Matkustin ensimmäisen kerran Dubaihin kuusi vuotta sitten. Lyhyt lento, kuumuus keskellä tammikuuta, siisteys, turvallisuus ja hotelleiden korkea taso lumosivat ensisilmäyksellä. Vannoin tulevani uudestaan ja uudestaan, ja niin myös tein. En osannut kuvitellakaan, että juuri Dubaihin matkustaminen tulisi vielä olemaan niin suuren arvostelun kohteena, kuin se on nyt.

 

 

Toisin kuin yleensä ajatellaan, Dubai ei ole pelkkää kultaa ja timantteja, vaikkei sitä puolta kaupungista voi mitenkään ohittaa. Arabimailla on todella kiehtova historia, vaikka öljyvaroilla rakennetut kaupungit suhteellisen nuoria ovatkin. Arabiemiraatit, tai Yhdistyneet arabiemiirikunnat on perustettu vasta vuonna 1971. Öljyä Dubaista löydettiin vasta 1960-luvulla ja siitä alkoi kasvu ennätysten kaupungiksi, jossa kaikki oli suurta ja mahtavaa. Pian kuitenkin ymmärrettiin, etteivät öljyvarat riitä loputtomiin ja on keksittävä jotain muuta. Dubaista päätettiin rakentaa kaupankäynnin keskus ja houkutteleva matkailukohde. Vuosituhannen vaihteessa siellä oli jo maailman ainoa seitsemän tähden hotelli ja pian avattiin maailman korkein rakennus, Burj Khalifa. Dubaista tuli kuuluisa ja ennätykset seurasivat toisiaan. Keskelle aavikkoa nousi luksuksen keskus, mutta sillä oli sivuvaikutuksensa. Esillä ovat olleet niin ihmisoikeuksiin liittyvät ongelmat, halpatyövoiman käyttö sekä negatiiviset ympäristövaikutukset.

 

 

Dubai jakaa valtavasti mielipiteitä. Vuonna 2019 tuntuu olevan jo trendi kritisoida Arabiemiraatteihin matkustamista. Niinkin iso trendi, että somessa huudellaan kuinka Dubai on paska maa ja sinne ei matkustettaisi vaikka siitä maksettaisiin. Tähän väliin nyt vain sen verran, että Dubai ei ole maa. Samaan aikaan Arabiemiraatit ovat eurooppalaisille yksi suosikkikohteista, lähellä ja lämmintä keskellä talvea. Tunnetut ruotsalaisbloggaajat Kenza Zouiten ja Alexandra Bring saivat viime viikolla paljon lokaa niskaansa tehtyään matkan Dubaihin yhteistyössä Visit Dubain kanssa. Heidän seuraajansa alkoivat uhata arabimaita boikoteilla. No, boikottihan ei lopulta auta mitään ja siinä tapauksessa ei voisi matkustaa oikein mihinkään. Edes ihmisoikeusjärjestö Amnesty ei suosittele boikotteja, tästä oli paljon uutisointia Qatarin tapauksen kohdalla. Matkustajien kehotetaan silti ottamaan selvää maan tilanteesta ja juuri esimerkiksi ihmisoikeusasioista ja päättämään sitten kohteensa ja käytöksestään kyseisessä kohteessa sen mukaisesti. Joku jättää matkustamatta, joku ei.

 

 

Olen kirjoittanut aiemminkin, kuinka olen itse keskustellut useamman Dubaissa työskentelevän henkilön kanssa, ja he kaikki ovat olleet kovin kiitollisia työpaikastaan. Se on ollut monille ainoa keino elättää perheensä ja eräskin ravintolatyöntekijä kertoi, että hänen työpaikkaansa oli hakenut satoja ihmisiä. Monet myyjät ja taksikuskit ovat olleet aidosti onnellisia Dubaissa työskentelystä. Halpatyövoimaa käytetään tietysti rakennustyömailla, joskaan se ei näy niin räikeästi kuin esimerkiksi prostituutio Thaimaassa, joka on toinen suomalaisten suosikkikohde, mutta jota ei lainkaan dissata missään. Dubain hallitsijan Sheikki Al-Maktoumin tytär Prinsessa Latifa on antanut kasvot Dubain kääntöpuolelle ja isänsä sairaalloiselle vallankäytölle. Mutta mitä tapahtuu esimerkiksi juuri sen Thaimaan kuningasperheessä? Dubaista on kaivettu esiin paljon ikäviä asioita, joita tapahtuu myös monissa muissa maissa, mutta niitä ei tuoda koskaan näkyviin.

 

 

Miksi juuri Dubai ärsyttää? Joku voi nyt mielessään kivittää mua, mutta joku on varmasti myös samaa mieltä. Dubaita on helpompi vihata kuin mitään muuta maata maailmassa. Rikkaudet ja överiylellinen elämäntyyli ärsyttävät enemmän kuin kehitysmaa, jossa ihmisoikeudet ovat aivan yhtä huonolla tolalla ja korruptio kukoistaa  ihmiskaupan kanssa kilpaa. En tarkoita tällä nostaa esiin sitä maailmankuulua kateuskorttia, mutta itse näen sen niin. Ylellisyys ärsyttää. Samaan aikaan meuhkataan siitä, kuinka ei astuttaisi Arabiemiraattien kamaralle jalallakaan, mutta samana päivänä on käyty penkomassa uuden halpavaateliikkeen alepöytä sekaisin ja viestejä someen näpytellään mahdollisesti puhelimella, joka on valmistettu yhtä lailla halpatyövoimalla kuin osa Dubain rakennuksistakin.

 

Saudi-Arabia alkoi hiljattain mainostaa matkailuaan. Kauhisteltiin, miten kukaan haluaisi matkustaa maahan, jossa naisilla on niin huonot oltavat? Tunnen itse tällä hetkellä Saudi-Arabiassa asuvia naisia ja he korostavat nimenomaan sitä, kuinka hyvä naisilla on olla. Pukeutumissäännöt eivät heitä haittaa, he eivät edes koe sitä haitaksi. Kaikki mitä koemme on tietenkin yksilöllistä, mutta nämä naiset ovat kertoneet nimenomaan siitä, kuinka turvallista naisen elämä tällä hetkellä Saudi-Arabiassa on ja heistä tuntuu jatkuvasti siltä, että heistä välitetään. Nämä tuntemani naiset ovat siis muuttaneet Riadiin töihin. Saudi-Arabian kehitykseen vaikuttaa varmasti positiivisesti myös matkailu, jolloin länsimaisista, tasa-arvoisista tavoista tulee vähitellen sielläkin yleisempiä ja yleisempiä. Naisen asema on parantunut länsimaalaistumisen myötä paljon ja tuleva turismi varmasti parantaa sitä entisestään.

 

 

On hyvä, että asioita tuodaan esille ja tietoisuus matkustamisen eettisyydestä lisääntyy. Kuitenkin erityisesti Dubain kohdalla on menty jo ihan yli. Meillä on täällä niin valtavan hyvä olla, että sitä vain unohdetaan yhtäkkiä kaikki kiitollisuus siitä, millaisessa maassa itse elämme ja haukutaan somevaikuttajia ja boikotoidaan kohteita, joissa ihmisoikeudet eivät ole samalla tasolla kuin täällä. Tottakai se on väärin, mutta samoja asioita tapahtuu myös muualla. Siinä vaiheessa, kun toimii kaikin puolin eettisesti ja matkustaa vain kohteisiin, joissa ihmisoikeusasiat ovat oikeasti hyvällä mallilla, voi mielestäni alkaa kritisoida muita. Muista kuitenkin silloinkin rakentava kritiikki.

 

Olen itse matkustamassa Dubaihin vielä tänä vuonna ja mietin paljon näitä asioita. En voi sulkea silmiä vääryydeltä, mutta toistaiseksi olen päättänyt itse matkustaa Arabiemiraatteihin. Yhtä lailla pohdin samoja asioita matkustaessani  Thaimaahan ja Yhdysvaltoihin. Maailma ei muutu ainakaan sillä, että sulkee silmät ja jää kotiin. Samalla tiedän kuitenkin olevani myös vähän itsekäs. Mutta niin on jokainen lentomatkustajakin. Mitä mieltä sinä olet erityisesti Dubain matkailusta ja matkailun kritisoinnista ylipäätään?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Täyteainehoidot, botox, erilaiset neulaukset ja kauneusleikkaukset ovat yhä useamman somevaikuttajan ulkonäön takana. Niin minunkin. Aloin ajatella tätä, kun aluksi vähän kauhistelin miksi I Love Me -messuilla täytettiin huulia ja pistettiin botoxia non-stoppina, mutta toisaalta, niin siellä valkaistiin hampaita ja tehtiin akryylikynsiäkin. Esteettiset hoidot ovat nykyään todella yleisiä, mutta niistä ollaan vieläkin hyvin hiljaa. Kauneusleikkauksista sen sijaan puhutaan paljon avoimemmin, toki syynä tähän varmasti on myös lopputuloksen näkyvyys. Kasvojen pieniä toimenpiteitä ei välttämättä huomaa kukaan muu kuin niiden käyttäjä ja laittaja, mutta esimerkiksi rintojen implantit ovat paljon suurempi muutos, joka näkyy viimeistään rannalla bikineissä. Fakta on, että etenkin pienempiin toimenpiteisiin ja pistoshoitoihin turvautuu tänä päivänä todella moni. Suurin osa kuitenkin vaikenee, osa jopa valehtelee. ”Mitään en oo tehnyt!” Mitä mieltä te olette, pitääkö esteettisistä toimenpiteistä puhua? 

 

 

Aiemmin ajattelin aina, ettei tarvitse. Jokainen saa tehdä itselleen ja keholleen ihan mitä tahansa, eikä ole siitä velvollinen kertomaan yhtään kenellekään. Näin on, mutta toisaalta taas.. Millaisen kuvan se antaa nuorille tytöille, jotka vielä etsivät itseään ja tyyliään ja ovat hyvin epävarmoja ulkonäöstään ja samalla seuraavat ihaillen täydelliseltä näyttäviä somevaikuttajia? Tai hänelle, joka palailee pitkän hoitovapaan jälkeen työelämään ja lasten kanssa valvotut vuodet näkyvät kasvoilla jo ohuina juonteina ja tummina silmänalusina ja miettii, miksi toiset hänen ikäisensä äidit ovat säilyneet ilman rypyn ryppyä? Tämä saa minut ajattelemaan, että toimenpiteistä olisi kuitenkin hyvä puhua. Ne ovat sitä paitsi yleisempiä kuin arvaatkaan. En edelleenkään sano, että kukaan olisi velvollinen kertomaan kaikista ulkonäköönsä liittyvistä toimenpiteistä. Moni asia voi olla niin hienovarainen pieni muutos, että sitä ei huomaa kuin itse mutta tilanne ennen esimerkiksi pistoshoitoa on voinut olla henkilökohtaisesti hyvinkin häiritsevä vaikkei kukaan muu olisi huomannut sitä koskaan. Itsehän sitä on usein itsensä pahin arvostelija, mitä tulee ulkonäköön.

 

Minulla ei ole mitään pistoshoitoja vastaan ja olen itsekin niihin toisinaan turvautunut. Oma kantani kuitenkin on, että ilme on pidettävä luonnollisena ja omannäköisenä. Pistoshoidoilla voidaan parhaimmillaan korostaa omia hyviä puolia ja häivyttää samalla niitä joista ei pidä, mutta en ymmärrä heitä, jotka pistävät kasvonsa niin täyteen täyteaineita, että alkavat muistuttaa kaikki sitä samanlaista instagram-naamaa. Etenkin poskien ja nasolabiaalien liiallinen täyttö saa monet kauniit tytöt näyttämään turhaan samanlaisilta ja ikään kuin ”simpanssikasvoisilta”, tiedätte varmasti mistä puhun? Huulten liiallisesta täytöstä nyt puhumattakaan. Jaksan kuitenkin uskoa, että se nyt vain on ensi-innostusta ja seurausta pistoshoitojen tulemisesta pinnalle. Ja kun esteettiset hoidot trendi ovat tulleet jäädäkseen, varmasti täyteaineiden määrät ovat jatkossa hillitympiä ja lopputulokset luonnollisempia. Niin kuin kuuluisi ollakin. 25-vuotiaana kollageenin määrä ihossa alkaa vähentyä ja juonteet tulevat väistämättä esiin. Vasta sen jälkeen suosittelisin itse turvautumaan esimerkiksi täyteainehoitoihin tai botoxiin. Kasvot myös kaventuvat iän myötä huomattavasti. Ainakin itse jos vertaan kuvia ajalta kun olin 25 tähän kun olen 30-vuotias, ero on huomattava.

 

 

Elämäntavoilla on toki todella iso vaikutus ulkonäköön. Tupakointi, aurinko, alkoholi ja liian vähäiset yöunet vanhentavat kenet tahansa. Kuten stressikin. Mutta fakta on, ettei se tunnollisinkaan lenkkeilijä ja päivittäin vihersmoothiensa juova tyyppi ole suojassa ikääntymiseltä. On kovin typerää väittää, että se täydellisen rypytön iho on ihan vain juoksuharrastuksen ja salaatin ansiota. Ja itseasiassa kun urheilu pienentää rasvan määrää kehon lisäksi myös kasvoissa, toiset juonteet ja rypyt tulevat paremmin näkyviin kun rasvakerros ei ole enää niiden suojana vaikka kasvot eivät ”roikkuisikaan”. Eniten elämäntavat näkyvät ihon laadussa ja värissä ja siinä, että rypyt ovat lähinnä ilmeryppyjä, eivätkä esimerkiksi stressin aikaansaamia syvempiä juonteita. Vuosien huolet, surut ja murheet näkyvät kasvoissa vaikka muuten kaikki olisikin elämäntapojen osalta kunnossa. Itse huomaan omassa ihossani heti, jos takana on ollut pidempi stressijakso tai vaikka terveysongelmia. Elämäntapojen muutos auttaa kyllä ihonhoidossa ja nuorentaa huomattavasti. Mutta vielä enemmän sitä tekevät esteettiset hoidot.

 

Moni kauhistelee esimerkiksi nimenomaan botoxia, vaikka supersuosittu huulten täyttö muokkaa ulkonäköä paljon enemmän. Pistoshoidot eivät pysy kasvoilla ikuisesti, alueesta riippuen muutamasta kuukaudesta vuoteen-kahteen. Toki esimerkiksi toistuvasta huulten täytöstä voi syntyä arpikudosta, josta ei pääsekään eroon. En itse usko, että esimerkiksi nuorten pistoshoidot yleistyvät mitä enemmän niistä puhutaan, vaan pikemminkin nuorten itsetunto paranee kun he kuulevat, että se ihailtu somevaikuttaja ei olekaan syntynyt sen näköiseksi mitä Instagram antaa ymmärtää. Tajutteko pointin? On lohdullista tietää, että on muillakin otsa-, ja sibeliusryppyjä, isoja ihohuokosia tai vaikka maailman syvimmät naururypyt silmäkulmissa. Joku haluaa niistä eroon, joku ei, mutta on tärkeää olla rehellinen jos kysytään suoraan, oletko tehnyt jotain toimenpiteitä. Ei kai sitä tarvitse alkaa erittelemään, että mitä on minnekin pistetty ja miksi. Epärealistiset käsitykset luonnonkauneudesta sen sijaan pitäisi voida heittää romukoppaan.

 

 

Jos esimerkiksi pistoshoitoihin lähtee, kannattaa valita tarkkaan millaiselle paikalle kasvonsa antaa käsiteltäväksi. Laadukkaat aineet, hyvä koulutustausta ja luonnolliset lopputulokset ovat ehdottoman tärkeitä. Vaikka muutos ei kestä ikuisesti, muutama kuukausikin on pitkä aika, jos oma naama ei miellytä. Parhaimmillaan esteettiset hoidot piristävät ilmettä, silottavat ei-toivottuja juonteita ja tekevät ihosta tasaisemman. Luonnollinen lopputulos ei välttämättä synny botoxilla ja täyteaineilla, vaan on olemassa kevyempiäkin vaihtoehtoja. Mesolangat voivat korvata botoxin, mikroneulaushoidot tai esimerkiksi Jenkeistä Suomeen rantautunut supersuosittu Aquagold-hoito voivat tehdä koko kasvojen ilmeestä niin raikkaan, ettei kovempiin keinoihin, kuten täyteaineisiin tai botoxiin tarvitsekaan vielä ryhtyä. Onneksi usein kuitenkin riittävät vain terveelliset elämäntavat, riittävät yöunet ja stressin minimointi. Mitä ajatuksia tämä herättää ja oletteko itse kokeilleet pistoshoitoja tai muita kasvojen esteettisiä toimenpiteitä?

 

 

PS. Oli pakko laittaa aurinkolomaa fiilistellessä vähän valoisampia kuvia, voi kuinka sitä kaipaakin jo lämpöön vaikka vastahan se kesä oli..

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Girlbossit ja bossladyt ovat käsitteenä pinnalla, mutta paitsi menestyviä naisyrittäjiä tai -johtajia, niillä voidaan tarkoittaa myös oman elämänsä supermimmejä. Kaikilla pitäisi olla joku oma osa-alue, jossa voi olla oman elämänsä bosslady ja tuntea itsensä itsevarmaksi menestyjäksi. Housupukuiset bossladykuvat korostavat liikaa bisnesmaailmaa ja siinä helposti arjen häikäilemättömän hyvin handlaava kolmen lapsen äiti tuntee alemmuutta, kun on keskittynyt uran sijasta perheeseen. Menestyä voi monilla muillakin osa-alueilla, kuin vain siinä kovassa bisnesmaailmassa. Ihmisten arvot ovat erilaisia ja raha tai menestys uralla ei ole kaikille se menestymisen mittari.

 

Bossladyn ehkä tärkein ominaisuus on kunnianhimo, eriksiantamattomuus ja usko itseensä. Se, että päättää tehdä jotain – oli se sitten mitä tahansa, ja tekee sen eteen töitä. Uralla näitä tavoitteita on tietysti helpompi asettaa, mutta samalla tavalla esimerkiksi kotiäiti voi asettaa itselleen tavoitteita ja tehdä kunnianhimoisesti töitä niiden eteen. Girlboss voi edetä harrastuksissa, päämääränä voi hyvinkin olla esimerkiksi hyväkäytöksinen lapsi (vaatii nimittäin aikamoista kasvatustyötä) tai sataprosenttinen läsnäolo. Nykyään jo se, että nainen voi sanoa olevansa itsevarma ja tyytyväinen itseensä ja elämäntilanteeseensa on aikamoisen girlbosseilun tulos. Itse olen ainakin jo kyllästynyt siihen stereotypiaan, mikä bossladyjen ympärillä pyörii.

 

 

He tekevät kovasti töitä, pitävät myös kovasti meteliä työnteostaan, tienaavat hyvin,  sietävät ja kestävät kaiken ja nousevat aina uudelleen pystyyn. Kuin tyypilliset miesjohtajat ennen vanhaan puku päällä painavat palaverista toiseen, liikkuvat säännöllisesti ja pitävät tiukasti kiinni omasta, viimeisen päälle hiotusta henkilöbrändistään. He eivät väsy, eivät koe työuupumusta ja kasvattavat samalla täydellisiä lapsia. Eihän tällaisia ihmisiä oikeasti olekaan. Monella tuntuu olevan vain hirveä tarve pitää sitä meteliä girlbossiudestaan ja elää elämää, joka ei välttämättä edes tunnu hyvältä. Bosslady saa olla herkkä, hän saa tarvita muita ihmisiä, hän saa joskus levätä. Aina ei tarvitse olla vahva, vaatii rohkeutta ja itsevarmuutta olla toisinaan myös heikko ja tarvita apua. Olen kohdannut tämän monta kertaa, olen itse todella kova tekemään töitä ja minulla on hirveä säilyttää aina itsenäisyyteni ja tietynlainen riippumattomuuteni. Vaikka elämässä tulisi mitä kamalaa vastaan, vakuuttelen ensin itselleni että pärjään kyllä, ja sen jälkeen muille. Jos viitsin edes kertoa ongelmistani kenellekään. Nimittäin se, jos joku on sitä jänistämistä. On niin hirveän vaikeaa olla heikko toisten ihmisten edessä. Ajattelin pitkään, etten voisi koskaan mennä edes terapiaan, sillä en halua itkeä vieraan ihmisen edessä.

 

 

Girlboss ja bosslady -käsitteiden määritelmää voisikin uudistaa. Bosslady uskoo itseensä, ei pelkää näyttää myös herkkyyttään ja haavoittuvuuttaan mutta silti tekee lujasti töitä omien unelmiensa eteen. Hänen ei tarvitse tehdä kuitenkaan itsestään numeroa ja heilua lehtien kansissa mainostamassa bossleidiyttään. Olemme jokainen vastuussa omasta onnellisuudestamme ja aivan liian moni jää laakereilleen lepäämään ja valittelee sitten tilannettaan koko loppuelämänsä. Bosslady päättää tehdä muutoksia ja niitä hän myös tekee. Saan välillä kuulla tutuilta ja tuntemattomilta, kuinka helppoa elämäni on ja helppohan mun on hyvinvoinnista puhua, kun kaikki on tasapainossa. Olen tehnyt kuitenkin nykyisen elämäntilanteeni eteen aivan valtavasti töitä eikä kukaan voi tietää, mitä kaikkea tässä ja nyt oleminen on vaatinut. Olen tehnyt paitsi töitä mistä olen tienannut omat rahani, myös todella paljon töitä oman fyysisen ja psyykkisen hyvinvointini eteen. Perheen ja lapsen eteen tehdystä työstä nyt puhumattakaan. Olen saavuttanut asioita, joista olen aiemmin voinut vain unelmoida (nyt en puhu mistään materiasta) ja voin vihdoin sanoa olevani oman elämäni girlboss. Mikä tekee sinusta bossladyn?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian