä olla, että sitä vain unohdetaan yhtäkkiä kaikki kiitollisuus siitä, millaisessa maassa itse elämme ja haukutaan somevaikuttajia ja boikotoidaan kohteita, joissa ihmisoikeudet eivät ole samalla tasolla kuin täällä. Tottakai se on väärin, mutta samoja asioita tapahtuu myös muualla. Siinä vaiheessa, kun toimii kaikin puolin eettisesti ja matkustaa vain kohteisiin, joissa ihmisoikeusasiat ovat oikeasti hyvällä mallilla, voi mielestäni alkaa kritisoida muita. Muista kuitenkin silloinkin rakentava kritiikki.

 

Olen itse matkustamassa Dubaihin vielä tänä vuonna ja mietin paljon näitä asioita. En voi sulkea silmiä vääryydeltä, mutta toistaiseksi olen päättänyt itse matkustaa Arabiemiraatteihin. Yhtä lailla pohdin samoja asioita matkustaessani  Thaimaahan ja Yhdysvaltoihin. Maailma ei muutu ainakaan sillä, että sulkee silmät ja jää kotiin. Samalla tiedän kuitenkin olevani myös vähän itsekäs. Mutta niin on jokainen lentomatkustajakin. Mitä mieltä sinä olet erityisesti Dubain matkailusta ja matkailun kritisoinnista ylipäätään?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian